On hyvin vähän tunnettua, että Framinghamin tutkimuksen 30-vuotisseurannan tulokset ovat täysin päinvastaiset kuin alun johtopäätökset. Kolesteroli ei ollutkaan sydäninfarktin syytekijä, ja kaiken kukkuraksi eniten oli kuollut niitä miehiä, joiden kolesterolilukema oli pienentynyt vuosien mittaan. Jokaista alentunutta kolesterolin milligrammaprosenttia kohti sydänkuolleisuus lisääntyi 11 % ja kokonaiskuolleisuus 14 %. Myös monet muut tutkimukset (kuten Sachdeva ym. 2009, Al-Mallah ym. 2009) tukevat Framinghamin lopullista päätelmää. Esimerkiksi Al-Mallah ym. totesivat, että kuolleisuus oli kaksin verroin yleisempää niillä potilailla, joilla oli matala LDL-kolesterolin pitoisuus (LDL on kolesteroliteorian mukaan "pahaa" kolesterolia).
Hyvä/paha LDL
Oi voi
8174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä lukemattomat tutkimukset kertovat samaa ja vilä sitäkin on tutkittu Englannissa, että eniten hiilihydraatteja nauttivilla sydän- ja verisuonisairaksien riski kasvoi 20 vuoden aikana n 90 % verrattaessa vähiten syneisiin.
Oi voi, mutta kun lääketeollisuus haluaa osoittaa toista, mutta onneksi suurin lääkevalmistja hakee oikeutta ryhtyä myymään noita statiinejaan ilman reseptiä, niin kaikki pääsevt noihin "rotanmyrkkyihin" osalliseksi.
ihan on tiedossa ollut
mutta lääkkeistä saa rahaa
ja skeidaruuast saa rahaa
http://personal.inet.fi/koti/remeli/Suomalainen_ravitsemuspolitiikka.htm
Löytyykö missään tietoa kun esimerksi suonistoon on jo muodostunut väärillä ruokatottumuksella noita tukoksia, niin tapahtuuko niissä mitään korjaantumista paremmalla ruokavaliolla. Tietysti tilanne ei ehkä pahene, mutta onko toivoa paremmasta. Tietysti veren laatu paranee ja ehkä tulehdudtilatkin, mutta entäs sitten.
Plakki mikä se on? Käsityksini on, että se on paikka valtimon sisäpinnassa. Ei käy, että se irtoaa ruven tapaan silloihan se tukkisi valtimon . Niin olen lukeneut jostakin sen liukenevan pois vaurion korjaannuttua. Mielenkiintoinen juttu
" Vitamiini joka estää verisuonten kalkkiutumista
Hollantilaisessa vuonna 2004 julkaistussa Rotterdamin tutkimuksessa havaittiin, että K2-vitamiinia eniten ruoastaan saaneilla oli 50 prosenttia alempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin sitä vähiten saaneilla. Ruokavaliossa yleisemmällä K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta havaittu.
K2-vitamiinin hyödyt vahvistettiin sittemmin eläinkokeilla. Niissä rotille syötettiin ensin sellaista ruokaa, joka kulutti loppuun niiden K-vitamiinivarastot. Sen seurauksena tietyt K-vitamiinista riippuvaiset elimistön proteiinit eivät olleet enää toimintakykyisiä, mikä johti valtimoiden pahaan kalkkiutumiseen. Samalla osoitettiin, että K2-vitamiini pystyi täysin estämään valtimoiden kalkkiutumisen, mutta K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta ollut.
Myöhempi Maastrichtin yliopiston tutkimus paljasti, että K2-vitamiini ei ainoastaan pysäytä valtimoiden kalkkiutumista, vaan se voi myös vähentää sitä. Tuloksista kerrottiin tieteellisessä Blood-lehdessä. K2-vitamiinia runsaasti sisältävällä ravinnolla kyettiin vähentämään sydämen aortan kalkkiutumista rotilla, joiden verisuonet jo olivat kalkkiutuneet. K2-vitamiini vaikuttaa siten, että se aktivoi erään tärkeän proteiinin (matriksi Gla-proteiini). K2-vitamiinin ansiosta tämä proteiini saa ikään kuin kourat, joilla se voi estää kalsiumin kiinnittymisen valtimoiden seinämiin."
http://ruohikolla.blogspot.fi/2007/09/vitamiini-joka-est-verisuonten.html
Hiukan wanhahtava vaan on se voin pelko vielä wanhempi.
Kyllä tuossa on aika "jännä" tilanne kun tässäkin tuli taas yksi keino hoitaa terveyttä oikealla ruualla, kun taas terveydenhoito suosittaa noita pillereitään melkein koko loppuiäksi. Tuossakin juustot K2 lähteenä on melkein suurinta herkkuani, mutta nyt vasta joku sanoo sen vaikutuksen suonistoon.
Lääkärikunta puolestaan suosittaa noita kolesterolilääkkeitä loppuiäksi, joka ehkä niiden vaikutuksesta vain lyhenee. Niistä minä kuitenkin luovuin ja nyt sitten kyttäämään noita juustoja ja muuta vastaavaa.
