Oikeudenmukaisuudesta

Kristinusko on yksi niistä uskonnoista jossa Jumalaa pidetään oikeudenmukaisena, mutta silti omalla toiminnalla ja puheilla romutetaan tämä mielikuva nopeasti epäsuorasti. Jos mietimme evankelioinnin merkitystä, niin se lienee se, että mahdollisimman moni ihminen tulisi tietoiseksi kristinuskosta ja mahdollisuudesta pelastua, eli välttää kadotus. Kadotusta pidetään kristittyjen taholta oikeudenmukaisena rangaistuksena.

Mave toi toisessa ketjussa esille erittäin hyvän kysymyksen:

"Miksi Jumalan pojan pitää pelastaa ihmisiä Jumalan tuomiolta, jos Jumala on oikeudenmukainen?"

Samoin voi kysyä että jos kadotus on oikeudenmukainen tuomio, niin miksi kristityt haluavat pelastaa ihmisiä oikeudenmukaiselta tuomiolta saarnaamalla evankeliumia?

Koska armo saadaan kristinuskossa vain uskomalla, ja se on väitteen mukaan ansaitsematonta, johtaa se siihen että asia pitää tulkita niin, että kadotus on oikeudenmukainen tuomio, mutta taivas taas ei ole. Kristinuskossa siis pyritään kaiken aikaa epäoikeudenmukaisuuden toteuttamiseen kun tavoitellaan taivaspaikkaa.

Toisinaan sanotaan että ylpeys estää hyväksymästä Jeesusta, mutta mielestäni kyse on terveestä itsekunnioituksesta että haluaa kantaa valinnoistaan vastuun, olettaen tietenkin että henkilö ensin pitäisi kristinuskoa jollain tapaa totuutena. Tekoihin ja eletyn elämän valintoihin perustuva systeemi olisi paljon oikeudenmukaisempi kun asiaan ei sotkettaisi uskoa. Usko kun perustuu vielä pitkälle itsensä mielyttämiseen joten sen motiivi ei ole edes erityisen jalo. Sanotaan kuitenkin usein että pelastus perustuu armoon ettei kukaan pääsisi kerskaamaan. Selityksenä tämä on hokema jolla ei voi perustella asiaa. Jumalalla olisi tietenkin täysi mahdollisuus tulkita kerskaaminen rikkeeksi halutessaan ja rangaista siitä erikseen. Vanhaliitto oli myös kristinuskon mukaan Jumalan suunnittelema ja tuolloin hän ei nähnyt tuota teoilla kerskaamista ongelmana.

Ymmärrämme tietysti myös sen, ettei se edes edusta ansaitsematonta armoa jos sen voi saada ainoastaan mielyttämällä Jumalaa uskolla ja palvomalla tätä. Miksi epäusko kristinuskon Jumalaan olisi suurempi synti kuin monien uskoon tulleiden murhamiesten jotka pelastunevat uskollaan? Tämä osoittaa että Jumala katsoo oman palvontansa kaikkein tärkeimmäksi asiaksi ja vähemmän merkitsee se, miten ihmisyksilö toimi elämänsä aikana toisia ihmisiä kohtaan.

Minä haluaisin joskus kuulla kristitystä joka sanoo aikovansa hylätä viimeisellä tuomiolla Jeesuksen sovitusveren koska rakastaa Jeesusta niin paljon, että jo periaatteestakaan ei halua hyväksyä rakastamansa henkilön kärsivän puolestaan, vaan haluaa kantaa itse teoistaan vastuunsa. Jos joku tekisi näin, olettaisi oikeudenmukaisen Jumalan toteavan että tässäpä on meillä omat tekonsa tunnustava ihminen joka haluaa osoittaa kunnioitusta Jeesukselle ja niitä kohtaan joita vastaan rikkoi, ja kantaa vastuunsa teoistaan. Jos joku olisi ansainnut armon, juuri näin toimiva henkilö olisi sen ansainnut osoittaessaan suurta pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen sekä henkistä selkärankaa.

Kysynkin papeilta ja muilta palstalaisilta, millainen Jumala olisi, jos hän ei suhtautuisi kyseiseen henkilöön erittäin positiivisesti?