Sanotaanko näin, että ahdistaa ja aivan hëlvetisti.
Olen tosiaan 22 vuotias joka on kusassut elämänsä aika huolella (omasta mielestä ainakin). Kaikki alkoi pari vuotta takaperin, kun tajusi pikavippien "hienouden" ja osamaksut. Olin työtön, jonka jälkeen sairaslomalla selän takia. Rahaa ei ollut "tarpeeksi" omasta mielestä ja otin pikavippejä toimeentulotuen lisäksi - pikavipeillä kuolletin vanhat velat. Enää ei jäänyt rahaa elämiseen, ja piti ottaa pikavippejä että sai edes elettyä jotenkin. Tässä vaiheessa vippejä oli otettu työttömänä 4000€ edestä ja osamaksuja 1000€ edestä. Rahaa oli kuukaudeksi pakollisten menojen jälkeen 400€. Siitä olisi pitänyt maksaa pikavipit - alkuun yritin ja tukipäivänä kaikki rahat meni vippien kuolettamiseen. Ja eikun lisää uutta vippiä peliin..
Rahaa ei ollut vaatteisiin. "Osta nyt maksa helmikuussa" "luottoa jopa 5000€ asti!". Eihän näistä voinut kieltäytyä, kaverit kulki uusissa hienoissa kuteissa ja itse ajatteli idioottina että mäkin haluan. Sen jälkeen halusin uusia huonekaluja - sänky, sohva, tvtaso, televisio ymsyms. Kaikki osamaksuilla. Olin tässä vaiheessa osamaksuilla velkaa lähes 6000€.
Eli velkaa oli 10 000€ hetkessä. Muutamassa kuukaudessa sain velkaa yli kymppitonnin, ja tulot olivat sen 400€. Missään vaiheessa kukaan kaveri ei edes kysynyt, miten työttömällä on varaa elää noin leveästi? Elin aivan yli varojen ja sitä vain jatkui ja jakui ja jatkui.. Velkaa sain itselleni kasattua TYÖTTÖMÄNÄ 16000€ alle puolessavuodessa. Sain työpaikan, ja yritin kuolettaa laskut palkkatuloilla. Palkka oli 1600€, siitä vuokra ja pakolliset menot. Rahaa jäi about 800€/kk. Koko summalla yritin kuollettaa velkaa pois - siinä onnistumatta. Vielä tässä vaiheessa oli pakko ottaa vippejä, että sain edes maitopurkin jääkaappiin. Vanhemmilleni en voinut sanoa sanaakaan, häpesin itseäni kuollakseni.
Todellisuuteen heräsin vuosi sitten. Tajusin mikä on tilanne kun menetin luottotiedot - samalla menettäen mielenterveyden ja miettien että miten sitä ihminen on kusassut elämänsä NÄIN nuorena? Tänks kaad menetin ne tiedot - en saanut enää uutta velkaa. Ulosotosta alkoi paukkumaan kirjettä kirjeen perään.
Teksti on aivan sekavaa, koska olen aivan pihalla mitä minun pitäisi tehdä. Itken joka yö itseni uneen ja mietin että saanko vain luovuttaa, en jaksa tätä velkataakkaa. Minulla ei ole ammattia, käyn koulua ja velkaa on tällä hetkellä 15000€. Olen opiskelija, tuo summa vain kasvaa ulosotossa ja tuloja ei kertakaikkiaan ole. Mitä helv'ettiä mun pitää tehdä, että saan itselleni paremman mielen ja että voin nauttia elämästä edes hetken? Joulu tulossa, ne ainoat pennit mitä saisi ylimääräistä (veronpalautukset) menevät joka sentti ulosottoon. Hyvää joulua vaan.
Näistä asioista ei tiedä kukaan, ei edes vanhempani. En vain julkea puhua kenellekkään, häpeän itseäni. Olen itselleni kuin roskaa, vihaan itseni kaltaisia ihmisiä. Olen menossa velkaneuvojalle joulukuussa, ja sitäkin häpeän jo nyt. Olen 22, mulla pitäis olla ammatti ja duuni ja ehkä kumppani vierellä - minä istun kotona/koulussa miettien, että miten tulen ikinä selviämään tästä?
Jos kukaan edes vastaa niin haluaisin edes hieman asiallisia vastauksia. :'( En enää kestä tätä häpeän tunnetta ja sitä, että olen pilannut nykyhetken elämäni..
