Minulla on huonoja kokemuksia siitä, kun en syö kunnon ruokaa. Ei jaksa, on huono mieli, ja tulee syötyä imelää, tulee entistä pahempi olo.
Hyviä kokemuksia taas on siitä, kun syön pari (vaikka kolme) kertaa lämpimän ruoan päivässä.
Vähänkin kun vielä lisäksi liikkuu, kävelee vaikka puoli tuntia (ei siis mitään juoksulenkkiä) niin kyllä auttaa. Tunnin kävely on tietääkseni parempi rasvanpolttoon kuin lyhyempiaikainen juokseminen... Ja juoksemisesta pelkkä ajatuskin ahistaa. Ei passaa ahistaa itteesä liikuntaa miettimällä niin se pysyy mielekkäänä.
Ja mitään vippaskonsteja lääkkeitä tms ei tarvitse!
Hyviä kokemuksia taas on siitä, kun syön pari (vaikka kolme) kertaa lämpimän ruoan päivässä.
Vähänkin kun vielä lisäksi liikkuu, kävelee vaikka puoli tuntia (ei siis mitään juoksulenkkiä) niin kyllä auttaa. Tunnin kävely on tietääkseni parempi rasvanpolttoon kuin lyhyempiaikainen juokseminen... Ja juoksemisesta pelkkä ajatuskin ahistaa. Ei passaa ahistaa itteesä liikuntaa miettimällä niin se pysyy mielekkäänä.
Ja mitään vippaskonsteja lääkkeitä tms ei tarvitse!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikä tarkoituksena ole haukkua ketään, oli vaan pakko tulla kirjottamaan asia joka painaa mieltäni... Kaverini kärsii jonkinlaisesta masennuksesta ja jonkinlainen painokompleksi on näköjään myös olemassa. Pitäisi muka painaa tietyn verran että on hyvä ihminen.
Ärsyttävää. Suoraan sanottuna. Miten painon perusteella voi määritellä oma elämänsä? "Sitten kun painan 50 kg, on asiat paremmin"? Kaveri ei harrasta liikuntaa ja suhde ruokaan näyttää olevan ongelmallinen. Miten siinä voikaan laihtua tai voida hyvin? Määrittelisin sopivan painon olevan se, missä ihminen itse tuntee voivansa hyvin.
Suren sitä, kun en tunne parasta kaveriani niin että osaisin auttaa. Hän ei ole tottunut kertomaan ongelmistaan. Mieltäni painaa kun en tunnu olevan avuksi ollenkaan.
Mikään, yksiselitteisesti MIKÄÄN, ei ärsytä enempää, kuin hyväntahtoinen ystävä, joka kehottaa "ryhdistäytymään" tai alkamaan liikkumaan tai syömään järkevämmin tms. tms. tms.
Ystäväsi kaipaa sympatiaa (huom. ei sääliä) ja kuuntelevaa korvaa siksi ajaksi, kun hänellä on paha olla. EI NEUVOJA.
Jeesus sentään, neuvoja on lehdet, tv ja netti täynnä. Jos se olisi pelkästä sisälukutaidosta kiinni, koko maailma olisi täynnä onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä. Mieti sitä.