Opiskelen lähihoitajaksi viimeistä vuotta (lyhyesti: hain ja aloitin lähihoitaja alan ihan hyvällä motivaatiolla; halusta auttaa ihmisiä. Pari ekaa vuotta sujuikin hyvin mutta sairastuin vakavaan masennukseen. Aloitin viimeisen vuoden koulutusohjelmaopintoja yhteensä 3 kertaa kunnes nyt viime keväällä sain aloitettua nyt neljännen kerran koulutusohjelma opinnot.. helppoa ei ole ollut mutta nyt on tullut umpikujavastaan..ja ahdistaa koska valmistumiseni olisi maaliskuussa jos selviytyisin.....)
ongelmana on se, että minua ahdistaa olla työssäoppimispaikassani. toinen ryhmäni työntekijöistä on selvästi ärsyyntynyt että olen heidän ryhmässään.... joudun vetämään että teen itselleni oikeasti jotain jos tämä jatkuu....
miten voisin selviytyä tästä kaikesta?
ja kyllä olen uskovainen ja olen rukoillut ..mutta en saa siitä apua nyt .. tuntuu että minut on hylätty ja olen yksin ja ahdistaa päivä päivältä vain enemmän. joka päivä on kamppailua, taistelua, kyyneliä ja kipua...
ongelmana on se, että minua ahdistaa olla työssäoppimispaikassani. toinen ryhmäni työntekijöistä on selvästi ärsyyntynyt että olen heidän ryhmässään.... joudun vetämään että teen itselleni oikeasti jotain jos tämä jatkuu....
miten voisin selviytyä tästä kaikesta?
ja kyllä olen uskovainen ja olen rukoillut ..mutta en saa siitä apua nyt .. tuntuu että minut on hylätty ja olen yksin ja ahdistaa päivä päivältä vain enemmän. joka päivä on kamppailua, taistelua, kyyneliä ja kipua...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Etkö voit jutella nyt kahden kesken vastaavan opettejasi kanssa. Olteko sittenkään oialla alalla? Miten jaksat jos opiskeluvaihe on jo noin työlästä. Tietenkin jso saat opinnot loppuun niin voisit sitten hakeutua töihin vaikka kotisairaanhoitoon ja työ olisi itsenäisempää.
Lopeta itsetuhoinen ajattelu sentään. Ei kai elämä nyt tuoalliseen komapastua saa.
Jos urakka vaikuttaa ylivoimaiselta niin lopeta kesken.
Jumala on kanssasi tässäkin hetekessä.