Miten te pidätte omat tunteet kurissa kun saatte kuulla että työkaverit odottavat lasta? välillä tuntuu ettei kuulu joukkoon kun vain puhutaan lapsista, lapset teki sitä ja tätä!
ei voi kommentoida kun ei ole kokemusta...
en haluaisi enäää kuulla yhtään ihania "meille tulee vauva juttuja tai nähdä ultraäänikuvia"
kohta tuntuu että pitää vaihtaa työpaikkaa kun kaikki muut vaan saa perheenlisäystä!
antakaa mulle vinkkejä töihin että jaksaa kuunnella tälläsiä ilouutisia!!!
ei voi kommentoida kun ei ole kokemusta...
en haluaisi enäää kuulla yhtään ihania "meille tulee vauva juttuja tai nähdä ultraäänikuvia"
kohta tuntuu että pitää vaihtaa työpaikkaa kun kaikki muut vaan saa perheenlisäystä!
antakaa mulle vinkkejä töihin että jaksaa kuunnella tälläsiä ilouutisia!!!
Vastaukset 67
Vanhimmat
Ärsyttävätkö ne puheet siksi, että et välitä itse lapsista ja se on siksikin tylsä puheenaihe, siksi että kärsit itse lapsettomuudestasi vai johtuuko kaikki vain ulkopuolisesta olosta kun et osaa oikein osallistua juttuihin koska oma kokemus puuttuu? Kinkkisiä vaihtoehtoja kaikki :/
Ei kai tuohon oikein pysty sanomaan mitään fiksua, koska toisia ei voi kieltää puhumasta noinkin neutraaleista asioista, jotka heitä yhdistävät ja jotka eivät ilmeisesti muita haittaa?
Tunnistan kyllä kielteiset tunteet omasta menneisyydestäni, jolloin kärsin vuosikaudet lapsettomuudesta sen takia ettei silloinen mieheni halunnut lapsia "ehkä vielä viiteen vuoteen tai ehkä ei koskaan", ja itselläni oli kuitenkin ikää jo pitkälti yli 30 vuotta. Olin tiennyt parikymppisestä alkaen, että haluan useamman lapsen ja kaikki muut ympärillä tuntuivat lisääntyvän joko tarkoituksella tai vahingossa, mutta minulle ei suotu mahdollisuutta edes yrittää sitä, ehkä ikinä. Jätin lopulta tuon miehen ja perustin perheen lopulta toisen kanssa. Sen jälkeen olen sietänyt taas hyvin myös toisten lapsijuttuja. Aihe oli silloin lapsettomuuden aikaan itselle liian kipeä ja muistutti koko ajan omasta toivottomasta tilanteesta.
Ei niitä tilanteita kuitenkaan pystynyt välttämään. Jopa sen mieheni sisarukset lisääntyivät ympärillä kuin kaniinit tai vähintään joku pelkäsi pamahtaneensa vahingossa paksuksi, ja miehellä oli sisaruksiinsa tosi läheiset välit, joten heitähän piti nähdä sitten yhdessä monta kertaa kuukaudessa. Ei ainakaan helpottanut omaa tilannetta, ei.
Pystyykö teillä pitämään kuulokkeita töissä ja kuuntelemaan vaikka omaa musiikkia tms.? Varmaan tosi kökkö idea, mutta ei tule oikein muutakaan mieleen, millä voisi blokata itsensä noiden juttujen ulkopuolelle ja olla kuulematta. Toisille kun ei pysty laittamaan suukapulaa...
Vaihda työpaikkaa ja koeta päästä sellaiseen paikkaan, jossa käytetään työaika työntekoon ja työasioista puhumiseen eikä lapsista yms juoruamiseen. Helpottaa heti, ja saat enemmän aikaiseksi työssäsi.
Jos olet avokonttorissa ja tuota pölinää on taukojen ulkopuolella, käy valittamassa esimiehellesi ja pyydä häntä ohjeistamaan niin, että työaikana vältetään muuta juttelua kuin työasioiden hoitoa. Toimii hyvin ja lisää kaikkien työtehoa.
niin täälläkin kaikki muut vaan saa....onneks työpaikalla on ollu muitaki sinkkuja tai lapsettomia....voihan sitä lukea vaikka lehteä
täs vähä aikaa sitten työkaverini lykkäsi käteeni ultrakuvan vauvasta, että tommonen meille tulee! sain juuri ja juuri onniteltua ja vääntämään naamani maireeseen hymyyn...
piti mennä vessaan ja muutama kyynelhän sieltä tuli ja hetken päästä sain skarpattua itseni!
pitäis varmaan vaihtaa miesvaltaiselle alalle töihin, ei tultaisi maha pystys töihin eikä varmaan puhuttais koko ajan lapsista.
ei saa töissä kuulokkeita päähän eikä tosiaan kapuloita toisten suuhun :)
pitäisi varmaan töissä ilmoittaa että en saa lapsia vaikka haluaisinkin, mutta en vielä jaksa avautua siitä asiasta! ehkä myöhemmin....
kiitos siitä että on muitakin kohtalotovereita, paitsi ei meidän työpaikalla...
se sattuu tiedän.....
