nuori ja lopen väsynyt töihin

Olen alta parikymppinen nuori nainen, ammatiltani lähihoitaja.

Olen niin lopen väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Vuorotöihin ja hoitajan ammattiin. Saan surkeaa palkkaa, en ole pitänyt lomaa pitkään aikaa ja saanut aivan tarpeeksi muista ihmisistä. Töissäkin hoidettavat ovat ihania (ainakin suurin osa) mutta työkavereita en jaksaisi millään.

Haaveilen vaihtavani alaa, mutta en tiedä mitä tekisin. Haaveilen, että minun ei tarvitsisi tehdä näin paljon töitä. Haaveilen, että pääsisin luontoon jonnekin omaan mummonmökkiin ja kasvattaa siellä elukoita ja viljellä maata.

Olen niin lopen kyllästynyt kaupunkilaiselämään.

Kertokaa, miten nuori köyhä voi ikinä päästä eroon oravanpyörästä?
6579
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kannattaa kouluttautua jollekin muulle alalle.

samaa koen , työkaverit hoitoalalla ovat nykysin paljon haasteellisempia kuin vaikeimmat asiakkaat
.Juoruilua, mustamalausta, jatkuvaa esimiehen puheilla ramppaamista , aina syy työkaverissa tietenkin.Ovat kateellisia ja narsiteja
Tämä on seurausta siitä ettei nykyisin ole enää minkäälaisia kriteereitä alalle pääsysyssä, vaan kaikki hakijat valitaan , taso on laskenut , alalle ohjautuu täysin yhteistyökyvytöntä porukkaa, joilla esim. stressin, saati paineensietokyjä ei ole ollenkaan.Kärsivällisyydestä ja empatiasta puhumattkaan. Ja näitä kaikkia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia hoitotyössä tarvitaan

Ja tässä tarkoita lähinnä näitä 35-60 vuotiaita alanvaihtajia.Nuoret alalla ovat usein helmiä, mutta aloittajan lailla huomaavat pian mihin pyöritykseen ovat joutuneet ja pian vaihtavat alaa.

Äänestä
  • Olen kierrellyt sijaisena monessakin paikassa, ja vähän kauemmin siellä oltuani huomaan juuri tämän, että vaikka paikka on muuten OK työkavereiden kesken on kaikenmoista soopaa.

    Alan vaihtoa olen miettinytkin, mutta en tiedä yhtään että mihin. Pelkään, että joudun vain ojasta allikkoon. Jos nyt saan tehdä töitä käsilläni, joka on minulle mieluista niin sitten joudunkin istumaan jossain tietokoneen edessä.

    Pelkään myös työttömyyttä, koska monella alalla ei ole näin "hyvää" työllisyystilannetta.

    Noidakehä...

    Äänestä

  • Minäkin sijaistan monessa eri paikassa. Kaikissa niistä teen vain työni, en osallistu soopaan, en missään nimessä suostuisi siihen, koska se on loputon suo, joka vie ihmiseltä voimavarat tehdä tärkeämpiä asioita.

    Joten aloittaja, keskity työsi jälkeen johonkin sellaiseen asiaan, joka elähdyttää tunteitasi, joka on sitä, mitä maailmassa kaikista eniten halajat ja toivot.
    Eläimistä tykkäävä voi mennä vaikkapa vapaaehtoistyöhän johonkin kissataloon tai kenneliin, tai jotain sellaista. Kaiva omaa sisintäsi, oma juttu löytyy sieltä, unohda muitten ihmisten jutut, keskity omiisi.

    Äänestä

Niin, valitettavasti se on tuo hyvä työtilanne mikä tuo alalle täysin sopimattomia henkilöitä. Työyhteisöt ovat tästä syystä aika haasteellisia nykyisin.
Olet nuori vielä, ja kun jo tuossa vaiheessa koet olevasi väärällä alalla, ei muuta kuin kiireesti alaa vaihtamaan.

Äänestä

Minä paloin tuossa samassa työssä loppuun, sitten vasta sairasloman jälkeen ammatillisen kuntoutuksen kautta sain eläkeyhtiön maksaman uravalmentajan ja hänen kanssaan mietittiin uutta alaa. Olin ennen lähihoitaja, nyt opiskelen taloushallintoa. Ei kannata päästää tilannetta siihen missä minä olin, kannataa hypätä oravanpyörästä aiemmin.

Äänestä

Katsele työpaikkailmoituksia ja hae toista työtä!
Käy työnvälitystoimistossa ja kerro että et jaksa sitä työtä.

Kauheeta jos alle 20 tytön pitäis jatkaa työtä, missä ei viihdy, - ei!

Kysy mitä mahdollisuuksia on opintoihin!

Tee lista toiveammatisteistasi ja pyri niihin!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


surkeaa kirjoitti:

Olen alta parikymppinen nuori nainen, ammatiltani lähihoitaja.

Olen niin lopen väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Vuorotöihin ja hoitajan ammattiin. Saan surkeaa palkkaa, en ole pitänyt lomaa pitkään aikaa ja saanut aivan tarpeeksi muista ihmisistä. Töissäkin hoidettavat ovat ihania (ainakin suurin osa) mutta työkavereita en jaksaisi millään.

Haaveilen vaihtavani alaa, mutta en tiedä mitä tekisin. Haaveilen, että minun ei tarvitsisi tehdä näin paljon töitä. Haaveilen, että pääsisin luontoon jonnekin omaan mummonmökkiin ja kasvattaa siellä elukoita ja viljellä maata.

Olen niin lopen kyllästynyt kaupunkilaiselämään.

Kertokaa, miten nuori köyhä voi ikinä päästä eroon oravanpyörästä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu