millainen se oli?
Viimeinen kohtaamisenne
se hetki
972061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
saapuu vasta joulukuussa,eli en osaa sanoa.luultavasti saan kuulla vittuilua irl,niinkuin tähänkin asti.
mistä tiedät että viimeinen? vai meinaatko sanoa hyvästi?
hänkin voi sanoa sanottavansa.
oletko menossa jonnekin?
.tarkoittaa?
muutatko tai matkalla? vai sanotko hyvästi muuten vaan :)?
Fasebook ystäväpiiriin oli tietämättäni pesiytynyt myyrä. Joko salasanan saanut joltain tai hakkeri tai... joku ..meistä. Myyrä.
Kirjoitin siinä joitakin tekstejä hyvälle, ehkä parhaalle naisystävälleni. Suhteemme korrekti, ystävähalit olivat meidän rakkaudensalaisuus..
Haluaisin hänen eteensä vaikka hieman kärsiä js nähdä vaivaakin. Tosi lämmin lapsuusystäväin.
Hänellä tietysti mies, ja onnekas rakkaus, kuten minullakin. Toivottavasti edelleenkin. Onnea meille.
Tapasin hänet viimeksi, kun kävin asioimassa jokapäiväisiä asioitani. Keskustelimme kuulumiset hänen luonaan. Arvioimme elämän tilannettamme ja laatua ja tuntui hyvältä. Elämä hymyili meille. Työ , lapset , lapsenlapset. Ihana elämä, ihana puoliso. Erosimme. Lämmin pitkä, ihanan ihmisen halaus...
Olinmme selvinneet elämän myrskyissä haaksirikoitta. Pienemmin vaurioin, Nyt onnea tihkuen.
Eräänä päivänä alkoi tapahtua. Facebookiin alkoi tulla hälyyttäviä tietoja. Ystävä oli kuulemma muuttanut pois, minun viestini hukkui sivuiltani japäivisin ystäväni muuttoviesti kummitteli sivuillani, kadotakseen taas yöksi. Ystäväni puhelin ei vastannut,uskoin jotain kauheaa olevan tapahtumassa. Olin huolissani, järkyttynytkin ja toiminta kärsi sekavasta tilanteesta, joka tuntui tarvitsevan toimia. Kellekään ei voinut kertoa,apua ei ollut, huoli.
Vihdoin sain ystävään yhteyden jaaloimme selviä sivuja, mutta emme tienneet. Myyrä oli sisällä. Epäilys kohdistui kaikkiin, lopulta minuun- oletettu salarakas. Entinen lapsuusystäväni riistettiin rinnaltani. Onneksi hänellä rakastava mies, minulla rakas vaimo. Ystävyytemme on palannut lähtöpisteeseen. Lapsuutemme jälkeiseen aikaan, kun tiemme erosi maailmaan. Kaipuu ja kadottamisen tuska lientyi.
Nyt oli taas ajassa palannut elämän poluilta yhteen, kertomaan ystävyytemme liitosta. Tämän pienen hetken.
Olin aina kulkenut kadun varjoisaa puolta, varoen loukkaamasta ja haavoittamasta. Tuota lapsuuden parasta löytöäni. Aarrettani. Taas oli askeleeni palannut Kadun varjoisalle puolelle.
Sieltä etäältä seuraan elämäni parhaita aikoja, hänen lämmintä ystävyyttään. hänen antamaa rauhaa, hänen ystävän innoittavaa katsettaan. Paras asia, että hänellä kaikki on hyvin. Toivon ja luotan.
Facebook. Yhdistää kaukaisia ystäviä, mahdollistaa tuskan, ystävyyden ja rakkauden, mutta voi olla vaarallinen ystävä. Myyrän ystävä, työkaveri.
lopulliset hyvästit lähiaikoina.sori,vastaus tuli myöhässä.
Tämä on paljon mahdollista. Että näin tekee. Sanoo lopulliset hyvästit. Jostain syystä jotakin on ehkä vielä sanomatta sitä ennen. Muuten en ymmärrä miksi näin.
kirjoitettu ja sanomiset sanottu,joten voin sanoa sen nyt yhtähyvin.hyvästi.
In the real world we must say goodbye... In the real world there are things that we can't change. No matter if the love will live, it will never die.
Ihan normaali höpötystuokio. Tuli sanomaan heipat ja jäi juttelemaan vähäksi aikaa. Voi piru, miten suloinen voi nainen ollakaan
Kaverillinen mut silti etäinen. Vähän juttelua, pikainen halaus joka aiheutti vastapuolelle vaivautuneisuutta, sitten eri suuntiin.
