Jos epäilet jotakuta narsistiksi, hän ei ole sitä. Narsistin tunnistat luitasi ja ytimiäsi myöten narsistiksi kun sellaisen kohtaat.
Narsisti on varma narsisti vain, jos hän tuottaa sinulle ja joukolle muita ihmisiä pahaa oloa.
Narsisti on varma narsisti vain, jos hän tuottaa sinulle ja joukolle muita ihmisiä pahaa oloa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Jos epäilet jotakuta narsistiksi, hän ei ole sitä."
Tavallaan... narsisti on tyrmäävä, sitten lopulta. Se, että narsisti aiheuttaa jonkinlaisen shokin, ei kyllä vielä uhrille tuota sitä ahaa elämystä, jos uhrilla ei ole kokemusta narsismista. Sen sijaan uhri kyllä tuntee, että jotain on pielessä oikein reippaasti, mutta mikä se on, mitä on pielessä...?
Sitten tulee vielä se ongelma, että ketään ei tahtoisi ajatella narsistiksi, ei ainakaan häntä jota kokee rakastavansa, sitä toivoo ja toivoo ja toivoo...
Mutta kyllä sen sitten tajuaa, että ainakin jotain on reippaasti pielessä, kun narsisti ei enää pysty roolisuoritukseensa vaan alkaa kuoriutua esiin.
Seuraavan narsistin minäkin jo nopeammin diagnosoin, se on fakta, en pohdi niin pitkään kuin ekaa...
Ettei paha toteutuisi, niin tietenkään ei kohdalleni enää toista tuollaista tule.
Ne narsistit keitä olen tavannut ovat ihania ihmisiä. Aluksi.
Ollaan auttavaisia ja huolestuneita sinun voinnistasi. Tehdään pikkupalveluksia ja saatetaan hemmotella.
Narsisti on yleensä aina avokätinen alussa.
Yleensä narisisti kertoo itsestään arkoja asioita jo aika alussa, koska haluaa myötätunnot puolelleen. Hän tekeytyy haavoittuvaksi ja puhuu muista ihmisistä miten he ovat kohdelleet häntä huonosti.. Myös niistä joiden kanssa on paljon tekemisissä edelleen. Ihmiset aina hyväksikäyttävät häntä tai kohtelevat häntä huonosti. Kaikki ystävyys- ja sukulaisuussuhteet päättyvät sen toisen takia.
Sitten jossakin vaiheessa sen ystävällisen kuoren alta alkaa paljastua se todellinen ihminen. Ensin pieniä raivostmisia mitättömistä asioista, vähän liiottelua jos olet tehnyt pienen virheen hänen kohtelussaan.
Yhtäkkiä sinä huomaatkin olevasi se joka palvelee ja myötäilee ja silti se toinen on aina kylmä ja epämiellyttävä.
Se entinen mukava keskustelija on kadonnut johonkin ja tilalla on hermostunut ja pahantuulinen kiukuttelija, joka osaa mestarillisesti kääntää kaikki sinun syyksi.
Narsisteilla on yksi yhteinen piirre: heillä harvoin on kovin montaa pitkäaikaista lämmintä ystävyysuhdetta. Jostakin syystä niin kiltti, lämmin ja ihana ihminen on niin kamalan yksinäinen.
Manta-mummo, pitää niin paikkaansa. Esim. oma äitini on juuri tuollainen tosin minua yrittää koukuttaa aina ensin lahjonnalla (hyvitellä) olla siis hetki mukana, sitten kiristys uhkailut, haukkuminen, syyttely ja sama kaava yleensä toistuu.
Muille esittää sitä niin kilttiä ihmistä, ihanaa äitiä, joka aina rakastanut lastaan ja silti hän jää suvun ja oman lapsen hylkäämäksi.
"Narsisteilla on yksi yhteinen piirre: heillä harvoin on kovin montaa pitkäaikaista lämmintä ystävyysuhdetta. "
Hyvä kuvaus narsistin toiminnasta.
Heillä voi kuitenkin olla lukuisasti kavereita, jotka ovat tavalla tai toisella riippuvaisia heistä. Näistä ei kukaan voi ottaa pitkään aikaan selvää, mitä ne ovat. Vasta pitkän läheisen suhteen jälkeen tulee esiin, että niissä ei oikeita ystäviä ole.
Jos niskakarvasi nousevat pystyyn ja verenpaine kiihtyy narsistin temppuilujen edessä, niin siinä se on edessäsi...
Juuri noin, arpomatta.
Pitelepäs hevosiasi! Tuollaista voi kokea ihan omista lähtökohdistaan. Heikko itsetunto, suuret luulot itsestä... Sitten tulee joku joka näyttää, ettet olekaan niin täydellinen kuin luulit olevasti... Jonkin verenpaine nousee jo tuosta.
