Tää asia tappaa mua. Sen ensimmäisen kerran jälkeen kun näin tän tytön en oo saanu pidettyä katsetta irti hänestä. Muutenkin hän on koko ajan mielessäni. Oudointa on se että en tunne häntä ollenkaan(edes nimeltä), eikä olla koskaan puhuttu. Silti tunnen olevani, ...noh, ihastunut. Ei hän mikään älyttömän kaunis ole(eikä tarviskaan olla), mutta jotenkin vastustamaton. Ehkä tää "ihastumisen" tunne johtuu siitä että tätä on jo jatkunut kauan, liian kauan. Ja kun vielä saan samalla mitalla takaisin. Ärsyttävintä on se että vaikka kuinka yritän, en voi antaa asian olla mutta silti annan asian olla. Eli suoraansanottuna vituttaa kun asia ei etene. Parin viikon välttelykään ei auta, piinaava tunne tulee takaisin jälleennäkemisen jälkeen. Ei oo mitään saumaa mennä puhumaan, nähdään päivittäin, mutta liian yleisissä paikoissa. Ja pelottaa PRKL VTU!
...sori
...sori
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei muuta kun anna palaa Frank...jos saat pakit niin mitä sitten,helpottaa sekin kun sit tiedät ainakin..mutta kun on myös sekin mahdollisuus että saat sen ihanan tyttösen kokonaan itsellesi...mene hänen luokse ja aloita kysymällä vaikka että "terppa! et varmaan uskalla lähtä kahville mun kans ku mul on finni naamas??" (vaikka sul nyt todellisuudes ei oliskaa finniä naamas)
Just sama juttu ku mulla oli! Tässä vois olla pientä varoitusta jos menee samaa rataa kuin mulla (!!)
Kun mä olin 10 vuotta sitten noin sun ikänen, niin olin koulussa älyttömän ihastunut yhteen muijaan joka oli alottanut vuoden aiemmin, mutta samalla osastolla ja nähtiin päivittäin. Ihastuminen oli molemmin puolista, mutta kumpikaan ei uskaltanut tehdä aloitetta. Noh.. hän teki kun kirjoitti kaappini oveen paperin jossa oli sydän ja kymysys "?" merkki, mutta ei suullisesti.
Semmoinenkin moka tapahtu, että olin yhdessä ravintelissa jo pikkasen liian hiprakassa ja olimme tanssineen intiimisti, mutta kun en sitten muistanut seuraavana maanantain mitään ja hän suuttu siitä =( Toki se jälkikäteen selkis "Iso pahvinen lappu taas ovella", mutta arvaa hävettikö!
Noh! Sitten keväällä luokkaretkellä tuli häneltä kosto korkojen kera takaisin, kun hän tuli yllättäen jonkin jätkäkaverin kanssa tuolle retkelle. Yritin olla huomaamatta heitä, mutta aina välillä huomasin, kun hän ivallisesti hymyili mulle ja nojaili jätkäkaveriinsa päin tai istu sen sylissä! Pahin oli se kun he menivät laivalla samaan hyttiin, huh huh! Mustasukkaisuuteenhan mulla ei ollut mitään "syytä" kun en tavallaan tuntenut häntä! Helpotusta sain kuin join tajun aina kankaalle.
Tuo luokkaretkiviikko oli yksi pahimpia kokemuksiani, joka viilsi sitten tosi syvältä. Ajattelin että kyllähän tuo unehtuu, kun tää koulu loppuu! Jep unohtuhan se, mutta ei "ihan pian"
Itsellä oli myös se ongelma, että ympärillä oli aina liikaa hälinää! Jos näet hänet niin, että sulla on mahis jutella kahden kesken, suosittelen sitä tosissaan, elä jätä kesken kuten minä, sillä se saattaa jäädä kaivertelemaan vuosiksi.... . . .
Niinhän se on että oikeesti pitäs tarttua hetkeen kun siltä tuntuu! Mulle on monesti käynyt niin ,että oisin halunnu mennä jutteleen jollekin miehelle, mutta en oo vaan uskaltanu. Kai se pakkien saaminen pelottaa ja se et jos menis, niin ei yhtäkkiä keksiskään sanottavaa. Mut mene jutteleen sille tytölle tai selvitä vaikka sen nimi jotain kautta ja ota yhteyttä vaikka viestillä. Mut paras keino ois vaan mennä jutteleen! Kunpa ihmiset uskaltais tarttua hetkeen eikä antais ujouden olla esteenä. Maailma ei kaadu siihen, jos saa pakit. Tietääpähän ainakin, ettei enää haaveile turhaan. Elämä jatkuu senkin jälkeen..
Mulla tuli just tuosta elokuvasta mieleen mun nykyinen tilanne, kun tää tyyppi ei ollut nähnyt enään 13 vuoteen Marya ja se edelleen haaveili hänestä, sen nolon tapahtuman jäljeen. Heh! Kyllä mä tiedän tuon tytön nimen ja sukunimen (jos sitten ei ole mennyt jo naimisiin? sukunimi eri?) Mutta en tiedä kestäisinkö nähdä häntä enään näin monen vuoden jälkeen (7v). Shokki olis nähdä hänet miehensä ja mahdollisesti muksujensa kanssa, vois kuvitella, että mähän voisin olla tuon miehen paikalla!?!?
Mennyttä mikä mennyttä, oma elämä jatkuu, vaikka siihen "tosi rakkauteen" en ole törmmännytkään tän jälkeen =(...
...tää sun tarina kuulostaa niiiin tutulta!! Painin itse ihan samanlaisen ongelman kanssa. Ja edellisen näkemisen jälkeen elämäni on ollut yhtä helvettiä!! En uskalla tehdä mitään, mutta silti odotan, että jotain tapahtuu. Luulen olevani ihastunut tähän poikaan, vaikken edes tunne häntä. Ja tätä on jatkunut jo pitkään...