Aika pahamieli on, kun ekaluokkalaiseni kertoo päivä päivän jälkeen, että häntä kiusataan. Milloin haukutaan läskiksi (hän on ylipainoinen kyllä, mutta se ei oikeuta!!) ivataan nimestä, milloin ollaan vaan salakavalan inhottavia. Tänään kotimatkalla omaluokkalainen oli yrittänyt saada häntä pois joukosta heittelemällä tienpientareelta repimäänsä kasvillisuutta päälle, viime viikolla läpsitty lippiksellä samasta syystä. Kiusaamisen vaihtoehtona diskriminaatio, yksinjättäminen; kaveria ei löydy. "kukaan ei pidä minusta" on todella sydäntä raastava lausahdus alle seitsemän vuotiaalta ekaluokkalaiselta. Koulun infossa sanotaan, ettei yleisöosasto/nettikirjoittelu ole keino hoitaa ongelmia, mutta mä haluan kyllä kuulla muiltakin mitä tällaiseen asiaan on sanottavaa.
ekaluokkalaista kiusataan
äitsä
334255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
...kun koulu alkaa tällä tavalla.
Tyhmä kysymyskin jo, mutta oletko ollut opettajaan yhteydessä.
Itse soitin lapseni opettajalle heti, kun tyttö kertoi, että naapuriluokan isompi poika ei ollut laskenut häntä kotiin vaan oli tarttunut kiinni ja ravistellut. Opettaja oli tosi ystävällinen ja otti asian heti selvitettäväksi.
Suunnaton oli nöyryytyksen määrä, kun kävi ilmi, että tyttöä oli löylyttänyt poika, jonka siskoa oma tyttäreni oli ensin huitaissut repulla päin näköä...
Että näin sitä kokee onnistumisen iloa kasvattajana! =)
Kiusaaminen pitää lopettaa heti alkuunsa!
Soitat kaikkien lasten vanhemmille että
nämä voivat puhua lapsilleen kiusaamisesta!
TOIMEKSI JO.
Jos et nyt sitä tee lapsesi saatetaan jättää
ulkopuolelle koko loppuiäkseen!
kertonut, ja palaverejä on pidetty jo näissä viidessä viikossa. Koulu vaan on levoton, ja lapseni pehmeämpää sorttia. Olen paininut koulunvaihdon kanssa. Entäpä jos ei onnistu sielläkään. Tosin, ainkaan ei voi pahemmaksi mennä, vai voiko. Välillä on vaikea uskoa mummon vanhaa hokemaa, ettei kellekään anneta enempää mitä jaksaa kantaa. Tosin, ei mulla tässä ole varaa romahtaa, enkä ole perin vaarassakaan, mutta lapseni puolesta olen huolissani. Hänellä ei ole edes tätä keinoa purkaa suruaan.
Ei ne palaverit auta, jos ei tosi toimia ala näkymään.
Vaikka tuntuisikin pahalta vaihtaa koulua, tee se.
Itse en sitä aikanaan tehnyt ja kiusaaminen jatkui koko kouluajan. Niitä arpia paikkaillaan vieläkin, vaikka nuori on jo amiksessa, siellä onneksi saa jo opiskella rauhassa.
Peruskoulussa ei auttanut kiusaajien puhuttelut, ei yhteydenotot vanhempiin, ei mikään.
Henkisesti paine on teillä molemmilla suuri ja kasvaa koko ajan, jokaisella on kuitenkin oikeus koulutukseen ilman kiusaamista!
Minullapa sattuu olemaan kokemusta kiusaamistapauksesta ja vanhempien ei todellakaan kannata alkaa selvittämään asiaa keskenään. Koska on ihan varmaa että kaikki osallisena olevat vanhemmat eivät pysty olemaan tilanteessa objektiivisia ja seurauksena on ilmiriita aikuisten välillä.
Homma täytyy pyöräyttää käyntiin koulun kautta: luokanvalvoja, rehtori, koluterveydenhoitaja ja kolukuraattori. Kolun täytyy puuttua asiaan ja jos kolun henkilökunta on osaavaa, niin kiusaaminen loppuu tai ainakin jää siedettävälle tasolle.
Ei me aikusetkaan nautita kaikki toistemme seurasta ja sama koskee lapsia. Toiset eivät vain yksinkertaisesti tule oikein toimeen keskenään, eikä aikuiset voi pakottaa lapsia kaveeraamaan.
