omaatuntoa, jos viettää aikaa enemmän uuden naisen lasten kanssa ja mahdollisien uusien lasten kasas, kuin omien ja niiden entisten? Uskon että ne entise lapset hakee syytä itsestään, kun isä ei ole heidän kanssaan kuin silloin tällöin. Mitähän mies miettii, onko hänellä omaatuntoa?
Kyllä minua äitinä hävettäisi, jos niin tekisin, viettäisin aikaa uuden miehen lasten kanssa enemmän kuin omien. En voisi elää sillälailla.
Miten tämä nykyperhe-elämä on mennyt tämmöiseksi?
Erotaan ja sitten tehdäänkin uusia lapsia???? Jotenkin perin ristiriitaista, ja lapset syyllistetään ja laitetaan maksamaan siitä että ovat maailmasa???
En usko että kyse on ollenkaan enää rakkaudesta, vaan korvaus-suhteista ja krovaus lapsista.
Kyllä minua äitinä hävettäisi, jos niin tekisin, viettäisin aikaa uuden miehen lasten kanssa enemmän kuin omien. En voisi elää sillälailla.
Miten tämä nykyperhe-elämä on mennyt tämmöiseksi?
Erotaan ja sitten tehdäänkin uusia lapsia???? Jotenkin perin ristiriitaista, ja lapset syyllistetään ja laitetaan maksamaan siitä että ovat maailmasa???
En usko että kyse on ollenkaan enää rakkaudesta, vaan korvaus-suhteista ja krovaus lapsista.
Vastaukset 58
Vanhimmat
"omaatuntoa, jos viettää aikaa enemmän uuden naisen lasten kanssa ja mahdollisien uusien lasten kasas, kuin omien ja niiden entisten?"
Näissä olettamuksissa on otettava huomioon myös se lähtökohjta, että suomen laki on sellainen, että lapset automaattisesti jäävät äidille, vaikka isäkin saattaisi haluta lasten huoltajuuden. Näin ollen se ei ole aina isästä kiinni, kuinka usein lapsiaan näkee. Usein törmännyt tilanteeseen, jossa syystä tai toisesta isä ei näe lapsiaan (itsestään johtumattomista syistä) läheskään niin paljon kuin haluaisi.
"Uskon että ne entise lapset hakee syytä itsestään, kun isä ei ole heidän kanssaan kuin silloin tällöin. Mitähän mies miettii, onko hänellä omaatuntoa?"
Tämä ilmenee etenkin silloin, jos vanhempien ero on hoidettu huonosti. On lapsen vanhempien tehtävä tukea lapsi eron yli, laitettava omat kaunat ja huono olo sivuun ja keskityttävä siihen, että lapsi ei koe turhaa syyllisyyttä asiasta, joka ei hänestä johdu. Ja huom. LAPSET EIVÄT VOI OLLA ENTISIÄ. lapset ovat lapsia, nyt ja aina. Mikään parisuhde tilanne ei sitä muuta. Mutta tämäkin asiahan on tullut esille jo moneen otteeseen. Sinusta se on kiinni, otatko mistään opiksesi.
"Miten tämä nykyperhe-elämä on mennyt tämmöiseksi?
Erotaan ja sitten tehdäänkin uusia lapsia???? Jotenkin perin ristiriitaista, ja lapset syyllistetään ja laitetaan maksamaan siitä että ovat maailmasa???"
Niin. Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä tuota vastausta. Miksi pariskunnat eivät huolehdi itsestään ja perheestään. Miksi ei panosteta vaan annetaan sen rakkauden ja suhteen kuihtua kasaan. Kasvetaan erilleen ja sitten erotaan.
Se on sitä laiskuutta/itsekkyyttä ja joskus "niin vain käy". Jokainen tietää kyllä syyt omille eroilleen.
Ja taas, on ihan vanhemmista kiinni, miten lapset kokevat eron. Tottakai jos lapsi saa eron jälkeen kuulla haukkumista, mustamaalaamista, alistusta ja jos lasta ei kuunnella, tueta, ymmärretä.. Tottakai se synnyttää lapsessa sairautta. Mutta se on vanhempien häpee! Se on vanhempien TEHTÄVÄ huolehtia lapsistaan ja siitä, että noin ei pääse käymään. Herranen aika sentään jos ei omaa suhdetta pysty hoitamaan niin luulisi edes oman lapsensa.
Ja tähän loppuun itsestään selvä toteamus ihmisistä ja parisuhteista (joista nämä perheetkin koostuvat aina).
Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan tasavertaisesti ja pyyteettömästi, silloin suhteen eteen näkee vaivaa ja toista arvostaa. Silloin tehdään kaikki, jotta suhde kestää ja eroa ei tule.
Mutta mikäli se ero tulee, niin kannattaa miettiä, missä mentiin pieleen. EIkä alkaa vetämään lapsia siihen syssyyn mukaan kärsimään.
Voisitko laittaa yhteystietosi, niin piirrän sinulle kaavion näistä kaikista asioista, niin ehkä tällä kertaa ymmärrätkin jotain :)
Ei tarvitsisi kaikkien aina hokea samoja asioita ja säästysttäisiin siltäkin huvilta.
Kyllä tuntee ja paljon, mutta he eivät voi kertoa siitä, muuten se uusi nainen lemppaa pihalle, eikä miehellä ole pyykkäriä ja siivoojaa sekä elämä tulisi liian kalliiksi.
En usko että moni mies haluaa uusia lapsia, mutta se lapseton uusi nainen haluaa. Ja mitä mies ei tekisi jotta saa kodinhoitajan pitää.
huomaa miten pihalla ihmiset voivat olla :D Miksi pitää väkipakolla laittaa asiat siihen muottiin mitä ne ei ole. EIkö tuo käy aika raskaaki tuo elämä, kun pitää jatkuvasti keksiä provosoinnin kohteita ja yllläpitää negatiivissävytteistä elämäntyyliä. Keskittyisit sinulle tärkeisiin asioihin.