Vähän samanlainen, juttelua ja pikainen halaus. Sanoit jotain hei:n tyylistä ja katsoit minua hymyillen kun lähdit. Kunpa edes muistaisin mitä sanoit..
Se on jännä miten nopeasti rakkaus voi vaan kuihtua pois. En ole muuten se henkilö josta kirjoitat, koska halauksen jälkeen hän lähti pois paikalta hyvin nopeasti.
Ensimmäinen ja samalla viimeinen kohtaaminen: pettymys joka suhteessa.
Mulla oli jonkun tytön kanssa sellainen, mutta hän käsitti väärin jonkun asian, annoin hänelle taulunkin ja paljon kehyksiä.
Hän käsitti väärin asian, kun meillä oli keskustelua poikien kesken että 20eurolla saa pimpssss Brightonissa, käsitti aivan väärin.
Mutta niin, hän käsitti väärin silloin, ei ollut viimeisin, joka oli vähän harmittava.
Mitä tauluja?
että kenet hänet valitsen, ja päädyin nyt sitten henkilöön, joka saattaa tällä palstallakin käydä. ;)
No, mitään kohtaamista ei edes tapahtunut. Sanoin näkemiin ja läksin pois. Siinäpä se lyhykäisyydessään. :)
vastasiko sinun hän tähän ketjuun, mitä luulet?
eipä kiinnosta, vastasi tai sitten ei. :))
vaikutat ääliöltä. miksi tuollaista edes kirjoittaa tänne?
Vaisto käski kääntymään, katseen ohitin
missä?
Töissä
Näki minut mutta jätti huomiotta.
Niin mistähän johtuisi? Aikamoisessa painekattilassa on toi mun pikku sydän prässissä... onhan niitä vempaimia millä saa yhteyden ja huomiota..
Et kai vain tosissasi kysy... kun ei täällä kukaan toista löydä, vaikka ihastuksissaan järki hukkuukin ja joku saattaa muuta kuvitella.
Minä en tiedä edes nimeään, ja otsikkosikin kertoo ettet ole hän....
Kerropas millaisessa tilanteessa hän jätti sinut huomiotta?
Tehnyt kans niin ja arvaan että toisesta tuntui pahalta, muttamutta ja seliseli...
Oli vaan niin häkellyttävä katse ja muutenkin komea, olisin varmaan änkyttänyt jos olis juteltu jotain.
Vika ei siis välttämättä ole sussa ;)
Oli se vika kenessä tahansa, niin kokemusta josta tulee paha mieli, ei halua toistaa, etenkään useita kertoja.
Itsestään pitää sen verran pitää.
Tiedät toivottavasti itsekin, että tuon sun miehesi suhteen pallo ON sinulla.
Jos on kyky loukata, pitää löytää kyky tehdä jotain hyvääkin.
Tiedän todellakin ja toivoisin jotenkin pystyväni korjaamaan asian. Mutta kun en pysty, en tiedä kuka hän oli...
Etsitty on vaikka mistä ja miten, mutta piilossa on ja pysyy, eikä täälläkään käy. Aina välillä luen ja joskus kirjoittelenkin jotain, yleensä nimimerkillä ja tunnisteilla, et tunnistaisi jos täällä kävisi.
No mut se tilanne täällä :)
Missä ? Et voi sanoa noin etteikö muka vois löytää. Jos uskoa on kaikki on mahollista !
Ehkä ympärillä oli muita, eikä kehdannut olla niin ilmeisen selvä...
Näimme kaupassa. Katselin sellasia talvisia juttuja. Sitten hän lähti pois. Eli ei tapahtunut mitään.
ei kovinkaan toiveita herättävää. onneksi nopea, olisin varmaan alkanut tunteilemaan, hui.
Näillä palstoilla kukaan käy.
oli tilanteessa niin kipsissä, että keskittyi keskustelemaan päivän säästä erään täysin vieraan henkilön kanssa.
.
Tervehdimme vain.
Sekin oli taivaallista ;)
No vähän erikoinen, näin jälkeepäin ajateltuna.
Kaupassa kiireessä ja kulman takaa tulee eteen mies, joka katsoo mua jännästi (en osaa selittää), kääntyy mun perääni lehtihyllylle ja siinä sit hetki seisotaan vierekkäin kunnes löydän etsimäni lehden ja lähden äkkiä karkuun. Taisi se ehkä ehtiä "moi" sanoa, mutta mulla oli jo kova vauhti päällä :D
Jänskätti vähän ja mä mietin koko ajan, et pitäiskö mun tuntea toi jostain.
No mut se oli... hmmm... jollain tapaa mielenkiintoinen tyyppi, tai olemuksessa oli jotain erilaista.
Harmitti oma hätäilyni, se olis voinut olla tutustumisen arvoinen tyyppi.
