Olin tuossa pari päivää sitten koirani kanssa lenkillä. Vastaan tuli tämmöinen neiti nuoren oloisen saksanpaimenkoiransa kanssa, joka sitten innostui valtavasti minun koirastani. Tämä sakemanni alkoi haukkua ja kiskoa meitä kohti. Mitä tekee omistaja? Pakottaa koiran maata vasten ja painaa polvillaan vielä niin, ettei koira varmasti pääse ylös. Eikä siinä vielä kaikki, kyseinen neiti tarttui koiraansa vielä korvasta (kovaa, koska koira huusi kuin pistetty sika) ja alkoi karjua "EI EI EI!!!" koirapolon korvaan. No, minä sitten huomautin mahdollisimman rauhallisesti ja ystävällisesti, että ei koiraa saa noin riepotella. Sainpa sitten kuulla olevani huora joka ei tiedä koirien koulutuksesta mitään.
What the actual fuck?
Minun mielestäni tuollainen fyysinen kuritus on aivan järkyttävää. Tai olenhan minäkin joskus omaa koiraani napannut vähän niskavilloista, mutta se on ehdottomasti jäänyt siihen. Missä teidän mielestänne kulkee fyysisen kurituksen ehdottomat takarajat? Saisiko koiraa kurittaa fyysisesti ollenkaan?
What the actual fuck?
Minun mielestäni tuollainen fyysinen kuritus on aivan järkyttävää. Tai olenhan minäkin joskus omaa koiraani napannut vähän niskavilloista, mutta se on ehdottomasti jäänyt siihen. Missä teidän mielestänne kulkee fyysisen kurituksen ehdottomat takarajat? Saisiko koiraa kurittaa fyysisesti ollenkaan?
Vastaukset 41
Vanhimmat
No anna kuule neidin vaan ihan itse koulutella sakemanninsa, mitä se sinulle kuuluu? Ärsyttäviä tuollaiset besserwisserit jotka alkaa kadulla tuntemattomia neuvomaan.
Eihän koiraa siinä pieksetty.
Eri asia on mielipide tuosta hommasta, onko järkevää koiran koulutusta vai ei. Mutta itse neiti koiransa kanssa elelee ja lopputuloksesta vastaa. Hän nyt tavallaan koitti rajoja opettaa juniorilleen. Räyhääviä sakemanneja näkee ihan tarpeeksi.
"Räyhääviä sakemanneja näkee ihan tarpeeksi. "
Tämä tuskin tulee tekemään poikkeusta. Siksi oli kyllä aiheellista vinkata että toisin toimimalla voisi saada tehtyä itselleen poikkeuksen tähän sääntöön. Useimmille sakun omistajille vain ei mene asia kaaliin muuten kuin kantapään kautta.
...mieltä. Eikai tuollainen retuuttaminen muuta kuin edesauta huonoa käytöstä? Okei, en itse omista koiraa, mutta kuitenkin...
Fyysisessä kurituksessa ei ole mitään vikaa kun sen tekee oikein. Ei läpsimistä, potkimista, lyömistä, kuristamista, koiran maahan nuijimista. Ei huutamista tai kiroamista. Koira vaan kiihtyy kaikista noista.
Rauhallisesti ja varmasti kertoo koiralle mitä saa tehdä ja mitä ei, koirasta sitten riippuu minkälaisia toimenpiteitä se vaatii.
No huhhuh... järkyttävää minustakin tuollainen fyysinen kurittaminen. Itse en ole sen kannalla laisinkaan. AP kertoi että kyseessä oli nuorehko sakemanni. Nuoret koirat usein ovat epävarmoja, ja koiralle huutaminen ja fyysinen kurittaminen lisäävät epävarmuutta. Toivottavasti tässä ei ole kyseessä jo valmiiksi kovin epävarma koira.:(
Minusta on ihan ok, että mainitsit tälle omistajalle, että koiraa ei pitäisi noin kohdella. Valitettavasti siitä vain ei taida olla hyötyä, mutta ehkä tämäkin omistaja huomaa sen sitten itse jonkin ajan päästä. Ja toivottavasti silloin ei ole jo liian myöhäistä.
Onkohan tuo sama sakemanni omistaja koska meidän lähellä Vantaalla asuu nuori nainen jolla on sakemanni ja se kurittaa sitä ihan samalla tavalla. Tuo on juuri sellaista koulutusta mitä minä en voi sietää. Se ei oikeasti korjaa mitään, koska koiran luottamus ja kunnioitus menee siinä. Ja koira voi joku päivä vain ajatella että nyt riittää ja käydä omistajaan käsiksi. Tuollaiset ihmiset eivät saisi edes omistaa koiraa. Ja sitten ihmiset ihmettelevät miksi koira ei käyttäydy ja miksi niillä on luonnevikoja. No miksiköhän, jos otat koiran kouluta se pentuna niin sinun ei tarvitse turhautuessasi turvautua väkivaltaan.
Tänne taas vastaa ihmiset, jotka eivät omista koiraa tai omistavat sellaisen pienen lattiamoppikoiran, jonka voi aina laittaa taskuun, jos se niskuroi. Haluaisin todella nähdä teidät kukkahattutädit kouluttamassa isoja koiria. Silloin ei paljon "soo soo, hyi fifi, nyt olit tuhma" auta. Minua lähinnä huvittaa keski-ikäiset naiset puudeleiden kanssa... Niiltä sitä "neuvoa" tulee eniten vaikkeivät yleensä mistään mitään tiedä. Jossain kai se on pakko päästä pätemään.
Olit asian ytimessä: "Silloin ei paljon "soo soo, hyi fifi, nyt olit tuhma" auta. "
Se ei auta koskaan, oli koiran koko mikä tahansa ja fifi vaikka irlanninsusikoira... Koiralle tulee aina opettaa oikea käytös palkitsemalla sitä siitä, eikä ole järkeä lähteä puuttumaan silloin kun käytös ei ole oikeaa. Miten luodaan puitteet, että koira voi toimia oikein? Ei ainakaan pelottelemalla sitä fyysisillä rangaistuksilla...
Sinulle syön teidän fifin:
Minulla rottweiler, ja koulutus tapahtuu todella muulla kuin fyysisesti kurittamalla.
Koiraa hallitaan mielellä, ei fyysiesti.
Koiran kunniotus täytyy ansaita, ja se ei onnistu noilla keinoilla.
Nimenomaan tuollainen koiran maahan pakottaminen/satuttaminen on sitä, jonka takia ne koirat käy sitten muiden päälle. Toistan vielä. Fyysinen kurittaminen, siis puhun nyt ihan koiran satuttamisesta, on syy sille, että koirat käyvät ihmisten päälle. Toivon todella, että aloittajan tapaama nainen saa koiransa pidettyä kiinni, kun joku lapsi, jonka vanhemmat eivät ole häntä neuvoneet, yrittää halata hauvelia. Kun ihminen kasvatta koirasta sekopään, ja koira myöhemmin puree jotakuta, pitäisi mielestäni tilanne ihmisen kannalta tuomita samoin kuin tuomittaisiin, jos hän olisi omin käsin aiheuttanut vammat. Koira toki piikille, koska vaarallinen, mutten voi käsittää kuinka omistajat pääsevät sakoilla yms, kun ovat vuosia kulkeneet vaarallisen eläimen kanssa ihmisten ilmoilla. Tietäen, että koira voi pahimmillaan vetää jonkun lapsen hengiltä. Jos ammun jotakutam ja sitten sanon, että "en se minä, vaan se luoti" niin aletaanko sitä luotia tuomitsemaan? Ei. Miksi siis aggressiivisen koiran tapauksessa pääpaino on siinä, miten KOIRAN kanssa toimitaan jatkossa?
Joo, minulle ei todellakaan ole mitään pientä taskukoiraa, vaan ihan kuule iso ja luonnetta omaava koira. Ei se kokoa katso, että miten koiraa koulutetaan. Onko se sitten oikein, että jos koira on isoa rotua, niin sitä koulutetaan hakkaamalla ja kurittamalla? EI ole.
Totta puhut! Oli sitten iso koira tai pieni chihu samat säännöt koskee kumpaakin.
Samaa mieltä että mikä pakko on kurittaa rajummin vain siksi että koira on iso? Itellä iso risteytys, ja olenkohan nelisen kertaa ottanu niskasta kiinni. Nekin on ollu se viimeinen vaihtoehto, en ymmärrä miksi koiraa pitää jäädä repimään ja selättämään. Jos turvaudun niskavilloihin niin se on kiinni ja löysäys. Rangaistus menettää merkityksensä jos sitä koiraa jää vielä odottelemaan että rauhottuu. Pakokauhu niille iskee maassa pidettynä ja alkavat puremaan vastaan. Miksi tilanne pitää viedä sinne asti? Tapakasvatus aloitettiin heti koiran tullessa meille kahdeksan viikkoisena, mutta se tapahtui KEHUMALLA! Ikinä ei meidän koiraa ole tarvinnu selättää ja rettuuttaa, vaikka saksanpaimenta tässäkin puolet. Monet ihmetteli koiran ollessa neljän kuukauden että miten se on noin tottelevainen tuon ikäsenä. Miksi pitää odottaa että koira kasvaa puolivuotiaaksi ja alkaa sitte vasta kouluttaan? Leikin varjolla pentu oppii parhaiten, ei siltä pentuaikaa riistetty koulutuksella sillä koulutus tapahtui hauskalla tavalla.