On kuitenkin ehdoton vaatimus, että fyysinen kiusaaminen pitää saada loppumaan. Ei saa hyväksyä tönimistä, jollain heittelyä eikä tavaroihin kajoamista. Suunsoittoon ja haukkumiseen pystyy myös puuuttumaan. Mutta syrjiminen onkin sitten jo vaikempi asia, kun sitä ei voi kieltää, vaan pitäsi pystyä vaikuttamaan kaikkien osallisten ajatteluun ja käyttäytymiseen.
http://www.kiusattujentuki.fi/
Soita ja kysy neuvoa.
Just niin. Meidän ekaluokkalaista kiusattiin samantien kun koulu alkoi. Joukossa mukana tyttäremme paras kaveri! Joukkohaukkumista ulkonäkö-, vaatetus jne. Lapsi kertoi heti tapauksen kotona, puhelu välittömästi opelle. Seuraavana päivänä ope kysyi lapseltamme ketkä kiusasivat ja kun joukko löytyi,porukka luokan eteen, nuhtelu ja julkinen anteeksipyyntö. Ja se siitä. Tapauksesta 4 vuotta ja sama porukka on tapauksesta lähtien olleet hyviä kavereita keskenään. Ei tarvita kuin yksi johtotähti jengiin ja siitä se kiusaus lähtee. Ajattelemattomat perässä. Aikuisen apu ehdottomasti tarpeen ja julkinen auttaja tässä tapauksessa on ope. Homma toimii ainakin ekalla luokalla.
sattumoisin tässä on jo käyty keskusteluja lähes päivittäin, juuri äsken laitoin rehtorille menemään päivän kiusantekosaldon. Kouluviranomaiset on toistaiseksi siirtoa vastaan pointilla, että joka paikasa tapahtuu kiusaamista, entä jos seuraavassakin paikassa. Koen olevani puun ja kuoren välissä:haluaisin uskoa ja luottaa ja antaa koulun yrittää parhaansa, mutta toisaalta kipuileva lapseni satuttaa sen verran sydäntäni etten enää haluaisi odotella päivääkään. Mitä ilmeisemmin nämä viisi käytyä kouluviikkoa on aivan riittävästi ainakin pienen koululaisen näkökulmasta.
Jos keskustelut eivät ole tähän asti auttaneet, niin mieti jatkoa. Montako vuotta lapsesi jaksaa tai sinä sitä tilannetta.
Kovin vaihtohto tilanteessa on uhkaus mennä tekemään ilmoitus poliisille, jos se ei lopu. Silloin yleensä koulun maineen varjelemiseksi tilanne hoidetaan. Siinä on vaan se paha puoli, että suhteet koulun henkilöstöön kärsivät, mutta kumpi on parempi?
Kouluviranomaisten kanta ihmetyttää, ota yhteyttä seuraavalle tasolle, heilläkin on esimiehiä. Jos ei auta, niin kantelu lääninhallitukselle, siellä toimitaan!
Itse olen samaa mieltä että kolun vaihtaminen tuskin auttaa. Uusilla oppilailla on aina riski joutua luokasssa kiusatuksi, joten jos kiusaamista on nykyisessä kolussa, niin sitä on suurella todennäköisyydellä toisessakin koulussa.
Mutta koulun on puututtava asiaan. Kolulla täytyy lain mukaan olla suunnitelmat kolukiusaamisen varalle. Vaadi suunnitelma nähtäväksi. Suunnitelmassa on kerrottu miten kolu aikoo mahdolliset kiusaamistapaukset hoitaa. Jos koluun ei tule ryhtiä tilanteen selvittämiseksi, niin ota yteyttä Kiusattujen tuki Ry:n. Sieltä tulee apuun semmoinen kaveri, että kolu on helisemässä, ellei ole ottanut asiaa sille kuuluvalla vakavuudella.
ei rehtori tunnu tajuavan tilannetta, soita koulutoimenjohtajalle. Jos sekään ei auta, soita koululautakunnan puheenjohtajalle ja vaadi yhteispalaveria (opettaja/reksi/ltk:n pj/sinä/jne.).
Mun serkun isä on tummaihonen ja serkkua kiusattiin ihonvärin takia tosi ilkeästi.Rehtori vain vähätteli.Toi lause,että toisessakin koulussa kiusattais on sikamainen.Niin serkullekin sanottiin.Siinä yritetään saada uhri osasyylliseksi tapahtumiin.