Nyt se kyllä pitää mua tylynä narttuna kun sillain käyttäydyin *auts*
silmät täynnä lupauksia, tiukkaa halausta ja toivo, että aika pysähtyy just siihen.
Lopuksi huikattiin: nähdään ja nopea poistuminen paikalta kyynelsilmin (näin ainakin mulla)
Samanlainen viimeinen hetki...Tiukka halaus ja jotain soperrusta kyyneleitä nieleskellen.
...Se oli sitten siinä.
Pakko kysyä onko tuosta hetkestä jo kauankin aikaa?
Saat kysyä. En ole etsimäsi, ei kukaan täällä toisilleen ole. Siitä on pian kolme kuukautta.
Molemmat tiesimme, että se hetki on viimeisemme.
Ikävä on edelleenkin kova, yksipuolinen...
Tiedän miltä sinusta tuntuu.Kaipaus sydämessä, rakkaus joka ei ole kuollut.Kuitenkaan itse ei asialle voi mitään vaikka kuinka haluaisi.Ehkä tämä ikävä joskus helpottaa jos jaksaa eteenpäin.
surullinen.
Kumpikin teki saman pikkujutun vahingossa. Katselua. Sellaista vähän outoa ja vaivaannuttavaa kuten aika usein? Ehkä kohtaamiset joidenkin kanssa jää aika "hyvin" mieleen muutenkin. Välillä hermostuu enemmän kuin taas välillä. Ihmettelee. Mitä järkeä... Ehkä joskus ei olisi pitänyt yrittääkään järkeillä.
Jos tekee jotain, niin ehkä parempi tehdä oikeasti jotain eikä vain yrittää vähän. Hyvähän sitä on miettiä, kun on jo pari kertaa mokannut. No, kuitenkin.
Ei mitään tunnisteita, vaan kunhan mietin itsekseni.
Tais huristella ohi. Jos nyt puhutaan siitä kuka pyörii mielessä.
vaisto käski vielä kääntymään ja halaamaan, se jäi viimeiseksi ....
Jotain höpis..meni ihan ohi kun piti ruokailla silmillä. Tiedä millon sitäkää taas näkee. Kiireinenkin.
halailua ja kihnaamista, viimeinen pusu, omiin autoihin ... empä tiennyt että ei enää nähtäisi...
Viime la. Minä töissä ja samoin Hän. Tervehtii, syö silmillään. Mä olen kuitenki jo jotakuinkin pillillä imettävissä. Sen verta vetää veteläks. Puhuu Jännästi, oisko Lapista?
Aamukahvin jälkeen pussailua.. Toivottavasti vielä tulis samanlaisia aamuja..
Rakastelimme.
Kun kohtaamistamme muistelee, kaiken pitäisi olla hyvin. Ilmassa oli taikaa.
Niin, aistittavissa tosiaan oli paljon lämpöä.
Haaveeni ovat vaatimattomia, mutta toteutuessaan minulle isoja.
Kulta tuli kamat hakeen, ei halunnu muuten tulla käymään. Ujosteli ja keimaili, oli huolissaan mitenhän tässä nyt käy, kahvia hiukan hörppäsi, sitten jo kiiruhti, vaikka piti jutella, epävarma halaus, sanoin, että täällä olen ja odotan ja sitä teen edelleen...
Toinen oli takanani, mietin nappaanko myös kiinni, mutta käännyin, ujoilin, en saanut vastattua mitään (järjellistä), hämmennyin ja poistuin..
Hyvä minä.
Näin käy, kun toinen sanoo tai tekee jotain oikein mukavaa, järki pakenee, ja lähtee itse perään.. :(
Paukautin oven melkein saranoiltaan. Itkin monta tuntia.
koska jännitti enemmän kuin koskaan ja menin aivan lukkoon.
Keikuin hänen työhuoneensa ovella. Emme olleet nähneet pitkään aikaan joten tuntui että putosin hänen katseensa enkä nähnyt muita ympärillä. Aika ja paikka katosivat.
Hänenn työpaikallaan
Lähdin kävelemään autolta asemalle. Katsoin salaa häntä vielä kerran. Ajattelin, että voi *ittu, joudun banniin tai tai hän lopettaa tämän tähän. Ja niinhän siinä kävi :(
siinä oli paljon huonoa ja pari hyvää
Jäätävä. Ei edes katsonut minua. Uneksin ettei nähnyt minua ilman lasejaan. Tosin saattoi hällä olla piilaritkin. No mene ja tiedä, joka tapauksessa olen iloinen siitäkin kohtaamisesta.
katoinhan ainakin hetken
Eipä monesti enää nähdä tämän elämän aikana. Muutto kauas joulun aikoihin
Entä jos sovitaan että nähdää pian, sovitaan aika ja paikka ja toteutetaan se. Ihan oikeesti.