Olen neljän lapsen äiti ja aina tullut "heti ens yrittämällä" raskaaksi. Mutta olen miesvaltaisella alalla, koska en halua itsekään kuunnella noita "meille tulee vauva" ja meidän lapsi teki sitä ja tätä, inhoan niitä. Olen töissä työntekijä, kotona äiti ja vaimo, inhoan ihmisiä jotka kysyvät kun näkevät pitkästäkin aikaa, mitä lapsillesi kuuluu....siis täh ? Olenko minä joku epämääräinen hahmo, joka ei ole muuta kuin äiti, joo ei minua ole olemassa ja lapsille kuuluu hyvää. Ja sokerina pohjalla, ei minua edes kiinnosta toisten lapset, omat ja siskoni lapsi kiinnostaa, ei muut.
Täytyy sanoa että jos ilmoitat ettet saa lapsia, puhuminen voi yltyä vielä mahdottomammaksi: "voi voi etkö sinä? minullakin oli niin vaikeaa" tai "kun tarpeeksi kauan yrittää" tai "meidän petri oli vaikea saada mutta kyllä se siitä". Kun lapsia kerta on, se on se vanhempien elämän keskipiste sen jälkeen. Kaikki puheenaiheet jollakin tavalla kääntyvät niihin, joten ole varovainen.
Onko mahdollista vaikka vaihtaa samassa työpaikassa toiseen toimipisteeseen tms? Siirrolla on kuitenkin hyvä syy, ellei ne juoruilijat juuri saa jotain vihjettä että täytyy olla puhumatta henk.koht asioista muutoin kuin tauolla tms.
Niin,onhan se kova paikka jos itse ei saa lapsia vaikka kuinka haluaisi.Ehkä sinun pitäisi ensinnäkin käsitellä itsesi kanssa alusta loppuun, niin loppuun kuin sen voi tehdä.Sen jälkeen, opettelet iloitsemaan siitä että muitten lapsista.
Se että itkeskelet ja angstaat muitten lapsista, on väärin muita kohtaan ja itseäsi.Ei ole muiden syy että et saa lapsia ja toisaalta, se ei helpota sinuakaan jos aina meinaa räjähtää pää kun kuulekkin jonkun muun suusta sanan lapsi tai vauva.
Onhan se ikävää, tiedän kun itellä oli sama tilanne, että toivoin lasta ja näytti että toive ei toteudu. Katelliseksi se veti ja tuntui pahalta. Ihan samahan se on kuin mikä tahansa hieno juttu, mitä toiselle tapahtuu, lottovoitto, purjeveneneen, hienon talon osto. Kyllä köyhää ylivelkaista potuttaa ja tuskaa tuntee kun näistä saa jatkuvasti kuulla.
Raskaana olevat voisi pitää matalaa profiilia, mutta kun se on niin ihmeellistä aikaa. Minä sitten sain lapsia ja puhun niistä kyllä töissä liikaa. Ehkä koska ne on postiivinen asia elämässä. Tiedän, että jotkut inhoo niistä kuulemista. Toisaalta meidän työpaikalla monet puhuu jatkuvasti koiristaan. Itellä kun ei ole koiraa, ei aina osaa innostua niistä.
Eiköhän se ole kaikissa asioissa sama, että jatkuvaa suitsutusta kyllästyttää kuunnella. Ja toisten lapsia kadehtivan kannattaa muistaa, että sinulla on vapaa-aikaa, mitä vauvojen äideillä ei ole. Se on kullanarvoista. Ja ne lapset kasvaa äkkiä ja muutttaa pois.
Voi taivas miten neuvominen on helppoa. Sen osaa kaikki.
Jos ihminen kysyy neuvoa s24:ltä, hän tietää, mitä ehkä saa.
Aloittajalle: Muistan, kun itse olin ilman miestä, lapseton, koiraton, kissaton, ilman omakotitaloa, puutarhaa. Silloin tuntui, että kaikki työkaverit puhuvat vain niistä.
Jostain nyt aina täytyy puhua.
Edelleen minulta puuttuvat lapset, koirat, talot ja puutarhat. Mies oli ja meni.
Aika on jo mennyt, se täytyy vain hyväksyä ja keksiä itse uusia puheenaiheita.
Nimimerkki 1973, hyvin vastattu!
Eikö ole raivostuttavaa!
Odotas kun menee muutama vuosi ja sinullakin on vauva ja sitten tapaatte vanhoja kavereita, joilla kaikilla on lapsia: Naiset eivät osaa enää puhua mistään muusta kuin lapsista ja miehet tympääntyneinä joutuvat kuuntelemaan vaippatarinoita.
Ei kauheasti kannata ihmetelle, jos miehet hipsivät tiehensä ja lopulta vieraisiin.
Ei ole typerämpää keskustelunaihetta kuin lapset!
Vanha kansa sanoo, että "se joka härillä ajaa, se häristä puhuu". Eli ihmiset, joiden elämä on siinä vaiheessa, että lasten tulo ja pienten lasten kasvatus on hallitsevassa osassa, puhuvat lapsista. Ymmärrän kyllä, että se on umpitylsää kuunneltavaa sellaiselle, joka ei ole itse lapsia saanut tai halunnut. Aivan yhtä tylsää on naisena joutua miesvaltaiseen joukkoon, jossa aletaan puhua autoista, koneista tms. Tai kun kaikkea muuta kuin asianosaisena joutuu porukkaan, jossa kolme, neljä opettajaa keskustelee loulujensa tuntikehyksistä yms. joka ei tippaakaan kiinosta ja josta ei mitään ymmärrä. En tiedä, pitäisikö sitten porukassa aina tarkastaa, sopiiko keskustelunaihe varmasti kaikille, ja jos ei sovi , niin ei puhuta siitä. Voisi vaan kahvitunnit muuttua aika hiljaisiksi.
Miksi ne tympääntyyneet miehet eivät istu omassa porukassaan ja juttele heitä kiinnostavista aiheista kuten naisista, seksistä ja koneista? Miksi istutaan tuppisuuna tympääntyneenä kuuntelemassa naisten tylsiä vaippajuttuja? Aika tassukoita!
Mua taas ärsyttää ihan suunnattomasti kakaroiden vapaakasvatus pihalla. Eikö niitä voi viedä tarhaan tai kouluun kiljumaan ja tekemään ilkeyttä?!
Kaikkiko ne on paukahtanut paksuksi yhtäaikaa? Pakko on sanoa, jotta sinulla kiristää ihan hirveästi.. Tottakai ne puhuvat ja vertailevat raskauksiaan, ja vielä suuremmalla syyllä jos ensimmäistään odottelevat. Ihan luonnollista puhua toisen raskaana olevan kanssa kaikesta siitä mitä siihen liittyy. Kasva nyt sinäkin aikuiseksi tai vaihda työpaikkaa miesenemmistöiselle alalla vaikka jos olet tuollainen nirppanokka ja noin itsekeskeinen, niin ei sinua kukaan viitsi kuunnella ja katsella.
Käytöstapoihin kuuluu, että seurueessa ei sovi keskusteltava sellaisista asioista, josta joku jää ulkopuoliseksi. Lapseton voi olla myös tahtomattaan, ja toisten hehkutus äitiyden onnesta voi todella satuttaa. Äidit ei näistä piittaa, he vasta itsekeskeisiä ovatkin.
Voisivathan he käydä nämä vauvakeskustelunsa silloin, kun lapseton ei ole paikalla. Ihmettelin eräälläkin työpaikalla, kun ruokalassa minulle ensin vilkuteltiin, että tulisin samaan pöytään, ja sen jälkeen keskustelunaiheena oli vain raskaus. Jos olisin tuon aavistanut, niin ihan varmasti olisin mennyt muualle. Työpisteeni oli onneksi kaukana näistä, mutta tauoille piti mennä samaan aikaan, eikä silloin voinut pitää kuulokkeitakaan korvilla.
Nimimerkin jaa-a, yritetään vaihtoehdoista minua koskettaa erityisesti ulkopuoliseksi jääminen, ja kun ei edes huomioida, ettei aihe kiinosta eikä koske minua. Työpaikan vaihtaminen ei vain ole niin helppoa, eikä varsinkaan jos pitää vaihtaa ammattiakin. Näin työttömänä onneksi voi valita seurueensa vapaasti.
"ne käytöstavat". "Seurueessa ei sovi keskustella......" Ilmankos suomalaiset ei osaa keskustella muusta kun säästä. Tuo ehdotus jos mikä, kuvaa suomalaista idiotismia. Siis ei saa keskustella sitten yhtään mistään, koska aina joukossa on joku, joka ei pidä jostakin keskustelun aiheesta. Oletko vähän yksinkertainen?
AIVAN VARMASTI löytyy puheenaiheita, jotka on tuttuja kaikille. Eihän olekaan kyse siitä, ettei aiheesta pidä (paitsi toki jos itse on käynyt hedelmöityshoidot sun muut eikä vauvaa kuulu), vaan että jätetään ulkopuoliseksi. Samaten mm. kuiskailu seurueessa on huonoa käytöstä. Ja käytöstavat todellakin pitäisi jokaisen sivistyneen ihmisen tuntea.
Taidat itse olla juuri sellainen, jonka elämän ainoa sisältö on lapset, kun et kerran niiden lisäksi osaisi muusta kuin säästä puhua. Kukahan tässä nyt on yksinkertainen?
Lisään vielä, että kyllä niistä kakaroistakin voi puhua yleisellä tasolla sellaista, mihin lapsetonkin voi ottaa kantaa, mutta raskaus- ja synnytyskokemuksiin todellakaan ei voi.
