Miksi kaikki naiset aina vihaavat/inhoavat miehensä lapsia entisistä liitoista? Miehet hyväskyvät paljon helpommin kumppaninsa lapset entisistä liitoista!
Paha äitipuoli on nykypäivänä ihan normaali käsite isän uudesta kumppanista.
Miksi miehet nostavat sen uuden tyttöystävän omien lasten yläpuolelle???
Syy on varmaan siinä, että naiset pitävät reviiristään huolta, ja auta armias jos miehellä sattuu olemaan tyttäriä edellisestä liitosta, se on ihan kidutusta uudelle kumppanille.
Miksi niitä omia lapsia paapotaan ja hellitään, mutta miehen lapset ovat kakaroita!?!
Miksi lapsista tulee vanhemmille heittopusseja erossa?
Paha äitipuoli on nykypäivänä ihan normaali käsite isän uudesta kumppanista.
Miksi miehet nostavat sen uuden tyttöystävän omien lasten yläpuolelle???
Syy on varmaan siinä, että naiset pitävät reviiristään huolta, ja auta armias jos miehellä sattuu olemaan tyttäriä edellisestä liitosta, se on ihan kidutusta uudelle kumppanille.
Miksi niitä omia lapsia paapotaan ja hellitään, mutta miehen lapset ovat kakaroita!?!
Miksi lapsista tulee vanhemmille heittopusseja erossa?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Sanoppa se Lissukin on oiva esimerkki ... ...oikein vaatimalla vaatii 2 elättäjää lapsilleen
Näinhän se on. Koska luonto on.
Ai jaa.......
Minua taas isäpuoleni vihasi ja sätti kokoajan, ja hänen takiaan lakkasinkin enää käymästä äidin luona, ja sen vuoksi välit äidin kanssa viilenivät. Äiti oli mielissään kun sillä miehellä oli rahaa millä mällätä, ja jatkuvasti ravasivat Thaimaassa ja muilla kaukomatkoilla. Aina kahdestaan. Ei sillä, että olisin sen miehen kanssa yhtään mihinkään lähtenyt.
Äiti on kuollut nyt, ja minua vaivaa että hän lähti täältä ennen kuin ehdin hänelle kertomaan, kuinka pahalta minusta tuntui kun hän unohti minut sen miehen vuoksi. Äitini jäi minulle nyt aikuisiällä etäiseksi eikä välit enää koskaan palanneet ennalleen.
Äitipuoleni taas on aina ollut minulle enemmän äiti kuin oma äitini koskaan oli. Eikä hän yrittänyt minun äitiäni syrjäyttää, päinvastoin, kannusti aina tapaamaan ja puhui kuinka tärkeä ihminen äiti on jokaiselle. Mutta minä en kokenut omaa äitiäni kovin läheiseksi.
Aloittajalle haluaisin siis vain kertoa, että sorrut nyt yleistämiseen. Kannattaa pitää mielessä että kyllä niitä kohtaloita, tarinoita ja ihmisiä riittää monenlaisia.
Kaikki naiset eivät vihaa.
Joku mies hyväksyy joku toinen ei.
On pahoja äitipuolia ja on hyviä äitipuolia.
Kaikki miehet eivät nosta.
Kaikki naiset eivät taistele reviiristä.
Kaikki eivät erottele lapsia.
Kaikille vanhemmille ei tule. Joillekkin tulee, osalle ei.
Turhanpäiväinen ja hyvin mustavalkoinen yleistävä aloitus jälleen kerran.
"Miksi kaikki naiset aina vihaavat/inhoavat miehensä lapsia entisistä liitoista? "
Mistä olet saqanut edes tuollaisen yleistyksen päähäsi. Näin asia ei ole. joten ei siitä sen enempää.
Ensiksi termiä äitipuoli ja isäpuoli ei ole olemassa. Sen enempää kuin talopuolta, koirapuolta tai autopuolta.
Ei ole olemassa puolikkaita ihmisiä, on vain kokonaisia. Ssnanana puolikas on halveksuttava ihmisestä.
