Olisi kiva kuulla kokemuksia uusioperheistä jotka ovat alkaneet toisen ollessa avioliitossa. Miten olette päässeet eteenpäin arjessa, onko tämä avioliitossa ollut osapuoli ottanut lopulta eron ja miten hänen lapsiensa tapaamiset on järjestetty?
Olisi kiva kuulla kokeneemmilta kokemuksia asiasta.
Olisi kiva kuulla kokeneemmilta kokemuksia asiasta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kokemuksesta voin kertoa, ettei se ole terve pohja suhteelle. Paras tapa perustaa perhe, on se sitten ydinperhe tai uusperhe, on tehdä se puhtaalta pöydältä. Kun parisuhde alkaa ennen kuin edellinen on kunnolla lopussa, se synnyttää monenlaista kipeää ongelmaa ja katkeruutta puolin ja toisin ja aiheuttaa kärsimystä myös lapsille. Herää myös kysymys, mihin luottamus uuteen kumppaniin oikein perustuu, jos suhde on lähtenyt liikkeelle epärehellisesti. Jos hän alkoi pettää edellistä kumppaniaan sinun kanssasi, miksei hän tulevaisuudessa pettäisi sinuakin jonkun kolmannen kanssa. Ja niin muuten yllättävän usein käykin. On olemassa vanha sanonta, ettei pantteri pääse pilkuistaan.
Jos haaveilet suhteesta varatun perheellisen ihmisen kanssa, niin kannattaa ottaa huomioon kaikki nämä edellä mainitsemani asiat. Ei kannata olla naiivi ja kuvitella romanttisesti, että rakkaus riittää ja korjaa kaiken. Niin ei tapahdu.
Hei oikeesti jos toinen on naimisissa kyllä se antaa sellasen kuvan ettei toinen ole kovinkaan situtuvainen parisuhteseen.
Sanotaan että kotikenttä on siivottava ennen uuden suhteen aloittamista = avioero on selvä ja katkeruus purettu jonnekin ...???
Samoin ajattelen minäkin.
En voisi koskaan alkaa suhteeseen miehen kanssa, joka on naimisissa. Tai vaikka miehellä olisi esim. eropaperit vetämässä ja olisivat asumuserossa, mutta eivät virallisesti eronneet. Kyllä se pitää olla niin, että ero on valmis ja pöly laskeutunut, ennenkuin voi edes kuvitella alkavansa taas parisuhteeseen.
En myöskään voisi alkaa suhteeseen miehen kanssa, joka on hylännyt lapsensa tai ei olisi kiinnostunut lapsistaan eronsa jälkeen. Mielestäni sellainen ihminen ei ole normaali, joka niin tekee. Hänhän saattaisi aivan hyvin tehdä sen yhteisillekin lapsillemme, jos meille sattuisi myös tulemaan ero. Ei sellainen ole hyvä isä eikä hyvä mies, joka ei pidä huolta lapsistaan vaikka ero tulisi.
Olen kyllä samoilla linjoilla. itse seurustelin aikanaan eronneen miehen kanssa jolla oli pieni poika ennestään. jo seurustelun alkuaikoina mies alkoi perua noita pojan tapaamisia, ihan minulle kertomatta, ja sanoi sitten minulle että haluaa viettää minun kanssani kahdenkeskistä aikaa...sanoin hänelle, ettei hänen minun vuokseen tarvitse oman pojan tapaamisia perua!
Lopulta tilanne kärjistyi siihen että pihatöitä tehdessäni tuli tämän pienen pojan äiti minulle juttelemaan, kun mieheni ei ollut kotona. kertoi kyynelsilmin miehen ottaneen yhteyttä sosiaalitoimistoon, hän halusi tehdä tapaamissopparit uudelleen, olisi valmis tapaamaan ja ottamaan poikaa korkeintaan kerran kuukaudessa, että hänellä ei ole aikaa. ymmärsin heti mistä oli kyse: mies halusi vain kuherrella minun kanssani. ei hänellä mitään kiireitä tai työmatkoja ollut tiedossa, ei vain isän velvollisuus ja oma poika enää vissiin kiinnostanut kun uudelleen rakastui. Minulle hän ei ollut koskaan tuosta sosiaaliin varaamastaan ajasta puhunut.
Minä vakuutin tälle pojan äidille, että minä en koskaan ollut sellaista ehdottanut ja pyytänyt vaan päinvastoin. mieheen en enää uskaltanut luottaa, ja mielestäni oli todella inhottava ajatus että hän oli valmis luopumaan pojastaan ja yhteisestä ajasta hänen kanssaan naisen vuoksi. vaikka minä se nainen olinkin, en ollut lainkaan imarreltu. Suhteemme päättyi aika nopeasti, minä jätin miehen ja toivon täydestä sydämestäni että hän on edelleen läsnä poikansa elämässä, mahdollisimman paljon.