Eiköhän jokaisella, joka suun omistaa, ole mahdollista ottaa esiin aiheita, jotka kiinnostavat. Jos yhden porukan jutut eivät kiinnosta , eikä puheenaihetta saa johdateltua johonkin muuhun, voi aina vaihtaa porukkaa. Aivan takuulla missään työpaikassa ei ole ainoastaan pienten lasten äitejä, jotka puhuvat vain raskauksista, synnytyksista, lapsista ja vaipoista. Sellaisesta ihmisestä, jota nämä aiheet erityisesti tympäisevät, vain tuntuu siltä, että niistä puhutaan aina. On paljon muita aiheita, joissa joku aina tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi.
Eikä ne raskaus- ja synnytyskokemukset kaikkine yksityiskohtineen kiinnosta edes kaikkia saman kokeneita.
Sitä iloa riittää loputtomiin. Hanki koira ja kysy työtovereiltasi lupaa tuoda se töihin näytille. Kissaa ei hyödytä ottaa, sillä se ei paljoa paina tässä pelissä. Marssijärjestys määrää tahdin ja alimpaan kastiin kuuluvat naimattomat lapsettomat keski-iän kynnyksellä olevat, joista surkeimmat savustetaan ulos ennen pitkää.
tarjoudu kummiksi,ole sitten hyvä jne. niin kyseisen kummilapsen äidistä/isistä saat tukea...
Elämässä on paljon muutakin kuin lapset ja lastenlapset. On hienotunteista ottaa muitakin huomioon keskusteluissa ja jättää lapsijutut vähemmälle. Poikani odottaa ensimmäistään ja toivon todella, etten puhuisi siitä jatkuvasti töissä. Toivon, että osaisin katsoa laajemmin, en vain pienestä omasta kolostani ja olla täynnä sitä.
.
Huoah... Tiedän kyllä aloittajan tunteen. Omassa työpaikassani siis ei ole perheellisiä, jotka jaarittelisivat vaipoista, uhmasta, ekasta koulupäivästä tai teiniäiän rankkuudesta. Sen sijaan YSTÄVÄPIIRISSÄNI lisäännytään kuin kanit jatkuvasti. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja olen sitä todennäköisesti vielä monta vuotta, jos koko loppuelämäni. On todella rankkaa olla naispuolisten ystävien kanssa liikenteessä... Luulisi, että kakkajutut ei kiinnostaisi vapaa-ajalla ollenkaan, mutta ryhmässä aiheesta vasta riemastutaan!
Mielestäni aloittajan olisi hyvä nostaa kissa pöydälle ja kertoa omista tuntemuksistaan. Asiaa ei tarvitse sen enempää selitellä ja voi ilmoittaa heti, että sääliä ei kaivata. Kaivataan ainoastaan kohteliasta kykyä vaihtaa puheenaiheet johonkin toiseen.
Oikeesti äidit, teillä on MUUTAKIN elämää kuin se ruikuttava haisunäätä!
Mitä jeesustelua. Hanki uusi ystäväpiiri sellaisista, jotka ei tee lapsia. Noin yksinkertaista. Kuitenkin vanhana ämmänä yksin ollessasi varmasti kadehdit entisiä ystäviäsi, joilla on lastenlapsia, vaikka nyt kuinka kitisisit "ettet kadehsi".
Olen ns vanha ämmä,lapseton,enkä varmasti kadehdi entisiä enkä nykyisiä ystäviä sentakia,että on niitä lapsenlapsia.Oletpa kärttyisen oloinen ihminen,kaikki ei ole samanlaisia ja on ihan oma asia se lastenteko.Onko niin,että jos kanssasi ei olla samaa mieltä,haukut suut silmät täyteen? ämmiksi ym.Omista valinnoistaan on jokainen itse vastuussa ja luojan kiitos olemme kaikki erilaisia ihmisiä,tämä ei ole kitinää,niin kuin asian kauniisti ilmaisit.juo vettä se rauhoittaa.
Ei ole kirkossakuulutettu että on . Voi olla että vanhana akkana saat tuntea miltä se tuntuu kun on jäänyt jotain paitsi . Ehkä muistat sen naisen jolla ei ollut lasta ja joka ei jaksanut kuunnella ainaisia lapsi..........
Jos tarkoitat ruijuttavalla haisunäädällä pientä lasta, olet sairas. Älä missään tapauksessa koskaan hankikaan lapsia, niistä tulisi varmasti psykopaatteja sinun kasvatuksessasi.
