Kirjoitan tänne, kun en voi kirjoittaa/kertoa muuallakaan mitään...
Mietin joka päivä, näemmekö vielä? Minulla on jotenkin ikävä sinua.. Tuntuu ettei tämä ikävää ole vaan jotain..Sinun hymyäsi ja katsettasi ikävöin ja koko olemusta...
Sinä siellä jossain pidät minua ihan........
Mietin joka päivä, näemmekö vielä? Minulla on jotenkin ikävä sinua.. Tuntuu ettei tämä ikävää ole vaan jotain..Sinun hymyäsi ja katsettasi ikävöin ja koko olemusta...
Sinä siellä jossain pidät minua ihan........
Vastaukset 22
Vanhimmat
........minä?
jota rääkkäät? sil n?
Eikös rakkaus ja ikävät oo täynnään juuri sun tekeleitäs?
päätellen meni naiselle?
se työn orja joka pusutteli siä?
Arvoituksellinen aloitus.
Hiljaa toivon, että se vielä tapahtuisi: katseiden kohtaaminen. En uskalla edes kuvitella, minkälaisen myrskyn se sisälläni aiheuttaisi! Pyörremyrskyn, joka vaikuttaisi koko loppuelämääni ihan haluttuun suuntaan.
Rakastuneena uskoo kaiken olevan mahdollista ja esteiden olevan vain pieniä yhteisiä hyppyjä, johon olen valmistautunut . . .
olit. yök.
mietin itsekin, mihin lie maailman tuulet kuljettaa,,, ei kovin kauas kuitenkaan.Sen tiedän, tietyista syistä, jotka järki sanelee. Pitäisi päätöksiä tehdä, tärkeitä, eikä olisi aikaa tunteilulle eikä muulle, mutta eipä niille voi mitään, on tullakseen, jos tulee.
ehkä hänen kanssaan kohdataan kasvokkain...vielä.
hhhhhmmmm.....
olen päätökseni tehnyt ja suunnan tiedän, kunhan vain...
erään kanssaan kohdataan vielä, ehkä.
Kohdataan:)
Vaikka tiedänkin ettemme näe koska hän ei sitä aiemmin halunnut eikä tilanne liene muuttunut.
Mutta ajatus näkemisestä tuntuu .. en löydä sanaa.
Tavata ihminen joka merkitsi niin paljon ja joka sittemmin toimi tavalla jota on vaikea ymmärtää. Tavalla joka musersi ja sai aikaan tunteen että on huonoakin huonompi ihminen. Ihminen jota saa ja pitää muistuttaa huonoudesta aina uudelleen.
Pelko olisi liian suuri, pelko että sama tapa jatkuisi. Jo ajatus siitä saa vapisemaan ja
kyyneleet silmiin.
kerrassaan.
Miten hän sitten oikein toimi sinua kohtaan?
Sinä jätit.
Laitoinkin hänelle viestiä eilen! Et saa minulta yhtään ainoata tunnetta, joista elät!
Vain tämä kirjoitettu, mutta ole hyvä. tiedän mitä olen tekemässä!
Vapise ajatuksesta, portto!
Toivottavasti nähdään vielä.
Olen etsiskellyt sua nyt kohta kolme kuukautta, tännekin ajauduin vaan siksi että olisit tunnistanut minut teksteistäni.
Meidän tapaaminen kun silloin viimeksi oli vähän, noh... jotenkin erikoinen ;)
Aktiiviset etsinnät on nyt lopetettu ja elämä jatkuu, toivoisin silti vielä törmääväni sinuun jossain. Lupaan olla rohkeampi silloin.
heilun tunteen ja järjen välimaastossa
* tunteet huutaa hänen nimeään
* ikävä jyystää, yrittää pakoittaa tekemään jotain johon ei ole hänen lupaa
* järki muistaa hänen viimeisimmän tekstiviestin ja kehoittaa
katsomaan tulevaisuuteen mutta samalla toivoo että hän seisoo siellä - on
vastassa...
molemmat kaipaa ja ikävöi hänen katsettaan, halaustaan jopa sitä surullista hymyä...
Sama ikävä itsellä. Olen kuitenkin tehnyt voitavani. Hän ainakin tietää tunteistani, kun olen ne hänelle kertonut. Hän ei ole kertonut omistaan. Joskus ajattelen, että olisin onnellinen jos sanoisi ettei ole koskaan mitään tuntenut. Sekin olisi parempi kuin tämä epätietoisuus. On päiviä jolloin toivon että näkisin hänet vielä. Rupeaisin varmaankin vaan itkemään.. Jos tietäisin, että hänkin kaipaa ja pitää minusta, en epäröisi hetkeäkään ottaa yhteyttä ja pyytää tapaamista. Mutta kun en tiedä. Enkä nähtävästi tule koskaan tietämään.
Voiko ikävä jyystää????? Sorry tämä yllättävä asiattomuus, mutta tuli vain hymy tahattomasti. Tsemppiä sinne.
…sontiaisena?
Joo, niin pidänkin, mutta ikävöin silti. ;)
Susta tuli mulle niin läheinen aikanaan, mutta nykyisin on kuin meidän välillä olisi sellainen yksisuuntainen ikkuna. Näen sut, mutta sä et näe etkä kuule mua, vaikka mitä tekisin.
Annan sulle "välikäden kautta" pieniä merkkejä siitä, että oon vielä elossa, mutta mun olemassaoloni ei sua kiinnosta niin paljoa, että kyselisit kuulumisiani tms. Mitäpä tässä muuta voin kuin pysyä susta kaukana sitten, en halua irl ärsyttää sua läsnäolollani, joka ilmeisesti ei ole toivottuakaan sun puoleltasi.
Sitä miettii vieläkin, josko se mun viime uudenvuoden viestini katosi bittiavaruuteen tai se synttäriviestini juuttui sun työpaikan sähköpostin roskapostisuodattimeen. Olis nuo kyllä jo tosi huonoa tuuria...
Minnepäin menee? Mikä sai ikävöimään?
Naiselta miehelle lappi