Minuakin on lyöty useamman kerran ja minulle on suututtu todenteolla pelkän totuuden kuulemisesta...
Se ei ole tosiaan vedenpitävä vinkki, koska myös ja erityisesti itsensä persoonallisuushäiriöisten karvojen ja verenpaineen tiedetään nousevan, jopa melko olemattomista.
Alkujaan oli puhe epäilystä. Ei ole narsisti kyseessä, jos ei saa sisäistä pahaa aikaiseksi sinussa. Jos ei saa, niin suotta epäillä narsistiksi.
Voi olla narsisti, vaikka ei saa pahaa aikaiseksi sinussa, minussa, hänessä...
Kysymys on tilanteesta, missä saa sitä pahaa aikaan ja kenelle. Ihmisiä on niin paljon, ettei narsisti suinkaan läheskään kaikkia kohtele eikä pystykään kohtelemaan huonosti. Suurimman osan mielestä on vain ehkä jotenkin vähän sisäänpäin kääntynyt ja jotenkin muuten kypsymätön persoona. Tiedän kun olen tuntenut pitkään.
Tuohon kategoriaan lasin hänet itsekin useamman kymmentä vuotta. Suuri osa hänen tutuistaan pystyy kohtelemaan häntä siten, ettei synny mitään suurempaa soppaa. Narsisti varjelee myös tunnontarkasti aika-ajoin maineensa ylläpitäjiä, jotka ovat samalla hänen narsistisia lähteitään.
Shokki tulee silloin, kun on joutunut narsistin pahasti hyväksikäyttämäksi, joka osa lankeaa tasaiseen tahtiin aina jollekulle, yleensä kuitenkin vähän etäisemmälle henkilölle, joka ei jää narsistin lähipiiriin asiaa selvittelemään ja josta pääsee sopivasti eroon kun tarvis vaatii ja homma on selvä.
Että ei voi suoraviivaisesti puhua ärsytyksestä, ärsyyntymisestä ja narsismista... Mielestäni narsisti ei tyydy mihinkään ärsytykeen... Narsisti ei osaa riidellä, on yksi tunnusmerkki. Koska narsisti ei ymmärrä toisten tunteita, varmaan jotenkin tahtomattaankin haastaa toisia. Narsisti saattaa ärsyttää enemmän tai vähemmän tietämättään esim. seksuaalisesti, kun ei ymmärrä toisten tunteita.
Tunnen useamman narsistin, jotka kaikki ovat hyvin epäinhimillisiä jokaista tuntemaansa ihmistä kohtaan. Yliteennäinen ystävällisyys kestää kättelyvaiheen ja siitä alkaa helvetti.
Tiedättekö, onko näillä narsisteilla vaikeuksia työpaikoillaan tai siviilielämässään?
Suututtavatko pomoja, työkavereita tms. käytöksellään? Eli kun ns. mitta tulee täyteen narsistin lapsenomaista käytöstä.
Näyttää siltä että suunnilleen jokainen arvioi omilla kokemuksillaan mikä on narsismia tai mikä on narsisti, näiden perusteella löydän itsestäni helvetinmoisen narsistin ja sitten taas en löydä olisikohan tuosta jotakin apua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö
Tai kohta täällä on joka toinen narsisti, ehkäpä se jollakin tavalla pitää paikkansakin jokainen haluaa olla jotakin jossakin vaiheessa toisten edessä tai olla sillä korkeimmalla pallilla, niin siviilissä kuin työpaikoilla.
Tai sitten on asia viisaampi jättää niiden ammatti-ihmisten käsiin.
Alkaa vaikutta keskustelu samalta kuin mitä insinöörillä tekee, yleinen toteamushan pääsääntöisesti on että ei juurikaan mitään kun sitten on joku laite jota ei osata käyttää, haukutaan sitä sitten yleensä insinööritaidon huippu näytteeksi, vaikka yleensä suomalainen heittää sen ohjekirjan olan yli ja toteaa että laite on paska kun se ei toimikaan hänen logiikkansa mukaan, ja auta armias kun joku tulee ja neuvoo että laite toimii näin siinä kiukunpuuskassa. NARSISTIKO?
Olen kyllä sitä mieltä että niitä insinöörejä ja teknikkoja tarvitaan, vaikka en ole lähellekään itse sitä tasoa.
"Olen kyllä sitä mieltä että niitä insinöörejä ja teknikkoja tarvitaan, vaikka en ole lähellekään itse sitä tasoa. "
Näkyy tekstistäsikin.
En tiedä tarkoitatko vaan vittuilla, vai halutko lisää jotakin haluatko pyrkiä tuottamaan häpeää, no tässä on.