Tässä on vain todettavaa uutta tietoa tulevan niin paljon, että on vaikea pysyä edellä.
Sekin on varmaa, että uudet "päätelasit" parantavat jonkinverran luku- ja kirjoituskykyä, mutta ei valitettavasti poista kaikkia virheitä. Vai että K2 kiitos vinkistä, vielä kun muistaisi.
Viime vuosina on pikku hiljaa tihkunut tietoa K-vitamiinin ja erityisesti K2-vitamiinin terveyttä edistävistä ominaisuuksista. Sen on muun muassa todettu pienentävän sepelvaltimotaudin riskiä sekä riskiä sairastua erinäisiin syöpiin. Myös osteoporoosin ehkäisyssä sillä on ilmeisesti suurempi merkitys kuin vielä ymmärrämme.
Käsitykseni mukaan K2-vitamiinia ei ole tutkittu kovinkaan paljon mistä osoituksena on se että virallista suositusta sen saannista ei oikeastaan ole. Suomen suositukset on ilmeisesti suoraan lainattu jenkkilästä. Erityisen runsaasti K2-vitamiinia on japanilaisessa aamiaisruoassa nimeltään natto, joka on valmistettu soijapavuista. Runsaasti sitä on myös joissakin juustoissa, erityisesti edamissa ja goudassa sekä jonkin verran myös kananmunankeltuaisessa, hapankaalissa, voissa ja siipikarjan lihassa.
Olisi mukava kuulla asiantuntijoiden kommenttia ja tietysti myös muiden foorumilaisten näkemyksiä tästä ihmeaineesta jota on verrattu jopa yhtä tärkeäksi kuin D-vitamiinia. Ironista on myös että kyseiset ruoat, joissa K2-vitamiinia erityisen paljon on, ovat vuosikaudet olleet "kiellettyjen ruokien" listalla. Rasvaiset juustot ja kananmunat sekä liha ovat olleet varma tie verisuonten tukkeutumiseen mutta voiko asia ollakin täysin päinvastoin?
Pitänee "heittää" kysymus Matti Toloselle joka keskustelee mm VHH-Tervysravinto sivulla.
Voi halutaan osoittaa sydämelle haitalliseksi
Lääkärilehdessä 38/2013 (s. 2351-7) julkaistussa voin käytön ja sydäninfarktiriskin yhteyttä selvittäneessä dosentti Voutilaisen ym. alkuperäistutkimuksessa todetaan, että runsas voin käyttö (keskimäärin 73 g/pv) oli yhteydessä lisääntyneeseen sydäninfarktiriskiin. Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon heti alkuun, että ravitsemuksessa kohtuus aina kannattaa, olipa
kysymyksessä luontainen voi, luontaiset ravintoöljyt tai sitten ja erityisesti margariini.
Hakiessaan aikaisempia voin/maitorasvan ja sydäninfarktin välistä suhdetta koskevia tutkimuksia kirjoittajat eivät ole löytäneet ainuttakaan, joka tukisi nyt saatua tulosta. Sellaisia ei ole. Sen sijaan lukuisat tutkimukset osoittavat, ettei rasvaisillakaan maitovalmisteilla tai maitorasvalla/voilla ole yhteyttä miesten lisääntyneeseen sydäninfarktiriskiin, sepelvaltimotautisairastuvuuteen tai -kuolleisuuteen yleensäkään.
Voutilaisen ym. tutkimuksessa voin käyttömäärä perustuu tutkimuksen alussa tehtyyn neljän päivän ruokapäiväkirjan pitoon. 16 vuotta kestäneen tutkimuksen kuluessa ei mahdollisia ruokatottumusten muutoksia ole tarkistettu. Menetelmä sisältää suurta epävarmuutta ja on erityisesti voin/maitorasvan kulutuksen mittarina auttamattomasti vanhentunut. Tosin kirjoittajat toteavat perustelematta, että menetelmä sopii hyvin voin kaltaisten ruoka-aineiden kulutuksen selvittämiseen.
Kuitenkin maitorasvan/voin käyttö voidaan määrittää ihmisen rasvavarannosta, so. verestä tai rasvakudoksesta. Vain maitorasvassa esiintyvät penta- (C15) ja heptadekaanihapot (C17) leimaavat ihmisen rasvakoostumuksen. Määrittämällä nämä rasvahapot saadaan tieto nautitun maitorasvan määrästä. C15/C17-täsmämenetelmällä tehdyt tutkimukset osoittavat, ettei maitorasvalla ole yhteyttä lisääntyneeseen sydäninfarktiriskiin. Päinvastoin, mitä enemmän maitorasvaa on kulutettu, sitä vähäisempi on sydäninfarktin riski. Onkin käsittämätöntä, etteivät Voutilainen ym. ole viitanneet näihin tutkimuksiin.
Vaikuttaa siltä, että nykytutkimuksen menetelmiin ja niiden selkeisiin tuloksiin viittaamatta ja niistä täysin piittaamatta maassamme halutaan pakonomaisesti, mutta epätoivoisesti osoittaa voi/maitorasva haitalliseksi sydämelle.
Lääkärilehti 47/2013 vsk 68 s. 3060