Luin Hesarin sivuilta tämän vuoden finlandistit. En ole lukenut kirjoista yhtään enkä aio lukeakaan, niin arvelen. Viime vuonna luin useita, lähes kaikki.
Kovin näyttää kirjallisuus menneen "vaikeaksi". Ja lähes tyystin historiallisia aiheita tai fantasiaa. Eikö nykyajassa ole ainesta teksteiksi? Ja eikö mikään kepeämpi olisi kelvannut?
Kovin näyttää kirjallisuus menneen "vaikeaksi". Ja lähes tyystin historiallisia aiheita tai fantasiaa. Eikö nykyajassa ole ainesta teksteiksi? Ja eikö mikään kepeämpi olisi kelvannut?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eiköhän Suomen kirjallisuuden historia ole täytetty naturalismin koulukunnan tuotoksilla riittävän pitkäksi aikaa? Aika aikansa kutakin, toki realismilla on vieläkin omat kirjailijansa ja lukijakannattajansa.
Vaikeata? Onko taiteen oltava helppoa?
Viihdekirjallisuus, äärimäisenä ilmiönä tarjoaa nopeaa luettavaa ja helppoa vastaanottamista tutuin konventioin. Miksi ihmeessä taiteen pitäisi imitoida helppoutta ajattelussa, kielessä, rakenteissa, hahmojen sisäisessä maailmassa?
En tiedä, ehkä olen tosikko, mutta minua ei ole taiteessa koskaan kiinnostanut kepyes ja helppous. Kioskikirjallisuus on täynnä sitä, viihteellistyvä kirjallisuus tarjoaa sitä jokaisella kielialueella kyllästymiseen asti - no onpa kepeän hakijoilla mistä valita. Vai eroavatko ne toisistaan nuo kioskitaiteen teokset?
En arvota. Jokaiselle jotakin. En vain ymmärrä miksi ihmeessä Finlandia-ehdokkuuden pitäisi olla viihteelliselle helppoudelle ja kepeydelle suunnattua massatuotantoa?
Taiteen ei pidä olla helppoa, olen kyllä ihan samaa mieltä kuin Horne Murray. Finlandia-kirjallisuuspalkinto pitäisi säilyttää laadukkaan ja erilaisen tai vaikean kirjallisuuden palkintona, koska sellaiset kirjat tavitsevat vetoapua. Dekkareilla on oma kisansa, romanttisella viihdteellä pitäisi olla myös oma palkintonsa. Se nostaisi näkyvyyttä ja myös arvostusta.
En nyt ole täysin samaa mieltä aloittajan kanssa, mutta minusta kerran jo Finlandian saaneet eivät saisi toistamiseen olla ehdolla. Paljon muitakin laadukkaita ehdokkaita olisi ollut. Piiri pieni pyörii.
Finlandia ei ole kirjailijoiden, vaan kirjojen kilpailu.
JP Koskiselle antaisin jos olisin valitsija.
Krohn on hirmuisen taitava kansainväliset mitat täyttävä kirjailijamme ja uusin oli todella kiehtova, onnistunut ja uutta avaava. En tiedä, onko sillä väliä kuka on ehdokkaana, koska teoksen ollessa hyvä, se ansaitsee ehdokkuutensa. Vaikka olisi sama kirjailija. Mieti vaikkapa Tolstoin tuotantoa. Ei sanottavaa napinaa hänen suurista romaaneistaan.
" Näissä listoissa on mielenkiintoista, että vaikka raati olisi kuinka radikaali ja pätevä, niin lista on aina aika konservatiivinen. Kovin uudistavia ja erikoisia romaaneja ei ehdokkaiksi mahdu, Nowak sanoi Yle Radio 1:n Ajantasassa"
http://yle.fi/uutiset/finlandia-ehdokkaat_syynissa_hohhoijaa_ja_aivan_loistavaa/6929947
Rouva toimittaja näkyy olevan sitä mieltä, että ehdokkaat ovat jopa liian helppoja?