Olen tosiaan 22 vuotias joka on kusassut elämänsä aika huolella (omasta mielestä ainakin). Kaikki alkoi pari vuotta takaperin, kun tajusi pikavippien "hienouden" ja osamaksut. Olin työtön, jonka jälkeen sairaslomalla selän takia. Rahaa ei ollut "tarpeeksi" omasta mielestä ja otin pikavippejä toimeentulotuen lisäksi - pikavipeillä kuolletin vanhat velat. Enää ei jäänyt rahaa elämiseen, ja piti ottaa pikavippejä että sai edes elettyä jotenkin. Tässä vaiheessa vippejä oli otettu työttömänä 4000€ edestä ja osamaksuja 1000€ edestä. Rahaa oli kuukaudeksi pakollisten menojen jälkeen 400€. Siitä olisi pitänyt maksaa pikavipit - alkuun yritin ja tukipäivänä kaikki rahat meni vippien kuolettamiseen. Ja eikun lisää uutta vippiä peliin..
Rahaa ei ollut vaatteisiin. "Osta nyt maksa helmikuussa" "luottoa jopa 5000€ asti!". Eihän näistä voinut kieltäytyä, kaverit kulki uusissa hienoissa kuteissa ja itse ajatteli idioottina että mäkin haluan. Sen jälkeen halusin uusia huonekaluja - sänky, sohva, tvtaso, televisio ymsyms. Kaikki osamaksuilla. Olin tässä vaiheessa osamaksuilla velkaa lähes 6000€.
Eli velkaa oli 10 000€ hetkessä. Muutamassa kuukaudessa sain velkaa yli kymppitonnin, ja tulot olivat sen 400€. Missään vaiheessa kukaan kaveri ei edes kysynyt, miten työttömällä on varaa elää noin leveästi? Elin aivan yli varojen ja sitä vain jatkui ja jakui ja jatkui.. Velkaa sain itselleni kasattua TYÖTTÖMÄNÄ 16000€ alle puolessavuodessa. Sain työpaikan, ja yritin kuolettaa laskut palkkatuloilla. Palkka oli 1600€, siitä vuokra ja pakolliset menot. Rahaa jäi about 800€/kk. Koko summalla yritin kuollettaa velkaa pois - siinä onnistumatta. Vielä tässä vaiheessa oli pakko ottaa vippejä, että sain edes maitopurkin jääkaappiin. Vanhemmilleni en voinut sanoa sanaakaan, häpesin itseäni kuollakseni.
Todellisuuteen heräsin vuosi sitten. Tajusin mikä on tilanne kun menetin luottotiedot - samalla menettäen mielenterveyden ja miettien että miten sitä ihminen on kusassut elämänsä NÄIN nuorena? Tänks kaad menetin ne tiedot - en saanut enää uutta velkaa. Ulosotosta alkoi paukkumaan kirjettä kirjeen perään.
Teksti on aivan sekavaa, koska olen aivan pihalla mitä minun pitäisi tehdä. Itken joka yö itseni uneen ja mietin että saanko vain luovuttaa, en jaksa tätä velkataakkaa. Minulla ei ole ammattia, käyn koulua ja velkaa on tällä hetkellä 15000€. Olen opiskelija, tuo summa vain kasvaa ulosotossa ja tuloja ei kertakaikkiaan ole. Mitä helv'ettiä mun pitää tehdä, että saan itselleni paremman mielen ja että voin nauttia elämästä edes hetken? Joulu tulossa, ne ainoat pennit mitä saisi ylimääräistä (veronpalautukset) menevät joka sentti ulosottoon. Hyvää joulua vaan.
Näistä asioista ei tiedä kukaan, ei edes vanhempani. En vain julkea puhua kenellekkään, häpeän itseäni. Olen itselleni kuin roskaa, vihaan itseni kaltaisia ihmisiä. Olen menossa velkaneuvojalle joulukuussa, ja sitäkin häpeän jo nyt. Olen 22, mulla pitäis olla ammatti ja duuni ja ehkä kumppani vierellä - minä istun kotona/koulussa miettien, että miten tulen ikinä selviämään tästä?