Ihmisillä on nimi, jota käytetään yleensä.
Kenenkään lapsen ei tarvi hyväksyä elämäänsä ketään ketä ei tahdo. Kenenkään aikuisen ei tarvi hyväksyä elämäänsä ketä ei tahdo.
Mutta isä ei voi peruttaa lapsia itseltään vaikka kuinka haluaisi tai uusio niin kannustaisi. Ei koskaan.
Mutta niin valitettavasti käy, lapsista tulee uuden kumppanin kanssa aina riitaa, naisen omat lapset ovat aina tervetulleita ja ihania, mutta miehen ei, heissä on niin paljon vikaa ettei heitä kertakaikkiaan voi laskea naisen lasten lähelle. Näihän se oikeasti ei ole kuin tämän naisen mielestä, mutta valitettavsti mies uskoo ja monesti jättää lapsensa.
Kun lapset kaipaa isää on he uusion mielestä häiriköitä ja kauheita exä myös vaikkei olisi häntä ikinä nähnytkään.
On onni, että me vaan luemme näitä ja kuulemme juttuja, eikä ole omakohtaisia kokemuksia, eikä tuttavapiirissä, ei ole koskaan tarvinnut pelätä lasten puolesta eikä pelätä itsekkään. Ei ole tarvinnut kotiin laskea ketään ulkopuolista ihmistä haukkumaan ja sotkemaan eikä riidellä miehestä. Ei ikinä lapset ole joutuneet matkustamaan isän luokse reppu selässä ja pelkäämään mitä joutuu siellä kestämään. Onneksi ei ikinä! Me olimme vastuuntutnoisia vanhempia, ja teimme kaiken lasten vuoksi, emme itsemme. Suojasimme omat lapset hirviöioltä ja huonolta kohtelulta. Se mitä mies tekee ja kenen kanssa haluaa elämänsä sotkea on hänen asia, kunhan ei koskaan sotke meitä siihen, eikä käytä lapsiamme tosin jo aikuisia pelinappuloina.
Nyt on kuitnekin hyvin pitänyt lapsemme poissa naisiltaa, onneksi, siinäon erittäin vstuuntuntoinen mies, vaikka muuten mies joka ei isä nimitystä kaipaisi.
Kyllä termit äitipuoli ja isäpuoli ovat olemassa, vaikka puolikkaita ihmisiä ei olekaan. Ne ovat sanoja, eivätkä tarkoita sitä, että ihminen on puolikas.
Minä olen ainakin hyvin mielelläni äitipuoli.:) Ja omalla lapsellani on sekä äitipuoli että isäpuoli.:)
Minä en ole äiti muuta kuin omalle lapselleni. Enkä minä ole kuitenkaan miehen lapsille vain joku satunnainen puolituttu. Minä olen äitipuoli. Minä huolehdin aikuisen naisen roolista tässä kodissa. En päätä niitä asioita jotka kuuluvat äidille, mutta päätän niistä asioista, jotka kuuluvat tähän kotiin.
Rakastan sekä miehen lapsia, että omaani. Ihania ihan jokainen.
Ensiksi termit äitipuoli ja isäpuoli ovat olemassa, ja nille on määritelmät.
Monikaan uusperheen aikuinen ei ole sanan oikeassa merkityksessä äiti- tai isäpuoli, mutta nämä termit ovat tulleet yleiseen käyttöön siitä huolimatta. Yleisellä käytöllä tarkoitetaan, että termille on vakiintunut yhteys missä sitä käytetään ja se tunnetaan tästä yhteydestä, ja kun näitä termejä käytetään, keskustelijat7kuuntelijat/yhteisö tietää mistä asiasta puhutaan.
Toiseksi puolikkaita ihmisiä/eläimiä ym vastaavaa ei tietenkään ole. Ole varsin naivia sinulta laittaa tuollainen heitto. Tällä tuot vain oman lapsellisuutesi ja tyhmyytesi esiin, mitään sympatiaa itsellesi ei heru.