SAUNATAKKI lienee niin kuormitettu lastenhoidon ihanuudella, ettei se osaa kuin kutsua muita idiooteiksi ja ämmiksi. Varmaan sen oma ukko puhuu sille tuolla tavalla.
naulataan vaan. Olet sairas, mene hoitoon tai vielä parempi navetan taa... Mutta kun kirjoittelet "kuormitettu", niin varmaan kirjoittelet omista kokemuksistasi, kun äitisi on takiasi saanut kärsiä ja nyt sitä paahaa oloasi levität ympärille ja varmasti muillakin asioilla (ei vain yksin lapsilla) rasitat ympäristöäsi. Toivottavasti sinulle käy vahinko ja mikä vielä parempaa että sinä oikeasti rakastut ja teet lapsia, ja koko elämäsi menisi päin v***a. Sinunlaisillesi ihmisille toivon pelkkää pahaa ja niin tulee tapahtumaankin.
Tilaa muuten aika heti lääkäreille sekä ylä- että alapääsi tarvitsevat hoitoa ja kiireesti!! ja jos et tiedä mitä hoitoa kumpikin pääsi tarvitsee, niin yläpäähän shokkihoitoa ja alapäähän putkien katkaisuhoitoa.
Hahhahahaa!! eihermoheikko ainakin kirjoituksensa perusteella on se vanha kitkerä ämmä, joka menee pitkin katuja naama norsun v**lla
"Kuitenkin vanhana ämmänä yksin ollessasi varmasti kadehdit entisiä ystäviäsi, joilla on lastenlapsia, vaikka nyt kuinka kitisisit "ettet kadehsi".
Joopa joo. Mutta paljon olen myös säästynyt suruilta ja murheilta...Voihan niistä lapsista kehittyä vaikka minkälaisia pahantekijöitä tänä päivänä vaikka suloisia ovatkin vauvana.....Kissasta ei taida sellaista vaaraa olla?
Kovin on sinullakin yksioikoinen ajatusmaailma, mutta kymmenen pistettä ja papukaija merkki sinulle siitä ettet tee (älä koskaan muuta mieltäsi) lapsia. Sinusta ei olisikaan siihen. Kyllä tässä maassa on huonosti kohdeltuja lapsia ihan riittävästi ja huonoja vanhempia ei tarvita yhtään lisää.
Vaikutat kyllä todella kireältä ihmiseltä ollaksesi onnellinen perheellinen...
Ja v****maiselta!
Minulla on kolme lasta, taineja nyt jo, mutta ymmarran tuskasi. Minulla ei ole ikina ollut mitaan tarvetta kyllastyttaa ketaan jutuilla jalkelaisistani. En ole ikina kuvitellut, etta heidan tekemisensa tai tekematta jattamisensa kiinnostaisivat ketaan muita, kuin perheemme jasenia. Itseani on aina arsyttanyt muiden ylettomat lapsijutut, aivan kuin heidan olisivat niin ainut latuisia, etta niilla pitaa vavata kaikkia, jotka ovat korvan kuulolla. Kohteliaisuussyista joskun kysyn, etta mita perheelle/lapsille kuuluu ja saan sitten kuunella seuraavat kaksi tunti, joskus kauemmankin, kuinka erinomaisia nama 'jeret' ja 'janninat' ova taas olleet.
Toinen arsyke ovat koirien omistajat, jotka eivat taida tajuta, etta mustin kakkimiset eivat kaikkia kiinnosta.
Itse en ymmärrä miksi ylipäätään tuodan henkilökohtaisia keskusteluita työpaikalle. Varsinkin naisvaltaisilla aloilla. Kohtelias voi toki olla, voi keskustella työhön liittyviin asioihin ja jutella vaikka siitä kuuluisasta säästä, mutta kuitenkin sellaisella tavalla joka säilyy neutraalina. Jos jollakulla on läheisemmät välit ja esim. ystävystyy työkaverin (tai useamman) kanssa, niin kyllähän ne henkilökohtaiset keskustelut voi hoitaa muualla kuin työpaikan kahvihuoneessa suureen ääneen kailottaen muiden kuullen?
Minusta se on äärimmäisen kiusallista, ja suoraan sanoen ei todellakaan kiinnosta työkavereiden kissat, koirat, lapset, miehet, naiset, avioliitot, ryyppäysillat, pettämiset... milloin mitäkin! Uskomatonta rajattomuutta ja suorastaan käytöstapojen puuttumista tyystin se, että väkisin "tuputetaan" tarinoita omasta elämästään sellaisessa ympäristössä minne ne eivät kuulu. Työaika on työaikaa, vapaa-aika ja se sosiaalinen elämä ihan omansa.
Töissä on pakko tulla toimeen jopa sellaisten ihmisten kanssa joita vapaa-ajallaan varmaankin tempasis ennemmin pesarilla ottaan. Siksi sitä kuvittelisi, että aikuisilla kanssaihmisillä riittäisi sitä maalaisjärkeä edes sen verran, että ymmärtäisivät rajoittamaan mitä suustansa päästävät.