Oma mielipiteeni on semmoinen, että finlandia-palkinnon saajan täytyy olla varsin heviä settiä, eikä mitään "parasta ennen 2015"-osastoa.
En ole mitään mieltä näistä ehdokkaista koska en ole niitä lukenut, mutta joskus ärsyttää kun historiallisuus tai elämän ikävät asiat tekevät kirjasta jotenkin automaattisesti syvällisemmän tai taiteellisesti arvokkaamman. Toki on aina kunnioitettavaa jos joku tuntee historian niin hyvin että viitsii paneutua ja kertoa tarinan menneestä ajasta, mutta yhtään parempaa se ei kirjasta tee. Itse en todennäköisesti koskaan kokisi omaavani tarpeeksi tietoa menneestä että uskaltaisin siitä kirjoittaa. Vaikka olisin kuinka historiaa tutkinut tai lukenut. Hassua, tiedän. Enhän minä nykyajastakaan juuri mitään oikeasti tiedä.
Ikävää on myös se, että mitä kurjemmalta kirjan lukeminen tuntuu niin sitä paremmaksi kirja arvostetaan. Mikä taitolaji onkaan kirjoittaa positiivinen, hyvän mielen tuova kirja, joka on samalla kiinnostava ja laadukas! Muuten en kyllä positiivisuutta erityisesti peräänkuuluta, se kun on aika usein vain ärsyttävän tekopirteää.
Romaanien sivumäärät ovat kasvaneet jatkuvasti. Eräässä lehtijutussa mainittiin, että tämä kielii kustannustoimittamisen heikkoudesta: kirjat julkaistaan hiomattomina raakileina. Monessa nykyromaanissa onkin tiivistämisen varaa. Kirjan iskevyys hukkuu turhan aineksen sekaan.
Osallistun tähänkin ketjuun.
Tarkistin netistä, että viimevuotisista Finlandia kirjoista, jotka olivat (kopsasin netistä)
Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
Pirjo Hassinen: Popula
Heidi Köngäs: Dora, Dora
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Juha Seppälä: Mr. Smith
en ole lukenut ainuttakaan.
Joopajoo.
Finlandia
on kirjakustantajien kisa. Tänä vuonna
2 x WSOY, 2xTEOS, Otava ja Siltala
viimevuonna 2012 olivat 3xOtava/Like, Teos, Siltala ja WSOY,
Siispä veikkaan tämänvuotiseksi voittajaksi
kirjakustantamo WSOY ja Asko Sahlberg.
En ole ehtinyt lukea näistä Finlandia ehdokaskirjoista vielä yhtään.
Aion kyllä lukea ainakin Westön
Kangastus 38
Mikä muuten esti Jörn Donner / Mammutti
tuuppaamasta Finlandia ehdokkaaksi? Vai
luokitellaanko se jotenkin tietokirjaksi eikä kaunokirjaksi ?
Finlandia-lista oli mielenkiintoinen, koska siellä oli tuntemattomampia nimiä mukana. Voittaja on aika sattumanvarainen, kun sen valitsee aina eri henkilö, joka voi periaatteessa on kuka tahansa julkisuudenhenkilö. Tarkoitan, että jokaisella on oma makunsa ja painotuksensa, jota ei voi etukäteen tietää. Veikkaan kumminkin voittajaksi Westön kirjaa.
Hyviä pohdintoja scaralla. Mammutti on ehkä yhtä vaikea luokitella kuin Jörkka itse.
....... Mammutti luokitellaan kait kirjallisuuspiireissä
autofiktio
ja sitähän on heitelty knausgåårdilaisuudella tietty myös,
ja auta armias kun tämä knausgåårdi löytää kaikille kirjoittajille perille,
huoh................
Finlandiaehdokaslistoissa kuten muissa kirjallisuuden tapahtumissa näkyy riskin oton minimoiminen, joka on kirjallisuuden yleinen ja rappeuttava ongelma Suomessa.
Hyvät ja poikkeukselliset teokset eivät pääse esiin.
Tosin pientä kehitystä olen havaitsevinani. Räikeimmät lööppimainoskirjailijat puuttuvat listalta, samoin naisverkoston blogeissa ylistämät kevyehköt tekeleet.
Samanlaista suuntausta olin havaitsevinani juniorisarjassa.
Televisiossa uutisoitu ja naisblogistien hehkuttama kirja ei päässyt ehdokkaaksi.
En tiedä, ketkä nyt loistavat poissaolollaan (viittaan edelliseen viestiin, joka ei minulla avudu syystä, että minulta on mennyt ohi keitä on mainostettu lööpeissä ja niissä kirjablogeissa, joissa olen käynyt, ei ole puhuttu mistään naisverkoston hehkutuksista).
Scara jo toikin kaikkien näkyville viime vuoden listan. Viimevuotiset olivat mielestäni toisentyyppisiä ja vähemmän "vaikeita". Sallittaneen ilmaus, koska en keksi parempaa, mutta tähdennän, ettei sen vastakohta ole välttämätät kepeä kioskikirjallisuus, kuten tässä ketjussa on haluttu nähdä. Esimerkiksi Dora, Dora yhdisti mieleenjäävällä tavalla jäämeren hyytävyyden, ihmisten mielen kylmyyden ja toisen maailmansodan loppuvaiheen toivottomuuden ja pidin sitä ehdokkaista parhaana. Pidin kyllä myös voittajasta Jää, se oli jotenkin varsin ehjä kokonaisuus, mitä ei tänä päivänä voi sanoa kaikista romaaneista. Maihinnousu minulta jäi kesken syystä, että se meni kokonaisuudessaan sairauskertomuksen puolelle. Nälkävuosi ja popula menettelivät, ainut jota en ole edes yrittänyt lukea on Juha Seppälän Mr. Smith.
Tämän vuoden ehdokkaat ovat kovin erilaisia. Ehkä on niin, ettei ole muunlaisia tarjokkaita. Ja kyllä ne vaikuttavat melko raskailta. En tasan tarkkaan tule koskemaan esimerkiksi Asko Sahlbergin Herodekseen (en muista, oliko kirjan nimi juuri se), vaikka aikanaan pidin kovasti hänen Tammilehdostaan.
Kalle Päätalon teokset hakkaisivat nämä nykyiset ehdokkaat. Miksi pitää olla niin vaikeaselkoista kuin muinaisajalta muistettava Kilven Alastalon salissa, sitäkö matkitaan? Kunnon realismi, jopa naturalismi, on monenkertaisesti luettevampaa kuin nykykirjallisuuden korkeakaanon? Olen paljon lukeva henkilö, ja niiden varalta jotka leimaavat minut juntiksi, niin ilmoitan että olen korkeimman akateemisen tutkinnon suorittanut proffa emerita, joskin vanha kääkkä, mutta silti!
^ Täysjuntti! :)
Mashe sanoi tuon vitsinä.
Kiitos, Prof. emerita 78v.
Pahoittelen, että teille vastasi joku häirikkö.
Teidän laisianne korkeasti koulutettuja ja sivistyneitä ihmisiä tarvitaan -myös tällä keskustelupalstalla.
Itse en ole korkeasti koulutettu, mutta ihmettelen suomalaisen sivistyneistön vaikenemista kirjallisuusasioissa.
Missä siis on se suomalainen sivistyneistö, joka ohjaisi mm. kirjallisuutta oikeaan suuntaan rakentavalla keskustelulla?
Vai ovatko vieläkin vallassa ne 60- ja 70-luvulta tunnetut taistolaisrääkyjät ja heidän suojattinsa?
Huumori ei taida olla vahvimpia lajejani...
Mashiach ei ole häirikkö, vaan tunnettu ja arvostettu palstalainen. Ilmeisesti olet käypäläinen, kun et tunnista häntä. Kyseessä oli vitsi, kuten aiemmin jo huomautettiin, joten lopeta tai jatka matkaa.
