Oon ollut ihastunut tähän mieheen jo yli 3kk, joka on näiden voimakkaiden tunteiden kanssa välillä erittäin turhauttavaa.
Katseemme ovat kohdanneet useaan kertaan (eikä edes useaan, vaan hän katselee minua aina "salaa", kun kohtaamme), olemme jutelleet niitä näitä kasvotusten pariin otteeseen, ja feisbuukissa. Tosin keskustelut ovat aina olleet minun aloittamia, mutta mies on kiinnostunut kuulumisistani, parhaimmillaan olemme jutelleet 4 tuntia.
Pelkään tosin pyytää häntä kahville, ja näyttämään tunteeni. Opiskelemme samaa alaa yliopistossa, ja pelkään, että menetän kasvoni... Enkä tiedä, mitä mies minusta ajattelee, sillä minulla oli joskus jotain pientä säätöä hänen kaverinsa kanssa.
Pitääkö hän minua täysin idioottina? Koulukaverina? Hyvän päivän tuttuna? Vai voisiko hän jopa olla ihastunut minuun?
Katseemme ovat kohdanneet useaan kertaan (eikä edes useaan, vaan hän katselee minua aina "salaa", kun kohtaamme), olemme jutelleet niitä näitä kasvotusten pariin otteeseen, ja feisbuukissa. Tosin keskustelut ovat aina olleet minun aloittamia, mutta mies on kiinnostunut kuulumisistani, parhaimmillaan olemme jutelleet 4 tuntia.
Pelkään tosin pyytää häntä kahville, ja näyttämään tunteeni. Opiskelemme samaa alaa yliopistossa, ja pelkään, että menetän kasvoni... Enkä tiedä, mitä mies minusta ajattelee, sillä minulla oli joskus jotain pientä säätöä hänen kaverinsa kanssa.
Pitääkö hän minua täysin idioottina? Koulukaverina? Hyvän päivän tuttuna? Vai voisiko hän jopa olla ihastunut minuun?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olisi erittäin outoa, jos et kuvailemassasi tilanteessa menisi kahville kertaakaan tai tapaisi toisianne muulla tavalla. Eikä ekalla tapaamiskerralla tarvitse tunteistansa kertoa, voit vaikka valmistella häntä siihen vihjailemalla kiinnostuksestasi ja kertoa vaikka seuraavalla kerralla.
"Haluaisin tutustua sinuun paremmin, mennäänkö kahville tällä viikolla, mä tarjoon."
"Voitko lähteä kaverikseni kahvikupposta juomaan x-kahvilaan/x-paikkaan?"
"Mitäs sanoisit, jos mentäisiin kahvit juomaan x-kuppilaan?"
Tapoja on monia. Vältä -isi sanojen käyttöjä (esim. VoISItko, lähtISItkö, jne, saat paremman vastauksen kun et käytä -isi:ä.
Ja sorruin näköjään itsekin tuohon isiin...
Tuon "haluaISIN tutustua" voisi muuttaa muotoon haluan tutustua sinuun paremmin...jne
Mutta toisaalta sekin voi kuulostaa vähän vaativalta kyllä ja susta voi saada vähän typerän kuvan....Nyt vaikuttaa natsaavan, sä haluat nyt tutustua, kahville? Että liian innokas tjtn.
Samoin tuo Voitko on yhtälailla liian kiltin kuuloinen, on vähän nöyrää.
Mä sanoisin, että ehdota sille suoraan "lähetäänkö kaljalle?"ja rynnistä sen perässä! Annat suoraan vaikutelman, että olet aika kova mimmi etkä pidä ajatuksesta helmeilevästä emmentalista kahvisämpylän päällä!
Näin Miia ainakin toimi.
Niinpä. molemmilla olis vaikeeta keskustella asiallisesti kun olisi sämpylä syötävänä.
Kiva siinä sitten jotain puhumista yrittää ku hiljaisuuden vallitessa haukkailisi palasta, jossa olisi kuitenkin liikaa voita ja rasva tursuaisi ikävästi joka haukkauksella. Olisi siinä kyllä järjellisesti ajatellen kieltämättä vähän epäsuotuisat olosuhteet keskustelulle. Ja se rasvakin olisi kuitenkin ollut jotakin Flooraa, johon salaatti olisi ikävästi vetistynyt ja muuttunut nuhjuiseksi. Ja tiedä vaikka olisi tarttunut etuhampaisiin......
Hän oli kaukaa viisas! Kahvi olisi ollut liian kiinni arkitodellisuudessa!
Kyllä kovat muijat vetelee ihan ronskisti bissellä!
Eiköhän kaikki ronskisti, avoimesti ja ilman ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan käyttäytyvät kerää porukkansa kokoon kutsuhuudolla:
"Nyt lähetään kaljalle!" ilman konditionaalia ja maanitteluja!Tulkoon perässä ken kykenee! Hyvät tyypit menevät bisselle nauramaan ja hauskaa pitämään. Bisse on avainsana luottamuksen heräämiselle ja ennenkaikkea ESTOjen poistolle!
Hoh hoh hoo!