Mutta serkun vaihdettua koulua,sitä ei sen jälkeen kiusattu!
Pidä lapsesi puolta!Ja muista sanoa hänelle, ettei vika ole hänessä!
Hienoa että serkkusi kohdalla koulun vaihto auttoi.
Serkkusi tapauksessakaan kiusaamisen syy ei poistunut, vaikka hän vaihtoi koulua.
Se on tosiasia että usein kiusaaminen jatkuu, vaikka paikka vaihtuu.
Ei ole koskaan syytä kiusata ketään.Serkussani ei ollut mitään vikaa,kuten ei ole alkup.kirjottajan lapsessa.Kyllä vanhempien ja koulun on osattava pitää kiusaajat kurissa.Ja juuri siksi koulun vaihto auttoi,kun asenne oli erilainen.Se koulu hoiti asiansa.
Liian usein vain kohautellaan olkapäitä ja haetaan syytä kiusatusta.Paras olisi tietenkin, jos pahin kiusaajaryhmä joutuisi vaihtamaan koulua.Mieluiten eri kouluihin.Kiusaamiseen on puututtava heti ja tiukasti.Ja puhuttava kiusaajien vanhemmille, että pitävät kullanmurunsa kurissa.
Jos kiusaamiseen keksitään joku syy, niin ei se tarkoita että kiusaamienn olisi oikeutettua.
Mitä sanaa pitäisi tässä yteydestä käyttää syyn tilalla? Jos lasta kiusataan siksi että hän on lihava, niin mikä se on jos ei syy? En keksi parempaa sanaa.
tuo kiusaaminen.
Pystytkö menemään koululle seuraamaan tunnin kulkua ja olemaan seuraajana esim. ennen kuin opettaja saapuu luokkaan? Se voisi tuoda sinulle arvokasta tietoa niistä ongelmakohdista joihin pitää puuttua. Tai voisit puhua koko luokalle asiasta opettajan kanssa ja rehtorikin voisi tulla tuomaan oman auktoriteettinsä tilanteeseen.
Älä tosiaankaan jätä asiaa tähän. Kun olet omat ja "naapurien" konstit käyttänyt, silloin viimeistään otat yhteyttä Kiusattujen tuki ry:hyn.
Voimia!
Olisi hyvä jos voisi vaikka silloin tällöin "varjosta" lasta koulumatkoilla, niin pääsisit vähän seuraamaan mitä tapahtuu. Kolun opetus on julkinen tilaisuus ja voit mennä vaikka tunnille istumaan katsomaan että mitä siellä tapahtuu.
Tämä on aika kummallista: "Koulun infossa sanotaan, ettei yleisöosasto/nettikirjoittelu ole keino hoitaa ongelmia"
Eli tosiaanko koulu haluaa rajoittaa vanhempien oikeutta vapaaseen, julkiseen keskusteluun? Jos on puhtaat jauhot pussissa, niin eihän tällaista tarvitse pelätä. Vähän kuulostaa toimintaperiaatteet siltä, että asiat halutaan lakaista maton alle.
Tuo info voi tarkoittaa sitä että koulu haluaa että heihin otetaan ensimmäisenä yhteyttä, eikä kirjoitella lehtiin. Tai sitten koulu haluaa salata kiusausongelmia.
Että ohje on pyyntö että otettaisiin suoraan yhteyttä,jos jotain hämminkiä on, onhan niitäkin ketkä pelkäävät viimeistään yhteyttä ottamalla pilaavansa kaiken. On kuitenkin helpottavaa jakaa mietteitään, vaikka kieltämättä kielikeskellä suuta verkossa.
Koulun puolustukseksi pitää sanomani, että siellä on mietitty ja tehty paljon, mutta jos jätän asian etenemään koulun keinoin, saattaapi herkkä ja pehmeä lapseni rikkoontua liikaa.
En myöskään halua olla niin fatalisti, että ongelmat yhdessä koulussa johtaisi samojen ongelmien syntyyn seuraavassa, sillä niin kouluilla kuin oppilaillakin on erityispiirteensä, jotka heijastuvat ympäristöön, ja sitä kautta myös siihen mitä tuleman pitää. Vai mitä sanotte jos koulu on vauraalla seudulla, jossa perheet eivät pääsääntöisesti elä niukkudessa, päihteisinä,ongelmaisina tai jos koulu on seudulla, johon on kasaantunut kaupungin ongelmaiset jälkeläisineen. Jos jälkimmäiseen vielä ympätään kipeitten vanhempien kipeät lapset eripuolilta kaupunkia, niin ero on huomattava. Vähän tällaisesta soundi-erosta on kyse tässäkin hieman toista päästä kärjistäen.
