surkeutta

Hei.

Minulla on kaikki hyvin periaatteessa, mutta silti on paha olla. Tuntuu naurettavalta tuntea pahaa oloa, kun ajattelee että monet naiset hoitaa suurperhettä ja itselläni on vain yksi 2v lapsi.

Olen työtön. Mitään toiveita työnsaannista en enää jaksa elätellä, enkä edes yrittää. Haukkukaa pois, itseänikin hävettää. Tässäkö tämä elämäni sitten oli... olen päivät lapseni kanssa, mies käy työssä. Hoidan kodin ja lapsen lähes kokonaan yksin ja kannan vastuun. Nukun huonosti kun lapsi valvottaa ja aamuisin nuokun sohvalla lapsen katsellessa piirrettyä ja en jaksa mitään. Päivittäin saan onneksi edes pakotettua itseni lapsen kanssa ulos, (tosin aivan liian myöhään ja en jaksa olla siellä tarpeeksi kauaa) mutta kauheaa pakkopullaa se usein on. Ja se nolottaa. Miten sitä voi olla näin laiska?? Vaikka rakastan lastani yli kaiken niin en vain aina jaksaisi tätä yhtä ja samaa. Ystäviä minulla ei ole ainuttakaan eikä sukulaisia lähellä. Päivät toistuu samanlaisina. Mies juo liikaa alkoholia ja on mieluumin omissa oloissaan. Välillä kyllä leikkii lapsen kanssa mutta minä hoidan kaikki syömiset ja pukemiset. Toki kohtuullista kun olen työtön ja lojun vain kotona.

Lapsi katsoo liikaa piirrettyjä koska itse en vain jaksa koko ajan viihdyttää. Luoja miten paska olen! Tänään näin kaupassa äidin jolla oli 3 alle 3-vuotiasta lasta. Että häpesin itseäni siinä rinnalla! Kodin pidän kyllä aina siistinä mutta siihen nyt ei hurjasti vaadita...

Joka paikassa vain niitä täydellisiä äitejä... miten te jaksatte olla aina niin hyviä? Reippaita ja jaksavia ja aktiivisia ja tehokkaita. Aamulla lasten kanssa ulkona jo klo 9 ja sitten touhutaan vaikka ja mitä.... meillä taas tänäänkään ei harjoiteltu potalla käyntiä, kun se vaan taas jäi.. tuntuu että tätä kaikkea on liikaa, vissiin pitäisi vain sohvalla saada nuokkua :( olisihan niitä kerhoja sun muita, mutta en sovi yhtään joukkoon... ihmiset kyselee, koska aion palata töihin jne ja ahdistun siitä.
Tulevaisuus näyttää aika karulta.. tuskin sitä voi pelkästään lapselle elää koko loppuelämää.

Kohtalotovereita tuskin on, mutta sainpa purkaa tunteitani.