Maaliskuinen yö
Oli maaliskuinen yö. Täysikuu loisti kirkkaana, ja jostain kaukaa kuului kissan naukaisu. Yön pimeydessä välähti kaksi keltaista silmää ja sitten ne katoavat lumikinoksen taakse. Pakkanen kipristele pienen kissan tassuissa. Lumi tunki väkisinkin varpaiden väliin ja viiksetkin huurtuivat. Parin kinoksen takaa näkyi valoa. Se tuli pienen punaisen mökin ikkunasta. Mökin sisällä oli varmasti lämmintä ja mukavaa. Niin rauhaisaa. Mutta sellaiseen ylellisyyteen ei kodittomalla kisalla ollut varaa. Ja kuka huolisikaan hylättyä kesäkissaa. Nyt se pystyi enää muistelemaan lämpimiä kesäpäiviä jolloin lapset leikkivät sen kanssa ja aina oli tarjolla syli jolta saisi paljon huomiota ja rakkautta. Kissa ravisteli tassujaan ja yritti epätoivoisesti saada ne lämpiämään. Korvatkin palelivat. Yöt tuntuvat kovin pitkiltä .Kyllähän päivällä jo kevät aurinko lämmitti mutta näin yöllä, valona oli vain kuu ja tähdet. Jos nekään. Eikä oloa helpottanut sekään että tuo keltaisten silmien omistaja ei ollut saanut ruokaa pariin päivään. Viimeksi se löysi roska pussista hernekeittopurkin jonka sisus oli puoliksi jäätynyt. Siihenkin se repi kielensä. Nyt suuta kolotti ja nälkä ahdisteli vatsaa. Kovimpien pakkasten ajaksi kissa oli löytänyt lämpimän saunan vintin jossa saattoi asustella, mutta sieltäkin se oli häädetty. Se raukka ei voinut ymmärtää että miten se muka oli ollut vaivaksi. Niin hiljaa se oli yrittänyt hiipiä myöhään illalla vintille ja aamun tullen vielä varovaisemmin pois. Kuitenkin eräänä aamuna pihalla oli odottanut paukkuvan kepin kanssa seisova mies. Enää kissalla ei ollut edes lämmintä suojaa. myös revennyt korva kieli siitä, että reviiri tappeluiltakaan sitä ei oltu säästytty.
Kissa tassutteli jäykästi lähemmäs taloa ja yritti kurkistella ikkunasta sisään. Ei auttanut. Ikkuna oli liian korkealla. Talon seinustalla oli tikapuut. Niitä pitkin voisi kiivetä katsomaan mitä sisällä tapahtui. Varovaisesti kissa alkoi kiivetä tikapuita ylös. Se ei kuitenkaan edes ehtinyt tajuta ennen kuin sen tassu oli livennyt ja tikapuut olivat kadonneet alta. Seurasi hirveää jylinää ja tikapuut kaatuivat maahan.
Vanha nainen istui katselemassa ulos ikkunasta. Ulkona oli täysikuu ja tähdet paistoivat kirkkaana. Kello näytti olevan jo kaksitoista. Naista ei kuitenkaan nukuttanut. Haikeasti hän siirsi katseena tähdistä haalistuneeseen, iäkkään miehen kuvaan jonka ympärillä paloi kynttilöitä. Kyyneleet kohosivat silmiin. Ikävä kalvoi mieltä ja yksinäisyys. Myös kylmä viima kävi lattiassa. Se kolotti vanhoja jäseniä. Takan tuli oli jo aikoja sitten sammunut. Enää pari pientä kekälettä hehkui punaisena. Katse palasi taas tähtiin. Tuolla jossain oli kai se paikka mihin hänen rakkaansa oli mennyt. Valovuosien takana. Tai kauempana. Naisen katse terästyi. Pihalla näkyi liikettä. Pieni musta kissa asteli lumikinosten välissä. Sen silmät hehkuivat kuunvalossa. Nainen seurasi kissan liikkeitä. Se asteli hieman ontuvasti tikapuita kohti. Mitähän se aikoi? Hymykohosi vanhuksen huulille kun kissa alkoi hieman kömpelösti kiivetä tikapuita ylös. Samassa kissan ote lipesi ja tikapuut kaatuivat kolisten, pellin reunaa vasten lumihankeen. Naiseen tuli eloa. hän sytytti pihavalot ja veti kumisaappaat jalkaan. Ulkona oli paljon kylmempi mitä hän oli luullut. Hengitys höyrysi ja lumi narskui kenkien alla. Ikkunan alla olevassa kinoksessa seisoi luminen kissa.