Jos kukaan edes vastaa niin haluaisin edes hieman asiallisia vastauksia. :'( En enää kestä tätä häpeän tunnetta ja sitä, että olen pilannut nykyhetken elämäni..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vähän saman tyylinen tarina takana. Luotot meni 21v ja palautu tänä vuonna. Ikää on nyt reilu 40, eli pari vuosikymmentä tuli elettyä b kansalaisena. Samaa en toivo edes pahimmalle vihamiehelle.
Ainoa tiesi on tuo, että käyt velkaneuvojallla ja jos haluat kerrot omille vanhemmille.
Lisäksi voit käydä terveyskeskuksen lääkerillä ja pyytää lähete mielenterveystoimistooon sillä se, että et nuku kunnolla ja muut oireet ovat merkkejä, että tarvitset keskusteluapua.
Ja vaikka tämä ei yhtään lohduta, voin kertoa, että sinä et ole ainoa, sinulla voi olla jopa kohtalotoveri ihan lähipiirissä.
Kiitos kummallekkin asiallisista vastauksista.
Vanhemmille en voi tälläistä kertoa, luonto ei vaan anna periksi. Vaikka kuinka haluaisin, että edes joku läheinen tietäisi ja tajuaisi miksi olen muuttunut viimeisten vuosien aikana syrjäytyneemmäksi ja hiljaisemmaksi. Varmasti joku on huomannut jotain, kun huomaan itsekin sen.
Itseasiassa minulla on psyk.sh:n kanssa keskusteluaika ensi viikolla.. Pelkään vaan että sielläkin mut leimataan johonkin diagnoosin alle enkä sitä halua. Elämä on nyt yhtä pelkoa ja epävarmuutta, haluaisin vain luovuttaa jo.
Hyvä että menet velkaneuvojalle. Saat varmasti asiantuntevampaa apua kuin palstalaisilta. Vertaistukea saat toivottavasti täältäkin, kun et todellakaan ole ainoa samanlaisessa tilanteessa.
Työttömänä opiskelijana 15 000 euron velkaa ei voi tuosta vain hoitaa. Mutta loppuelämän kannalta se ei loppujen lopuksi ole tolkuton summa. Olet nuori ja tulevaisuutta on edessäpäin. Opiskele opintosi, saat ammatin, pääset töihin ja siitä se lähtee. Varaudu kuitenkin siihen, että vuosien kitkuttaminen minimielintasolla on edessä. Mutta varmasti olet jo perusasiat oppinut: rahaa ei voi peruselämiseen käyttää enemmän kuin sitä on ja lainaa on järkevää ottaa vain isoihin välttämättömyyshankintoihin, kuten asuntoon, ja silloinkin vain, jos tietää voivansa maksaa velan takaisin. Ja nämä asiat toki jo tiedätkin.
Ennen sai pankista vekselin, kohtuullisella korolla. Ihmiset eivät silloin joutuneet tuommoiseen liriin kuin nykyisin. Oli ikäänkuin paikallisessa valvonnassa velan ottajat.
Nyt pikavipeissä on järjettömät kulut ja luottohäiriköistä pidetään rekisteriä Suomen asiakastiedossa joka on suuri bisnes ja pääpaikka Luxenburissa. Siellä ne on Suomen luottohäiriöisten tiedot.
Sinuna katsoisin Takuusäätiön sivut, siitä voisi olla apua ja kannattaisi kertoa vanhemmille, vaikka he eivät pystyisikään auttamaan niin, pääsisit suuresta painolastista pois, eikä tarvitsisi ongelmaa lääkkeillä hoitaa.
Periksi ei anneta, kyllä ne asiat selviää.
Älä murehdi. Käy koulusi loppuun, jonka jälkeen etsi koulutusta vastaava duunipaikka. Anna sen velan lojua siellä ulosotossa siihen asti kun pystyt palkasta sitä makselemaan. Vaikka velkasumma nyt hirvittää, se on ihan oikeasti kohtuullinen työssäkäyvälle. Kun saat koulusi loppuun, niin voit koittaa hakea Takuu-säätiöltä lainantakausta jolla saat korot pieneksi ja maksaminen nopeutuu.
Ja myös on ihan normaalia 22-vuotiaana olla opiskelijana. En tiedä mistä olet saanut käsityksen että kaikki on duunissa ja perhettä perustamassa. Monet opiskelee huomattavasti vanhemmaksi. Kaikelle on aikansa, eikä sulla mikään kiire ole.