Aloittajalle sanoisin, että ymmärrän paremmin kuin hyvin nuo sinun fiilikset. Kuitenkin tuomalla esiin sen oman syysi omaan lapsettomuuteesi... sekin on osaltaan liian henkilökohtaista? Ja mitä tosiaan tapahtuu siinä työyhteisössä jossa kaikki muut hehkuttavat niitä raskauksiaan, ja sitten "sinun takiasi" eivät saisi iloita siitä suuresta elämäämullistavasta onnestaan jne jne. Pahimmassa tapauksessa sinut sitten jäädytetään ulkopuolelle kokonaan, ja sinusta tehdään se syntipukki.
Itse ehkä toimisin tuossa tapauksessa niin, että mikäli asiasta olisi pakko jollekin kertoa (saadakseen aikaan sitä muutosta työpaikalla), niin kertoisin asian luottamuksella esimiehelle. Esimiehen tehtävänä on puuttua myös työilmapiiriin ja työyhteisön ongelmiin. Esimies voisi tässä tapauksessa esim. sitten järjestää yhteisen miittingin/palaverin työyhteisön kesken, jossa asiaa puitaisiin jotenkin neutraalisti porukalla. Mikä on soveliasta ja mikä ei, kuitenkaan ketään yksittäistä henkilöä esille nostamatta.
Yksi mainio tapa tähän on mm. työnohjaus, jossa voidaan työporukan kesken tehdä käytännön harjoituksia esimerkkitilanteista. Otetaan nyt vaikka esimerkkitilanteena kahvihuonekeskustelu jossa hehkutetaan omaa onneaan raskaudesta ymmärtämättä sitä, että joukossa tosiaan voi olla henkilö joka kärsii lapsettomuudesta. Antaa myös uutta näkökulmaa omaan käytökseen työpaikalla=voi sitä halutessaan muuttaa.
Minä voin tulla tuuppaamaan paksuksi, jos tuhkamuna miehesi ei siihen kykene.Olen lisääntynyt todistettavasti.
Mä inhoan lapsia, siis oikeasti INHOAN, niin voin lohdutuksen sanana kertoa että onneksi sentään olette suomalaisissa(?) työpaikoissa. Täällä ulkomailla on hirveintä että vastasyntyneet mukulat raahataan ekan tilaisuuden tullen TYÖPAIKALLE ihasteltaviksi ja voivoteltaviksi! Hyhhyijää! Ja olitpa mies, niin silti niitä pitäis ihastella, mutten on riski että ylpeä pappa/mamma ottaa nokkiinsa ja kostaa jossain vaiheessa työn puitteissa!
En minäkään jaksa kuunnella ihmisten yksityisasioita työpaikalla eikä se ihan oikea paikka ole omia perheasioitaan jaaritella pitkin päivää, Jos itse alkaisin omista vapaa- ajan harrastuksista jaaraamaan päivittäin ummet ja lammet niin ketä oikein kiinnostaa? Voi herra isä, tarviiko ne sisuskalunsa kuvat jo työpaikoillakin esitellä.
Sinappikoneet on perkeleestä. Täytyy olla aika idiootti jos viitsii mainostaa olevansa tiineenä. Ehkäisy on keksitty ja sterilisointi. Juuri näitä varten jotka pitävät paksuuntumistaan suurena ihmeenä.
Näin on tosi,ne saamarin rääkyvät huoranpenikat ja panssarivaunuissa rääkyvä penikka tukkivat kaupoissa käytävät meiltä normaaleilta kulkutien!!!!
Saunan taakse kaikki vaan....
Jos masu on kun potkupallon nielaisseella,se on itseaiheutettu sairaus!
Lapsilisät pois vaan,yhteiskunta säästää pitkän pennin!
Jos on varaa hommata niitä sinappituupeja,luulis olevan varaa myös elättää ne ilman yhteiskunnan tukia!!
Sitten nämä yksinhuoraajat=YH:t ,pentuu pukkaa useita jotta mami pääsee päiväkaljalle näillä lapsilisillä,
Ei voi muuta kirjoittaa kun sen, että tänne kirjoittaa ihan sekopäitä ihmisvihaajia. Olette siis syntyneet aikuisina?? Mitä teille on tapahtunut, kun olette noin suurta vihaa täynnä? Onko teitä kohdeltu kaltoin lapsina? Siis olette ihan oikeasti mieleltänne jotenkin sairaita, tuollaista lapsivihaa on vaikea käsittää. Toivottavasti tämän päivän lapset ei hankkiudu hoitoaloille, että te sitten aikanaan saatte maata paskavaipoissanne päivätolkulla, kun ei ole hoitajia. Olette ihan sairaita. Tuollaista ihmisvihaan en ole kohdannut missään muualla, kun tällä pastalla. Onko kirjoittajia yksi, kaksi vai kolme, jotka terrorisoivat näillä sairailla kirjoituksillaan koko ajan vai onko oikeasti noin paljon ihmisiä (lapsia vielä), että ei vät ymmärrä kuinka henkisesti sairaita ovat. Oksettavaa porukkaa. Mutta, muistakaa ettette koskaan tee lapsia, tuollaisia elukoita ei saa tulla lisää.
