Synnytyksen jälkeinen masennus

Onko D-vitamiinin saantisi riittävä?

Omega-3 ?

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm

Hei!

Aloitin SSRI-lääkkeet synnytyksen jälkeiseen masennukseen neljä päivää sitten :/ Olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut synnytyksestä asti (5 kk sitten): koin hyvin voimakkaan synnytyksen jälkeisen herkistymisen, joka ei meinnyt kunnolla ohi, vaan muuttui ensin pakahduttavaksi ahdistukseksi ja sitten masennukseksi (nukahtamisvaikeuksia, pelokkuutta, ahdistusta, pakkoajatuksia - siis kaikin puolin surkea olo). 2-3 kk oli jotenkin helpompi jakso, mutta sen jälkeen ahdistus ja masennus palasi entistä pahempana. Mainitsin asiasta neuvolassa, mutta ahdistus kuitattiin asiaan kuuluvana ilmiönä. Ehkä en myöskään itse osannut kertoa tunnoistani tarpeeksi rehellisesti. Yritin kaikkia mahdollisia masennuksen itsehoitokeinoja (ravintolisiä, vertaistukea, keskustelua ystävien kanssa, ulkoilua ja liikuntaa, lepotaukoja lastenhoidosta jne jne jne9, mutta olo vaan pahei. Viime viikolla uskaltauduin lopulta lääkärille, joka näki heti mistä on kyse ja määräsi mielialalääkkeet samantien. Nyt odottelen, löytyisikö tästä apu.


Olisi kiva kirjoitella kanssasi - vaikka täällä tai sitten yksityisviesteillä.

Mielen ongelmat ei johdu lääkkeen puutteesta. Yleensä pahentavat oireita.

Valitettavasti näin.

Mutta lääkäreillä ei ole muuta annettavaa, koska muuten lääkekauppa ei käy.

Hei Mithril!
Minä yritän kovasti pärjätä ilman lääkitystä mutta jos tämä tästä vielä pahenee olen päättänyt sen aloittaa. Käytkö missään juttelemassa olostasi? Minä käyn neuvolan Psykiatrilla, olen kokenut että se hieman helpottaa. Miten miehesi on suhtautunut masennukseesi, entä muu lähipiiri?

3 3: Syön D-vitamiiniä 50mg aloitin juuri E-epan syönnin ja siitä saan vielä 25mg D:tä.

Hei Kipakka!
Hienoa, että olosi on helpottanut keskusteluavun myötä. Minullekin tarjottiin mahdollisuutta keskusteluapuun aika pian synnytyksen jälkeen, kun mainitsin ahdistuksestani neuvolassa. Silloin en kokenut olevani sen tarpeessa (näin jälkeenpän ajatellen olin väärässä).

Mies suhtautuu asiaan tosi hyvin. Samoin muu lähipiiri (en ole tästä kovin laajasti kyllä kertoillutkaan) Olemme miehen kanssa päättäneet, että tästä ei nyt tehdä isoa numeroa eikä aleta pyörittää elämää ongelman ympärillä: pyrimme olemaan positiivisia ja tukemaan toinen toisiamme niin hyvin kuin osaamme. Myös lääkitys tuntuu jo tehoavan. Oloni on nimittäin jo paljon parempi :) Kuten sanottu, niin en aloittanut lääkitystä mielelläni ja toivon kovasti, että apu todella on nyt löytynyt. Haluan jo päästä nauttimaan vauva-ajasta täysillä, koska tätä ei todellakaan kestä loputtomiin ja on ihan kamala ajatus, että jälkikäteen muistaa lapsen ensimmäisestä vuodesta vain pahaa oloa.

Tuohon vitamiiniasiaan sen verran lisäisin, että söin samaa settiä kuin sinäkin, mutta lisäsin siihen vielä karnosiinia (muistaakseni 800 mg / vrk - no iso annos joka tapauksessa).

Miten sinulla nyt menee? :)

Hormoonit tasoittuu ajan kanssa, mutta lääkkeistä saattaa jäädä pysyvä haitta.

Ravinto kuntoo ja hakemaan keskusteluapua.

