Ette sitten koskaan oo ajatellut et mistä toi tuollainen tilanne on alkanut ja tullut teille???
Esim. kurja ihmissuhde(=v-mainen kumppani), tai vit_umaiset työ- tai opiskelukaverit, tai siis jopa - kauheat vanhemmat?Tai muuta sellasta?
Unelmat pantu paskaksi?
Ootte tehnyt jonkun tosi fiaskon joskus?
Jotain tollasta?
Vois meinaan auttaa , jos tajuaisitte miten ootte tohon jamaan tulleet.Kun siis useimmat kuitenkin on lapsina aika positiivisia, sensijaan et huutais :" teen itseurhan!olen masentunut! ei voi autaa ollenkaan! tarvitsen pillerin! "
Esim. kurja ihmissuhde(=v-mainen kumppani), tai vit_umaiset työ- tai opiskelukaverit, tai siis jopa - kauheat vanhemmat?Tai muuta sellasta?
Unelmat pantu paskaksi?
Ootte tehnyt jonkun tosi fiaskon joskus?
Jotain tollasta?
Vois meinaan auttaa , jos tajuaisitte miten ootte tohon jamaan tulleet.Kun siis useimmat kuitenkin on lapsina aika positiivisia, sensijaan et huutais :" teen itseurhan!olen masentunut! ei voi autaa ollenkaan! tarvitsen pillerin! "
Vastaukset 15
Vanhimmat
No kerropa viisas!että mitenkähän tuo auttais???tuo ajattelu...
Tottakai sitä on tässä iät ja ajat ajateltu. Eikä se elämänlanka ainakaan itselläni mistään tietystä asiasta ole solmuun mennyt. Toki vastoinkäymiset vaikuttavat siten, että ne vetävät vielä syvemmälle, mutta kyllä tämä oleminen turhalta tuntuu vaikkei asiat olisikaan "huonosti" Ihmettelen vain, että mitä se auttaisi, vaikka keksisinkin syypään ahdistukseeni, koska se mitä luultavimmin olisi jotain sellaista mitä ei voi muuttaa.
pimpattia se sulle kuuluu? Mitä sä vaivaat päätäs tollasilla asioilla? Mrh!
Aina kun sitä mietin masennun entistä enemmän, se on vähän kaksiteräinen miekka, toisilla voi auttaa menneisyyden kelailu, mutta yleensä se tuo vaan mieleen ajatuksia siitä miten kaikki oli enne niin hyvin ja nyt päin helv.. on asioita joita ei voi muuttaa, ne on yleensä niitä jo tehtyjä virheitä. Joskus on parempi yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä ja yrittää unohtaa menneet, vaikkakin se joskus niin mahdottomalta tuntuukin....
masennus on täysin asenne juttu...
jotkut ihmiset vaan ottavat asiat vakavammin kuin toisen ja päinvastoin.
ei kukaan voi itelleen mitään
Masennuksen syyt voivat olla moninaisempia, mitä sinun ajattelukykysi pystyy käsittämään.
Minulla on esim. käsitykseni mukaan ollut masennus piilevänä jo lapsuudesta asti. Tosin hoitoa (jos koulukotia ei lasketa) tarvitsin vasta sitten, kun erilaiset tapahtumat elämässäni laukaisivat psykoottisen masennuksen, jota vastaan nyt haluan taistella lääkityksen turvin. Paranemiseen kyllä tarvitaan myös myönteistä asennetta tulevaisuutta kohtaan.
kuka keksi tämän sinun piilevän masennuksen?
jku lääkäri joka sanoi että hyi hyi älä ole tuollainen, ole normaali kuten me muutkin?
Siinä sulle ikuisuuskysymys pohdittavaksi.
En viitsi täällä alkaa omaa henkilöhistoriaani tarkasti läpikäymään. Sen verran voin sanoa, että ensimmäiset masennuskokemukseni liittyvät lapsuuteen. Se on psykologin keksintö. :)
sitähän minä tarkoitinkin.
kuka joku psykologi on sanomaan kuka on normaali?
Tarkoitin, että minulla on ollut masennuskausia pitkin elämääni. Joten kyseessä ei ole varsinaisesti piilevä vaan näkyvä masennus. Pärjäsin kyllä elämässäni joten kuten masennuksesta huolimatta, kunnes aloin oireilemaan psykoottisesti.
..ihan selkeet syyt siihen, lapsesta asti ollu masentuvaisuuteen taipuva ja sitte on kiusattu ja kaikkee mahdollista ikävää sattunu. Kurja elämä kaiken kaikkiaan..mut on tietysti jotain hyvääkin tapahtunut, mut nyt puhutaankin niistä ikävistä kokemuksista. Niitä kyllä piisaa!
Tuskin olet koskaan itse suoranaisesta masennuksesta kärsinyt kun noin typeriä kyselet!!!Tottakai sitä miettii mistä se oma(tai jonkun tuttavan)masennus johtuu!Mutta masennus kun ei miettimällä parane vaan puhumalla jos silläkään!Eihän kukaan masentunut haluaisi olla masentunut.Ehkäpä se ongelma onkin liika miettiminen.....-itse masennuksen kanssa elämään oppinut...tai ainakin pahimman yli päässyt-
Ps:VOIMIA MUILLE MASENTUNEILLE,Kyllä se siitä päivä kerrallaan!
syitä ajateltu. Monta pientä, mutta ikävää asiaa on tapahtunut samaan aikaan, eikä niiden selvittäminen oikein suju helpolla. Tässäkin jotkut on herkempiä ja lannistuvampia kuin toiset. Sitä on tehnyt typeriä ja nyt saa rakentaa uusia perustuksia elämälle. Esim. ihmissuhteet menneet poikki ja uusien hankkiminen ei onnistu hetkessä.
Ymmärrän tekstin aloittajan ajatuksia. Ainakin kovasti tuntuu, että osa masentuneista ei ole kovin pitkälle miettinyt, miten itse voisi realistisesti muuttaa edes joitakin itseä masentavia asioita.
Aina ei välttämättä löydy tarpeeksi uskallusta tehdä radikaaleja muutoksia elämässä, voi pelätä joutuvansa vielä pahempaan tilanteeseen.
Alkuperäisen kysymyksen esittäjän ajatukset sopivat hyvin harvaan vakavaan masennukseen sairastuneeseen, ehkä yhteen prosenttiin. Ongelma onkin hyvin usein se että kun ihminen saa tällaisen älynväläyksen masennuksen ns todellisista syistä, hän todellakin uskoo että tätä se masennus on suurimmalla osalla potilaista.
Mielestäni varsin matalaotsainen tapa ajatella asiaa. Ja kun otsa on matala tältä osin, mennään näitä "upeita" ajatuksia levittämään masennuksesta kärsiville ja itse asiassa vain pahennetaan tilannetta. Ja matalaotsa ohjaa myös lopettamaan lääkettä, kun matalaotsa on itse juuri keksinyt todellisen syyn masennukseen. Jne jne, tämä läheisten matalaotsaisuus on yksi ikävämpiä puoli masennuksen hoidossa.
PS tämän viestin aggresiivisuus on suorassa suhteessa typerien läheisten aiheuttamiin ongelmiin masennuspotilaille.
Voisitko ystävällisesti tarkentaa. Mitä tarkoitat kommentilla "...typerien läheisten aiheuttamiin ongelmiin masennuspotilaalle"???