Aloitat ja vastaat itsellesi. Hyvä lissu, niin se homma etenee.....
"Tunteeko miehet huonoa" ja "sivusta seurannut" ovat molemmat lissu....
Kodinhoitopalvelut voi ostaa, ei sen takii kukaan täyspäinen mies ota muijaa ja tee talon velkaa, lapsia ja mene avioon.
Elätkö sinä vielä jollain viimevuossadalla -50 luvulla?
Tuntee ne. Sääittää ne miehet jotka näin tekee. Paljon on pelissä, oma vaimo, omat lapset, vanhemmat ja suku.. kun mies jättää kaiken, ei jää jäljelle kuin se suru.
"Paljon on pelissä, oma vaimo, omat lapset, vanhemmat ja suku.."
Häh? Mistä sinä vanhemmat ja suvun tähän vedit mukaan? :D
Eihän sitä erota kuin siitä puolisosta, ei lapsista, omista vanhemmista tai omasta suvustaan. Olet hupsu :)
Ja lässy jatkaa. Ps. Mies ON oman vaimonsa kanssa.
Kymmä monen perheen lapset ovat jääneet ilman isää kun perhe hajoo. Monet miehet hylkää omat lapset ja suvun samalla.
Sinulle se miehen exä on niin suuri uhka että säälimättä lasten äiti pitää erottaa koko lasten, miehen ja suvun elämästäkö? Ainakin pääset pätemään, kun ei ole uhka siinä lasten miehen ja suvun elämässä. Miksi haluat ajaa lasten äidin pois?
Onneksi on miheiä, jotka eivät aja lastensa äitiä pois elämästään.
Mies jättää taakseen vain sen ex naisen. Hänellä on yhä lapset, vanhempansa, sukunsa ja ystävänsä. Mihinkäs ne nyt erossa häviäisi.
Meillä lapset hävisi miehen elämästä, onni se oli meille. Ei tarvinnut pelätä koskaanlasten puolesta että mies olisi pakottanut heidä kuuntelemaan sutturoittensa haukkuja ja kiusaamista. Eikä ole mies tunut heitä meillekkään.
Juu kyllä mieltä mies katosi kun perheenrikkoja niin halusi ettei mies saa nähdä omia lapsiaan, tai hän lähtee.
Näinhän se menee, mutta onni oli meille, ettei lasten tarvinnu nähdä niitä perheenrikkojia. Se on ollut mielle suuri onni!!!!
"""Kymmä"" ei ole.
Sulla ei ole mitään faktaa/dokumenttia esittää näiden väitteidesi tueksi. Kerrot pelkkiä OMIA olettamuksiasi. Kukaan ei hylkää "sukuaan", tämähän tarkoittaa ettei olisi kehenkään yhteydessä, lapsiinsa, vanhempiinsa, isovanhempiinsa, serkkuihinsa, täteihinsä, enoihinsa....Päätön ja JÄRJETÖN olettamus taas kerran sinulta.
Sinulle on aivan ylipääsemätön ja mieltäsi järkyttänyt tapahtuma, se että, SINUT JÄTETTIIN paremman takia. Huudatat ja meuhaat täällä päivästä päivään näitä järjettömyyksiäsi.
Mihin "lasten äiti on ajettu"`? Mitä tällä kysymyksellä tarkoitat?
Luultavimmin lasten äiti on omassa kodissaan, omien perheenjäsentensä ja elinpiirissään on oma sukunsa, ei häntä mihinkään ole "ajettu".
On miehiä, jotka osaavat elää erottunakin, he eivät ole enään ex-emännän pompotuksen ja mielivallan käskytettävänä, vaan ovat löytäneet sisäisen ja ulkoisen rauhan uudessa liitossaan, jossa heitä pidetäään tasa-arvoisena vanhempana ja kumppanina.
Ja tämäkös sinua kismittää, et voi enään hyppyyttää exääsi omien turhautumiesi riepotellessa mieltäsi.
Onneksi on meitä ymmärtäväisiä ja rakastavia puolisoita, joiden luona miehellä on turvallinen ja hyvä olo, samoi on miehen lapsilla, ovathan he osa meidän perhettä.
Ainoastaan teillä kävi näin ei muilla ja useimmilla ja sinä ite aiheutit kaiken, pelle.
Mitäs täällä sitte ruikutat jos kaikki on ok, saa-tanan pelle.
Tätä minäkin ihmettelen. Lissu vannoo ja vakuuttaa onnellisuuttaan, mutta vuodesta toiseen itkee täällä exänsä ja tämän uuden perään. On se onnea, minun onneni on aivan toisenlaista.
Kyllä ex on ex eikä ex:n kanssa seurustella ja itse kaiken jälkeen en edes halua olla kaveri tai tuttu yms. Ex:n kanssa.
Mieheni lapset asuvat meillä vuoroviikoin, eli mahdollisimman paljon. Kaikkein mieluiten mies pitäisi lapset itsellään koko ajan, mutta eihän se ole eron jälkeen mahdollista, jos halutaan säilyttää suhteet molempiin vanhempiin ja antaa lasten elää tavallista arkea molempien lasten kanssa. Lapset eivät siis käy meillä esim. joka toinen viikonloppu, vaan ovat meillä 50 % ajasta.