Tsemppiä! Kyllä sinä tuosta hyvin selviät.
15 000 euron velkasumma kasvaa 11.5% korolla seuraavasti vuoden välein:
16 725
18 648
20 792
23 184
25 850
28 823
32 137
35 883
39 954
44 549
49 672
55 384
jne.
Eli jos opiskelet 4v, velkasumma on 25 tonnia, ja jos hyvällä tuurilla pääset riittävän hyväpalkkaiseen työhön, josta pystyt lyhentämään velkaa 1000 euroa kuukaudessa, laskukaava on seuraavanlainen:
25 850 - 12 000 + jäämäkorko = 15 442
15 442 - 12 000 + jäämäkorko = 3 838
3838 - n. 4kk palkka = 0.00
Jos taas et pääse riittävän hyväpalkkaiseen työhön, niin sitten tilanne onkin vähän ongelmallisempi. Suomessa on nyt n. 500 000 työtöntä, ja työllisistäkin yli puoli miljoonaa työskentelee alle 15 000 euroa vuodessa bruttona tuottavissa töissä, jolloin 1000e/kk lyhennys ulosottoon on tieteellinen mahdottomuus, ellei asu kadulla ja syö pikkukiviä.
Hyvin laskettu, hermanni.
Ei se ulosottokaan nyt sentään korkoa korolle ota, vuosittain toi 15000 kasvaa tolla korolla sen 1725e vuodessa. Velkasumma neljän vuoden päästä on vajaa 22000e.
Eipä. Ota homo selvää asioista ja tule sitten tänne vinkumaan.
Älä vaivu synkkyyteen. Aikalailla sun ikäsenä meni omatkin luottotiedot ja velkaa alkoi napsua ulosottoon. Yhteensä sitä velkaa oli 18000e, mutta senkin onnistuin lyhentämään aika nopeasti pois (vajaa kolmessa vuodessa) ja nyt on 0 euroa uo-velkaa.
Kyllä se siitä helpottaa! Olet nuori ja elämä edessä. :) Opiskele ahkerasti ja hyvin arvosanoin, hommaa työpaikka ja ala lyhentämään velkaa pois.
Asia on ensin hyväksyttävä. Teit nuorena velkaa ja 'hämäännyit' kuinka helppoa lainansaanti on. Lisäksi sinun piti olla 'samalla viivalla' muiden kanssa vaatteiden jne. suhteen. Noi on nuorena ihan ymmärrettäviä asioita.
Ensinnäkin, monella ihmisellä on asuntolainaa monia satoja tuhansia euroja ja hekin saavat lainansa joskus maksettua, joten mahdotonta se ei ole.
Keskity nyt opiskeluun ja hanki itsellesi ammatti. Hyväksy tosiasia että kun pääset töihin niin joudut lyhentämään ulosotolle velkasi ja elämään ensi vuodet hyvin niukalla, mutta niin moni muukin joutuu. Kysy diakonialta ruokaseteli avuksi. Näin saat ainakin jotakin syötävää ja leipää.
Velkajärjestelyä voi hakea kun tulot on säännölliset ja työpaikka vakituinen. Joten tällä hetkellä eivät pysty tekemään mitään.
Olin/olin itse samassa jamassa ja ikää jo 40 vee ja UO raksuttaa vielä. Äitini kuoli tietämättä vuosien ulosotostani vaikka varmaan arveli että jotain vaikeuksia on. Näin vuosien päästä voin kertoa, että harmittaa ettei tullut hänelle koskaan kerrotuksi, koska olisi voinut ymmärtää tilannettani paremmin. Lisäksi luulen että olisi auttanut minut 'suosta', mutta toisaalta hyvä ettei hän joutunut ottamaan tuhansien velkaa pankista. Olisin jäänyt iäiseen kiitollisuuden velkaan.
Et ole ainut joka mokaa. Jokainen mokaa elämässään tavalla tai toisella. Elämä ei lopu rahan puutteeseen eikä elämä lopu luottotietojen menetykseen. On totta että se vaikeuttaa asioita ja tottakai raha helpottaa elämää. Mutta raha ei ole yhtäkuin elämä. Pitää oppia löytämään elämästä iloa ilman rahaa ja sen vaikutusta.
Kannattaa käydä juttelemassa ammattiihmiselle jotta saat masennusta ja syyllisyyden taakkaa puretuksi.
