Olen 17-vuotias lukiolainen ja perfektionisti. Perfektionismi on tuhonnut koko elämäni. Yritän suorittaa kaiken täydellisesti ja haluan aina onnistua. Vihaan epäonnistumisia ja jokaisen sellaisen jälkeen tekisi mieli oksentaa itseni päälle ja hakata itseäni. Mielestäni minun täytyy olla täydellinen.
Viime vuonna ajoin itseni siihen jamaan, että minulla todettiin keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Join runsaita määriä alkoholia, koska humalassa oli ainoa hetki, kun minulla oli hyvä olla. Humalassa myös yritin toteuttaa ns. suunnitelmiani kuten juosta auton alle, sammua talvella pihalle jne. Kukaan ei tiennyt pahasta olostani, kunnes terveydenhoitaja huomasi uupumukseni ja passitti minut tutkimuksiin. Tänäkään päivänä minun pahasta olostani tietävät vain lääkärit jne. Vanhempani ajattelevat, että olen "parantunut."
Olen yrittänyt vähentää työtaakkaani, mutta se ei onnistu. Palan koko ajan loppuun enemmän ja enemmän. Minua pelottaa, että jossain vaiheessa vain ns. romahdan. Että yhtäkkiä en ihan oikeasti kirjaimellisesti jaksa kaikkea työmäärää ja löydän itseni sairaalan vuodeosastolta..
Mitä työtä minulla sitten on? No, vanhempani ovat jättäneet minut lähes kokonaan oman onneni nojaan. Joudun huolehtimaan lähes kaikki elämään liittyvät asiat itse lukuunottamatta ruoka- ja muita välttämättömiä kuluja. Asun siis yksin, vanhempani asuvat 1 h ja 1,5 h ajomatkan päässä. He eivät silti ikinä käy moikkaamassa minua. Heillä on omatkin ongelmansa, joista he syyttävät minua. Lisäksi minulla on viikossa 10 treenit, joiden suorittaminen on minulle pakkomielle. Ja sitten vielä tuo lukio..Tuntuu, että tämä kaikki on vain minulle liikaa, mutta silti jatkan näin..Mitä voin tehdä toisin..Olen kuitenkin vasta 17, en haluaisi herätä vuoden tai kahden päästä teho-osastolta tai jostain muualta...
Viime vuonna ajoin itseni siihen jamaan, että minulla todettiin keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Join runsaita määriä alkoholia, koska humalassa oli ainoa hetki, kun minulla oli hyvä olla. Humalassa myös yritin toteuttaa ns. suunnitelmiani kuten juosta auton alle, sammua talvella pihalle jne. Kukaan ei tiennyt pahasta olostani, kunnes terveydenhoitaja huomasi uupumukseni ja passitti minut tutkimuksiin. Tänäkään päivänä minun pahasta olostani tietävät vain lääkärit jne. Vanhempani ajattelevat, että olen "parantunut."
Olen yrittänyt vähentää työtaakkaani, mutta se ei onnistu. Palan koko ajan loppuun enemmän ja enemmän. Minua pelottaa, että jossain vaiheessa vain ns. romahdan. Että yhtäkkiä en ihan oikeasti kirjaimellisesti jaksa kaikkea työmäärää ja löydän itseni sairaalan vuodeosastolta..
Mitä työtä minulla sitten on? No, vanhempani ovat jättäneet minut lähes kokonaan oman onneni nojaan. Joudun huolehtimaan lähes kaikki elämään liittyvät asiat itse lukuunottamatta ruoka- ja muita välttämättömiä kuluja. Asun siis yksin, vanhempani asuvat 1 h ja 1,5 h ajomatkan päässä. He eivät silti ikinä käy moikkaamassa minua. Heillä on omatkin ongelmansa, joista he syyttävät minua. Lisäksi minulla on viikossa 10 treenit, joiden suorittaminen on minulle pakkomielle. Ja sitten vielä tuo lukio..Tuntuu, että tämä kaikki on vain minulle liikaa, mutta silti jatkan näin..Mitä voin tehdä toisin..Olen kuitenkin vasta 17, en haluaisi herätä vuoden tai kahden päästä teho-osastolta tai jostain muualta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nuorisopsykiatriselle poliklinikalle saanee lähetteen terveydenhuoltajan kautta.
Siitä on tullut minulle tuttu viimeisen vuoden aikana..Tuntuu, että olen surkimus, koska sekään ei ole auttanut mitään..
Kaikkea ei voi saada!!! Opettelepa armollisuutta itseäsi kohtaan - samoin rakastamaan itseäsi. Vaaditko toisilta yhtä paljon kuin itseltäsi? Ellet niin olet armoton itseäsi kohtaan.
Totuus on että suorittamalla ei elämässä tulla onnelliseksi. Sisäinen tasapaino, itsensä ja rajoitteensa tunnistaminen hyväksyminen sitä tuovat. Samoin kuin hyvät ihmissuhteet.Toki on kiva jos pystyt hankkimaan itsellesi hyvän ammatin.
Toiset vanhemmat ovat vain välinpitämättömiä eivätkä osaa rakstaa aikuistuvia lapsiaan. Ala itsesi "vanhemmaksi" ja hemmottele itseäsi välillä mieluisilla asioilla. Ja mene juttelemaan ammattiauttajalle/ nuorisotyöntekijälle. Tarvitset aikuista vierellä kulkijaa aikuistumistasi varten : )