Kolmanneksi, kyllä ihmisillä on nimi. Sanat äiti- ja isäpuoli ovat termejä, eivät erisnimiä.
Sekoitat usein asioita keskenään, et pysty erittelemään niitä. Mieleen nousee heti käsitteet perhe/suku.
Lapset eivät tee aikuisen päätöksiä. Jossain iässä heidän mielipiteensä otetaan huomioon. Lapset eivät päätä ydinperheessäkään asioita, tai sitten ydinperheen dynamiikka on vääristynyt.
Aikuinen voi tehdä itseään koskevat päätökset, mutta aikuinekaan ei voi tehdä päätöksiä toisen aikuisen puolesta. Kuten sinä et voi päättää exäsi puolesta asioita.
Lapsia ei voi koskaan peruuttaa, kun lapsi on synytynyt, hän on olemassa, niin kauan kuin elää. Ei ole ex-lapsia.
Sinun näkemyksesi uusperheistä on hyvin kapea marginaali, ja tätä tietouttasi et voi käyttää yleistyksen perusteena. Tiedät mitä omassa uusperheessäsi tapahtuu ja kuinka siellä asiat sujuvat/ovat sujumatta, ehkä tiedät pari muutakin. Mutta et voi puhua kaikkien uusperheiden suulla, kuinka asiat ovat, kun et voi sitä tietää. Ja jos viittaat täältä luettuun, niin on kirjoituksia hyvistä kuin huonoista kokemuksista.
Kukaan ei ole tehnyt kaipauksesta häiriköintiä? Sinä teet kaikista uusperheen aikuisista kauheita, jopa exäsi uudesta puolisosta, vaikket ole häntä koskaan tavannut. Yleistät taas aivan käsittämättömästi.
Tuo loppu litaniasi teidän onnesta: No sinä ja sinun lapset olette eri asioita, ette ole yksi ja sama. Lapsillasi on varmasti eriävä mielipide tuohonkin, sinä vaan et anna sen kuulua. Jyräät kaiken, mikä on sinun ajatusmaailmaasi vastaan.
Myönnät ettet tunne/tiedä YHTÄÄN uusperhettä ja silti haukut ne kaikki?
Minunkaan kodissa ei ole ulkopuoisia, eikä tule. Olen minä ja lapseni, aviomieheni ja hänen lapsensa. Ei ketään vierasta ihmistä, ketkä meille tulevat (en nyt puhu ovleta ovelle myyjistä) ovat aivan varmasti perheeme tuttuja.
Meilläkään ei hauku, muu kuin koira pihalla välillä. Tietenkin lapset välillä riitelevät ja metelöivät, ihan niinkuin muissakin perheissä. Ja lapsiperheessä tulee sotkua, mutta meillä osataan siivota koti.
Ei minäkään en riitele miehestä, rakastan häntä ja hän minua. Minun mieheni on minun ja muilla on omansa.
Me tiedämme kyllä, että sinun lapsesi eivät ole menneet isän luo, kun olet sen heiltä kiristämällä kieltänyt. Julmaa! Ei se pieni vaatekassi paljon auton kyydissä paina, kun apsi käy toisessa kodissaan rakkaidensa luona.
Me olemme vastuuntuntoisia vanhempia, me kaikki neljä. Vaikka aikuisten välinen liitto ei toiminut, olemme pitäneet tahoillamme huolen siitä että, lapsilla on vanhemmat, isät ja äidit, olemme huolehtineet lapsistamme rakkaudella ja vastuudella. Ja niin teemme tästä eteenpänkin. Neljä rakastavaa ihmistä lasten ympärillä luo turvallisen tukiverkon heidän kasvaa ja kehittyä.
Hirviöitä ei ole kuin saduissa (pieni sarkastinen piikki sinulle), ihminen voi käyttäytyä hirviömäisesti, mutta näihin en ole törmännyt omassa lähipiirissäni. Lehdistä olen lukenut monista ikävistä tapauksista, joisaa lapsi on jäänyt hriviömäisen vanhemman kohtelun uhriksi.