Tarkoita siis että olen narsisti no sehän on helvetin hyvä koska en oikeastaan mutta odottaakaan, wikistä lainattua "myös narsistiseen, liittyy kuolemanriskin lisääntyminen." se vain saisi saapua jo, voisi jättää tämä paskan taakseen.
Ja väitätte ettei ihmistä voida porukalla niin sanotulla pikku piruilulla saada tuntemaan oloaan, esim. siten että lähtis vittuun täältä mitä tuo kusipää täällä tekee, meidän hyvinvoinnin uhkana, nyt kun on saatu porukka kokoon.
Että senkin verran olen ainutlaatuinen, niinhän minulle on sanottu että olen ainutlaatuinen, vaikka olen itse todennut sen sanojalle yleensä niin monasti kuin on se mulle sanottu, että en ole korvaamaton tai ei sota yhtä miestä kaipaa.
Jos en tee tätä työtä niin joku muu kyllä tulee ja tekee, tiedättekö että se pitää jatkuvasti varpaillaan saa tarkkailemaan ympäristöään, milloin alkaa lähtölaskenta, mitään sen erityisempää huomiota en kaipaa kun että saan olla se mikä olen ja sellaisena hyväksytään ja työni pyrin tekemään parhaani mukaan, sen mukaan ettei tarvitsisi pyyhkeitä asiasta ottaa.
Minnekään erikoisasemaan en ole ikinä pyrkinyt saati päässyt, monet muut ovat kyllä päässeet eikä minulla ole siihen sanomista jotka kymppi/kultakerhoon pääsee saavat siellä olla ja nauttia sen etuisuuksista, mulle tuskin sanotaan minne pitää mennä ja sitten se “arvottu pari” ehkä odottaa siellä minua tai tekee työn, näin minulle taas osoitettiin kuinka turhanpäiväinen jäte/paska olen, ei voitu edes sanoa minne ollaan menossa ja kenen kanssa, tämäkö on narsismia?
Ilmeisesti sitten on jonkun mittarin mukaan, kun en ole joukossa viihtyjä vaan yksin oleilija pääsääntöisesti, en ole sillä jutuissa ja sisäpiirissä mukana, koska ne eivät juuri kauheasti jaksa kiinnostaa, elän omaa elämääni se joka minulle on pakosta tänne annettu, ja täällä on vain oltava, joo joku voi tähän tulla jotakin viisastelemaan, sanon vain siihen että sen näkee tai kuulee sitten.
Narsismille annetaan myös tällaiset määritteet wikistä lainattua http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö
1.suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
2.keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
3.uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
4.vaatii korostunutta ihailua;
5.mielestään oikeus erityiskohteluun;
6.muiden hyväksikäyttö;
7.empatian puute;
8.kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
9.ylimielisyys ja röyhkeys.
7 & 9 kyllä itsestäni löydän, sekä sen että joskus jotkut tekevä tuota 8.saakin tiedä sitten aina tekevätkö sen piruuttaan, vai ovatko todellisuudessa sitä miltä asia vaikuttaa, syyllisyyttä olen jopa kokenut niin että olen jättänyt palkkaakin ottamatta, koska olen kokenut että en ole tehnyt yhtään mitään vaan toiset ovat homman tehneet, häpeän tunteen osaan kyllä peitää ulospäin suhteellisen hyvin ja siihen auttaa se ettei ole punastuvaa tyyppiä.
Ja sen myös yleensä koen että kuin sillä koeajalla niin pitkään vaikka 10 vuotta kunnes tulee se oikea tyyppi joka tekee sen mitä olin harjoitellut, mitään sen enempiä jään odottelemaan vain roska/paska heitetään ulos, koska eihän sillä enää mitään tee nyt ovat asiat toisin.
Työni tosin siihen asti pyrin tekemään niin ettei tarvitse valittaa ja tehdä sitä uudestaan, mutta sekään ei aina näytä onnistuvan.
Siinä sitä narsismia, sen enempää tarkoituksena ketään syytellä mutta näin ne asiat vaan aina menee, samaa kohtaan myös ei työkaveri porukassa, mutta teillä on nyt tuomio valta oliko tämä vai syytekirjelmä muita ihmisiä kohtaa vai se jota joudun katsomaan päivittäin silmästä silmään.
Näistä asioita ei sitten juurikaan mitään jälkikäteen keskustella tms. ainakaan minun kuulteni “jos ei ole työtapaturma tai vaara ollut kyseessä” kuin korkeintaan sitä piikittelevää vittuilua, sitä en tiedä miksi mut on maalattu johtotason silmissä, kiukun ovat nähneet ja kuulleet ja se on siinä.
Huomasin minäkin, että "tunnistaa" haluaa vain vittuilla sinulle, rumasti sanottuna, suomen kielellä. Kirjoituksesi oli asiaa.
