Eikö teillä ole edes tuttavia?
Nuoret yksinäiset aikuiset, miten yksinäisiä olette?
fsdsgdsfsdf
5205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksinäisyys on hieman eri asia kun yksinäinen jos ei ole edes tuttavia. Yksikin kaveri riittää jos hänelle voi purkaa tunteitansa. Itselläni olisi menoa ja meininkiä eli tapahtumia, missä tapaisi samanhenkisiä, mutta kun olen jotenkin erakoitunut, enkä haluaisi myöntää kenellekään, että kaipaan todellista ystävää johon uskaltaisi luottaa.
Itselläni on yksi kaveri jota näen ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja sitten on vanhemmat. Harvemmin puhun puhelimessa ja jos joku soittaa liittyy se yleensä työhön. Suurimman osan ajasta vietän joko yksin kotona tai töissä.
Sulla on sitten jo hyvällä mallilla asiat jos on yksi kaveri, ole ylpeä siitä!
On ikävä myöntää itselleen, ettei voi puhua kenellekään oikeista ongelmista ja syy löytyy vain itsestä, pitäisi uskaltaa vain avautua jollekin.
Olet oikeassa minulla on asiat sinällään hyvin että on yksi oikea kaveri, tai pitäisi varmaan sanoa ystävä. Hyviä luotettavia ystäviä joille puhua vaikeista asioista on vaikea löytää enää aikuisiässä mutta mahdontonta se ei ole. Kannattaa kuitenkin muistaa että sellainen ystävyys ei yleensä synny hetkessä. Uskon että kun tutustut tarpeeksi hyvin johonkin ihmiseen jonka kanssa synkkaa rohkaistut myös pikkuhiljaa puhumaan mistä vaan tämän kanssa.
Kiitos rohkaisusta :)