Mulla monta semmosta, kun mies kärsii liitossaan, ja haluaa jatkaa mun kanssa. Kyllä se mies on onnenpekka, kun lyöytää uuden naisen jos liitto on kuralla. Jo lapsetkin kaipaa uutta äitiä elämäänsä, kuin sitä samaa vanhaa.
Rohkeesti vaan pitää uskaltaa mennä elämässä eteenpäin, ja vähät välittää mitä muut sanoo. Kerran se hyvä mies löytyy.
No niin, aktiivi-provosoija-palstalaisemme.
Eikö vastausten laatu ja sisältö miellyttäneet sinua?
Ottaako päähän, kun vastaajat kertoivatkin, etteivät sekaannu naimisissa oleviin?
Helpottiko? Tuliko taas parempi olo, kun pääsit vähän näpäyttämään "muka-uusikkona"? Lokaamaan uusperheellisten mainetta? Nyt voit mennä taas hyvillä mielin nukkumaan. Kaikki saavat tyydytyksensä erilaisista asioista. Tämä on sinun juttusi, tämä sivupersoonina esiintyminen, sallittakoon se sinulle.
Itse en koskaan perustaisi perhettä miehen kanssa, jolla on kaksi naista "samaan aikaan". Kertoo paljon miehen luonteen laadusta ja arvoista. Todennäköisesti tekisi saman myös uudestaan.
Minä aloin seurustella mieheni kanssa kun hän oli vasta muuttanut erilleen vaimostaan ja avioerohakemus jätettiin vasta kun oli tapailtu muutama kuukausi. En todellakaan kadu mitään ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Avioero sai aikanaa lain voiman ja sitä ennen oli ehditty asuakin yhdessä jo hyvä tovi.
Ei kannata syyllistää ketään, jos toisen liitto ei toiminut, ei se tarkoita, että toinen olisi jotenkin syyllinen siihen tai että uusi litto epäonnistuisi.
No sen takia olisi hyvä siivota oma pesä ettei kenelläkään ole enään sanottavaa uudesta suhteesta... ...koska hyvin monella on taipumus katkeruteen silloin kun ex löytää uuden ... ...niin kuin olet varmaan näillä sivulla lukenut
Jos löytää namisissa olevan mihene, ei kantsi ajatella kuin itseään. Kukapa nyt muita ajattelisi? Lpaset kyllä sopeutuu ja tottuu uudeen komentajan ja kasvattajaan hyvin helposti. Exä löytää uuden ukkelin. Nyt on se aika, jolloin oma onni pitää olla etusijalla.
Hyvin se ero luonnistuu kun se tuleva ex pistää paperit vetämään kuullessaan että teil on suhde. Varsinkin pienet lapset ei osaa kyseenalaistaa mitään ni senkus raahaatte ne vaan kotileikkiin mukaan, voi olla että ne isompana kyselee vaikeita mutta se on sen ajan murhe.
Minkä sille sitten voi jos rakastuu vielä jotenkuten naimisissa olevaan.
Se jatkuu sitten miten se jatkuu.
Voi mennä mönkään tai siitä tulee upea pitkä hyvä liitto, kuten meitsille kävi 12vuotta sitten, ja jatkuu edelleen.
Hyvin se alkaa kun kertoo sille toiselle puolisolle että on aika pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa pois.
Minä vein kerran miehen eräältä naiselta. Luulin että tulee tunnontuskia, mutta ei tullut. Ihmiset kannusti, että kun löytää se oikean ei kannata ajatella muita vaan ottaa sen jos siltä tuntuu.
Mihen lapset kyllä sopeutuu, ja jos ei niin sitten ei, ei lasten takia kannata jättää saalista ottamatta.
Exät nyt kiukkuaa, mutta omapa on vika, kyllä ne löytää itselleen oman tasoisen uuden. Kaikkea ei voi daada. Miehen kersat käy kerran kahdessa kuussa, ettei ole heistäkään häiriötä ja haittaa, saamme olla iaka omillamme. Puhelin vaan kiinni niin ei kakarat soittele.
Kyllä ottaisin uudestaankin naimisissa olevan mihene jos vastaan tulisi tai tarvisi, mutta nyt on tämä ja onni on kestänyt nyt vuoden, ja kestää edelleen, vaikka kiusallaan.
Älä sinä Lissu taas esitä jotain mitä et ole. Kyllä sinun miesmarkkinat ovat ohi, olleet jo noin 10 vuotta kun ukkosi lähti toisen mukaan.
Ei se mies kestänyt enään sinua, tuli niinsanotusti mitta täysi, otti ja lähti. Jokaisella ihmisellä on oikes tehdä itseänsä koskevat päätökset. Ei päätetä käräjilläkään tuomita elämään jonkun kuspään kanssa lopunikäänsä.