Kun on Erno Paasilinnansa lukenut ja esim. klassikoita tai maailmankirjallisuuden helmiä, niin ymmärtää mistä on kyse. Helppo ja ymmärrettävä teksti voi olla sanomaltaan rikasta, eli taitava kirjailija tarjoilee sen selkeässä muodossa. Toisaalta monimutkainen ja vaikeaselkoinen teksti voi olla aivan tyhjänpäiväistä.
Finlandia teoksista olen lukenut jo aikaisemmin Krohnin Hotel Sapiensin, joka on todella lukijaa haastava teos.
Nyt luen Kjell Westön teosta Kangastus 38. En todellakaan ole Westö-fani, mutta ainakin alkupuolella kieli on hyvinkin runollista, mutta kepeää. Kaunista. Yllätyin kuinka erilainen mielikuva minulla oli Westön kirjoista.
ai mä veikkasin ihan pieleen,
se ei ollutkaan WSOY tänä vuonna
vaan
TEOS
Onnitteluni voittaja Riikka Pelo,
ja nythän on niin, että en muista sitä kirjan nimeä,
mutta luultavasti jossain vaiheessa tulen lukemaan sen.
Ehkäpä.
Ai Te kaikki olette jo lukeneet sen.
No kiva !
Hesarista taisin aamulla lukea, että Teos on noussut Otavan ja WSOY:n rinnalle Finlandia-rohmuna. Tai jos nyt rohmuksi vielä voi sanoa, tämä on heille kolmas.
Tapasin kerran vuosia sitten Riikka Pelon työhön liittyvässä tilaisuudessa, hän on vielä siitäkin kaunistunut ja ilmeisesti kirjoittanut loistavan kirjan. En ole ensimmäistäkään kirjaa vielä lukenut häneltä. Olen varausjonossa noin 65. joten ihan heti en pääse sitä lukemaan, mutta odotukset on korkealla. Luen varmaankin ensimmäisen kirjan odotellessa.
Tässä just toteutuu F-palkinnon hyöty, pienilevikkinen kirjallisuus tulee tunnetuksi.
"Kaunistunut"?
Vahva hmm.
Sanottaisiinko mieskirjailijasta, että hän on komistunut?
Itse en tahtoisi Finlandia-palkinnon saatuani lukea mistään mietteitä ulkonäöstäni, oli se kaunistunut taikka kuihtunut, vaan kirjastani ja minusta kirjoittajana.
Taitaa olla sellainen yleismaailmallinen juttu, että kauneus tai komeus pannaan merkille, etenkin naisten kauneus. Toivotaan, ettei Riikka pahastu, mikäli tämän lukee. En onneksi ehkä kuitenkaan joudu tuosta raastupaan ;)
Minusta olisi kyllä ihan kiva lukea lehdestä, miten hemmetin hyvännäköisenä toimittaja minua pitääkään. Varsinkin, jos kuvat onnistuvat hyvin. Kirjan voi jokainen sitten itse lukea, riittäisi mulle, jos todettaisiin analyysin sijasta, että mestariteos ;)
Pointti on, että miesten kohdalla ei puhuta ulkonäöstä, vaan työstä, tuloksista ja vastaavista. En ole feministi, mutta kun esimerkiksi työskentelin projektipäällikkönä, olisin pitänyt todella outona, jos ammatillisissa yhteyksissä olisi kehuttu ulkonäköäni. Onneksi mainintasi oli täällä keskustelupalstalla, eikä mediassa, mutta kyllä mediassakin naisia alistetaan puhumalla ulkonäöstä. Toki taustalla on pitkä historia sekä biologia, jonka mukaan miehille katseleminen on seksuaalisväritteisempää kuin miehille ja naisen ulkonäkö sitä mukaa tärkeä. Ja toki naiset itsekin ovat ulkonäköarvioinnin aktiivisia osapuolia laittautumalla ja pukeutumalla.