Ja muista aina, ettet ole sen huonompi kuin muutkaan! Jokaisella on kivirekensä vedettävänä eikä raha mittaa ihmisen arvoa!
Jaksamista sinulle!! Kyllä asioilla on tapana järjestyä!!
testi
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista ja tsemppauksista, sain hieman toivon ripettä tilanteeseeni, kiitos.
Ainoastaan tuo velkasumma, joka oltiin laskettu aikaisemmassa viestissä. Se saa taas ajattelemaan että ei përkele, muut ottavat iässäni jo ensimmäisiä OIKEITA lainoja ja lyhentävät niitä. Itse lyhennän eräänä päivänä kun alotan työelämän, niin ulosottoon. Tuntuu vaan niin tyhmältä, että miksi olen mennyt rysäsemään näin, miksi?
Vanhemmille en voi kertoa ennen joulua - meillä olisi joulu piloilla. Vanhempani ovat todella tarkkoja siitä, että talous on (ja pidetään) kunnossa. Muut sisarukset käyneet lukion ja kaksi ammattikorkean, tienaavat hyvin ja ovat kaikki avoliitoissa. Itse olen suvun mustalammas, mutta en voi edes kuvitella että ottaisiin elämääni tällä hetkellä ketään. Joutuisin salaamaan nämä asiat häneltä.
Ensi viikolla tosiaan aika velkaneuvojalle, ja psykiatrisen sh:n luona kävin keskustelemassa. He leimasivat alkoholistiksi (juon max. kerran kuukaudessa tietäen rajani), ja ensi viikolla aika A-klinikalle. Aikoinaan ollut ongelmaa siis alkon kanssa, nykyään ei todellakaan enkä päästä sitä siihen pisteeseen. Se siitä keskusteluavusta :(
Kiitos vielä kerran teille jokaiselle vastauksista! Olette niitä joita täällä maanpäällä on harvassa :)
Ihan samanlainen tarina on itselläni takana. Oli kuin olisi omaa tekstiään juuri lukenut.
Mulla meni luottotiedot 2009 alussa, kaksi kokonaista vuotta mä taistelin noiden vippien kanssa juuri niinkuin sinä - makselin vipillä vippejä ja lainoilla lainoja. Sitten päästin kaikki ulosottoon, kun en jaksanut enää yrittää. Ja oikeastaan se oli ihan hyvä päätös, kuten sinäkin sanoit, ettei sitten enää saanut mistään lisää velkaa.
Rahasotkuni alkoivat heti, kun täytin 18v. Yhtäkään palkkaa en ole koskaan elämässäni saanut kokonaisena käyttööni. Omaa tyhmyyttä tämä pelkästään on ollut, en syytä tästä ketään enkä mitään muuta, mutta on mulla ollut melkoisen rankkaa jo ennenkin näitä rahasotkuja. Nyt 7 vuotta myöhemmin mä jotenkin näen olleeni silloin 18-vuotiaana ihan romahtamispisteessä ja epätoivoinen kaiken suhteen, ehkä eniten tulevaisuuden. En ollenkaan ihmettele, että tähän jouduttiin, mutta olen mielestäni noussut sieltä kuopasta esimerkillisesti ja siksi haluan kertoa sinulle tämän.
Eli luottotiedot multa meni tammikuussa 2009 kun olin 21v. Sen jälkeen olin työtön ja asunnoton melkein kaksi vuotta, niin nuorena. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei se ollut rankkaa.
Marraskuussa 2010 sain työpaikan. Tuolloin ulosotossa oli kaikkiaan noin 22 000 euroa. Eikä minullakaan ole minkäänlaista koulutusta. Ala on kauhea ja palkka on pieni, mutta olin ikionnellinen, että sain vakituisen työn. Silloin näin valoa tunnelin päässä, että ehkä jonain päivänä vielä olen velaton, tavallinen ihminen. Palkan ulosmittaus alkoi tammikuussa 2011.
Nyt takana on 35 ulosmitattua palkkaa ja 11 palkkaa, joista olen vapaaehtoisesti maksanut tuon ulosmittauksen lisäksi n. 50e/kk ulosottoon. Tällä hetkellä velkaa on jäljellä 11000e, ja huomautan vielä, että palkkani ei ole edes keskinkertainen ulosmitattava.