Millä paikkakunnalla suomessa moniavioisuus on sallittu? Toistuvasti puhut naisistaan ja sutturoistaan?
Höpsis ei ole ei! Sinä voit rakastaa ketä halua, mutta ne miehen lapset ei rakasta sua. Kuvittele ja unelmoi sinä mistä haluat, mutta kovin elät omissa unelmissa.
R: Prinsessa ruusunen, ja oon muuten sitte se oikea!;)))
asun mahtavassa linnassa..
Oletpa katkera mulle! Saat olla, emme piittaa.
Se on tosi ettei lapset menneet isän luokse kun hän vaihtoi heidät siihen sutturaan. Kuka äiti pakottaisi semmoseen omat lapset? Ei me olla niitä ex isän ex miehen naikkosia ikinä tarvittu mihinkään. Olisin ollut erittäin huolissani lapsistani, jos olisi mies pakottanut lapset näkemään omat sutturat, joka haukkuisi ja kiusaisi heitä. Miksi ihmeessä lapset pitäisi pakotaa semmoseen?
Ai että ollaano nnellisia, kun mies tajusi ettei hänen sutturat kuulu meidän elämään, eikä siis tuonut heitä koskaan. Sehän olisi olilut yksityisyyden rikkomista ja loukkausta. Mies on nyt surullinen, kun joutui hylkäämään omat lapset, mutta onneksi tajuaa että oma on vika.
Elän ihan tavallista elämää. Tässä on ihania toteutuneita unelmia, mutta myös hankalia päiviä, kuten kaikilla.:)
Miehen lapset olivat 3v ja 5v kun muutimme miehen kanssa yhteen. Nyt "nuorilla miehillä" on ikää 12 ja 15. Eivät pahemmin edes muista aikaa ennen kuin minä olin heidän äitipuoli. Ja väittäisin kyllä, että he vilpittömästi rakastavat minua.
He rakstavat tietysti myös omaa äitiään! Sitä en ymmärrä, että joku kokee, että äitipuoli on jotenkin uhka äidille. Ei ole. Minunkin lapsellani on äitipuoli, enkä ole häntä koskaan uhaksi kokenut. Hän kohtelee lastani kuten aikuisen kuuluukin, ja lapsellani on hyvä olla heillä. Se on tärkeintä. Lapsi saa rakastaa ihan tasan niin montaa aikuista, kun itse haluaa. Varmasti vanhempien, äiti- ja isäpuolten lisäksi lapset rakastavat myös mm. isovanhempie yms. Eikä heitä kuitenkaan uhkana pidetä... Jännä ilmiö.
Ei ole kyse uhkasta, kukaan ei uhkaa ikinä omaa äitiä eikä isää, sellainen ihminen on täysin sairas.
Kyse on kunnioituksesta lasten äitiä kohtaan, lapse ovat hänen, eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua toisen lasten elämään ja tapaan olla ja estää heitä tapaamasta isää eikä äitiä. Ei vaikka kuinka tekisi mieli estää ja kiusata, koska tuneita heitä kohtaan ei ole samoin kuin omiin lapsiin, ja on helppo systätä ongelmat toisten lapsiin.
Kyse on lapsen omasta perheestä ja elämästä.
Lapsen elämä on omein vanhempien kanssa muovautunut omanlaiseksi, ei sitä kukaan ulkopuolinen ole oiekutettu muuttaa pakolla eikä vaatia.
Kukaan ei ole oikeutettu leikkimään lapselle äitiä ja isää, vaan kunnioittaa nöurästäi lasta ja tämän vanhempia. Vieras ihminen on vieras, joka kysyy luvan ja pysy silti kaukana, lapsi on se pomo joka päättää mitä vieras ihminen saa tehdä ja mitä kysellä.
