Moimoi täällä tällanen 97 syntyny alkukesästä 16v täyttäny poika kirjottelee omia ajatuksiaan, toivottavasti jaksatte lukea loppuun:)
Murrosikä taisi alkaa mulla siinä 11-12 vuotiaana ja tytöt alkoivat kiinnostaa ala-asteen loppupäässä varmaan kuudennella, seiskalla kuitenkin kunnolla. Olin usein ihastunu mutten kertonu kellekkää mitään.
Kasiluokan syksyllä eli vuonna 2011 tyttöajatukset valtasivat pääni ja tuntui että on PAKKO vain saada joku, mietin päivittäin tätä ja kärsin siitä. Päädyin hakeen nettiseuraa täältä suomi24 ja yhestä toisesta paikasta, toistolla ja jatkuvalla kärttämisellä. Nettituttui tuli ja yhen kans olin pienes kaukosuhtees jonka kans sain ensisuudelman ja kokeiltiin kaikkee, ei kuitenkaan seksii. Se jäi nopeesti taakse ja sen jälkeen ei niin pakkomielle oo tytöt ollu. Kuitenkin nettituttavuuksien hakeminen on ollu tän vuoden lokakuuhun asti jaksottaista ja osa on jääny ja osa unohtunu/lähteny. Asiallisemmin tietenki nykyaikaan oon hakenu. Lukioon mentyäni olin varma että saan uusii kavereita ja ehkä tyttöystävän mut näin ei käyny. Kukaan ei ees yritä tulla jutteleen ellen mä alota puhuun jotain, sillon saatetaan puhuu jonku aikaa. Faceski keskustelut alkaa aina mun toimesta.
Lokakuuhun asti ajattelin et ois tosi kiva ku joku ois mutta ei enää.
Mä oon alkanu ajatteleen yksinkertasesti sanottuna et mikä kiire? Kyllä mä haluun yhä et mulla joskus on nainen mut sillä ei oo kiirettä. Haluan nauttia nuoruudesta ja elää päivä kerrallaan eteen päin. Mä vähät välitän siitä vaikka kuin moni mun ikänen seurustelee, seurustelkoon vaikka kaikki muut mutta mua se ei enää haittaa vaikkei mulla vielä ole seurustelusuhdetta. Osaisin olla kumppanille hyvin rakastava ja ihana ja olisinkin enkä tietenkään estä suhteiden syntyy. Jos jotain nyt tulee lukiokavereiden tai nettituttavien kanssa niin sitten tulee mutta mikään kiire ei oo enkä sillain hae kumppanii kuten ennen. Ei haittaa yhtään vaikka menisi yli 20 vuoden iän. Silloin ollaan aikuisii, kannetaan enemmän vastuuta ja muutenkin on enemmän elämän kokemusta. Vielä täs iäs suurin osa suhteista kaatuu ennemmin tai myöhemmin. En sano ettenkö osais kantaa vastuuta jo nyt mut sillon varmasti paremmin ku oon 20 ja toki suhteita katkee silloinkin mut mun käsittääkseni se on vain erilaista siinä iäs.
Elän rauhallista elämää opiskelun, kavereiden ja harrastusten kanssa enkä pidä seurustelulla kiirettä, se tulee se kumppani sitteku tulee. Te muut jos seurustelette niin onnea ja toivottavasti teillä jatkuu hyvin ja te ketkä ette seurustele niin suosittelen ettette pidä kiirettä, sinkkuudessakin on etunsa. Olet vapaa ja kaikkeen on aikaa. Kyllä ne suhde asiat joskus luoksesi vielä tulevat. Älä ajattele et ku kaikilla muillaki on niin munki pitäs. Se ei tee sinusta sen huonompaa poikaa/tyttöö vaikket alotakkaan seurusteluu sillonku kaveritki. Toki jos hyvä kumppani tulee niin tietysti voi seukata mut älkää pitäkö kiirettä asialla.
Joskus löydän oman kullan mutta nyt nautin elämästä tallaisenaan ja hyvin menee:) Tahtoisin kuulla omat mielipiteenne tai kommenttinne. Tekstini ei mielestäni ansaitse mitään epämäärästä mutta jos tahot sotkee ketjuu niin anna tulla. Aina on sellasiiki ihmisii, olen varma kuitenki et ne tavat jää joskus pois:)
Hyvää loppu iltaa kaikille ja nauttikaa elämästänne!
PS: Sillon 14 veenä ku hain täältä seuraa niin hyvät vanhemmat nuoret sano tääl et tiedän tunteen ja älä kiirehi ym. En silti antanu periksi ku olin niin jyrkästi omaa mieltäni ja jatkoin kaikkee. Nyt ymmärrän että olivat oikeassa ja tahtoivat vain hyvää. Nyt sanon samaa tän päivän sen ikäsille ja saatte halutessanne olla sitä mieltä että tarvitte sen kumppanin nyt, olinhan minäkin:)
Kiitos kaikille lukijoille!:)
Murrosikä taisi alkaa mulla siinä 11-12 vuotiaana ja tytöt alkoivat kiinnostaa ala-asteen loppupäässä varmaan kuudennella, seiskalla kuitenkin kunnolla. Olin usein ihastunu mutten kertonu kellekkää mitään.
