syödä niin paljon, että on huono olo joka päivä BED? Esimerkiksi aamulla 3 isoa leipää(halkaisija 20cmx5cm),päivällä välipalaksi puoli pakettia ruispaloja(se isompi pussi ja voilla ja juustoilla) puolikas maito, päälle suklaalevy. päivälliseksi vähintään 2 isoa annosta ruokaa, illalla kokonainen patonki ja namia...yök.vihaan tätä mässäilyäni jota en vain pysty lopettamaan. Mahani pingottuu aina kivikovaksi ähmimisen jälkeen. olen toistaiseksi normaalipainoinen, mutta kohta tätä menoa ihravuori.
normaalia?
nainen32
182124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei todellakaan, hillitse jo itsesi...! Luettelit juuri normaalit VIIKON eväät - suurinpiirtein! Huh..
Onko sinulla tai muilla tämän viestin lukeneilla jotain ehdotuksia millä tuon ahmimisen saisi lopetettua/hillittyä? Voin todella pahoin kokoajan ja silti syön8ja tietenkin yksin). En voi syödä vain esim. kahta palaa leipää...menee aina puoli pakettia. Lopetin kuukaudeksi leivän ja herkkujen oston, mutta sitten illalla keitin kattilallisen puuroa(5l) ja söin kaikki kerralla sokerin kanssa päälle maitoa lähes purkki. tuon periodin aikana söin myös päivällä ns. kevyesti keittoa, mutta aina miltei puolet padasta. Aamiaisen jätin kuitenki väliin.
Eiköhän kannattaisi käydä esimerkiksi apteekista kysymässä jotain ruokahalua vähentävää lääkettä. Myös luontaistuotekaupat kannattaisi kysellä läpi. Voisit myös yrittää vähentää syömistä pikkuhiljaa, eli yrittää syödä joka kerta vähän vähemmän. Muista liikkua!!!
Ei kuulosta normaalilta tuo. Ja toinen viestisi vahvisti vielä ajatustani. Eli tee itsellesi kysymys: miksi syöt? Yksinäisyyteen, turhautumiseen, lohduksi kylmää maailmaa vastaan? Kuuntele itseäsi, vastauksen löydät kyllä. Se ei välttämättä ole mikään mainitsemistani (tai sitten ne kaikki ja vielä muutama päälle niinkuin meikäläisellä...). Kun vastauksen olet löytänyt ETSI APUA! Älä yritä selviytyä hommasta yksin, se ei onnistu (sanon minä kokemuksen syvällä rintaäänellä).
Mitkään tabletit eivät tähän vaivaan auta, sillä apu on korvien välissä, samassa paikassa mistä tauti lähteekin. Tableteilla voidaan hoitaa oireita mutta mielestäni on tärkeämpää hoitaa alkuperäistä syytä eli sitä, mikä tämän syömisen/ahmimisen loppujen lopuksi aiheuttaa.
Jos haluat jutella aiheesta lisää, pistä postia [email protected]. Tsemppiä joka tapauksessa. Olet jo ensimmäisellä askelmalla parantumiseen kun tiedostat että sulla on jonkinlainen ongelma...
Eli olisiko aihetta mennä kallonkutistajan juttusille? Syytä syömiseeni, kun en itse keksi. En ole niinkään huolissani painoni noususta, kuin olosta "ähmimisen" jälkeen. Luulin, että tälläiset sairaudet kuuluisi teineille. En koe olevani ruma tai muuta, masentunut kyllä.
Ei välttämättä tarvitse ihan kallonkutistajalle saakka mennä, riittää kun löydät jonkun luotettavan ihmisen jonka kanssa asiasta puhua. Mutta jos itsesi masentuneeksi tunnet saattaisi olla paikallaan käydä ehkä paikallisessa mielenterveystoimistossa (terveyskeskuksen kautta, sieltä saat lähetteen) juttelemassa. Teinien sairaus BED ei nimenomaan ole, vaan meidän keski-ikää lähenevien (hui kamala mikä ajatus!), jotka emme osaa/kykene muullakaan tavalla masennustamme käsittelemään.
Tuolla alempana viestiketjussa kerroit mittasi, sinulla ei sen suhteen ole toistaiseksi mitään hätää. Pysäytä kierre kuitenkin ajoissa ettei käy samalla tavalla kuin minulle......... Muuten, varo kuitenkin ettet sitten mene toiseen äärilaitaan, eli lakkaa syömästä kokonaan. Siinä vasta huonosti käy.