Ravinnolla on keskeinen merkitys aivojen monimutkaisen verkoston toiminnalle ja aivoterveydelle. Sekä neuronit eli hermosolut että viestiä vievät aivojen välittäjäaineet muodostuvat ravintotekijöistä. Ravinto vaikuttavaa lisäksi immuniteettiin eli vastustuskykyyn, mielialaan (esim.masennus, aggressiivisuus), hormonitoimintaan, lisääntymiskykyyn, syöpien kehittymiseen, perimään, unen laatuun, jaksamiseen jne... Keskeisin tekijä on ravinnon vaikutus suolistoon ja aineenvaihduntaan, jossa muodostuu jopa 80% immuniteetistamme. Immuniteettijärjestelmäsi toimiessa huonosti sairastut.

Aikuisen D-vitamiinin tarve on vähintään 100µg, kun vastasyntyneillekkin annetaan jo 30µg.

Hei!
Tällä hetkellä vointi tuntuu paremmalta, välillä hiukan ahdistaa mutta selkeästi parempaan päin ollaan menossa. Tällä hetkellä näyttää siltä että ilman lääkitystä mennään, toivon sydämestäni että vointi pysyy hyvänä. Väsymys tilojen mukaan oireet selkeästi heittelee, kun on oikein väsynyt niin olo huononee. Minun pitäisi opetella nukkumaan päivisinkin.

Miten sinä saat nukuttua? Mikäs sinun vointi on, onko lääkkeet alkanut jo puremaan?

Hyviä vointeja!

Hei Kipakka!
Lääkitys tuntuisi auttavan. Kävin viime viikolla lääkärin kontrollissa ja päätimme yhdessä, että jatketaan näin. Olo on toiveikkaampi ja valoisampi ja juuri tuo nukkuminen on helpottunut huomattavasti. Ennen en pystynyt ahdistuksen takia nukkumaan päiväunia ollenkaan - nyt pystyn :) Ja mulla on juuri samalla tavalla: mitä enemmän saan nukuttua, sitä parempi olo. Eli sellainen positiivinen kierre :)

Valvotteleeko vauva sinua vai onko nukkuminen muuten vaikeaa? Toivottavasti pärjäät edelleen ilman lääkkeitä ja saat levättyä myös päivisin. Hyvää vointia!

ÄIMÄ Ry järjestö auttaa ja tukee synnytysmasennuksesta kärsiviä äitejä ja isejä.
Tutustu sivustoon ja ota yhteyttä.

http://www.aima.fi/
---------------

Menee ohi ajan kanssa.

Ravinto vaikuttaa aivoihin ja paljon.

Ylös, ulos ja liikkumaan vauvan kanssa.

Myös omaa aikaa kannattaa ottaa eli vauva hoitoon pariks tunniksi ja itse vaikka kaverille kaffelle.

Mulla on perusdiagnoosina 2-suuntainen mielialahäiriö, joka lisää hormonaalisen masennuksen riskiä. Raskausaikana olin masentunut loppuajasta, kun jäin äitiyslomalle töistä, oli liikaa aikaa miettiä, ja totaaliyksinhuoltajuus pelotti. Lapsen synnyttyä olin ihan ok 2 kuukautta, kunnes kuukautiset alkoivat täysimetyksestä huolimatta & aloitin minipillerit. 3kk neuvolassa teetettiin synnytysmasennuskysely, ja siinä jäin kiinni. Mielialalääkettä menee pienellä annoksella, ja pillerit vaihtuivat juuri hormonikierukkaan. Minulla on kurja olo siitä, ettei isä halunnutkaan minua ja lasta. Kysyin perheneuvolasta apua, pääsen yksinhuoltajien vertaistukiryhmään ensi vuonna.

"Jopa 20-40% vanhemmista ei hae tai saa apua synnytyksen jälkeiseen tai aikaiseen masennukseen":

http://www.kaksplus.fi/vanhemmuus/mina-vanhempana/synnytyksen-jalkeinen-masennus-on-yleista-nain-ehkaiset-tunnistat-ja-hoidat-sen/
Iha hyviä vinkkejä et miten apua masikseen

pois masentuneelta äidiltä; niin isältäkin otetaan heti pois äidin ja viranomaisten vainotessa, valehdellessa tuomioistuimessa lapsen olosuhteet perättömässä lausumassaan, sairaudessaan tehdessään
itse isästä masentuneen saadakseen lapselle äidin yksinhuollon ja estäessään lapsen tapaamisoikeuden omaan isäänsä.