Minulla ei ole ennestään lapsia, mutta meillä on mieheni kanssa yhteisiä lapsia. Yhteiset lapset tietenkin asuvat meillä kokoajan, heidän vanhempansa, eli minä ja mieheni, olemme ja elämme yhdessä. Yhteisillä lapsillamme on ehjä perhe. Olosuhteiden vuoksi mieheni on yhteisten lastemme kanssa joka päivä, edellisen liiton lasten kanssa joka toinen viikko, koska he ovat joka toisen viikon omalla äidillään. Mieheni ottaisi mielellään lapset meille asumaan ihan pysyvästi, mutta pitäähän heidän äitiäänkin nähdä ja olla äitinsä kanssa myös.
Mieheni exällä on uusi mies, jolla on lapsia edellisestä liitosta. Kyseiset lapset ovat äidillään joka toisen viikonlopun, äidin työmatkojen vuoksi. Mieheni exähän siis viettää enemmän aikaa uuden miehensä lasten kanssa, kuin omiensa. Mutta sekin on olosuhteiden pakosta. Eihän sille mitään mahda, että erotilanteissa se menee joskus niin. Eihän lapsia voi kloonata tai jakaa kahtia, vaan vanhemmat saavat olla lastensa kanssa eron jälkeen vuorotellen.
Voi lapsi parat!!! Meidän käy niitä niin sääli että joutuvat elämään vailla omaa kotia. Koti on paikk amissä asutaan vaikituisesti eikä paikka minne mennään viikosi ja taas viahetaan paikkaa.. kiertolaisiksi sanottiin ennen, niitä ovat nyt tämän päivän lapset. Heitteillä.
Onks sun paikka annettu toiselle? siis se pehmustettu huone kakolasta?
Mitä parkoja ne ovat joilla molemmat välittävät vanhemmat, sun lapsesi ovat parkoja ja rassukoita, jotka menetti oman isän sinun ansiostasi, ja joutuvat asumaan mielenterveytensä menettäneen äitin kaa, joka vielä haukkuu ja mollaa isää joka päivä, voi parkoja voi....
Lässyn lapsia säälittää, kun on tommonen ala-arvonen vanhempi! Jos mulla ois ollut tollanen äiti kun Lässy on niin häpeisin häntä suuresti. Ei tollanen sisältä mätä voi olla hyvää seuraa omille lapsille.
Veikkaan, että Lässyn miniät ja vävyt ovat saaneet kuulla kunniansa jonkun elämän osa-alueelta ja tietävät mikä p-aska tämä Lässy on!!!!
Ole hyvä vaan, sinä voit sääliä vaikka kaikkia suomen lapsia ja ihmisiä!;))
No onneksi en ole sun äiti enkä mitään sukua sulle, saisin hävetä sinua loppuelämäni. Onneksi minulle tuli vain fiksuja lapsia, jotka ymmärtävät kuka heistä välittää ja kuka ei.
Miksi olisi? Eihän nyt kukaan fiksu ala syyttömiä tuomitsemaan, en minä ainakaan.
Mies ja suttura teki väärin he eivät ansaitse meitä eikä meidän sukua.
Ja lapseni ovat nähdneet millaista on kasvaa ilman isää kun sutturat rikkoo perheen, niin luulen että ei koskaan hylkää omia lapsiaan. Heille oma perhe ja suku on kaikista tärkeintä, sen he ovat oppineet minulta. Perhettä ei jätetä.
Jos sinusta tuo ajattelutapa on mielipuolista, niin se on sun asia, meillä on asiat niiiiiiiiiiiiiiiiin hyvin kuin olla voi. Sille oot kovin kateellinen.
Ihan kummastuttaa kun olen seurannut tätä sinun olemassa oloa täällä.
Postailetko sä täällä aina? Aamut, päivä ja illat läpeensä? Oletko oikeasti täällä ollut jo yli kymmenen vuotta aamu, päivä ja ilta tahdilla paasaamassa samaa surullista ja ahdistavaa sepitystä? Miten sinä jaksat ? Miten tämä on ylipäätään mahdollista, kaiken sen jälkeen mitä kakkaa olet niskaasi täällä saanut? Moni olisi jo "vaihtanut maisemaa" Ei sinua täällä arvosteta, päinvastoin sinua halveksutaan.
Luovuta jo ihan oman itsesi vuoksi!!
Tätä olen miettinyt minäkin ja moni muukin niin, että lissu voitko vastata?
Varmaan yhtä paljon olet sinäkin, kun aina vastailet. Ethän muuten tietäsi että kirjoittelen täällä jos et olisi yhtä pajon täällä mukana!;))) Hih.. taisit mennä omaan loukkuun...
Yhtä paljon me täällä ollaan.
Kuule lissu vai mikä lie mielivammainen oletkaan, en tiedä, mutta tämän kaltaisen kuvan olen sinusta saanut. Olen vasta muutaman kuukauden lukenut näitä postauksia ja vain iltaisin kun minulla on siihen hetki huom, hetki aikaa. Mutta taas sinulla näyttää olevan koko vuorokausi päivästä toiseen, vuodesta toiseeen, kun katsoo postauksiesi päivämääriä ja kellonaikoja. Siitä minä johtopäätökseni olen tehnyt. Sinulla on satoja ellei tuhansia postauksia täällä eri vuosilta, joten vaikea olla tekemättä ajatusta sinusta.
Voi hyvä ihminen, et voi olla normaali, et sitten mitenkään. Sinun elämäntehtäväsi näyttää olevan, että istut koneen äärellä jankaten samaa ex miehestäsi ja hänen vaimostaan tyrkyttäen omaa "paremmuuttas" täällä muille ihmiselle, mutta metsään menee niin, että heilahtaa.....Kannattaa miettiä ja mennä itseesi hetkeksi jos vaikka tunnistaisit oireesi.....