Rikkaiden hemmotetuilla kakaroilla on taas ihan omat ongelmansa mm. rajojen ja vahempien läsnäolon puuttumisen vuoksi. Niukkuudessa eläneillä on taas oman sortin ongelmansa. Monia ongelmia yritettään luokitella sosiaalisen taustan mukaan ja usein ihan turhaan, kun niitä kuitenkin esiintyy kaikissa tuloluokissa. Jopa kaupunkisuunnittelussa pyritään sekoittamaan sosiaaliryhmiä, joten kyllä niitä kaikenlaisia tapauksia riittää joka kouluun.
Mä kirjoitinkin että toisesta päästä kärjistäen, esimerkinomaisesti. Oikeasti ei ole kyse rikkaasta rajattomasta kakarasta, vaan ongelmat /sävyt on erilaisia. Suoraansanoen: jos toisessa koulussa on erityisoppilaana pikkukriminaaleja, ja toisessa kehitysvammaisia, ei varmaan ole kovin vaikea arvella kummassa on rauhallisempaa.
Moi! Kuules...sitä varten on KUMMIT! Elikkäs 6 lk:t tytöt&pojat.Jokainen "saa" pienen 1lk:n kummilapsen..yleensä tyttö tytön ja poika pojan...sitten puuhaillaan kaikkea kivaa yhdessä ja, jos joku muu kiusaa..niin voi pieni mennä kertomaan kummilleen jotka voivat aluksi selvitellä asiaa kertoa sitten opettajalle joko omalle tai kummilapsen opettajalle, jotka ottavat nämä kaksi(tai heidät, jos kiusaajia on enemmän)puhuttelunn ja yhdessä sitten selvitellään asioita..usein myös soitetaan kotiin. Yläasteella on tukioppilaat ja luottamus oppilaat, jotka myös ratkovat asioita ja auttavat uusia 7lk:a :) Ja hyvä niin..Itse olin vuosi sitten kuudennella ja minulla oli myös suloinen kummilapsi jonka kanssa edelleen juttelen välkällä ja autan jos on jotain ja neuvon parhaani mukaan...sitä varten näitä ns."tukihenkilöitä" kouluissa on opettajien, kuraattorien ja koko muun henkilökunnan lisäksi.Tsemiä ja jaksamisia teille!
Ehkä tällainen kummisysteemi on ja toimii jossain, ja varmaan hyvä onkin. En vaan tuossa kyseisessä koulussa ole kuullut halaistua sanaa moisesta, joten mitä ilmeisemmin kummeja ei ole. Älkää sanoko että ala järkkäämäään: en todellakaan jaksa järkätä muuta kuin lapseni rauhallisemmille vesille. Kävin toisen koulun rehtorin juttusilla, ja nyt on pieni toivonkipinä herännyt koulun vaihdosta, joka tässä tapauksessa on ainut mahdollinen vaihtoehto. Viivytellä ei enää voi,sillä lapseni ei ole kenekään terapiapallo. En voi mitään, jos kipeät lapset eivät pääse hoitoon,jos heillä ei ole vanhempia jotka metelöisivät niin paljon ja kauan, että hoitopaikkoja (psykiatrisella osastolla) saataisiin. Omaani puolustan viimeiseen ja senkin ohi, jos on tarve.
Kummioppilas systeemillä voidaan auttaa uusia kolulaisia oppimaan kolun tavoille ja luoda hänelle joku läheisempi kontakti. Mutta jos kyse on jo kiusaamisesta, niin sellaisen tarkkailu ja siihen puuttuminen kuuluu jo lainkin mukaan koulun henkilökunnalle. Vastuuta oppilaan suojelemisesta ei voida missään tapauksessa soluttaa toiselle lapselle.
Silloin se autto, ekaluokkalaiset ei hirveesti
lesoile kuudesluokkalaisille. :P
Menin vaa puhuun niille sen kiusatun kanssa ja saatiin asia selvitetyksi.
