En kestä tätä häpeää:( Jokin vuosi sitten löysin paikkani,jossa viihdyin ja olin pitkästä aikaa onnellinen.Ja töitä oli paljon. Nyt on pikkuhiljaa ovet sulkeutuneet,enää ei töitä kuulu,kukaan ei entisistä työnantajista edes vastaa kun kysyn töitä.Eikä työtä tunnu muualtakaan löytyvän.Haluaisin tuonne takaisin,mutta en tiedä miten enkä kestä tätä häpeä tunnetta.En tiedä mitä olen tehnyt väärin,olen ajatellut olevani tunnollinen työntekijä mutta eipä siitä ole kiitosta saanut.Sama asia pätee ihmissuhteisiinkin, tuntuu kuin kukaan ei välitä minusta,olen kaikkien heittopussi ja sekin hävettää.Mutta miksi en saanut olla onnellinen tuolla missä halusin? Tähän häpeään kuolee..
Oikeasti näkevälle
häpeäkuolema
8245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei! Tähän on hirveän vaikea, ainakin itse koen niin, alkaa näkijän katsomaan, koska ensimmäinen ristiriita, tai oikeastaan este, on tuo tapa jolla puhut itsestäsi. Tässä pitäisi ensin selvittää miksi häpeät niin kovasti ja katsoa sen taakse, että miksi sinulla on tuollainen suhtautuminen itseesi? Onko sinulle lapsena hoettu vähän väliä, että häpeä vähän, kun teit jotain muitten mielestä väärin, vaikka ei siinä olisi mitään väärää oikeasti ollutkaan. Lapset touhuavat innostuksissaan mitä sattuu välillä ja niin heidän kuuluukin tehdä. On vain valitettavasti tosi rajoittuneita vanhempia, jotka eivät ymmärrä tätä ja istuttavat lapseensa häpeän turhanpäiväisen taakan. Sillä kaikki me mokaillaan jatkuvasti, koska ollaan epätäydellisiä ihmisiä ja on hienoa kun ollaan, sillä kuka täydellistä elämää ja käytöstä kaikilta jaksaisi. Se olisi todella tylsää. Vaikka sinua on kohdeltu huonosti, ei se tarkoita sitä että sinä itse olet huono. Sinulla on nyt jotenkin virheellinen kuva itsestäsi ja siitä millainen ihmisen pitäisi olla. Kerrotko jotain vähän lisää itsestäsi ja olostasi tuon häpeän tunteen takana, niin katsotaan sitten eteenpäin.
Mitä häpeämistä siinä on jos jää työttömäksi? Nykyään se on kovin yleistä, moni on työtön ilman omaa syytään.
Sinulla on asennevamma, käy terapeutilla puhumassa, et saa solmuja avattua ilman asiantuntijan apua.
Tämän tulkinnan mukaan ei kannata kysyjän haikailla entiseen työpaikkaan sekuntiakaan koska siellä ei arvosteta oikealla tavalla työntekijöitä, niin ilmapiiri on huono eikä se tietenkään ole hyvä juttu.
Oikeastaan tilanne palvelee kysyjän etua että "pääsi" pois sieltä.
Kysyjän kannattaa lakata hautomasta asiaa hetipaikalla.
Työ on tärkeää, mutta nykysuurtyöttömyys (joka syvenee entisestään )on ollut siitä hyvä asia että se on opettanut ihmisille ettei pelkän työn tai aseman kautta ihmistä arvoteta.
Ihminen on paljon muutakin eikä kukaan ole täydellinen.
Kysyjä löytää paremman työpaikan kahden vuoden sisään (tulkinnat ovat suuntaa-antavia ei lopullisia totuuksia) jossa viihtyy vallan mainiosti.
Nyt lakattava surkuttelemasta ja murehtimasta ja mentävä odottavin mielin upouutta todella hienoa vuotta kohden. Tunnelmallista , hienoa joulunaikaa toivotan kysyjälle, pärjäät kyllä.
Häpeän kai sitä kun ihmiset ihmettelevät miksi en ole töissä,enkä itsekkään tiedä.tiedän miten ihmiset ajattelevat,kun ei ole töissä niin jotain vikaa siinä on.Onhan tuo kasvatuskin ollut vanhanaikaista, ei saisi haluta muuta kuin mitä samaa vanhemmat ovat tehneet.Pitää tehdä sitä ja pitää tehdä tätä, elää niin ja näin, niinkuin muut haluavat.En halua olla muiden sätkynykke ja heittopussi.
Mutta olin niin ylpeä ja onnellinen, kun löysin tuon paikan mihin tunnuin kuuluvani, oli töitä ja uusia tuttuja.Ja sitten kaikki otettiin multa pois:( En ymmärrä miksi. Nyt en enää osaa toivoa saati haaveilla edes mistään,kun kaikki unelmat, suuret ja pienet, ovat kerta toisensa jälkeen kaatuneet, vaikka mitä olisi tehnyt.Nyt jos jotain hyvää tapahtuisikin niin koko ajan saa pelätä koska kaikki taas kaatuu ja siksi ei uskalla iloita mistään, ettei tarvitse taas pettyä.Enkä edes usko että enää mikään voisi ollakkaan hyvin.
Elämäsi selkiintyy, ole huoletta. Voisitko ajatella opiskelua?
Ihan hyvä että löydät oman tahtosi etkä alistu kynnysmatoksi. Siinä asiassa alkaa pärjätä aina vain paremmin kun harjoittelet ja tsemppaat itseäsi.
Iloitse jokaisesta hyvästä hetkestä, kun alat nähdä valoa, muutkin asiat järjestyvät. Olet varmaan seurannut mediaa, työttömyys ei ole häpeä, varmana pidetyt työpaikat menevät alta.
Sano aamulla heraätessäsi, tästä tulee hyvä päivä, olen hyvä.
Hei! Älä ajattele syvällisesti siitä kuka ja miten sinusta ajattelee, emme koskaan voi tiedä todellisia ajatuksia, jokainen yksilö peittää niitä omalla tavalla... Keskiyty itseäsi pieniin askeleen, kuuntele itseäsi ja tee niin kun juuri nyt haluat tehdä SINÄ eikä joku muu. Kaivaa itsestäsi aito MINÄ !!! Rupea analysoimaan hiljattain, älä syytä itseäsi mistään ja mitä on tapahtunut se on TAPAHTUNUT, turhaa siitä surea. Elää tämä hetki, mene jonnekin,tutustu uusiin ihmisiin, elämä on täynnä yllätyksiä ja hyvyyttä on totta toki paljon enemmään ympärillemme miten luulemme joskus. Iloitse pikkuasioista vaikkapa lumihiutaleista... Sinä näet, liikut, kuulet eikös mahtvalta tuntuu?.. Ja muista- kaikki järjestyy!
Tämän uuden paikan ja uusien ihmisten lumouksenhan minä koin tuolloin..vaan mut mites kävikään?? Elämä on todellakin täynnä yllätyksiä, ikäviä sellaisia. Mikään ei kyllä järjestynyt, päinvastoin.
Ei oleminkäänlaista"merkkiä" siitä että asiat selkeytyisivät, joten en voi olla huoletta.Olisin voinutajatella opsikeluakin,mutta ei ole enää mitään motiivia opiskella kun en kuitenkaan saa sitä mitä haluan. Ei tämä päivä ole hyvä,eikä siitä tule hyvä,eikä tulevaisuudestakaan..