Laita sitten rahaa sukanvarteen vanhuuden päivien varalle, sillä tämän päivän lapset ovat tulevaisuuden veronmaksajia. Ja eläkkeenmaksajia. Ja kannattaisi ehkä käydä jonkun psykologin juttusilla, sillä tuollaiset vihajutut ovat jo aika vakavasti sairaita.
Sinänsä minulla ei ole lapsia mitään vastaan. En vain JAKSA KUUNNELLA niistä pienistä ihmeistä yhtään mitään. Ja jos minä olen joskus oppinut käymään potalla ja syömään haarukalla, niin ei se ole mikään ihme, että jokin toinenkin sinappikone ne oppii.
Omat eläkkeet on jo maksettu - itse.
No enpä minäkään jaksa kauaa kuunnella lapsilätinöitä, ja olen itsekin äiti, tosin jo ison lapsen äiti.
Silloin, kun itsellä oli vauva, kaipasin keskusteluseuraa ihan muista syistä kuin lapsijuttuj varten, ei asia ole mihinkään muuttunut, Työpaikalla yksityisasioista jaanaus on kyllä outoa, ei ketään kiinnosta, paitsi ehkä toista samassa tilanteessa olevaa. Ongelma koskee lähinnä pienten lasten äitejä, en ole kuullut enää teinien äitien pitävän äitiydestään tai lapsistaan minkäänlaista numeroa.
Minun työpaikallani on naisia ja miehiä paristakympistä yli kuuteenkymppiin. Kyllä jutut koskevat enimmäkseen ihan muita kuin koti- ja perheasioita, ja meillä on varsin hyvä henki. Syy vai seuraus? :-D
Juu eniten ärsyttää, kun on hirveä kiire ja monta asiaa vaan pitää saada kuntoon - niin eikös työpaikalle tule äitiyslomalla oleva henkilö pitämään vauvanäyttelyä. Siellä sitten ollaan ringissä jopa tunti ja sitä ja tätä ja joku alkaa keräämään vielä rahaa kaikkiin typeriin ideoihin (joo, lähetetään yksi vaippa joka päivä kirjeenä kotiin kun se on niin sulonen pikku pas... öö palleroinen). Titiketyntyy sanon minä!
Kyllä sitä joutuu vielä vanhanakin kuulemaan kun lapsenlapsista jauhetaan ,tuntuu ettei toisilla ole enää muuta elämää . Itselläni ei ole lapsenlapsia. Huolisin kyllä , mutta osaan olla ilmankin ja joskus tuntuu surulliselta kun mummit ovat niin huolissaan ja väsyneitä kun eivät jaksaisi hoidella lapsenlapsiaan . Rahatkin tuntuvat valuvan siihen suuntaan. Tiedän mikä vastuu lapsissa on . Äiti on äiti koko elämänsä se osa ei aina ole kevyt . Kadehtimiseen ei ole syytä se urakka ottaa ja antaa. Vanha sanonta kuuluu "pienissä lapsissa pienet surut isoissa isot" Yleisen hehkutuksen rinnalle sopii hyvin tällainen vähemmän hehkuva mielipide.
no johan tämä nyt on herättänyt keskustelua! kiitos kaikille ymmärtäväisille :)
pitäisi vissiin käsitellä tämä asia itseni kanssa ja asennoitua elämään lapsettomana, mutta tuo luonto ei vaan meinaa antaa periksi!
toisinaan sitä ajattelee että hyvä kun ei ole lapsia, olisi kauhea huoli ja stressi vähän väliä itsellä! välillä sitä on stressi ihan oman itsensä kanssa ja myös miehen ja koiran takia....
ehkä mä alitajuisesti alan keskimään negatiivisia tunteita lapsista kohtaan kun itselleni niitä ei luoja suo!!
kiitos että sain avautua edes täällä.....
ja vielä lisäys edelliseen...
kaikista eniten mun sydän pakahtuu silloin kun kyse on tuore äitiys, vauvat, yms...
mutta sitten kun puhutaan jo vanhemmista lapsista silloin olen sinut asioiden kanssa.
itse kun haluaisin tuntea äitiyden ja pienen lapsosen....
sama täällä....jo pitkään olen odottanut...toivotaan että saadaan kokea äitiyden onni mekin :)!
Mutkikasta on lastenkasvatus nykyään . Empä halua siihen näppejäni laittaa . Mielenkiintoista , millaisia aikuisia tällä menetelmällä tulee ?
Minua ei kiinnosta vieraat pennut, ei mikään niihin liittyvä. Työpaikalla ei käsitellä yksityisasioita. Olen itsekin äiti, mutta ei työkavereille kuulu lasteni asiat. Jotkut laittavat facebookiinkin lastensa naamakuvia. Lapset varmaan kiittävät myöhemmin...