Ellet ymmärrä pointtiani, ajattele edes sitä, miltä mahtaa tuntua niistä naiskirjailijoista tai -aluista, joiden peilissä ei hymyile entisestään kaunistunut nainen.
Kirjailijat ovat usein julkisuuden henkilöitä ja silloin asettaa itsensä muiden arvosteltavaksi. Tämä koskee muitakin taiteilijoita: muusikoita, näyttelijöitä jne.
Fingerporissa oli joskus strippi, jossa Heimo Vesa kysyy kirjaa lukevalta toveriltaan: "Mitä luet?
"Sofi Oksasen Puhdistusta"
"Aloittavat varmasti naamasta"
Aivan, mutta löytyisikö vastaava vitsiä mieskirjailijasta? Tai kehuja heidän ulkonäöstään?
Ymmärrän kyllä. Kaikki naiset/ihmiset ovat kauniita omalla tavallaan, mielestäni. Varsinkin jonkin suuren voiton kohdalla ihminen voi suorastaan säteillä omanlaistaan kauneutta ja iloa. Tai sitten hän voi jännittää ja pelätä valokeilaan joutumista, mikä sekin nostaa esiin kauneutta, vain toisella tavalla. Kauneus ei tarkoita minulle rypyttömyyttä ja symmetrisiä kasvoja. Kirjailijan kohdalla hänen hehkunsa syntyy kirjan ja olemuksen yhteispelistä.
En osaa tästä sen enempää keskustella. Olet kyllä noissa faktoissasi ihan oikeassa.
En uskalla enää nimiä mainita, etten joudu syytettyjen penkille, mutta eräs erittäin komea, tumma nuori dekkarikirjailijamies on kyllä saanut paljon hehkutusta ulkonäöstään ulkomaanmenestyksensä ohessa.
Osaavat varmasti mieskirjailijatkin olla turhamaisia ja pettyneitä kuviin. En usko, että vain naiset kokevat ulkonäköpaineita kirja-alalla.
En tiedä. En halunnut (halua) tehdä tästä mies-nainen keskustelua. Sellainen keskustelu ei kiinnosta. Pääpointti oli, että TV:ssä ja lehdissä näkyvien ulkonäköä usein arvostellaan. Onko se oikein? En tiedä? Mutta sitä tehdään ja tullaan tekemään. Kyllä mm. urheilijoita (Jani Sievinen, Markus Pöyhöänen, Teemu Selänne etc.) on kehuttu komeiksi.
Pohdintaaani (montako a:ta tuossa pitää olla :) suorittama kauniiksi kehuminen oli minusta täysin sopivaa tässä yhteydessä. Olihan se Riikka tälläytynyt palkintogaalaa varten. Ja kaunis oli!
Taidan vaihtaa nimimerkkiä, joten ei tarvitse miettiä monenko a:n luottoluokituksella mennään. Oikein oleminen ja oikeassa oleminen liittyvät yleensä mies-naiskeskusteluihin vahvasti, mikä tekee keskustelemista raskasta. Kannatan toki maailmanrauhaa, mutta mitä Syyriassa pitäisi tehdä, en tiedä.
hiihihhhh............ minä arvostan suurimmaksi osaksi vain kauniita naisia, jotka voivat
lätkiä äitikorttia !
Joku yli 500-sivuinen votkale, ei kiitos.
Joskus yhdeksänkymmenätluvun alkupuolella valittiin kerran elokuvakäsikirjoitus-Finlandia.
Valitsijana oli Nipa Dingo Neuman. Tuli hauska yhteensattuma. Palkinto meni porilaiselle, Neumannin ikätoverille. Aikanaan siitä tehtiin elokuva, Veturimiehet heiluttaa.
Eihän taiteessa oikeasti voi kilpailla. Voitto on sattumanvaraista, raadit, arvotukset, suhdanteet ja onnenkantamoiset kuuluvat elämään. Ei harmita.
......hölöpönpölpön, voitto ei ole sattumanvaraista,
sehän on
tähtiin kirjoitettu !
Marrasjoulukuu, pelkkää tähtisadetta.