Ehei, en ole. En ole katkera mistään enkä kenellekkään. Tässäkin huomaa että erilaiset käsitteet ovat sinulle äärettömän vaikeita ymmärtää. Käytät niitä (olet sanan jossain kuullut), mutta et osaa käyttää niitä oikeassa yhteydessä. Surullista.
Sinä ihmisenä olet minulle täysin merkityksetön. Sinun valheisiisi ja vääristelyihisi puutun.
Näin kirjoittaa mielipuoli.
Ääliö mistä kukaan nyt sulle voi olla katkera, ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sana katkeruus edes tarkoittaa.
Tunnetko sinä tuon kirjoittajan? Vai kuinka sinä voit puha hänen lastensa puolesta? Sinä voit puhua vain ja ainoastaan omasta perheestäsi, et kenenkään muunperheestä. Kaikki mitä sanot toisista, on vain olettamusta.
Nuo prinsessa puheesikin kertovat jo älykkyysosamääräsi.
Kenelle viestisi on tarkoitettu?
Kyllä olet, muta et myönnä sitä itsellesi. Kun sulla ei ole omaa perhettä luulet omistavasti kaikki miehen perheet jotka vastaan tulevat. Onko naapurinkin mies ja lapset sun omistuksessa? Voi sua ihmis raasua.
En halua tuntea yhtään perheenrikkojaa, ja ihmisitä joka omii toisten perheet ja rikkoo kaiken.
Minun ystäväni ja tuttavani ovat kaikki ihmisiä, jotka ei riko kenenkään perheitä eikä ikinä ylpeilisi sillä. En saata muuta kuin sääliä lapsia, jotka joutuvat elämään semmoisessa elämässä, jossa he ovat tiellä isän elämässä, heitä haukutaan ja heidän äidinsä myös.
Miten jotkut miehet voivat tehdä lapsilleen niin, manipuloituna kyllä, mutta jos miehellä ei ole sydäntä, ei hän ole myöskään isä.
Missä kohtaa kirjoituksessani kerron tällaista?
Minulla on oma perhe. "Kaikki miehen perheet" Miehelläni on yksi perhe, minun ja lastemme kanssa.
En pidä naapureita perheenäni, en kyläläisiä, perheeseeni kuuluu lapsemme ja me aikuiset. Sukuuni kuuluu laaja joukko ihmisiä.
Taas kerran osoitit miten hukassa sinulla on termit ja käsitteet. No, mitäpä muuta sinulta saattaisi odottaakkan.
Nyt hullulehmä lopeta tuo p-askan jauhaminen. Sinä todistat alati miten älyllisesti vajaa olet, et ymmärrä mitä sinulle kerrotaan ja mistä oikein on kysymys. Lopeta tuo yli 10 vuotinen säksätys ja häviä täältä.
Etkö todellakaan huomaa sitä, kuinka sinua täällä halveksutaan? Kukaan ei ota puheitasi tosissaan saatikka arvosta mitään sinun sanomaa. EI KUKAAN! Eikö sinua hävetä olla tuollainen säälittivä inhokki?
Miehesi lapset on perhettä tahdoit tai et !
Jopas hermostut ja vaahtoot heh.. mutta sinä voit kuivtella pienessä päässäsi aivan mitä haluat, mutta kun se ei ole totta! Sinä et kuulu miehen ex perheeseen eikä hänen lapset, heillä on rakas isä ja rakas äiti, sinä et ole heille yhtään mitään, pelkkä kotiapulianen joka siivoo ja kokkaa... siksi mies on ottanut sinut kotiapulaiseksi.
Kyllä se on sinä jota halveksutaan sinun ajatusmaailma on unta vain... kun sull aei ole mitään on kuviteltava.. herää jo herää jo!
Etkö kestä totuutta? Kukapa se myöntämään..
Me ei olle kuuna päivänä nähty meillä yhtäkään puolikasta ihmistä, ei lapsetkaan ole nähneet, mitä siitä voi kertoa? Puolikkaan ihmisen näkeminen ei ole tervettä.
