Nuorempana oli paljon kavereita ja vuosien mukana niitä tuli lisää. Nyt tuntuu, että ne vähenevät, eikä tule pidettyä yhteyttä enää. Jotkut juuttuvat itsekseen koteihinsa ja eivät välitäkään entisistä ystävistä. Toiset kiertää maailmaa.
Montako hyvää ystävää tai kaveria sinulla on?
Mitä teette yhdessä?
Montako hyvää ystävää tai kaveria sinulla on?
Mitä teette yhdessä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mullon viit yttävää ja me leikitään nukkeleikkejä ja kotia. Jotkut hypätään nalua ja ollaan piilosta.
Eikku oppi sanomaan ässän kesken viimeisen lauseen!!!!!
Kyllä ne hyvät ystävät ovat olleet mukana lapsuudesta ja nuoruudesta asti. On ollut paljon vuosia välissä jolloin yhteydenpito oli joulukortin muodossa. Nyt olemme tapailleet jokusen kerran ja menneet vuodet ovat kuin pois pyyhkäisty. Vanhentuneet olemme, kuitenkin tavatessa tuttuus on tullut mukaan.
Elämäntilanteemme on yksin eläminen, neljältä on aviopuliso "rajan" toisella puolella ja minä "muuten vaan" yksin.
Lapsuuden ja nuoruuden ystävät jäivät taakse kun muutin toiselle paikkakunnalle Siellä tuli nopeasti uusia ystäviä, puoliso ei kuitenkaan hyväksynyt, että minulla oli ystäviä, ei vanhoja eikä uusia, hän suorastaan savusti heidät pois elämästämme.
Ystäväpiirimme muodostui hänen työkavereista, olivat minulle enemmän perhetuttuja kuin ystäviä.
Leskeksi jäätyä uusia ystäviä on tullut, kuusi kpl joita voin ihan ystäväksi kutsua ja paljon uusia tuttavia sen lisäksi. Ystävien kanssa soittelemme, kyläilemme, lounastamme jne. Yksi heistä on konserttiystävä, toinen teatteriystävä jne. Yksi on avioliitossa, toinen avoliitossa muut olemme sinkkuja.
Olen ystävistäni onnellinen ja kiitollinen siitä, että kelpaan omanan itsenäni ja että olen onnistunut löytämään hyviä ihmissuhteita vielä tässä iässä.
Kuusi arkunkantajaa pitää ainaskin olla että pääsee maan sisään....
Sukulaisetkin kelpaa, ei tarvi olla kavereita.
Eikä tarvi olla edes sukulaisia, kuka tahansa kelpaa.
Ei välttämättä tarvita edes arkkua, eikä kantajia. Tuhkaamisen voi hoitaa yksinkertaisestikin.
Palokunnasta saa vuokrattua, jos ei ole ollenkaan tai tarpeeksi.
on ystäviä monen monta joka vuosi tulee uusia se tietysti riippuu itsestä kuinka haluaa erakoitua monet on säilyny ihan lapsuusvuosista lähtien tehdään mitä milloinkin käydään kylässä käydään kaupungilla shoppailemassa syömässä konserteissa teatterissa vietetään karaoke iltoja jotka joskus venähtää jopa aamuun saunotaan parannetaan maailmaa kaikki tunnen läpikotaisin oon sellainen ihminen jolle on helppo uskoutua enkä oo tottunu juteleen toisten asioista muiden kanssa aina on muutakin jutunjuurta löytyny tänään meen muuten vaan yhden ystävän luo istumaan iltaa kun mies on töissä iltavuorossa kyllä täällä kotona kerkee olemaan ja tätä kautta olen saanut ystäviä vähän kauempaakin on joskus kiva vaihtaa vähän maisemaa nykyään se on varsin tervetullutta kun en ole töissä.
Tuollaista se on asua "keskellä ei mitään".
Ei oo vilkasta sunkaan ympärillä kun ei oo muuta tekemistä kun toisille ilkeileminen.
ainahan sitä pitää startata auto kun lähtee ja tänäänkin on sellanen kakstoista kilsaa matkaa ettei ihan viitti kävellen mennä eikä se suinkaan tarkota että joka päivä hönttäisin menemään jonnekkin ja jonkun luo mutta täytyy sanoo että tänne pitää erikseen kyllä ystävät kutsua ne ei satu tästä ohi ajamaan kukaan tällastahan tää on asua keskellä ei mitään kun ei voi oikeen vaan sillei pistäytyä mutta kiitos ystävieni että olen aina tervetullut kun siltä tuntuu.
kiitos tää sun kirjoitukses oli just sitä toisesta välittämistä sitä hyvin harvoin tapaa tällä palstalla.
:) ole hyvä, terkkuja täältä jostakin. :) mukavaa iltaa sinne.
Äkkiä laskin että noin kuusi tai kahdeksan, joille voin kyllä purkautua, jos elämässä on vaikeaa ja tapailen säännöllisesti. Äsken ollessani saunassa, eräs Irma soitti ja ehkä lähden tässä hänen luokseen.
Sitten on kai kymmenen tai enemmän, joita silloin tällöin tapaan ja ovat sellaisia tuttuja että poristaan tavetessa pitempäänkin. Muutama asuu toisella paikkakunnalal ja ei voi pitää kovin usein yhteyttä.
Onko Irma pieni ja pyöreä?
3 maailman paras = mieheni on myös ystäväni.
Useita, en saa äkkiä kaikkia lasketuksi.
Tänäänkin kävi yllätysvieraita ja keittelin kahvit. Mukava oli rupatella ajan kuluksi.
Muutamia vuosien varrella tuttaviksi tulleita en oikeastaan laske ystäviksi, koska en ole heitä tavannut sen jälkeen. Moni kuitenkin vielä soittelee ja tekstailee kysellen kuulumisia ja tietenkin kertoen omansakin kuulumiset samoin tein.
Tuttavia tulee monenlaisissa tilanteissa. Viimeksi olin odottamassa vuoroani eräässä aulassa ja aloimme keskustella keskenämme. Seuraavan kerran tavatessamme sitten tiedämme toisistamme ainakin nimen ja asuipakkakunnan.
Lapsuuden ja nuoruudenystäviä olen tavannut vuosienkin jälkeen.
Ainakin kaks. Minä ja ukko.
Pidemmälle en osaa laskea.Enkä haluakaan.
Kummasti yhteydenpito iän mukana vähenee, ja nuoruuden ystäviä tavatessa tahtoo jutut mennä sairauksiin tai vanhoihin vuoskymmeniä vanhoihin muisteloihin.
Eräs tuttuni soittaa muutaman kerran vuodessa, aina humalassa tuttuine jorinoineen.