Ei kannata antaa liikaa painoarvoa tuon yhden ihmisen murinoille. Viihdearvoa löäytyy kyllä, mutta totuuden hiventä ei ollenkaan. Muistakaa se seuraavan kerran kun taas luette kyseisen henkilön postauksia. ;)
Voi sinua ressukkaa... sinä kanssa kuulut niihin jotka elää kulisseissa ja peittelee totuuden kertomalla omia tarinoita. Totuus kun sattuu sinuun liikaa.
Jos totuus sinusta on se, että valehtelee, ja peittelee tosi-asioita, ja kaunisteleem rikkoo perheitä ja syyttelee siitä muita, niin ei sulla ole hyvä tulevaisuus eikä elämä.
Vähättele sinä vaan, ei sunkaan juttus mitään tevettä ole, kuuntelet muita, etkä omaa sydäntäsi.
Minä vähät välitän siitä mitä valehtelet, ei koske mua eikä monia muitakaan.
Voi kiitos, itsehän kyllä tiedän missä elän ja missä en. Katsos kun jotkut ihmiset ovat oma elämänsä valtioita ;) Ei tarvitse olla tilanteessa, jossa itse joutuu kärsimään. Asioihin voi vaikuttaa jao milla teoilla pääsee pitkälle.
Joillekin tämä näyttää olevan hieman hankala käsittää.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, mihin perustat nämä "totuutesi" minusta. :D Koska mitä nyt itseäni yhtään tunnen (ottakai sinä tunnet minua paremmin, ei siinä siis), mutta minä en valehtele (koska ei ole mitään syytä koskaan valehdella. Ihan kyllä kannan vastuuni teoistani ja sanoistani). tämä pättee myös peittelyyn. Koska peittely on minusta ihan sama asia kuin valehtelukin.
Olen myös ehkä erikoinen persoona ja sinun vaikea ymmärtää, ksoka minä ymmärrän faktat faktoina. Ja kyllä, olen myös sen verran terveen omantunnon ja moraalin omaava iminen, että minun ei tarvitse, ei ole koskaan tarvinnut, kenenkään perhettä rikkoa. Ei edes omaani.
Toisaalta, minä näenkin oman liittoni eteen vaivaa. Minun mieheni ei tarvitse vilkuilla muihin pöytiin. Ja sen asian olemme yhdessä, pariskuntana varmistaneet.
ja mitä tulee siihen, ettäk uuntelen muita.. Kyllä, minä kuuntelen. Ja minä kuulen. Ja niiden perusteella päätän oman mielipiteeni ja vastauksen. Valitettavasti se nyt ei ole miltään osin yhteneväinen sinun huuhaasi kanssa. Mutta toisaalta, tiedän olevani liian fiksu olemaan samaa mieltä noin katkeran ja sairaan ihmisen kanssa.
Pelkästään se, että luulet/esität tuntevasi minut, kertoo siitä, että siellä päässä ei kyllä järjen jättiläistä ole vastassa. Mutta ei siinä, ihan mukavaahan se on kanssasi jutella, kun samaan syssyyn vahvistuu käsitysomasta itsestään ja omasta järkevyydestä. :)
Mutta hei, kiva tutustua! Nyt kun näemmä tunnemme toisemme.
Sain tässä nähdä miten käy kun unohtaa perheensä ja oäädytään eroon.
Tässä tapauksessa isän menot olivat niin jatkuvia, että häntä ei juuri perheessä nähty, ei ollut aikaa lapsille, eikä muuhunkaan kotona olevaan. Piti elää eliititielämää ja kun joku kaveri jotain järjesti, ei tämä koskaan kieltäytynyt.
Työnkin jälkeen aina piti jäädä kaljalle.
No erossa ei edes halunnut lapsia itselleen ja pian muutti kaeuemmas, joten lapsien näkeminen on pari kertaa kuussa. Ny ovat sitten isän vaistot heränneet, mutta liian myöhään, isä haluasiai nähdä lapsiaan, mutta lapsella onkin oma kaveripiiri ja on mieluimmin heidän kanssaan.
Näen kyllä miehen olevan aika murtunut, mutta kun lasten kanssa pitäisi ollak silloin, kun he tarvitsevat kaikkein eniten, siitä kasvaa yhdessäolon tarve.
Mutta kun aikaa ei oel silloin, et sitä aikaa saa takaisin koskaan.
Hyvin kurjalta näytti miehen olemus nyt, kun totuuden paikka on selvinnyt.
Toki suren sitä, että isä menee alaspäin, saattaahn olla että lapset vanhentuessaan taasen haluaisivat iäsnsä luokse, mutta onko sekään sitten mahdollista.
Eli tärkeintä olisi olla siellä omassa kodissa perheessa ja sanoa ei niin kavereille, kuin liian aikaa vieville harrastuksillekin ja viettää se aika lasten kanssa, kun he ovat pieniä ja tarvitsevat vanhempansa ja molemmat lähelleen.
Näin käy monelle isälle, että lapset eivät enää tulekaan, eikä se ole äidin vika, vaikka syytetään monesti. Lapsi vain löytää kaverinsa sieltä lähivanhemman läheltä ja koulusta, ei hän halua enää matkustaa harvoin nähdyn isän luokse, jonne ei pysty kehittymään minkääänlaista kaveripiiriä.
Tuossa lähellä on nyt ollut parissa perheessä aika itkuinen pienokainen, eli yöt ovat valvomista kaiken aikaa ja kireällä ovat vanhempien hermot, kuinka helppoa siitä onkaan lähteä sinne salasuhteeseen tai vain pois kotoaan.
Usein sitten saakin lähteä kokonaan.