Onkohan tunnistaa itse sellainen henkilö, josta ei esimerkiksi hoiva-ammattiin olisi pinnallisen luonteensa vuoksi? Miten on?
Kyllä minä ainakin tunnistan narsistisen ihmisen, luullakseni.
Sellainen ihminen, joka kirjaimellisesti pakokauhistuttaa luita ja ytimiä myöten. Että siinä olisi jotakin tosi, tosi, tosi pahasti pielessä.. Mitenkä sitä kuvaisi? Tulee mieleen zombit, ehkäpä. Just sillain että keho kulkee vaikka just on väännetty niskat nurin, aivot pellolla, suolet ulkona, jalat poikki.. Ja tyyppi ei kun porskuttaa. Ja tekee sinusta samanlaisen.
Mutta eihän normaali ihminen, joka ei tiedä varoa/pelätä, voi ollenkaan tätä havaita. Tyyiin "Ihmisethän on mukavia, mitäs niitä pelkäämään? Ja voi, zombejakin on telkkarissa, nekin on tosi kivoja! Tai leijona, eihän sekään mua syö. Tuossakin se nyt tapittaa suoraan silmii ja selkä kyyryssä, valmiina loikkaamaan kiinni, voikun on sulonen kun ei se mun kimppuun ainakaan käy!"
Ps. toisinan jos joku asia tuntuu vaaralliselta, niin se voi jopa olla sitä. Aina kun ollaan ihmisen tai minkä muun eläimen kanssa tahansa tekemisissä, niin pitää muistaa että eläin on aina eläin. Ja tämä koskee myös ihmistä. Ihmisiä on niin leijonia kuin lampaitakin. Ja siltä väliltä. Olkaa varovaisia niiden lampaiden kohdalla, joilta on kaatunut kuppi nurin. Ja varokaa erityisesti leijonia. Tai voi ne olla susiakin, ihan miten sen vaan parhaiten mieltää, mutta toivottavasti pointtini tuli selväksi :)
Olisikohan niitä muitakin pahanilmanlintuja vai onko ne kaikki nyt taas sinun pienessä päässäsi narsuja. Sekopään tuntee aina liiallisista yksinkertaistuksista, mustan ja valkoisen näkemisestä... ja ihan itse voit etsiä sen mielenhäiriön nimen mistä kärsit ja siirtyä sille palstalle. Moikka
Monesti näistä määritelmistä saa kuvan että narsu on sosiaalinen päällepäsmäri. Onko olemassa "hiljaisia ja ujoja" narsuja?9
Niinpä. Ei todellakaan ole sosiaalinen päällepäsmäri yleispätevästi. Päsmäröi satunnaisesti, kun satunnaiset voimavarat sattuvat riittämään.
Narsisti saattaa kuin saattaakin yllättää nimenomaan ujon ja vaatimattoman ihmisen kaavun alta.
Narsisti huumaa uhrinsa esityksellä, joka nousee yllättäen vaatimattomuuden sisältä. Narsisti on alussa suorastaan alistuneen oloinen, ennenkuin on imenyt uhrinsa voiman jolla sitten alkaa pelata.
Yleisilmeeltään narsisti on ennemminkin sosiaalinen sähläri.
parhaimmillaan kuin olut, kylmänä ja avattuna.
Narsisti vaipuu koomaan ja pysyy kolossaan piilossa niin kauan kun menee huonosti. Parempina aikoinaan nousee esiin pönkittämään egoaan väheksymällä muita, jolla saa omaan egoonsa nostetta.
Narsisti on mielettömän heikkoitsetuntoinen luuseri jos vain osaatte katsoa sieltä valheellisen imagon alta.
Täysin totta, tämän opin itse kantapään kautta.
Normaalisti ihmisten välinen kanssakäyminen on sellaista, että jos olet kiltti muille niin he ovat kilttejä sinulle.
Narsistin kanssa on juuri päinvastoin: Kilttejä ihmisiä he käyttävät hyväksi ja vähättelevät, mutta eivät uskalla olla samanlaisia vahvoja ihmisiä kohtaan. Ovat säälittäviä, halpoja iskuja tekeviä sekasikiöitä.
Narsistille kannattaa vaan alkaa sanomaan vastaan ja kunnolla, vaikka se tuntuisi pahalta aluksi. Muistan ensimmäisen kerran narsistin ilmeen kun yhtäkkiä pistinkin vastaan, vittu ku olis saanu siitä valokuvan. En oo nähny typerämpää ilmettä kenelläkään.
Loppuen lopuksi narsistin kohtaaminen elämässäni (onneksi työelämän alussa) on tehnyt minusta vahvemman ja menestyksekkäämmän ihmisen.
Muistakaa että teillä on upea ja ainutlaatuinen persoonallisuus, näillä kävelevillä sekasikiöillä ei ole kuin persoonallisuushäiriö.