joo-o, kesällä ja ysin lopulla iho huonossa kunnossa, syksyllä alkoi parantumaan, sitten minä idiootti menin ostamaan louis widmerin wicnelactia... BIG MISTAKE... iho oli tässä viime sunnuntaina paskimmassa kunnossa ikinä...
leuka punoitti ja pieniä finnejä, puoli poskea punoitti, otsa täynnä ihme rupi-ihottumaa, ja finnejä pukkaa, finnejä pukkaa... iho oli jo niin hyvässä kunnossa!:( olen ihan maassa... leuka on nyt ihan jees ilman meikkiä, tossa nenän vieressä kaksi kuivuvaa finniä, otsassa osa finneistä kuivumassa, mutta tulee kestämään että saan sen siedettävään kuntoon, tällä hetkellä otsa aivan järkyttävä. siis JÄRKYTTÄVÄ. aion joka tapauksessa mennä ihotautilääkärille ja ottaa roaa, elää ehkä elämäni paskimmat pari kuukautta kun alussa finnejä pukkaa... tekisi mieli tappaa itsensä... ehdin jo toivoa että iho paranisi ilman antibiootteja.. tyhmä minä, olen niin tyhmä... ja muistin kyllä myös kosteuttaa ihoa... jos on herkkä iho, tai pintakuiva niin en suosittele, muussa tapauksessa kyllä kaverille tehos tosi hyvin. että joo... helvetti olen maassa...
leuka punoitti ja pieniä finnejä, puoli poskea punoitti, otsa täynnä ihme rupi-ihottumaa, ja finnejä pukkaa, finnejä pukkaa... iho oli jo niin hyvässä kunnossa!:( olen ihan maassa... leuka on nyt ihan jees ilman meikkiä, tossa nenän vieressä kaksi kuivuvaa finniä, otsassa osa finneistä kuivumassa, mutta tulee kestämään että saan sen siedettävään kuntoon, tällä hetkellä otsa aivan järkyttävä. siis JÄRKYTTÄVÄ. aion joka tapauksessa mennä ihotautilääkärille ja ottaa roaa, elää ehkä elämäni paskimmat pari kuukautta kun alussa finnejä pukkaa... tekisi mieli tappaa itsensä... ehdin jo toivoa että iho paranisi ilman antibiootteja.. tyhmä minä, olen niin tyhmä... ja muistin kyllä myös kosteuttaa ihoa... jos on herkkä iho, tai pintakuiva niin en suosittele, muussa tapauksessa kyllä kaverille tehos tosi hyvin. että joo... helvetti olen maassa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
joillekin voi siis tulla alussa paljon "alkureaktioita", juuri kuvailemiasi tyylisiä, mutta sitten se alkaa parantumaan. Itse kokeilin Winelactia muutaman kuukauden, mutta kun vaikutus lakkasi, kävin lääkärillä ja se määräsi roacutanin kuurin (5 kk). Siskoni söi kai vuoden niitä, ja sanoi että se on ihan tuskaa, mutta minulla ei ole ollut suurempia vaikeuksia. Se on todella yksilöllistä, mutta on hyvä tietää että se voi olla todella kauheaa, tai sitten sitä ei kunnolla huomaa kun kuuri on jo ohi. Ei tiedä...
tuurillani siitä tulee ihan tuskaa, kun on kaikki muutkin vaikeudet elämässä koettu vaikeimman kautta. Miten voi masentaa näin paljon. kuka tämänki paskan on keksiny? tässähän menee koko elämä pilalle... juuri kun opin hyväksymään itseni. mä alan epäillä etten enää koskaan näytä ihmiseltä.
täytyy katsoa mitä se lääkäri määrää... ja toivoa, mutta kun ei enää jaksaisi toivoa, toivo mennyt vähän liian monta kertaa... ei kai aknessa paljoa muita parannuskeinoja ole. roaccutan ja itsari.
Heii...ei se noin kauheeta oo. Varmasti siulla on vielä kavereita, jotka ei välitä siun ulkonäöstä? Miullakii alko kaverit jossain vaiheessa vähenemään, mut ne parhaimmat säily. Ja nyt on tullu takas ne jotka sillon alko ehkä hieman välttelemään miuta. Mut kannattaa oikeesti olla vaan reippaalla mielellä, koittaa unohtaa miltä sie näytät, hoitaa sitä ohjeitten mukaan ja ootella vaan että se paranee. Mie totuin vasta tässä parin viimesen viikon aikana siihen, että mie syön sitä lääkitystä, enkä oo kertonu siitä kun yhdelle kaverille (joka myös oli samanlaisessa tilanteessa). Nyt on vieläkin finnejä, ja ois viimenen viikko alkamassa, mut lääkehän vaikuttaa vielä lopettamisen jälkeen, et ehkä niitä finnejä ei tuu enää...toivotaan. Mut voimia siulle, eläkä mitää itsemurhaa suunnittele, se on vaan pakenemista, tosimiehet (tai naiset) elää sen mitä tulee eteen. Kato, joskus voi elämä ihan kaataa puun siun päälle, mut älä välitä, ryömi vaan sieltä ylös ja kulje pikkuhiljaa vaan eteenpäin, niin kyl se metsän reuna kohta tulee vastaan, ja sit voi vaan nauttia tuulen henkäilystä ja auringon paisteesta! Hyvää syksyä!
kiitos viestistäsi... jotenkin outoa, tässä viikolla sai jotenki yhtäkkiä kauheesti voimia jostain... kai se että kaikki muu paska mitä elämä heittäny mun eteeni, niin jotenkin tajunnu että kun on selvinny siitäkin niin selviää tästäkin... tässä tosiaan näkee ketkä on tosiystäviä ja ketkä ei... ehkä mä joskus muistelen tätäki silleen että: eihän se niin kauheeta ollut... toivon mukaan ainakin. :) roaa napaan vaan, niin kyllä sitä keväällä taas varmaa ihmiseltä näyttää:) ja sulle ralle kaikkea hyvää, sulla on tosi hyvä asenne... koita pitää se vaikka tuntuiski välillä p-askalta...:)