Lääkärissä käynnin jälkeen sain masennukseen lääkitystä ja terapia-ajan. Syömisestäni hän ei osannut kommentoida muuta kuin, että on luultavimmin masennuksen "itsehoitoa". Terapiassa saan keskustella siitäkin enemmän. Olen silti vielä jotenkin mielestäni vain puoliksi ymmärretty, tuntui ettei lääkäri uskonut syömisongelmaani. Toivon, että terapiasta saisi todellista apua (kuten miten olla mässäilemättä).
Ei lääkäri varmaankaan ottanut syömisongelmaasi tosissaan kun sulla ei tuota ylipainoa (toistaiseksi) ole... Jännä juttu, muuten, kuinka paljon syömishäiriöissä tuijotetaan painoon. Reagoimaan aletaan lääkärikunnassa vasta sitten kun ns. normaalirajat ovat jo ylittyneet/alittuneet.
Tiedän parikin anorektisesti käyttäytyvää toistaiseksi vielä ylipainoista ihmistä jotka lääkäri on lähestulkoon nauranut ovesta pihalle kun ovat vaivojaan menneet valittamaan, ja mielestäni esim. sinulla on alkava BED johon yrität jo nyt hakea apua vaikka paino-ongelmia ei ole.
Tässä näkee nykyisen lääketieteen suuntaukseen: hoidetaan oireita (sitten kun niitä jo on) ja jätetään syy (ihminen kokonaisuutena) huomiotta.
Vinkkinä muuten, terapian lisäksi tietysti, miten saat mässäilyä luultavasti kuriin. Kirjoita ylös kaikki mitä syöt, eli pidä ruokapäiväkirjaa muutaman kuukauden ajan. Ja pidä kirjaa siten, että et todellakaan valehtele esim. määriä tms. Kirjaa totuudenmukaisesti kaikki mitä suuhusi pistät, myös vesilasilliset, ja kirjaa myös se, mitä tunnet syödessäsi, onko sulla nälkä vai ei, kenen kanssa syöt ja missä. Päivän lopuksi voit vetää ihan parilla sanalla yhteen eri tuntemuksia ja asioita mitä on tapahtunut. Toimii ainakin minulla hyvänä "kurinpito" keinona.
Onnea terapiaan, toivottavasti löydät itsellesi sopivan terapeutin.
Aloitin tänään tuon päiväkirjan pitämisen. Jotenkin pelottaa lukea sitä joskus viikon päästä.
Meni taas aamiaiseksi
klo: 7:00 paketti vanilja jäätelöä, puolikas patonki, 4 suffelia, paketti leikkelettä(5% rasvaa vain),puoli litraa maitoa.
Olotila:"Huomenna en kyllä syö näin", "Onneksi leikkele on kevyttä", "päivällä syön kyllä salaatin", "Miten olen näin sairas"
Työmatkalla kävin ns. aamiaisella
klo:9:15
pitkäwiineri, täytetty patonki, kahvia(mustana), geisha patukka.
olotila: "Eihän nuo ihmiset tiedä mitä söin aamulla, onneksi", "Miksi minä taas sorruin tähän matkan varrella olevaan kahvioon"
Joo, eihän mulla ole mitään hätää, kun olen vielä hoikka. Kai vasta sadan kilon jälkeen saan oikeaa apua. prkl.
Pahalta kuulostaa. Siis syömäsi määrät. Mutta se että rehellisesti kirjaat kaiken ylös, on hatun noston arvoinen asia. Jatka samaa rataa. Aikaa myöten sinua alkaa ottamaan päähän kirjoittaa kaikkea tuota ylös, mutta älä vaan lopeta! Jatka kirjoittamista, mutta vähennä syömistä niin kirjoittamisen kamaluus pienenee. Näin se ainakin minulla toimii, mutta vasta n. viikon kuluttua aloittamisesta.
Kun menet seuraavan kerran lääkärille, näytä hänelle päiväkirjasi. Eiköhän tuo ala uskoa että ongelmia on..... Jos ei, vaihda lääkäriä. Ja kiirehdi sitä terapeutille menoa!