Meillä on vain kokonaisia ihmisiä. Mies ei ole tonut edes kotiapulaisiaan meille. Tietäen ettei kotiapulaiset pääsisi meille siään sotkemaan.
Mutta hoida sinä vaan miehen kotia.. niin kauan kunnes ymmärrät.
Kirjoitin että perheeseen kuuluvat "lapsemme", tyhmempikin ymmärtää että, tämä tarkoittaa kaikkia lapsiamme, en eritellyt heitä sinun ja minun lapsiin.
Missään perheessä lapsi EI ole pomo. Jos teillä on näin, niin ilmeisesti olet joku kehitysvammainen aikuinen joka ei pysty aikusien osaan. Säälittävää sinulle ja surullista lapsillesi.
Ja silti suunapäänä huudat "totuuksiasi" täällä. Myönnät puhuvasi asiasta. mistä et mitään tiedä.
Kyllä sinä olet todistanut että sairas voi olla näkemättä puolikkaita ihmisiäkin. Riittä kun näkee sutturoita, naakkoja, lehmiä, kantturoita ja harakoita joka nurkassa.
Tästä kinastelusta kuka on mikin tai ei ole voisi lopettaa kädenväännön.
Mielestäni olisi näistä öitien ja isien uusista opettaa lapsi kutsumaan häntä oikealla etunimellään. Sillä kun hän ei ole äiti ei lasta millään tasolla pakotettaisi kahta äitiä milloinkaan pitämään.
Pieni lapsi saattaa kyllä joskus sanoa äidiksi hyvin tuttua henkilöä ihan epähuomiossa. tämän olen itsekin kokenut jo monesti. Lapsenlapseni k'äyvät melko usein ja joskus asiaa kertoaessaa sanovat , että äiti ja korjaava tpian että mummi, joten ihan huomaamattaan tulee se äiti sana.
en omi tätä heidän erhdystäään , enkä tee numeroa siitä, sillä kyllä he seuraavalla kerralla sanovat mummi.
Joten arvoisat vanhempien uuspuolisot, on syytä juuri kertoa lapselle oma kutsumanimenne, jolla teitä kutsuvat.
Ymmärrään kun lapsi on adoptoitu, että hänellä on äiti nimi käytössä, toivottavasti on uskallusta kertoa kuitenkin lapsen kasvettu ymmärtämään asioita, että oma äiti on jossain muualla, monesti ihan tietämättömissä, eli lapsen äiti on todella jättänyt lapsensa kokonaan.
Se että pitää miehnkin lapsista, en usko oikein uuspuolison koskaan rakastavan heitä ei todellakaan anna oikeutta vaatia itselleen puolison ex-liiton lapsia kutsumaan häntä äidiksi.
Katson tällaisen ihmisen täysin epäkelvoksi lapsien kanssa olemaan. Sama se on miestekin kohdalla, tosin miehet uuspuolisoina ovat hyvin välinpitämättömia sekä ilkeitä lapsille.
Oletko kuullut käsitteestä "lapsen uhmaikä".
Kyse iei ole siitä, etteikö kunnioittaisi vanhempiaan, vaan se kuuluu lapsen kehitykseen kokeilla ja testailla niitä vanhempien asettamia rajoja.
Yleensä tulee sitten pahempana teini-iässä, kun aletaan itsenäistyminen.
Näinhän se on, ja mielestäni joku keskustelupalsta ei ole oikea paikka määrittää mitään perheen (oli perhe mitä muotoa tahansa) termejä, käytäntöjä tai mitään muutakaan.