Jotenkin toivoisin teidän nuoret perheet kestävän tuon pikkulapsiajan, kyllä se helpottaa, mutta näissä perheissä lapset ovat jo 9 kk kuukautta ja edelleen valvotaan. Vanhmmat tiuskivat toisilelen, ei ole kivaa katseltavaa.
Millä ihmeellä loisin voimia jaksamiseen yhdessä, että tuota tilannetta jossa lapsi etääntyy toisesta vanhemmastaan ei tulisi.
Nyt olen itse nähnyt, kuinka se tapahtuu ja äidillä siihen ei ole osaa eikä arpaa. Joten uskon tuota turhaa syyttämistä olevan muuaallakin.
On se kumma ettei nähdä asian oikeaa laitaa. Exiä ja laosia vähätellään, mutta mies on sankari kun vaihtaa muijansa ja lapsensa uusiin ihmisiin, ja sama ralli jatkuu, uusikko mollaa ja mustamaalaa miehen entistä perhettä nostaen omaa goaan omatoimisesti. Halpamaista.
Sitten kun joku puuttuu tuohon epäkohtaan, hän on täällä hullu, mielenvikainen ym
Näin on täällä olelut ja varmaan tulee olemaan.
Perheenrikkojia on niin paljon, että mottaa mennentullen hylätyt perheet.
Mutta pitää piilottaa se paha mitä on saanut aikaan, ja sitä ihmettelen myös miten se mies ei näe, no kun kaikki tapahtuu miehen selän takana, siksi n iitä miehiä täälläkään ole, kun heidän mielestään exä ja lapset ovat rakkaita.
ainoa joka täällä ketään vähättelee, olet sinä. Ja jos täällä jotain ikinä on vähätelty se olet sinä. Kukaan muu ei sorru yleistyksiin tai lokerointeihin. Älä ala itkemään, jos joku pelaa samaa peliä kuin sinä ;)
Höpsis, tota et usko itsekkään. Sut on vaan niin aivopesty, ettet uskalla olla oma itsesi ja sanoa miltä sinusta tuntuu.
Takuu varma on olla hyväsytty ja saada kehuja, kun myötäilee muita. Miksi?
Mitä pelkäät?
Syy siihen, miksi mielipiteeni on, mikä on, perustuu omiin havantoihini ja kokemuksiini. Niin kuin omien mielipiteiden kuuluukin. Mielipiteistä ei voi väiteillä. Se on eri asia esittääkö omat mielipiteet mielipiteinä vai faktoina. Faktoista voi väitellä.
Olen kyllä sen verran vaha ihminen että aivopesua voi kyllä yrittää mutta todennäköisesti tulisi epäonnistumaan. Sinun mielestäsi vaan se, että mielipiteeni on eroava omastasi, tarkoittaa sitä, että seuraan massaa. Eikö tämä tarkoita juurikin sitä, että mielestäsi kaikkien tulisi olla kanssasi samaa mieltä, eikä omata omaa persoonallisuutta ja omia mielipiteitä? Eikö sitä lasketa aivopesun yrittämiseksi? Toisin sanoen, yritätkö sinä täällä aivopestä minua? ;DD Onnea sen asian suhteen. Katsotaan sitten elämän kokemusten myötä, josko mun näkemykset muuttuisivat, mutta tällä hetkellä ajattelen näin ja siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ei ainakaan noin heikoilla perusteluilla, mitä itse annat.
Yrität koko ajan kääntää asian omaksi eduksesi. Olen uesein sanonut että en piittää mitä muut ajattelevat miten me toimimme, emme koskaan tee mitään siksi muut niin tekevät emme halua hyväksyntää olemalla sama mieltä ja tekemällä samoin kuin muut, teemme niinkuinmeille on parasta!
Sinä voit tehdä niinkuin sinä katsot parhaaksesi vaikka valehdella tai elää kulisseissa. Se ei meitä haittaa, mutta me emme tee niin.
Minä en aivopese ketään eikä kukaan minua eikä lapsiani.
Aivan sama miski minua täällä jotkut sanovat.. uskon sen olevan kateellisuutta ja katkeruutta. Psykologiaa lukeneena ymmärrän ihmisten tuskan, että kun on vaikeaa on helppo samasistua muihin, sillä sillälailla saa sitä hyväksyntää.
Siihen me emme ole koskaan sortuneet.
Olen lapsillenikin opettanut, että perhettä ei jätetä, kukaan ei hylkää ketään missään tilateessa, ja sen he ovat oppineet minulta. Olemme lasten kanssa erittäin läheisiä ja heidän perheidensä. Isä nyt hylkäsi, mutta niin olemme mekin miehen hylänneet, siitä voi syyttää vaan yksin miestä ja sutturaa.
Jos muutan mielipiteitäni, en kenenkään tähden, vaan omasta halustani. Onneksi siihen ei ole ollut tarvetta, Lapseni on saanut minun luona turvallisen kodin, ihanan äidin joka on edelleen tukena ja lähellä. Me emme ole menettäneet mitään, mutta mies on, siitä saa syyttää vaan itseään ja sutturoita. Sn lapsetkin tietävät, ja sanovatkin että olen maailman paras äiti. Muilta kiitosta ja hyväksyntää en kaipaa enkä pyydä, niillä ei ole merkitystä.
Me olemme erittäin onnellisia. Meidän onneen ei tarvi satojen ihmisten tukea, vaan omat lapset ja minä, oma suku, siinä on meidän ydin perhe!
Pääasia kaikelle on ollut, ettei mies ole koskaan tuonut niitä sutturoita lasten ja minun lähelle, muutoin emme olisi tässä emmekä onnellisia. Kun hän piti ne visusti poissa läheltämme, lapsetkin saivat onnellisen ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, nyt heillä on loistavat eväät elämäänsä. Läheisiä ja omaisia ei jätetä eikä hylätä.
