Kirjoitin tämän aikaa sitten, ja vaikka se on henkilökohtainen minun ja hänen välillä, ajattelin että se voisi tuottaa iloa myös teille.
Tapasimme lopulta, kesän lopulla,
vihreällä nurmella.
Tuo hetki menneisyyden,
yhä tuo mieleen kesän sen.
Viikot, kuukaudet kuluivat,
syksy, talvi - yhteiset hetket vielä muistuvat.
Jotain kuitenkin vikana,
onko enkelini sokea?
Kyyneleitä vuodatin hetken, toisenkin,
se ei ollut ajatukseni rakkaudesta.
Kuitenkin silloin päätin, todella päätin,
näyttää enkelilleni vilauksen,
omasta sydämestä.
Kuluivat kuukaudet, vuosikin,
aloit kasvaa, tottua ajatukseen,
joka päivä vierelläsi olisin,
kertoen, näyttäen,
sydämeni avaten.
Kaiken annoin minkä osasin,
kertoen, näyttäen.
Mutta eräänä päivänä kysyen, yllätit.
Kysyit, enkä kyennyt vastaamaan - Mitä on rakkaus?
Kysyit jotain vaikeaa, niin vaikeaa,
ettei sitä voi sanoin kuvittaa.
Sen voi vain tuntea, kokea,
silloinkin kun tuntee olevansa sokea.
Vuodet, vuosikymmenet kuluivat,
vartuimme, yhteen kasvoimme,
kunnes jälleen eräänä päivänä, toisiamme,
silmiin katsoimme.
Pyysit uudelleen,
jälleen uudelleen,
kertomaan, näyttämään,
mitä on rakkaus?
Katsoin silloin silmiisi, unohtaen,
menneisyyttä muistellen.
Kerroin silloin rakkaani,
katso syvälle silmiini,
tätä tarkoittaa, kun rakastaa.
Siitä hetkestä kun tavattiin,
olen sinua katsonut,
rakkauttamme varjellut.
Milloinkaan en ole unohtanut,
katsetta pois kääntänyt.
Hymyillen katsoit silmiini,
syvälle silmiini.
Kerroit, että olet aina tietänyt,
tuntenut - mitä tarkoittaa rakastaa.
Läpi elämämme tuntemukset nuo,
olit aina nähnyt, tuntenut,
ja mitä silmät eivät näe,
sen kuitenkin sydämessään tuntee.
Kerroit myös, sillä vaikka olisitkin sokea,
sydämelläsi tiedät sen, silmäni ovat vihreät.
Vaikket näkisikään silmiäni,
voit sen kuitenkin sydämessäsi tuntea,
vuosien kuluessa, yhteen kasvaessa,
juurtuessa,
että sydämessäsi on aina ollut rakkaus
ja sen kajastus on vihreä.
-kg
Tapasimme lopulta, kesän lopulla,
vihreällä nurmella.
Tuo hetki menneisyyden,
yhä tuo mieleen kesän sen.
Viikot, kuukaudet kuluivat,
syksy, talvi - yhteiset hetket vielä muistuvat.
Jotain kuitenkin vikana,
onko enkelini sokea?
Kyyneleitä vuodatin hetken, toisenkin,
se ei ollut ajatukseni rakkaudesta.
Kuitenkin silloin päätin, todella päätin,
näyttää enkelilleni vilauksen,
omasta sydämestä.
Kuluivat kuukaudet, vuosikin,
aloit kasvaa, tottua ajatukseen,
joka päivä vierelläsi olisin,
kertoen, näyttäen,
sydämeni avaten.
Kaiken annoin minkä osasin,
kertoen, näyttäen.
Mutta eräänä päivänä kysyen, yllätit.
Kysyit, enkä kyennyt vastaamaan - Mitä on rakkaus?
Kysyit jotain vaikeaa, niin vaikeaa,
ettei sitä voi sanoin kuvittaa.
Sen voi vain tuntea, kokea,
silloinkin kun tuntee olevansa sokea.
Vuodet, vuosikymmenet kuluivat,
vartuimme, yhteen kasvoimme,
kunnes jälleen eräänä päivänä, toisiamme,
silmiin katsoimme.
Pyysit uudelleen,
jälleen uudelleen,
kertomaan, näyttämään,
mitä on rakkaus?
Katsoin silloin silmiisi, unohtaen,
menneisyyttä muistellen.
Kerroin silloin rakkaani,
katso syvälle silmiini,
tätä tarkoittaa, kun rakastaa.
Siitä hetkestä kun tavattiin,
olen sinua katsonut,
rakkauttamme varjellut.
Milloinkaan en ole unohtanut,
katsetta pois kääntänyt.
Hymyillen katsoit silmiini,
syvälle silmiini.
Kerroit, että olet aina tietänyt,
tuntenut - mitä tarkoittaa rakastaa.
Läpi elämämme tuntemukset nuo,
olit aina nähnyt, tuntenut,
ja mitä silmät eivät näe,
sen kuitenkin sydämessään tuntee.
Kerroit myös, sillä vaikka olisitkin sokea,
sydämelläsi tiedät sen, silmäni ovat vihreät.
Vaikket näkisikään silmiäni,
voit sen kuitenkin sydämessäsi tuntea,
vuosien kuluessa, yhteen kasvaessa,
juurtuessa,
että sydämessäsi on aina ollut rakkaus
ja sen kajastus on vihreä.
-kg
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.