Tämä on tärkeää.
Entä jos sovitaan se tapaaminen tuolla oikeassa elämässä?
Sovitaan ehdottomasti! Ja asia on sitten Sovittu, Minun suuri ihastukseni ♥
Jonnekinpäin Suomea vai ulkomaille meinaat muuttaa?
Tiesin luokseen mennessäni että tämä on tässä. Ei siitä puhuttu ääneen eikä tarvinutkaan.
Niin aika vain mureni, kuinka harmaaksi viestisi muuttui... aavistin sen jo ennen kuin sain sen.. Nyt päässäni tyhjyys soi, kuinka toisen sana voi saada myös fyysisen pahan olon?
Olin aikonut livahtaa huomaamattomasti tieheni, mutta sitten näinkin hänet. Sain jotenkin vilkaistua ja sanottua pari vaivaista sanaa, hän ei reagoinut mitenkään, sitten vain pikaisesti pois kun jalat vielä toimii. Jälkikäteen olen monesti ihmetellyt että miten voi ihminen tunteakin itsensä niin avuttomaksi ja pöljäksi. :D
Olin lähdössä ajamaan, tulit autoni vierelle, sain hymyn ja lentosuukon ;)
kuka haluu mua nyt heti ? :*::**:
kahvitauolla nopeasti..
nopea moikkaus hänen ulko-ovella. Itselläni liian suuria tunteita, jotta olisin voinut jäädä pisemmäksi aikaa hyvästejä heittämään...
Huusin hänen nimeään. Hän näki mut. Katsoi kauan. Katsoi pois. Lähti pois. Jäin siihen yksikseni. En usko, että näen häntä enään. Vähän semmoinen fiilis, että parempi niin.
Miks niin, kerro tarkemmin, ehkä hän on ujo. Millon näit sen?
En usko. Ahdistunut luultavasti.
kuuma oli, lievästi sanottuna..
Näin hänen katseestaan vain välinpitämättömyyttä.
Olin surullinen ja yritin peittää sen tosiasian, että tarvitsen häntä, enkä tiedä välittääkö hän siitä yhtään...
Vanha kikkeli suussa.
Kuinka vanha?
No en oikein osaa sanoa.. Käsitin varmaan jotain ihan väärin alun perinkin. Minulle kaikki on ollut ihan uutta muutenkin.. Siis siellä paikassa.
Mutta täytyy sanoa et onneksi kirjoitellut mitään viikonlopun aikana. Mielummin juttelen ihmisten kanssa tuolla oikeassa elämässä. Ja ajattelin et katselen et mitä tuleman pitää. No ehkä ei mitään.. Siis tässä tapauksessa.
Mutta olen tuon loppuajan siellä niin kuin en olisi olemassakaan. Ei se onneksi ikuisuuksiin kestä.
Ei minulta enää muuta tänne. Se on minulta vaikkapa samalla hyvästit.
t. eräs nainen (jolta ei ole aloituksia tänne)
No ehkä tuo edellinen viesti oli vähän tarpeeton. En minä sentään ihan sitä tarkoittanut.. Tuli vain jotenkin sellainen tunne päivällä eräässä tilanteessa.. Että olisi varmaan paras jos en olisi olemassakaan..
Muusta en tiedä.. Mut poistun nyt tästä muihin touhuihin. Heippa..
Älähän nyt.
Surullinen ja mä jo luulin että ois halunnu jotai enemmän. Sade huuhtas onnekes valuneet meikit pois.
no oikeestaan ei ollu viimeinen kohtaaminen, mutta viimeisin kahdestaan vietetty hetki jätti miettimään, miten pitkään kestää "jos nyt riittäisi vähäksi aikaa"
Surullista ja minä olin käsittänyt ihan väärin kaiken. En tiedä miltä tuntuu pudota kaivoon mutta silloin sai jonkun käsityksen.
paikka ja aika, jolloin minulle yllättäen kohtasimme.Toivon kuitenkin,ettei viimeinen kohtaaminen,koska haluaisin pyytää häneltä henk.koht.anteeksi ja vihdoin jutella hänen kanssa!Taitaa olla turha toive:/?
Hän lähti matkalaukkuineen. Ei suostunut juttelemaan tai kuuntelemaan mitä asiaa mulla oli. Ei siitä sen enempää.
nussittiin ja nukuttiin samassa sängyssä.
pikainen kohtaaminen.. hän vaikutti mukavalta, kuten aina. toivon hänelle kaikkea hyvää, ja rakkautta.. sitä varmasti saanutkin. ♥