Kait ne usko samanikästä enemmän.
sen lapsen puolesta jota autoit.teit hyvän teon joka voi olla hyvin,hyvin kauvas kantoinen.
Toimit hienosti, mutta kummioppilastoimintaa ei voida kuitenkaan tarjota ratkaisuksi kiusaamisongelmaan. Kolun tulee hoitaa vastuunsa.
koulun tulee-tulisi hoitaa vastuu.itse olen ollut asian tiimoilta yhteydessä kouluun jossa sisäänmenot ja ulostulot ovat kuin(sotatannerta)moni uusista ekaluokkalaisista pelkää tätä tilanetta,kuten ottaa oppiakin juoksemisesta,ryntäämisestä,tönimisestä.juoksee toki ne pienetkin,mutta kyllä ne esimerkiksi viides luokkalaisten tönimiksi ja jalkoihin jää.iästä riippumatta on järkeni mukaan päiväkin jo aloitettu levottomasti kun se näin alkaa,töniminen ja nopeat elävät"alkaa jo klo 8.mutta mihin on kadonnut kouluista jo ihan peruskäytökset?opettajien valvonta?onko sitä silloin välitunneillakaan?toisaalta jos kuitenkin jokainen vanhempi kotona puhuisi,kyselisi,juttelisi jo ihan alusta asti niin ehkä pieni osa loppuisi?moniko kysyy lapseltaan päivittäin kiusattiinko?kiusasitko?hyvin tärkeä tuo kiusasitko.ja jos meillä olisikin kummeja monta jotka ainakin neuvoisi lasta kertomaan,niin uskon tuottavan hedelmää.
Mielestäni se lukee ihan laissa, että välitunnilla tulee olla valvonta. Mutta jos koulussa on useita ulko-ovia, niin onhan se selvä että yksi opettaja ei voi kakkia vahtia.
Kun itse olin ala-astella, niin siellä mentiin ensin siistiin jonoon luokittain ja sitten jono kerrallaan kävellen sisälle. Armeeja tyylinen täsmällisyys ei varmaan tekisi pahaa nyky vekaroillekkaan.
ja jos koulu alkaa jo ryysäämisellä,juoksulla,tönimisillä niin levottomuus jatkunee luokassakin.eräskin ekaluokkalainen pelkää aamun alotusta kuulemma itkuun asti.mutta koulun reakoinnit ovat vähän niin ja näin,mitä siis me voimme tehdä?
Aina ei saisi paeta ongelmia, mutta meidän perheessä päädyttiin muuttamaan lopulta, että kiusattu lapsemme pääsisi toiseen kouluun (koska ko. koulussa ei uskottu lasta kiusattavan ja tultiin meille kotiin syyttämään siitä, että lapsemme oli niin masentunut)
Tässä tapauksessa ratkaisu oli oikea.
Lapsi on uudessa koulussaan neljättä vuottaan ja hänellä on paljon hyviä kavereita. Kukaan ei kiusaa ja masennus on taakse jäänyttä.
Eli jos mikään ei muutu eikä koulussa suhtauduta vakavasti asiaan niin koulunvaihtokin voi olla parempi kuin ei mitään.
Toivon, että saat asian hoidettua tavalla tai toisella. Minun täytyy sanoa, että olen joutunut luovuttamaan. Koulua emme ole vaihtaneet. Asiaa on käsitelty puolin ja toisin ja joka taholla ja tasolla. Lapsenikin sanoo, että ei sille kukaan mitään mahda. Aina häntä kiusataan (toisten mielestä se ei ole kiusaamista, hänen mielestään on kiusaamista, jos nälvitään, tönitään ja kaadetaan) Tätä eivät oppilaat eivätkä opettajat koe kiusaamiseksi. Lastani syytetään siitä, että hän ei itse osaa asettua toisten asemaan vaan kokee kaiken häneen kohdistuvan kiusaamiseksi. Uskon, että pelastuksemme on kuitenkin se, että hänellä on myöskin kavereita luokallaan. Arvaa kuinka paljon koski lukea Petri Gerdtistä. Mihin voi kiusattu joutua ja kuinka täydellisesti syrjäytyä. Ei ole kenenkään omaa syytä joutua kiusattavaksi ja kierteeseen. Siitä vaan on näköjään aika mahdoton päästä pois. Suosittelen kyllä koulunvaihtoa, jos tilanne on aivan toivoton.