Sinä siis et vain ymmärrä. No, yritetään VIELÄ KERRAN. Minä en yritä mitään kääntää miksikään. Sanon asiat niin kuin ne omalla kohdalla on ja mikä on oma mielipiteeni yleisesti asioista. Se, että olet eri mieltä joistain asioista, ei tarkoita sitä, että automaattisesti meidänkin asiat olisivat samalla tavalla.
SINÄ täällä olet se, joka yrittää väkipakolla vääntää ja kääntää kaikkien kokemukset YHTÄ SURKEIKSI kuin omasi tai omat näkemyksesi. Miten vaan, mutta jos et vielä tässä vaiheessa tiennyt, niin nyt kerron sinulle, se, että sinä olet jotain mieltä asioista tai se, että sinulla on omat kokemuksesi asioista EI tarkoita sitä, että se olisi vallitseva asiaintila.
Kukaan ei ole sanonut, että SINUN kokemuksesi, mielipiteesi tai ajatuksesi olisivat millään tavalla vääriä. EI. NE eivät ole ja sinulla on niihin oikeus. Niin kuin kaikilla meillä (joten salli meille myös meidän omat kokemukset ja mielipiteet), Mutta olisi hyvä aika lopettaa tuo mielipiteittesi pakkosyöttäminen touuksina meille muille. Koska asiat ei niin aina ole. Ja asiat ei siitä miksikään muutu, vaikka kuinka inttäisit tai väittäisit vastaan.
Sinun on aika hyväksyä se, että suurimmalla osalla täällä palstalla olevilla on täysin vastakkaiset kokemukset ja näkemykset asioihin, kuin sinulla. JA SAA OLLAKIN. Jokaisella meistä on omansa.
Ei aleta väittelemään mielipiteistä ja kokemuksista, ne eivät muutu. Eikö se ole jo todettu?
Kekustellaan mielummin itse aiheista, niin että sinäkin siellä sallit muille ihmisille ne omat näkemykset ja kokemukset ja oikeuden niistä avoimesti puhua. Eiks nii?
Itsekin mielelläni keskustelisin kanssasi kokemuksista ja erinäkemyksistä, jos se vaan olisi mahdollista. Mutta ei kukaan jaksa tuollaista jatkuvaa yleistämistä, lokerointia, syyttelyä ja jatkuvaa negatiivista uikutusta.
Kyllä aikuisen ihmisen luulisi jo kehittäneen itselleen sujuvaa komminikointia eikä lapsenomaista kiukuttelua.
Ahaa, niinpä minä ja me muut, mutta SINÄ PUHUT ASIAA???? Heheee....älä viitsi iso ihminen puhua potaskaa.
Mulle ei ole se tärkeää mitä sä sanot, vaan se että MINUN LAPSENI JA HEIDÄN PERHEENSÄ VOIVAT HYVIN JA OVAT ONNELLISIA. Se riittää meille. Ja sitä he ovat!
Mutta eivät olisi, jos olisivat joutuneet isän ja sutturan kynsiin palloteltavaiksi ja haukuttaviksi! Kyllä minua olisi äitinä hävettänyt, jos siihen olisin suostunut.
Ajatteleppa, että meillä on tallessa kaikki, koko sukukin. Miehellä ei ole mitään.
Kyllä jokainen rakentaa oman tiensä itse ei ketään voi pakottaa mihinkään. Joskus se menee vikaan, kuten olemme saaneet todeta, miehen elämä on hukassa, meidän ei. Siihen me ei olla syyllisiä.
Kyllä, minä puhun asiaa. Mutta HUOM. en ole missään vaiheessa sanonut, että minun kokemukseni ja minun mielipiteeni olisivat FAKTOJA.
Sinä et voi sanoa, että minun näkemykseni olisivat vääriä tai minun kokemukseni pskaa. Menikö äskeisestä tekstistä jotain ohi?
Ja jos nyt otan kantaa tuohon sinun kokemukseesi ja mielipiteeseesi (johon sinulla on täysi oikeus). Niin hienoa, jos sinun perheelläsi menee hyvin.
Ja se on tavoteltava päämäärä. Niin kuin meillä kaikilla. Olla onnellisia. Mutta sinä et ole se, joka määrittelee kaikille ihmisille sen onnellisuuden mittarin tai lähtökohdat.
Sinä olet onnellinen (mitä vähän epäilen kylläkin, kun lukee tekstejäsi) oman toimintasi seurauksena. Se, että joku toinen toimii ja valitsee eri tavalla, ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi jotenkin vähemmän onellinen.
Ja mitä sanot tuosta vaihtoehdosta, jos olisit päättänyt toisin. NO, se on siis olettamus. Että asia a olisi tapahtunut jos olisitkin valinnut asia b:n. Et siis voi faktana sanoa, että loppu tulos olisi ollut tietynlainen. Ethän käynyt läpi kyseistä valintaa.
Ja se, jos olet eronnut miehestäsi, meinaa sitä, että mies menetti kaiken erossa. Se nyt vaan ei voi pitää paikkaansa. Millään muotoa. Mietippäs itsekin. Mies on kuitenkin jonkun lapsi, hänellä on vanhemmat. Ja kuten täällä perään kuulutta hyvien vanhempien ominaisuutta niin samalla myönnät, että tämä entinen appsi perheineen olisi huonoja vanhempia, kun lapsensa hylkäisivät. Se nyt ei vaan käy jokseenkin ajatuksenjuoksuun. Mutta uskotaan sitten, jos niin sanot. Vaikka tosi asiahan on se, että se on yks ja sama, miten sinä kuvittelet entisen miehesi elämän olevan, et koskaan voi varmana tietää mitään. Ethän kuulu enää hänen elämäänsä, niin kuin olet monestio täällä sanonut.
Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta vikasta lauseesta, jokainen valitsee oman tiensä, eikä ketään voi pakottaa. Voisitko siis itse toimia myös sen mukaan ja sallia meidän muidenkin valita se oma tiemme ja omat kokemuksemme omine mielipiteineen.
Voi kun sinä olet lapsellinen, kitkerän katkera ja minä-keskeinen!
Kuuleppas ny! Mitä väliä sillä on kuinka monta kyllä vastausta saat ja kuinka monta ei!!!! Hyvänen aika.. mitä sillä on väliä? Ei tämä ole kilpailu kumman mielipiteet tuottavat enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta?
Minä en välitä vaikka olisin yksin mielipiteeni kanssa,! Ihan sama, asia on minun ja minulle tärkeä.
Sinä vaanhaluat satoja hyväksyntiä sun juille, silloinko niillä on vasta arvoa???
Huh huh... ei määrä vaan laatu ratkaisee. Etkö osaa ajatella itse, vaan se mitä muut ajattelee on oieka vaikka sinusta ei! Aivan väärä periaate.
Oikeassa ei ole ne ihmiset jotka ajattelevat samoin vaan ne jotka ajattelevat itse.
OKei, No jos tuo ajattelutapa parantaa sinun oloasi niin mikäs siinä. Ei onneksi realiteettien puitteissa ole syytä olla katkera eikä edes kitkerä eikä edes muutakaan negatiivista :)
Enkä minä vaadi täällä kyllä vastauksia enkä edes ei vastauksia. Sinähän täällä vaadit koko suomi24 uusperhe kansakuntaa alistumaan sinun hirmuvaltaasi. :D Se on sinun ongelmasi. Minä vaan satun ottamaan knataa näihin teksteihisi. Tykkkäät siitä tai et. Mutta sanavapaus on sanavapaus ja se toimii molempiin suuntiin. Niin sinulla kuin minulla. :D
ELi anteeksi, jos olen loukannut sinua jollain tavalla kommentoimalla sinun tekstejäsi. Se ei suinkaan ole ollut tarkoitus. Kunhan olen yrittänyt saada aikaiseksi keskustelua. Ja nähtävästi ihan hyvin ion onnistunut. Vaikka laadusta voidaankin kiistellä.
nii hitsi, anteeksi jos minun omat mielipiteet ei kelpaa sinulle. Voivoi., No, onneksi itse tiedän mistä puhun, vaikka sinä et tietäisikään.
No hard feelings. Älä säkään itke.
Sinä psykologiaa lukenut, sinun pitäs tietää mitä tarkoittaa katkeruus ja kateellisuus millä lailla täällä olevat voivat olla sulle katkeria, mitä pahaa sinä olet meille muille tehnyt, et me ollaan tultu sulle katkeriksi? Katkeruushan syntyy jos ihmistä on kaltoin kohdeltu vuoskymmeniä, riistetty, hakattu, henkisesti mollattu,ei hyväksytty joukkoon.
Mistä me muut voimme olla sulle kateita, siitäkö ,että sinä olet mielenterveytes menettänyt ja lapsesi on menettänyt isänsä sun takiasi, siitäkö?
Sanoit että lapsesi ei perhettä jätä, katsotko sitte vaan sivusta, jos lapsesi kärsii ja, jos sen aviopuoliso hakkaa ja henkisesti pahoinpitelee lastasi, ehkä syytät siitäkin lastasi ja sanot et liitossa pysytään vaikka turpiin tuleeki .
En ymmärrä sun ajatuksen juoksua alkuunka.
Tiedät kyllä mitä tarkoitan. Perheenrikkominen on eri asia kuin hakkaaminen.
Kukaan ei saa rikkoa kenenkään perhettä. Siitä on ollut kyse.
Aivan, perhettä ei saa tieten tahtoen ketään rikkoa. Olen täysin samaa mieltä. Mutta herääkin kysymys, koska sinä olet eronnut niin...
Miksi sitten rikoit oman perheesi? Tai miksi sinä ja entinen miehesi rikoitte oman perheenne? mIksi ette saaneet sitä kestämään?
Enkä hyökkää ketään vasten tai moralisoi tai muutakaan. Ihan vilpittömästi haluaisin tietää vastauksen tähän kysymykseen.
Et vastannut kysymyksiini tuosta katkeruudesta ja kateudesta.
Mitäs teet, jos tyttäresi tai poikasi on onneton liitossaan ja rakastuukin toiseen ja hakee eron niin sitten vissiin hylkäät hänet, koska hän on sitte perheensä rikkonut niinkö?
Miksi pidät niitä appivanhempiasi niin täydellisinä, vaikka ovat poikansa hyljänneet sinun juttujesi mukaan, kun kuitenkin itse julistat, että ei perhettä jätetä.
Ehkä sinäkin sitten hylkäät poikasi, jos hän jättää miniäsi onnettomasta liitosta ?
Vai koskeeko se sinuun päin tapahtuvaa liikettä, sinä et poikaasi hylkäisi syyn täytyy aina olla ulkopuolisissako, siis miniässä ehkä?
Noopa, tahallaan haaastat riitaa ja heität vettä kiukaalle. Hm.. mikä on sun ongelmasi???
Jos minä, ja lapset ja mies olisimme rikkoneet perheemme, olisn kertonut sen. Mutta kun näin ei käynyt, vaan ulkopuolinen sutra rikkoi pehreemme. JOKOHAN NYT YMMÄRRÄT!!!