Tsemppiä, sitä todella tarvitset! *virtuaalihalaus*
Kiitos kannustuksesta. *halaus*
Terapiaan aika varattuna ja lääkärille myös. Eiköhän tuo lääkäri tosiaan ala uskomaan, kun näytän sille mustaa valkosella. Siinähän sitten saa miettiä, että onko ongelmaa vai ei ;)
mulla oli/on(ei ne varmaan ikinä oikeasti lopu, vähän niinku alkoholismi) syömishäiriö. Alkoi stressistä ja lopuksi oli anoreksin ja bulimian välimuoto. En itse hakennu mistään apua, mutta jos mielestäsi et ole tarpeeksi vahva yksin auttamaan itseesi niin hae apua ulkopuolelta. Sen syyn (miksi teet niin) löytäminen ja hyväksyminen on tärkeätä!!! Siitä on hyvä aloittaa. Mä itse (yksin ku olin ongelman kanssa) olen kokeilut kaikenlaista monien vuosien aikana, mut mikään ei auttanu kunnolla. Sitte löysin sen keinon mikä auttoi mua: mu asenne kohti ruokaa muuttui, eli näen sen sellaisena ku mitä se on( otin mallia ihmisiltä joilla ei ole syömishäiriötä), ei ongelmana, ratkaisuna ,rangaistuskeinona tai lohdutuksena. Ruoka on sitä mitä se on ja sitä pitää käyttää vain ja ainoastaan nälkään.
Mulla kesti vähän aikaa ennen ku kunnolla sisäistin ajatuksen ja viimeiset kuukaudet olen ollut "kuivilla", eli ei mitään haluja, ajtuksia siihen suuntaan ei minkännäköistä "tappelemistä" edes pään sisällä. Ota vaik esim. samanlaisen mielikuvaan ruosta, ku millainen sulla oli lapsena ( tiedenkin jos sulla silloin jo ei ollut ongelmia sen suhteen).
No mitä sä täällä vingut?? Mee helvetti lenkille, ihravuori.
Vai niin ...lenkkeilen kyllä ja harrastan säännöllistä salilla käyntiä. se ei mielestäni poista kuitenkaan ongelmaa. niin ja painan 54 ja olen 163,5 pitkä ;)
tollasista celioista tulee vaan surulliseks.Kasvaakohan niistä ikinä ihmisiä?
Kirjotukses kuullosti todella tutulta. Itselläni on ollut jonkinasteinen syömishäiriö jo viitisen vuotta, mutta viimesen vuoden aikana tilanne on vaan pahentunut. Olen VIELÄ normaalipainossa, tällä menolla en kuitenkaan enää kauaa.
Syömiseni (liiallinen sellainen) on myös yhteyksissä masennukseen. Työterveyslääkärille uskaltauduin jutteleen asiasta, mutta sitä henkistä pahaa oloo yritettiin lievittää vaan pillereillä, joita en kuitenkaan jatkuvan pahoinvoinnin takia pystyny käyttään. Syömisten suhteen lääkäri totes, että "masennushan on monesti yhteydessä syömishäiriöihin". Ja that's it... Tällä hetkellä en muuta halua, kun saada syömiset tasapainoon. Se parantais myös henkistä puoltakin...
Jos nainen32 haluat kirjotella niin osoite on [email protected]
Myös muut samanlaisten ongelmien kanssa painivat!
Terve,
et ole outo ilmiö. Meitä on paljon. Me emme vain näy, koska anoreksikot ja bulimikot ovat tunnetumpia kuin ahmimishäiriötä sairastavat.
Ei ole helppoa ratkaisua. Ehdottaisin, että menet juttelemaan lääkärille; työterveyslääkärille, jos sulla sellainen on, tai ihan vaikka terveyskeskuslääkärille. Ei tarvi hakeutua ensin mihinkään psykiatrille.
Jos lääkäri ei mielestäsi tajua, sano että kiitos vaan, taidan yrittää jotain muuta lääkäriä. Sitten menet (tai soitat) uudelleen respaan ja pyydät eri lääkäriä, ja jos uskallat, pyydät lääkärille, jolla on kokemusta syömishäiriöistä.
Apua löytyy. Se voi olla tosi erilaista eri ihmisille, siksi en ala kertomaan, mikä oma tarinani on. Sanon vain, että kun kehtasin kertoa ongelmasta, lääkäri otti sen tosissaan.
Rohkeutta ja jatkamista sulle!
Ja mä kun luulin, että mä syön joskus liikaa tai turhaan. Mä siis saatan joskus napsaista juustosivun tai napata näkkäristä puolikkaan...Ei mun varmaan tarvikkaan olla huolissaan. En ikinä syö kahta leipää enempää...hyi...Muuten, kokeile tupakkaa...vie ruokahalua. Mä poltan ja oon joskus syömättä...ja pysyn hoikkana. T.170/50