Ihmisen rappeutuminen alkaa juuri siitä hetkestä, jolloin hän on itseensä tyytyväinen.
Jos joskus tuntee itsensä viisaaksi ja valmiiksi, on se vaarallinen hetki.
Parasta lääkettä tällaiseen tuntemukseen on kysymys itselle, että mitä on sen jälkeen kun tyhjäkin loppuu ?
Jollakin viisastelijalla, joka on yleensä tähtitieteilijä, on tietenkin siihen muka selitys.
Mutta helppoahan sellaista on muka tietää. Kukaan ei voi sitä kumotakkaan, kun kukaan ei ole käynyt tyhjän takaisissa kairoissa.
Uskonnot lähtevät siitä, että Jumala tai sen sukuinen loi kaiken. Kehitysopillinen materialisti taas lähtee siitä, että ensin oli alkuräjähdys ja kun historiaa vähän oikaistaan, niin vedestä nousi turkkiaan ravisteleva nisäkäs, joka kuivateltuaan tulen ääressä veisteli nuijan ja alkoi käydä uskonsotia väärempiuskoisia vastaan ja se sota on yhä kesken. Eräs evoluution piiriin kuuluva vaarallinen uskonsota vääräuskoisten jäsentenvälisenä oli lähellä 60-luvulla, kun muhamettilaiset väittivät hindujen varastaneen museosta Muhammedin leuassa kasvaneen partakarvan. Joku viisas löysi onneksi tuntomerkit täyttävän haivenen ja sota oli vältetty.
Kristinuskon ja materialismin välinen jännite on yhä käsin aistittavissa ja se vaivaa tavallista ruohonjuuritasoista sielua.
Syntyivätkö Aatami ja Eeva hetkessä, vai pitkällisen mateluvaiheen päätteeksi ?
Oliko heillä evät, suomut vai siivet, vai oliko iho valkoinen jo syntyessä.
Miksikähän Luoja loi ensin Aatamin. Olisko syynä se, ettei hän halunnut Eevaa neuvomaan olkansa taakse, että miten Aatami tehdään...
Itselleni uskonnolliset kysymykset eivät koskaan ole ivan tai pilkan kohde, ystävällisen mietiskelyn kylläkin.
Olen pohtinut uskonnon ja kehitysopin yhdistelmää, jossa kumpikin saisi jotakin. Eihän alkuräjähdys sulje pois Luojaa. Jospa Luojalla on liiterissä valtava laatikollinen trotyylia ja kun maailmankaikkeuden luominen manuaalisesti käsipelillä oli hidasta ja vanhanaikaista, niin hän päätti posauttaa.
Tulilanka paloi äärettömässä tyhjyydessä ja luoja juoksi piiloon Taivaallisen päärakennuksen taakse ja sitten pamahti alkuräjähdys. Planeettoja ja meteorologeja satoi monta päivää, mutta eipä ollut naapureitakaan valittamassa, sillä ne oli onneksi vielä luomatta. Ja nyt on maailma valmis, vain ihmisen tekemää loppuräjähdystä vailla.
Jos joskus tuntee itsensä viisaaksi ja valmiiksi, on se vaarallinen hetki.
Parasta lääkettä tällaiseen tuntemukseen on kysymys itselle, että mitä on sen jälkeen kun tyhjäkin loppuu ?
Jollakin viisastelijalla, joka on yleensä tähtitieteilijä, on tietenkin siihen muka selitys.
Mutta helppoahan sellaista on muka tietää. Kukaan ei voi sitä kumotakkaan, kun kukaan ei ole käynyt tyhjän takaisissa kairoissa.
Uskonnot lähtevät siitä, että Jumala tai sen sukuinen loi kaiken. Kehitysopillinen materialisti taas lähtee siitä, että ensin oli alkuräjähdys ja kun historiaa vähän oikaistaan, niin vedestä nousi turkkiaan ravisteleva nisäkäs, joka kuivateltuaan tulen ääressä veisteli nuijan ja alkoi käydä uskonsotia väärempiuskoisia vastaan ja se sota on yhä kesken. Eräs evoluution piiriin kuuluva vaarallinen uskonsota vääräuskoisten jäsentenvälisenä oli lähellä 60-luvulla, kun muhamettilaiset väittivät hindujen varastaneen museosta Muhammedin leuassa kasvaneen partakarvan. Joku viisas löysi onneksi tuntomerkit täyttävän haivenen ja sota oli vältetty.
Kristinuskon ja materialismin välinen jännite on yhä käsin aistittavissa ja se vaivaa tavallista ruohonjuuritasoista sielua.
Syntyivätkö Aatami ja Eeva hetkessä, vai pitkällisen mateluvaiheen päätteeksi ?
Oliko heillä evät, suomut vai siivet, vai oliko iho valkoinen jo syntyessä.
Miksikähän Luoja loi ensin Aatamin. Olisko syynä se, ettei hän halunnut Eevaa neuvomaan olkansa taakse, että miten Aatami tehdään...
Itselleni uskonnolliset kysymykset eivät koskaan ole ivan tai pilkan kohde, ystävällisen mietiskelyn kylläkin.
Olen pohtinut uskonnon ja kehitysopin yhdistelmää, jossa kumpikin saisi jotakin. Eihän alkuräjähdys sulje pois Luojaa. Jospa Luojalla on liiterissä valtava laatikollinen trotyylia ja kun maailmankaikkeuden luominen manuaalisesti käsipelillä oli hidasta ja vanhanaikaista, niin hän päätti posauttaa.
Tulilanka paloi äärettömässä tyhjyydessä ja luoja juoksi piiloon Taivaallisen päärakennuksen taakse ja sitten pamahti alkuräjähdys. Planeettoja ja meteorologeja satoi monta päivää, mutta eipä ollut naapureitakaan valittamassa, sillä ne oli onneksi vielä luomatta. Ja nyt on maailma valmis, vain ihmisen tekemää loppuräjähdystä vailla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskonasioiden pohdiskelu ystävällisessä mielessä on ihan oikein. Peräti hauskaa.
Jumala on antanut meille huumorintajun, mielikuvituksen ja uteliaisuuden, joita lienee lupa käyttää?
Ainakin itse iloitsen niistä. Kyselen itsekseni ja ääneen kaikenlaista, kuten sinäkin teet.
Liiallinen tosikkomaisuus ja tiukkahenkisyys tekevät pahaa noille Jumalan lahjoittamille ominaisuuksille.
Siis elämän ilolle!
Sitäkin joskus on ja siitä saa nauttia. Silloin kun se kohdalle osuu ja tilanteeseen sopii. Eikä se loukkaa ketään!
Minulla on sisäinen tuntuma, että noihin sinun kirjoittamisiin aihekokonaisuuksiin löytyy kompromissi ja yhteensopivuus. Ne kolahtavat kerran kohdalleen. Nyt emme vain sitä vielä tiedä.