Nämä 3 vuotta ovat olleet vaikeita, mutta myös erittäin opettavaisia. Oikeastaan olen iloinen, että jouduin tämän kaiken keskelle, koska en pelkää enää sitä, etten pärjäisi elämässä. Pärjään missä vain ja selviän mistä vain.
Monet väittävät, ettei ihminen voisi elää pitkiä aikoja esim. toimeentulotuella. Minä olen elänyt jo kolme vuotta vähemmällä, kuin toimeentulotuki. Ihminen sopeutuu yllättävän hyvin, jos sillä ei ole muita vaihtoehtoja. Paljon on täytynyt opetella tekemään itse, ja paljosta on pitänyt opetella luopumaan, mutta olen yllättävän tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni. Ihan joka päivä en edes ajattele enää velkojani. Tähän on jo tottunut.
Laskeskelmieni mukaan tällaista pihiä elämää on jäljellä vielä 2 vuotta, eli kaiken kaikkiaan ulosotto minun kohdallani olisi silloin kestänyt 5 vuotta. Viisi vuotta parhaita vuosia elämästäni on kulunut tähän, mutta ikinä ei saa lannistua. Raha on vain rahaa. "Monet ihmiset ovat niin köyhiä, että heillä ei ole mitään muuta, kuin rahaa", on minun mottoni. Se kannattaa aina muistaa.
Olen suunnitellut jo paljon tulevaisuuttani, ja enää se ei pelota eikä huoleta, vaan odotan sitä innolla. Aion lähteä opiskelemaan ja aion tehdä itsestäni onnellisen. Niin kauan kuin elän, jaksan uskoa unelmiini.
Älä koskaan luovuta. Et ole oikeastaan pilannut vielä mitään. Mutta jos aiot luovuttaa, et koskaan tule saamaan elämältä mitään.
Niin itsellä otin opintovelkaa 1980-luvun lopussa sitä oli tulevan alani 3 vuoden nettopalkka oli 2 lapsen yksinhuoltaja ja elatusvelvollinen ilmoitti ettei maksa elatusapua kun menee autokouluun...
Sanoin että pakko koska raha ei tule minulle vaan lasten elatukseen. X pisti sitten vanhempani soitamaan minulle ja vaatimaan elatusavuista luopumiseen, koska olin ollut perheen ainoa elättäjä jo siihen asti en tarvitse x rahoja...
Lapset olivat onneksi päiväkodissa ja saivat siellä aamiaisen lounaan ja välipalan.. Iltasena söimme puuroa maitoa ja keräämiäni marjoja pakasteesta.
Oli todella kovan painostuksen alaisena jopa vanhempani ilmoittivat jos en luovu elatusavusta eivät he halua nähdä meitä enää koskaan.
Soitin sitten X-miehelle ja ilmoitin meneväni tekemään elatustukisopimuksen, hoidatte asiat sitten sosiaalitoimiston kanssa.
Hän alko maksaa mieluumin koska maksu oli 1,5 kertainen mitä olisin kahdesta saanut en tosin tiennyt sitä silloin.
Vanhempiani en tavanut enää, isä kuoli 3,5 vuoden päästä, kävin hautajaisissa. Äitiä en nähnyt 18 vuoteen ennen kuolemaansa, en mennyt sitten hautajaisiin.
Veloista voi joutua kärsimään monella lailla. X-mies oli ammatiltaan Työtön ei edes hakenut työtä kun oli aina joku este.. Kun tilanne selkisi ja tajusi etten enää ala hänen huoltajakseen löytyi työ.
Nyt olen itse jo eläkkeellä, ilman huolto ja elatusvelvotteita.
Voi minkä teit, nyt viduttaa kun oot köyhä ainakin 10vuotta.
Itse entisenä yrittäjänä ( velkaa n.70 00€). Työttömänä tällä hetkellä.. Velat vanhenee 15 - 20 vuodessa.. oottelen siis sitä ;P Jos töitä saat, nii ei kannata huonosti palkattuun mihinkään 1500€/kk (brutto) mennä, koska siitä menee kuitenkin se 500€/kk ulosottoon.. eihän kukaan töissä käy sen takia, ETTÄ saisi 200€/kk enemmän, kuin tekemättä mitään...!!!!!!!!!!!!!!! FUCK the SYSTEM!!!
Ei siinä , kyl velat pitää toki maksaa, mut ei sitä voi toimeentulon kustannuksella TODELLAKAAN tehdä!!