Kyllähän se joskus tympii itseäkin, vaikka tykkään kyllä lapsista. Just se, kun näiden lapsilla varustettujen täytyy selittää juurta jaksain kakkimisia myöden kaikki. Tyyliin "Tänään tuli pitkulainen ja tumma pötkö, kun eilen tuli vaalea ja soikee, eiks ookin hauska ja vähän jännäkin??:):):)???;)".
Toinen on kyl sit tää, kun vingutaan ja mangutaan mun lapsettomuutta ja koskas meinaat hankkia jne jne. Ja välillä ainakin tuntuu et asennoidutaankin kuin johonkin murhamieheen, kun en ole niitä tehnyt.
Vielä kun mulla on ne jäänyt vain sen takia tekemättä, kun en ole löytänyt tarpeeksi mukavaa naista rinnalleni. Kun väkisin en ala kenenkään kanssa pyörimään yksissä, lapset on mun mielestä kuitenkin sen suhteen seuraus aina(toivottu tietenkin).
Mut tosiaan, vois kyl antaa meille lapsettomillekin se oma tila, mitä "lapsellisetkin" ovat vallanneet itselleen näiden lapsijuttujensa kanssa.
Niin juu, ja olen kanssa sitä mieltä että nuo asiat ovat yksityisasioita, mitkä eivät kuulu työmaalle. Ainakaan ihan noin isossa mittakaavassa, kuin mitä nää jutut siellä kiertää.
saman kans kokenu et jotkut asennoituu vähä vihasestikin kun ei vielä oo lasta..:D erikoista!....kuitenki se on jokaisen oma asia tekeekö tai ei....eikä jotkut ees saa vaik haluis....tätä ei tahdota muistaa.....mut ei oo oikeeta kumppaniikaan ja en aio tehdä ku sen sopivan kans :) lapset on rakkauden hedelmiä :)
"Tyyliin "Tänään tuli pitkulainen ja tumma pötkö, kun eilen tuli vaalea ja soikee, eiks ookin hauska ja vähän jännäkin??:):):)???;)"."
Ei ollut kyllä yhtään liioiteltua. Muutamiin ystäviin en juurikaan enää pidä yhteyttä, kun lapsen saamisen jälkeen jutut alkoi olla tosiaan tuota luokkaa.
Yritä siinä kohteliaasti saada kahvileipää alas, kun toinen kertoo haltioissaan, miten se meijän rinsessa sai kauhean ripulikohtauksen kesken kylvyn ja kuinka kauan meni siivota sitä. Oikeasti, juttelevatko äidit keskenään tällaisia?
Kyllä minäkin tykkään rakkaista lemmikeistäni puhua, mutta pitäisikö itsekin alkaa kertoilemaan, että minkälaisen p*skan se misse-misu tänään veti hiukkalaatikkoonsa?
Kasva ihmiseksi ja iloitse mukana.
Jos joku kertoo saaneensa lottovoiton, ole vilpittömästi iloinen hänen puolestaan. Miljoonakertaisesti iloitsen, jos joku saa toivomansa lapsen, vaikka minä en saakaan.
Miksi et salli iloa ja onnea toiselle!?
Hanki radiolla varustetut kuulosuojaimet ja hyräile kuuluvasti niin et häiriinny epämieluisista jutuista joita ympärilläsi hölistään.
Sano, että minua ei kiinnosta kovin paljon. Ei minuakaan kiinnosta jutella työpaikalla ja varsinkaan työajalla. Kahvihuone keskustelut jotenkin ohita...minua ei todellakaan kiinnosta lapset ja ja en ota osaa keskusteluun. Ei siittä pitäis kenenkään pahastua.
Vielä se hymy niiltäkin ämmiltä hyytyy, kun poliisit tuo juopuneen jälkikasvun keskellä yötä kotiovelle ja herättävät vanhemmat.
Voi joo, välillä meikäläistä "syrjitään" työvuoroissa ja lomissa, kun ei ole lapsia!!!!!
Hiihtolomaviiikot menee lapsille varustetuille ja iltavuorojakaan ei oikein voi tehdä kun meidän "kaisa" on yksin kotona!!!!!
Voi tana ku joskus sapettaa, onhan mullakin sisarusten lapsia ja kummilapsi joidenka kanssa voisin viettää lomilla aikaa.....
Sitte ku vaatii nämä koululaisten lomaviikot itselle eden kerran viidessä vuodessa niin saa paheksuvia katseita... eihän sulla ole edes lapsia........... däm!!!
Odotetaan, kun lapsen sairastumisen vuoksi kotiin jäävän vanhemman ei enää tartte hommata sl-todistusta! Siitä riemu ratkeaa!
Kun ihmiset käy lomareissulla ulkomailla, niin eihän ne pariin viikkoon siellä töissäkään muusta osaa puhuakaan kuin siitä lomareissusta. Ne vauvajutut kestää huomattavasti pidempään. Kyllä se länkytys loppuu, kun kakaroilla menee koulussa huonosti ja liikkuvat huonossa seurassa.