Kissa jäykistyi ja katsoi kauhistuneena ja samalla alistuneena naista. Kohta se saisi juosta taas kerran karkuun. Parempi olisi lähteä äkkiä. Nainen näytti kuitenkin ihan rauhalliselta ja kyyristyi. Se kutsui hiljaisella äänellä kissaa tulemaan lähemmäs. Pieni kissa oli kuitenkin hyvin epävarma. Mistä se tietäisi olisiko tämä vain jokin kiero juoni. Varautuneesti se otti pari askelta taakse päin. Nainen istui vaan paikoillaan ja kutsui kissaa. Hän ojensi kätensä antaakseen sen haistella. Kissa katseli epävarmana mutta tuli lopulta lähemmäs ja alkoi nuuskia tuota käsiravalle tuoksuvaa kättä. Käsi hohti oikein lämpöä ja kissa uskaltautui puskemaan päätään sitä vasten. Nainen hymyili ja silitteli kissan päätä varovaisesti ja lopulta sen niskaa ja selkää. Kisu tassutteli lähemmäs ja alkoi kehrätä. Täällä kylmyydessä taisi sittenkin olla paikka myös hylätylle kesäkissalle. Nainen nosti sen syliinsä ja painoi päänsä haistellakseen sen turkkia. Kissa purisi hiljaa. Taisi täällä pakkasessa olla lämmittäjä myös yksinäiselle sydämelle ja viimasta kärsiville jaloille.
.pieni.punainen.pelle.
Oli maaliskuinen yö. Täysikuu loisti kirkkaana, ja jostain kaukaa kuului kissan naukaisu. Yön pimeydessä välähti kaksi keltaista silmää ja sitten ne katoavat lumikinoksen taakse. Pakkanen kipristele pienen kissan tassuissa. Lumi tunki väkisinkin varpaiden väliin ja viiksetkin huurtuivat. Parin kinoksen takaa näkyi valoa. Se tuli pienen punaisen mökin ikkunasta. Mökin sisällä oli varmasti lämmintä ja mukavaa. Niin rauhaisaa. Mutta sellaiseen ylellisyyteen ei kodittomalla kisalla ollut varaa. Ja kuka huolisikaan hylättyä kesäkissaa. Nyt se pystyi enää muistelemaan lämpimiä kesäpäiviä jolloin lapset leikkivät sen kanssa ja aina oli tarjolla syli jolta saisi paljon huomiota ja rakkautta. Kissa ravisteli tassujaan ja yritti epätoivoisesti saada ne lämpiämään. Korvatkin palelivat. Yöt tuntuvat kovin pitkiltä .Kyllähän päivällä jo kevät aurinko lämmitti mutta näin yöllä, valona oli vain kuu ja tähdet. Jos nekään. Eikä oloa helpottanut sekään että tuo keltaisten silmien omistaja ei ollut saanut ruokaa pariin päivään. Viimeksi se löysi roska pussista hernekeittopurkin jonka sisus oli puoliksi jäätynyt. Siihenkin se repi kielensä. Nyt suuta kolotti ja nälkä ahdisteli vatsaa. Kovimpien pakkasten ajaksi kissa oli löytänyt lämpimän saunan vintin jossa saattoi asustella, mutta sieltäkin se oli häädetty. Se raukka ei voinut ymmärtää että miten se muka oli ollut vaivaksi. Niin hiljaa se oli yrittänyt hiipiä myöhään illalla vintille ja aamun tullen vielä varovaisemmin pois. Kuitenkin eräänä aamuna pihalla oli odottanut paukkuvan kepin kanssa seisova mies. Enää kissalla ei ollut edes lämmintä suojaa. myös revennyt korva kieli siitä, että reviiri tappeluiltakaan sitä ei oltu säästytty.
Kissa tassutteli jäykästi lähemmäs taloa ja yritti kurkistella ikkunasta sisään. Ei auttanut. Ikkuna oli liian korkealla. Talon seinustalla oli tikapuut. Niitä pitkin voisi kiivetä katsomaan mitä sisällä tapahtui. Varovaisesti kissa alkoi kiivetä tikapuita ylös. Se ei kuitenkaan edes ehtinyt tajuta ennen kuin sen tassu oli livennyt ja tikapuut olivat kadonneet alta. Seurasi hirveää jylinää ja tikapuut kaatuivat maahan.
Vanha nainen istui katselemassa ulos ikkunasta. Ulkona oli täysikuu ja tähdet paistoivat kirkkaana. Kello näytti olevan jo kaksitoista. Naista ei kuitenkaan nukuttanut. Haikeasti hän siirsi katseena tähdistä haalistuneeseen, iäkkään miehen kuvaan jonka ympärillä paloi kynttilöitä. Kyyneleet kohosivat silmiin. Ikävä kalvoi mieltä ja yksinäisyys. Myös kylmä viima kävi lattiassa. Se kolotti vanhoja jäseniä. Takan tuli oli jo aikoja sitten sammunut. Enää pari pientä kekälettä hehkui punaisena. Katse palasi taas tähtiin. Tuolla jossain oli kai se paikka mihin hänen rakkaansa oli mennyt. Valovuosien takana. Tai kauempana. Naisen katse terästyi. Pihalla näkyi liikettä. Pieni musta kissa asteli lumikinosten välissä. Sen silmät hehkuivat kuunvalossa. Nainen seurasi kissan liikkeitä. Se asteli hieman ontuvasti tikapuita kohti. Mitähän se aikoi? Hymykohosi vanhuksen huulille kun kissa alkoi hieman kömpelösti kiivetä tikapuita ylös. Samassa kissan ote lipesi ja tikapuut kaatuivat kolisten, pellin reunaa vasten lumihankeen. Naiseen tuli eloa. hän sytytti pihavalot ja veti kumisaappaat jalkaan. Ulkona oli paljon kylmempi mitä hän oli luullut. Hengitys höyrysi ja lumi narskui kenkien alla. Ikkunan alla olevassa kinoksessa seisoi luminen kissa.
Kissa jäykistyi ja katsoi kauhistuneena ja samalla alistuneena naista. Kohta se saisi juosta taas kerran karkuun. Parempi olisi lähteä äkkiä. Nainen näytti kuitenkin ihan rauhalliselta ja kyyristyi. Se kutsui hiljaisella äänellä kissaa tulemaan lähemmäs. Pieni kissa oli kuitenkin hyvin epävarma. Mistä se tietäisi olisiko tämä vain jokin kiero juoni. Varautuneesti se otti pari askelta taakse päin. Nainen istui vaan paikoillaan ja kutsui kissaa. Hän ojensi kätensä antaakseen sen haistella. Kissa katseli epävarmana mutta tuli lopulta lähemmäs ja alkoi nuuskia tuota käsiravalle tuoksuvaa kättä. Käsi hohti oikein lämpöä ja kissa uskaltautui puskemaan päätään sitä vasten. Nainen hymyili ja silitteli kissan päätä varovaisesti ja lopulta sen niskaa ja selkää. Kisu tassutteli lähemmäs ja alkoi kehrätä. Täällä kylmyydessä taisi sittenkin olla paikka myös hylätylle kesäkissalle. Nainen nosti sen syliinsä ja painoi päänsä haistellakseen sen turkkia. Kissa purisi hiljaa. Taisi täällä pakkasessa olla lämmittäjä myös yksinäiselle sydämelle ja viimasta kärsiville jaloille.
.pieni.punainen.pelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.