Sinä itse ole perheenrikkoja, koska et näe ulkopuolisissa mitään vikaa, vaan syyt on aina exissä ja lapsissa. Niinpä...
Meinaat siis että jos naapuri kolhii mun auton omassa pihassani niin syy on minun????? Tämäkö on se kehys mihin sullot kaikki asiat? Vika on muissa ei sinussa koskaan, vaikka tiedät tekeväsi väärin?
En haasta riitaa enkä heitä vettä kiukaille. Keksustelu foorumeiden tarkoitus on keskustella. Sitähän tässä juurikin teen.
Anteeksi, jos mielipiteeni herättää närkästystä. Mutta kuten moneen otteeseen olen sanonut, mielipiteistä ei kannata kinastella. Jokaisella on omansa.
Mielestäni käsite perheenrikkoja ja jos haluat jotain henkilö'ä sillä tittelillä kutsuia, vaatii sen, että ihminen oikeasti olisi mennyt jonkun perheen väliin tavalla tai toisella.
Itse en ole koskaan niin tehnyt. Joten tuo väitös on täyttä humpuukia ja kumpuaa jostain omista olettamuksistasi tai toiveistasi. Valitettavasti nyt ei sinun todellisuus ja minun todellisuus kohtaa. Mutta jos minun mielipiteitteni mukaan lokeroit minut perheenrikkojaksi niin se on sinun mielipiteesi. Sinun mielipiteesi ei muuta minua miksikään, mitä en ole.
Ja kyllä ihmisissä on paljonkin vikaa, kaikissa. Olemmehan me ihmisiä. Se on normaalia. Olisi aika rasittavaa jos kaikki maailman ihmiset olisivat täydellisiä. Pointti onkin siinä, miten ne omat virheet korjaa ja miten niistä ottaa vastuun ja oppia tulevaisuutta varten.
EN kyllä yhtään käsitä mistä olet nuo näkemyksesi taas repinyt (jos lukee minun tekstejä) mutta niinhän se on. Jokainen mieli käsittelee luetun ymmärretyn juuri niin kuin itse haluaa. Ja sinä nyt haluat juurikin noin asiat ymmärtää. Se ei kuitenkaan ole se, mikä on ollut tekstin pointti.
Juuri näin, perheenrikkoja hajoitti perheemme! Sitä tässä olen sulle yrittänyt teroittaa että näin monesti ihmisille käy, että ulkopuolinen tulee ja rikkoo toisten perheen. No vihdoin tajusit.
No jos et itse ole perheenrikkoja, niin miski puolustelet heitä jotka ovat? Minusta siinä ei ole mitään hyvää. Eniten se koskee lapsia, jotka jää ilman isää.
Näin voi olla, mutta jos joku perheenrikkoja on mielestäsi rikkonut perheenne SE ei tee minusta perheenrikkojaa. Kuten olen sinulle yrittänyt tässä selittää.
Ja sanot kuinka monta kertaa tahansa tuon sinun kokemuksesi ja mielipiteesi niin olen vain yksinkertaisesti eri mieltä. Minun mielestäni kukaan ulkopuolinen ei pääse rikkomaan toimivaa parisuhdetta. Kyllä siinä suhteessa pitää olla jotain vialla, jos toinen osapuolista lähtee houkutusten mukaan. Päävastuu on aina sillä parisuhteessa olevalla ihmiselä. Sinkut on sinkkuja. Vaikka moraalia myös heiltä toivoisin itsekin. Ja kyllä olen itse ollut myös petetyn roolissa. Joten tiedän, miten pahalta se tuntuu. ja tiedän siis mistä myös itse puhun ja mihin perustan nämä omat näkemykset ja mielipiteet.
Tästä siis päästään siihen, että olemme eri mieltä ja kummankaan on turha enää jankkaa omia näkemyksiään??
Aivan. Älä siis kommentoi minun näkemyksiäni väärään suuntaan minun ajattelumaailmastani! Niin en minäkään sinun.
Näin en ole koskaan tehnytkään. Olen vain manininnut oman mielipiteeni. Ja et ole siitä tykännyt ja alkanut väen vänkäämälle pakkosyöttämään omaa näkemystäsi ja siinä samalla taklaamaan minun mielipiteeni :D
Joten that's it. kerrankin ollaan jostain samaa mieltä, eli siitä että ollaan eri mieltä.
Olen seurannut teidän sananvaihtoa, ja täytyy myöntää, että toinen eli Lussu on täysin kuutamolla!
Minä olen täysin ymmärtänyt jo alkumetreillä mitä haluat sanoa, mutta tämän toisen päähän ei mene viestien sanoma edes toistamalla!
Lissulla on pakkomielle ja se ei muutu!
En pode huonoa omatuntoa, mutta sydänsuruja kyllä. En tapaa vanhempia lapsiani kuin joka toinen viikonloppu, koska lasten äiti ei suostu muuhun järjestelyyn. Hän muutti kauemmas vain sen takia, että viikko/viikko systeemi ei onnistu. Hävetköön siis lasten äiti. Minä yritän sietää tilannetta. Olisin halunnut vaikka lähihuoltajuuden, mutta näin se kuitenkin meni.
Vaimoni lapsi on meillä yli puolet ajastaan. Vietän hänen kanssa paljon aikaa, ja mielelläni. Se aika ei ole pois omilta vanhemmilta lapsilta, koska heitä EN VOI tavata enempää.
Meillä on myös yksi yhteinen lapsi, joka asuu tietenkin meillä koko ajan.
Tällä systeemillä mennään. Muuta ei voi. Onneksi lapset tuntuu voivan hyvin.
Lissu on oikeessa! Kaikki vaan haluu ymmärtää hänet tahallaan väärin.
Lissu on hullu!
Lässy todellakin on hullu!