Kyllä silloin alkujaan meillä miehen lapset sanoivat minua äidiksi (koska heidän näkemyksen mukaan: "olet täällä vähän niin kun äiti, kun teet kaikkia samoja asioita, mitä äitikin tekee kotona ja pidät meistä huolta"). Mutta silloinkin asiallisesti sanoimme lapsille, että teillä on oma äiti, minä olen *etunimi*. Saatan puuhailla samoja asioita, mitä äitikin, mutta en ole teidän äiti, vaikka olettekin tosi tärkeitä minulle. Tottakai saatte kutsua minua ihan miksi haluatte, mutta itse valitsisin *etunimen*.. Ja niin lapset olivat mielissään kun asia oli puhuttu, heillä lupa omaan valintaan, mutta tykkäsivät ja hyväksyivät meidän ehdotuksen. Ja sillä on menty tähänkin päivään asti. Välillä kutsuvat "mamiksi", mutta se on sellainen kiusoittelu juttu. Jolla on juurensa meidän perheen keskeisessä asiassa, johon en täällä mene sen syvemmin. Koska suoraan sanottuna, ei kuulu muille.
Me olemme myös käyneet miehen kanssa läpi nämä keskustelut, että hänen lapsensa eivät ole omiani, enkä koskaan tule rakastamaan heitä samalla tavalla, niin kuiin eivät lapsetkaan minua. Että meille ei koskaan tule muodostumaan samanlaista sidettä. Mutta sehän on itsestään selvää. Emme vaadi keneltäkään mitään. Jokainen saa tuntea meidän perheessä mitä haluaa ja milloin haluaa. Ei toistn tunteita voi määrätä.
Ja rehellisesti snaottuna minusta on absurdin kuuloista, että kukaan vaatisi kenenkään toisen lapsia kutsumaan itseään "äidiksi" tai "Isäksi". Miksi? MIkä se idea on? Koska näin ei asia ole eikä näin asia tulee koskaan olemaankaan. Miksi täällä sitten pitää siitä jauhaa päivästä toiseen.
Kenellä on tarvetta siihen? Kenen pitää kuulla toisen ihmisen lapsen suusta noi sanat? Miksi? En ole tömännyt elämäni aikana _yhteenkään_ ihmiseen,joka vaatisi puolison lapsia kutsumaan itseään "äidiksi" tai "isäksi".. Olen kyllä törmännyt niihin tapauksiin, joissa lapsi kutsuu vanhmepiaan etunimellä.. mutta se nyt on asia ihan erikseen.
öitien
k'äyvät
korjaava
tpian
erhdystäään
miehnkin
lissulässy yrittää esittää viisaampaa kuin onkaan. Eipä onnistu.
Kyllä siitä sairastuu terveempikin ihminen, jos näkee miten omat lapset kärsii eikä edes isä ole omien puolella! Onneksi meillä mies oli lasten puolella, eikä tuonut meille kantturoitaan edes näytille. Täydet pisteet siitä, että ymmärsi ettei sutturat ole meille hyvää seuraa. Siitä huomaa että mies kuitenkin arvostaa meitä enempi.
Surullista on vain se, ettei niin ole kaikilla lapsilla. Mutta pääasia että omilla on kaikki hyvin!
Sehän on jo puoli hoito, kun myöntää sairastuneensa.
En minä ole kenenkään perhettä rikkonut.:) Olimme molemmat jo eronneita, kun tapasimme.
En koskaan hauku miehen lapsia, enkä heidän äitiäänkään. Olen varsin tavallinen, ystävällinen äitipuoli.
On eri asia käyttää sanaa äiti, kuin käyttää sana äitipuoli.
Sinustakin voisi käyttää sanaa isoäiti, ja ajatella, sekin sana pitää sisällään sanan äiti.
Siinä olen samaa mieltä, että äiti sanaa käytetään vain oikeasta äidistä tai adobtioäidistä, tai vaikka sellainen lapsi äitipuolesta, jolla ei omaa äitiä ole.
Mutta äitipuoli on aivan eri sana kuin äiti.
Minun exäni, siis mies, kohteli minun lastani kuin saastaa. Siksi onkin ex... Kyllä se tuntuu joillekin miehille olevan vaikeaa hyväksyä, että naisella on jonkun toisen miehen lapsi...
Ei onneksi kaikille, kuten hyväksyminen ei ole vaikeaa kaikille naisillekaan.:)