mä olen 12 vuotias tyttönen, joka epäilee itsellään anoreksiaa. syön koulussa ehkä yhden lihapullan ja puolikkaan perunan, ja kotona vähän jugurttia ja vähäsen ehkä makaronia muuta sellaista(jos vanhemmat kyttää). mun päivälenkki on pituudeltaan vain ehkä kilometrin, mut sitä EI saa jättää väliin. olen alkanut erkaantua kavereistanikin, ja aina koulusta tultuani mua väsyttää kauheesti ja päätä särkee. mä pyydän teiltä nyt apua tähän ongelmaan. tai jos ei apua nii tukea vaikka sitten. ihan sama kunhan vain vastaatte mulle ja kerrotte mitä mun oikein pitäis tehdä... syödäkään en voi sillä sen jälkeen tulee aina pelko siitä että nyt mä lihon. toisin kuin muut anorektikot, mä en käy vaa`alla sillä olen kuullut miten siitä sekoaa... mä oon hukassa, yksin ja aivan älyttömän hämmentynyt... AUTA MUA....!!!
Vastauksia????
pikku karhu
4596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäpä, jos kääntyisit koulusi terveydenhoitajan puoleen ja pyytäisit häneltä, että yhdessä laatisitte ruokavalion jolla et pääse lihomaan, mutta pysyisit terveenä.
Väsymyksesi ja päänsärkysi johtuu lähes varmana siitä, että et tällä hetkellä syö oikein.
Älä ihmeessä kavereitasi jätä sillä kaverit usein ovat A ja O juttu, että ihminen pysyy mieleltään terveenä (yksin erakkona, kun tulee mieleen ihan hulluja ajatuksia, niinkuin esim. pakkomielle liialliseen laihduttamiseen).
Kerroppa myöhemmin tilanteesi kehittymisestä =)
ei se oo niin helppoa mennä siitä terkkarin kanssa puhumaan... enkä mä edes halua... mun ystävyys suhteista sen verran että ei me olla oikeita kavereita. me ollaan kavereita siks et me ollaan koko koulun ja koko kuudennen luokan "cooleimmat" ja "suosituimmat". lisäks mun bestis on kauheen laiha. sillä ei ole anoreksiaa mut se on vaan sellanen. haluun olla saman lainen kun me mennään ylä-asteelle. mä oon viimeisen terkkaritarkastuksen mukaan 153/40 mutta musta tuntuu että paino laskee koko ajan. kotona olen lisännyt ruokavaliooni banaanit ja vadelmakiisselin. tai no oikeastaan syön pelkästään niitä... jos mulla on vaikka piltti purkki edessäni, kaadan siitä lautaselle 1/3 ja loput kippaan roskiin. anteeks kun tilitän mut ei voi oikein kenellekään muulle puhua kun teille... hei kaikki ottakaa kantaa...!!!
Hei sinulle,
vastaan sinulle terveysalan ammattilaisena. Ei ole aina helppoa mennä puhumaan terkkarille, jos vaakalaudalla on oma asema "suosituimpana ja cooleimpana". Mutta oletko miettinyt, riippuuko asemasi painostasi? Tai onko asema tärkeä, jos sen säilyttäminen vaatii itsensä nälkiinnyttämisen? (Oletko varma, ettei teistä jo puhuta anorektikkoina?) Paljon kysymyksiä, joiden kanssa olet yksin, jos et voi edes sen bestiksesi kanssa puhua. Muuten, on kauheaa, että pitää ajatella suosituimmuutta terveyden kustannuksella niin kuin jenkkisarjoissa...
Painosi on viime mittauksessa jo matala, ja jos olet vielä laihtunut, olet reilusti alle normaalipainon. En haluaisi olla säikyttelevä tantta, mutta jos luet aikaisemmin tältä palstalta viestini "terveisiä sairaalasta", ymmärrät miksi kirjoitan. Laihuushäiriöstä eli anoreksiasta on niin paljon sellaisia seurauksia, joista nuoret tytöt eivät tiedä. Ystäväni, joka sairasti teini-iässä anoreksiaa pari vuotta, sai niin pahat vauriot hormonitoimintaansa ja luustoonsa (sai tietää niistä vasta nyt), ettei koskaan saa lapsia, ja joutuu koko ajan varomaan kaatumisia, koska luuvauriot olisivat aikamoisia.
Oletko puhunut bestiksesi kanssa, onko hän luonnostaan niin laiha, vai onko hänelläkin sellaisia ajatuksia joita nimittäisin anorektisiksi ajatusmalleiksi? Tai tuntuuko pahalta ajatella muotoutuvansa murrosiän myötä naiselliseksi, muodokkaaksi nuoreksi aikuiseksi?
lämmöllä ja sinulle hyvää toivoen
maiju
Minun mielestä sinun pitäisi mennä puhuu terkkarille!