Kuulostaapa toisaalta aika tutulta.
Et tosiaan ole ainoa jolla on nuorella iällä tullut velkaa ja sitten ahdistaa kun tajuaa tilanteen. Nyt oot voiton puolella kun ahdistaa ja harmittaa. Jos ei yhtään tuntuis miltään niin olisit vieläki menossa syvemmälle.
Velkaneuvonta varmasti auttaa, ja itekin suosittelisin että puhu vanhemmilles. Mulla on velkahelvetti muutaman erän kuluttua takana ja nyt vasta sanoin vanhemmilleni että miten pojan on käynyt. Molemmat sanoi heti että kyllähän ne tiesi että ongelmia on ollut mutteivat ole halunneet kysellä. Olisivat halunneet auttaa mutta kun oma ylpeys ei antanut periksi mennä kysymään.
Sie selviät. Aivan varmasti.
Sulla on nyt velkaa alle 20 000e, monella ihmisellä on velkaa kymmenkertainen määrä. Ajatteleppa vaikka jotain tuttua jolla on omistusasunto. Sillä on velkaa esimerkiksi 150 000e. Ainoa ero sun velkaan on se, että hänellä se on hallittua ja sitä on enemmän.
Velkaneuvoja antaa neuvoja siihen, miten saat nykyiset velat hallintaan. Sitten kun pääset töihin niin nämä ovat todella pieniä summia.
Tärkeintä on ettei koskaan saa luovuttaa! Usko huomiseen päivään ja anna itelles lupa mennä rikki. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Mitä itse tekisit jos oma lapses tai ystäväs tulis kertomaan sulle oman tarinas? Heittäisitkö pois? Niinpä. Kerro heille.
Heipsun! Samassa jamassa ollaan.. Oon 22vuotias myös ja ulosotossa nyt noin 13 000€ ja menossa viel varmaan noin 4000€ vanhemmille velkaa noin 10 000€.. Sain kaiken kerrottua molemmille vanhemmilleni noin 3kk sitten. Sitä ennen ainoastaan äitini tiesi asiasta, mutta stressi ja huoli alkoi olemaan hänelle yksin kannettavaksi niin suuri, että meidän tai minun oli pakko kertoa isälleni..
Isä ei vieläkään voi käsittää miten hänen niin paras tyttärensä voi olla näin holtiton jne... Mutta koen sen olevan SUURI HELPOTUS, että olen saanut kaiken paskan ulos kerrottua. Vanhempani eivät voineet uskoa, että olen kuluttanut kaikki rahani vain leveästi elämiseen. Hän ei voi ymmärtää miten joku voi saada näin ison lainan käymällä baareissa, shoppailemalla jne... Järki ei oo paljoo päätä pakottanu.
Olen hakeutunut velkäjärjestelyyn ja saan ammattiapua kaupungin nuorisoasemalta. Suuri taakka on häipynyt harteiltani. Vuoden verran heräsin öisin mietiskelemään asioitani ja itkin itseni yleensä uneen... Olen parisuhteessa ja mieheltänikin olen salaillut kokoajan tätä. Mutta sain kerrottua hänelle samoihin aikoihin, kun isällenikin... Hän suhtautui asiaan ihan ookoo, koska hän on itsekkin hölmöillyt asiansa ja menettänyt luottotietonsa nuorempana...
Teksti on sekavaa, yritin saada kaikki kerrottua mitä mielessäni oli. Suosittelen puhumaan oikeesti sun vanhemmille. Omat vanhempani ei jätä koskaan laskujaan maksamatta. Maksavat aina ajallaan ja ovat muutenkin kunnon kansalaisia... Pelkäsin suuresti kertoa isälleni, koska se oli pahin pettymys mitä tytär voi tehdä.. mielestäni. He saattavat olla pettyneitä ja vihaisia sinulle, mutta myös voivat auttaa sinua mäessä.. esim. pankkilaina vanhempien takauksella. Eivät välttämättä suostu, mutta aina voi voi yrittää.. Jo ihan mielenterveytesi kannalta lopeta se salailu.. Hävettää tottakai vitusti, mutta helpottaa, kun lopetat sen salailun... TRUST ME! :)
on niin äärettömän helppoa ostaa netistä.kun ei joudu käyttään rahaa suoraan.