Kasiluokan syksyllä eli vuonna 2011 tyttöajatukset valtasivat pääni ja tuntui että on PAKKO vain saada joku, mietin päivittäin tätä ja kärsin siitä. Päädyin hakeen nettiseuraa täältä suomi24 ja yhestä toisesta paikasta, toistolla ja jatkuvalla kärttämisellä. Nettituttui tuli ja yhen kans olin pienes kaukosuhtees jonka kans sain ensisuudelman ja kokeiltiin kaikkee, ei kuitenkaan seksii. Se jäi nopeesti taakse ja sen jälkeen ei niin pakkomielle oo tytöt ollu. Kuitenkin nettituttavuuksien hakeminen on ollu tän vuoden lokakuuhun asti jaksottaista ja osa on jääny ja osa unohtunu/lähteny. Asiallisemmin tietenki nykyaikaan oon hakenu. Lukioon mentyäni olin varma että saan uusii kavereita ja ehkä tyttöystävän mut näin ei käyny. Kukaan ei ees yritä tulla jutteleen ellen mä alota puhuun jotain, sillon saatetaan puhuu jonku aikaa. Faceski keskustelut alkaa aina mun toimesta.
Lokakuuhun asti ajattelin et ois tosi kiva ku joku ois mutta ei enää.
Mä oon alkanu ajatteleen yksinkertasesti sanottuna et mikä kiire? Kyllä mä haluun yhä et mulla joskus on nainen mut sillä ei oo kiirettä. Haluan nauttia nuoruudesta ja elää päivä kerrallaan eteen päin. Mä vähät välitän siitä vaikka kuin moni mun ikänen seurustelee, seurustelkoon vaikka kaikki muut mutta mua se ei enää haittaa vaikkei mulla vielä ole seurustelusuhdetta. Osaisin olla kumppanille hyvin rakastava ja ihana ja olisinkin enkä tietenkään estä suhteiden syntyy. Jos jotain nyt tulee lukiokavereiden tai nettituttavien kanssa niin sitten tulee mutta mikään kiire ei oo enkä sillain hae kumppanii kuten ennen. Ei haittaa yhtään vaikka menisi yli 20 vuoden iän. Silloin ollaan aikuisii, kannetaan enemmän vastuuta ja muutenkin on enemmän elämän kokemusta. Vielä täs iäs suurin osa suhteista kaatuu ennemmin tai myöhemmin. En sano ettenkö osais kantaa vastuuta jo nyt mut sillon varmasti paremmin ku oon 20 ja toki suhteita katkee silloinkin mut mun käsittääkseni se on vain erilaista siinä iäs.
Elän rauhallista elämää opiskelun, kavereiden ja harrastusten kanssa enkä pidä seurustelulla kiirettä, se tulee se kumppani sitteku tulee. Te muut jos seurustelette niin onnea ja toivottavasti teillä jatkuu hyvin ja te ketkä ette seurustele niin suosittelen ettette pidä kiirettä, sinkkuudessakin on etunsa. Olet vapaa ja kaikkeen on aikaa. Kyllä ne suhde asiat joskus luoksesi vielä tulevat. Älä ajattele et ku kaikilla muillaki on niin munki pitäs. Se ei tee sinusta sen huonompaa poikaa/tyttöö vaikket alotakkaan seurusteluu sillonku kaveritki. Toki jos hyvä kumppani tulee niin tietysti voi seukata mut älkää pitäkö kiirettä asialla.
Joskus löydän oman kullan mutta nyt nautin elämästä tallaisenaan ja hyvin menee:) Tahtoisin kuulla omat mielipiteenne tai kommenttinne. Tekstini ei mielestäni ansaitse mitään epämäärästä mutta jos tahot sotkee ketjuu niin anna tulla. Aina on sellasiiki ihmisii, olen varma kuitenki et ne tavat jää joskus pois:)
Hyvää loppu iltaa kaikille ja nauttikaa elämästänne!
PS: Sillon 14 veenä ku hain täältä seuraa niin hyvät vanhemmat nuoret sano tääl et tiedän tunteen ja älä kiirehi ym. En silti antanu periksi ku olin niin jyrkästi omaa mieltäni ja jatkoin kaikkee. Nyt ymmärrän että olivat oikeassa ja tahtoivat vain hyvää. Nyt sanon samaa tän päivän sen ikäsille ja saatte halutessanne olla sitä mieltä että tarvitte sen kumppanin nyt, olinhan minäkin:)
Kiitos kaikille lukijoille!:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pakko samaistua sun mielipiteesen; silloin kuutosluokalla, kohta noin neljä vuotta sitten halusin jo kovasti aloittaa seurustelusuhteen, vaikka kaikki aina sanoikin että älä vielä, oot liian nuori. Onneks ne suhteet tähän hetkeen asti ei oo ikinä edenneet seurusteluksi asti. Nyt voin oikeasti sanoa, että saisin seurustelusta vieläkin enemmän irti kuin nelisen vuotta sitten, puhumattakaan siitä paljonko saisin seurustelusta jos aloittaisin sen vasta seuraavan neljän vuoden päästä.
Kaikille teille 15-vuotiaille ja alle: seurustelkaa vapaasti jos huvittaa, muttta suosittelen oikeesti että odotatte sinne lukioon asti vähintään niin saatte oikeesti paljon enemmän irti!
Hyvää tekstiä. Seurustelusssa etenkään alaikäisenä ei ole mitään järkeä