Säätöä hänen kaverinsa kanssa? :D Eli olet pannut hänen kaveriaan..
Ihan varauksella ainakin itse suhtautuisin, paitsi tietenkin ihan pelkkänä panona menisit kyllä.
Kun te olette jo näin jutteluväleissä, niin pyydä nyt ihmeessä kahville tai vaikka leffaan ja unohda nyt alkuun ne tunteen näyttämiset mitenkään erikseen, kyllä se mies sen keksii varmasti ennemmin tai myöhemmin.
Anteeks nyt mut melkein suututtaa lukee tollasta, itselläni niin kaukana että pääsis mitenkään edes juttelemaan mitään ihastukselleen, olisin kyllä pyytänyt jo kahville ajat sitten! Jos ei uskalla, niin ei mitään saakaan.
Sitä voi toimia palstoilla toisin ja käyttäytyä tuolla ulkona _ihan toisin_
Joillekin palstat saattaa toimia suodattimena heikolle omalle tunnolle. tosin OT:stä on turha puhua, tänne tullaan vähän kuin ripittäytymään ja ymmärrystä saamaan. Narsismin esikartano.....
Tämän allekirjoitan!
Kiitän vastauksistanne :) niistä olen saanut ainakin jonkinnäköistä rohkeuden jyvää ulospyytämiselle.
Epäselvää ei toki ollut se, kuinka pyydän. Vaan itse olen todella harvoin ihastuva ihminen, ja muutenkin naishenkilönä aika kehno pyytämään treffeille. Tunteilu kun mielestäni "normaalisti" on täysin höpöä, niin pelkkä ulos pyytäminen tuntuu antavan toiselle jo ilmi sen tosiasian, että "olen sinusta kiinnostunut, haluaisin tutustua sinuun lisää". Ja tämäkin on jo sellainen kynnys ja tunteiden selville anto, että pelkään, että menetän kaiken. Ne kaikki kivat päivät, kun olen saanut koko syksyn häneltä hymyjä takaisin, tai ollut jo tyytyväinen pelkkiin keskusteluihin, kun silloin aina tuntuu siltä, että ehkä hän on kuitenkin kiinnostunut minusta, ja jospa hän miettii näitä samoja asioita kotona, niin kuin minäkin. Ja kaikki ne kivat haaveilut. Yhteiset viikonloput, pimeät pakkas-illat, kesäpäivät, ja kaikki näiden jatkumo.
Vaan noin järkiperäisenä ihmisenä pyrin lyömään faktat pöytään, ja sanomaan itselleni, että ehkä olen vain hänen katseistaan ja puheistaan ymmärtänyt väärin :D että tällaista vuoristorataa... Välillä toivon ja haaveilen, välilläni kiellän sen itseltäni.
Mutta kiitos kuitenkin vastauksistanne, on kiva, että joku viitsii jakaa ajatuksiaan. On toki typerää, jos jätän pyytämättä ulos. Koskaanhan ei voi tietää, näistä ihmeellisyyksistähän tämä maailma hauskasti pyörii. Mitään en osaa sanoa, mitä tapahtuu, mutta sen voin sanoa, että minua ei ole vuosiin saatu niin onnelliseksi kuin silloin, kun/jos hän kahville kanssani lähtee. :)
Pidät myös selviönä, että hän on vielä ensi vkollakin vapaa, etkä ajan kuluessa tipahda pysyvästi friend zonelle? Ei näin välttämättä ole, et sinä välttämättä ole ainoa joka hänet on huomannut.
Koska olette jo noinkin puheväleissä, niin siinä vain heität että hei lähtisiks leffaseuraksi ens vkonloppuna, en oo mitään käyny kattomas pitkään aikaan ja tekis mieli mennä? Noukitte liput tuntia ennen ja käytte siinä kahvilla tmv. ennen. Lopulta voi tokasta että oli tosi kivaa mennääkö toistekin, ja sitten voit vaikka sysätä pallon miehelle, että ens kerralla on sun vuoro kutsua ja päättää leffa. Niin ei tarvi jäädä mitään arpomaan.
Jos osoittaa rohkeutta ja pyytää toista ulos, vaikkei sitä nyt ihan viivasuorasti treffipyyntönä tekiskään, niin ei tuossa nyt ainakaan kasvojaan menetä, päin vastoinhan siinä tapahtuu (!), annat itsestäsi vahvan vaikutelman ja voit myös itse kulkea pää pystyssä, vai kuinka monen naisen luulet tekevän samoin?
Useimmat naiset eivät edes suostu myöntämään pelkäävänsä tavoitella haluamaansa.. "Kyllä se miehen kuuluu pyytää". "En halua olla tyrkky" - no siinähän katsovat kun vahvemmat naiset joilla itsetunto parempi, tulee ja pyytää kahville, jos kerran mieli tekee! Nyt eletään kuitenkin vuotta 2013, eikä se ole aina vain se mies joka heinälatotansseissa pyytää naista tanssimaan ;)
Unohda liika järkeily kotiin, koska se ei näitä asioita vielä tähän päivään mennessä ole mitenkään edistänyt, kenenkään kohdalla.