Hmm... eräs ihmissuhdekuvio on pyörinyt päässäni elokuun lopusta (30.8.) asti aikalailla päivittäin mielessä, ja en pääse asian ajattelusta yli vaikka rakastamani ihminen alkaa lämmetä minulle. Kyse on ihanasta kolmiodraamasta, jossa jokaisella on lusikkansa sopassa, vaikka minua tästä syytetään.
Asian pitäisi olla nyt selvä, mutta en saa silti asiaa mielestäni ja minulla on tunne, ettei asia jäisi vain tähän vaan mahdollista jatkoa on luvassa draamailulle. Voinko olla jo rauhassa vai pitäisikö olla varuillaan (ja jatkaa asian jokapäiväistä käsittelyä päänsä sisällä)?
Miehen on vaikea puhua toisinaan ja siksikään en ota tolkkua, onko hän lintu vai kala. Ja etenenkö asiassa edes pikku hiljaa vai pitäisikö minun vain tappaa tunteeni ja jatkaa eteenpäin. Olemme säätäneet jo vuosia, joten eikös nyt olisi oikea hetki "kääntää kortti" hänen kohdallaan. Tuntuu vain, että tästä voisi syntyä surua kummallekkin vielä niin moneen kertaan, että onko se kannattavaa. Tunteeni ovat kuitenkin niin kovin vahvat, etten hetkeen olekkaan tällaisia oloja tuntenut. Tunteeni pelottavat, koska ajattelen yleensä järjellä. Toisaalta viime lauantaina sydämensä kuuntelu auttoi onneen.
Uskallanko tehdä mitään? Pelkään, että pelotan miehen pois jos vähänkään teen jotain äkkinäistä tai sanon jotain väärin. Kaipaako mies juuri nyt sitä omaa tilaa, mitä hän normaalisti kaipaisi vai uskallanko lähestyä häntä, jos hänellä on samanlaisia tunteita minua kohtaan?
Alkaa myös pelottamaan, onko hän kaiken vaivan arvoista, koska olen valmis vaikka mihin hänen vuokseen. Olenko kuitenkin korvattavissa toisella naisella, kuten jo aiemmin tavallaan kävi vai onko pelkoni täysin turha?
Aaarg, tulen hulluksi kohta.
Lisäksi mietityttää tuo, miten numero kolme yhtäkkiä tulee eteeni tärkeissä asioissa. Esimerkkinä, että oli tuo kolmiodraama 30 päivä ja lähetän vahingossa viestejä kolmelta. Viimeinen "pisara" oli kun mies asuu kolmannessa kerroksessa. Olenko vainoharhainen vai onko tässä nyt jotain. Kellokin on nyt 3:33.
Asian pitäisi olla nyt selvä, mutta en saa silti asiaa mielestäni ja minulla on tunne, ettei asia jäisi vain tähän vaan mahdollista jatkoa on luvassa draamailulle. Voinko olla jo rauhassa vai pitäisikö olla varuillaan (ja jatkaa asian jokapäiväistä käsittelyä päänsä sisällä)?
Miehen on vaikea puhua toisinaan ja siksikään en ota tolkkua, onko hän lintu vai kala. Ja etenenkö asiassa edes pikku hiljaa vai pitäisikö minun vain tappaa tunteeni ja jatkaa eteenpäin. Olemme säätäneet jo vuosia, joten eikös nyt olisi oikea hetki "kääntää kortti" hänen kohdallaan. Tuntuu vain, että tästä voisi syntyä surua kummallekkin vielä niin moneen kertaan, että onko se kannattavaa. Tunteeni ovat kuitenkin niin kovin vahvat, etten hetkeen olekkaan tällaisia oloja tuntenut. Tunteeni pelottavat, koska ajattelen yleensä järjellä. Toisaalta viime lauantaina sydämensä kuuntelu auttoi onneen.
Uskallanko tehdä mitään? Pelkään, että pelotan miehen pois jos vähänkään teen jotain äkkinäistä tai sanon jotain väärin. Kaipaako mies juuri nyt sitä omaa tilaa, mitä hän normaalisti kaipaisi vai uskallanko lähestyä häntä, jos hänellä on samanlaisia tunteita minua kohtaan?
Alkaa myös pelottamaan, onko hän kaiken vaivan arvoista, koska olen valmis vaikka mihin hänen vuokseen. Olenko kuitenkin korvattavissa toisella naisella, kuten jo aiemmin tavallaan kävi vai onko pelkoni täysin turha?
Aaarg, tulen hulluksi kohta.
Lisäksi mietityttää tuo, miten numero kolme yhtäkkiä tulee eteeni tärkeissä asioissa. Esimerkkinä, että oli tuo kolmiodraama 30 päivä ja lähetän vahingossa viestejä kolmelta. Viimeinen "pisara" oli kun mies asuu kolmannessa kerroksessa. Olenko vainoharhainen vai onko tässä nyt jotain. Kellokin on nyt 3:33.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.