Niinpä koiran henki on yhtä iso oli sitten pienessä tai isossa kropassa eikä se että kouluttaa ison koiran tee parempaa kouluttajaa sen kummemmin.
Periaate kun on sama. Eli ohjataan hyvään käytökseen ja ei sallita huonoa tunnetaan eleet ja osataan puuttua oikealla hetkellä ollaan johdonmukaisia ja selvitetään koiralle mitä siltä halutaan.
Huono kouluttaja puolestaan hallitsee voimalla huudolla ja epätoivoisilla teoilla. Kuten erittäin hyväkoulutteisen saksanpaimenkoiranomistaja tekee. Enpä ole nähnyt noin tehtävän kiinanpalatsikoirille tai mopseille tai edes bulldoggeille, bulleille, jostain syystä vaikka on jäärimpiä rotuja ;)
Ja yksi huonon koiranomistajan merkki on haukkua pieniä rotuja milloin miksikin. Ja syy lienee oman koiran vaikeus kohdata erikokoisia koiria ja kouluttaa omaa koiraansa.. kun jokainen huolehtii oman koiran koulutuksesta ei pienikään koe uhkaa omistajansa kanssa. Nyt on kuin ketjukierre että pienten koirien omistajat ei luota isojen koirien omistajiin koska liiaan usein tappoja tullut ja koirat ei olekaan hallinnassa..sitten pienen koiran omistajat pelkää koiriensa puolesta ja viestii koirilleen että ollaan varovaisia iso koira tulee.Ja pienet koirat pelkää..
Itse tosin omistan keskikokoisen ja sitä ei pienetkään pelkää ja isotkaan ei uhoile..joten sillain on hyvä. Mutta kaikki kun saataisiin omaamme hallintaan niin isot kuin pienetkin niin kaikki on hyvin eikä kenenkään tarvitse pelätä ja miettiä osaako joku kouluttaa koiransa vai ei. turvaa kaikille ja mukava lenkkejä ja asenne kohdilleen ja koirankoulutus asiallisemmaksi eikä noin kuin tuon reppanan omistaja teki..hyvä että aloittaja puuttui asiaan..:(
Niinpä koiran henki on yhtä iso oli sitten pienessä tai isossa kropassa eikä se että kouluttaa ison koiran tee parempaa kouluttajaa sen kummemmin.
^ täysin samaa mieltä. Pienet koirat on haastavia kouluttaa siinä missä isotkin. Siskoni kun hommasi rotikan vuosia sitten niin sille tultiin neuvomaan miten koira pitää pennusta asti alistaa koska "on niin kova ja vaikea rotu joka vaatii KOVAA kuria". Anteeksi mitä? Pennusta asti tehdään koirasta vihainen ja ihmisiin luottamaton. Aina kun nämä kyseiset kaverit näkivät koiran niin alko hirveä arvostelu miten lepsulla koulutuksella se oli. Täysin tottelevainen ja iloinen koira joka ei koskaan murissut vieraille. Heidän mielestään koiralla pitäis kuristuspanta ja kuonokoppa lenkillä, lisäksi koira ei sais haistella ja juoksennella vaan kävellä vierellä koko ajan. Kotona koiran pitäis olla omalla paikalla ja liikkua tyyliin käskystä, koska on SEN ROTUINEN KOIRA! niin minkä rotuinen? Koiran rotuko sen määrää miten vähän tai paljon tai miten koiraa pitää rankaista? Jos ottaa koiran asenteen ollessa -tälle pitää sitte olla kova kuri koska on kuulemma hankala rotu- niin pitäisköhän a)jättää koira hankkimatta tai b)harkita toista rotua. Oli kyseessä iso koira tai pieni koira, järki päähän koulutuksen suhteen.
Niinpä samaa mieltä entisaikaan varsinkin vallitsi tuo luulot pois koulutus ..itselläni on toinen hyvin jääräpäinen rotu ja myös siihen tepsii ihan normaali pehmeä koiran eleet tunteva koulutus..alistaminen vain haastaa koiran ja vie luottamuksen ja yhteistyökyvyn. Hyvällä johdonmukaisuudella ja motivoinnilla saa iloisen tottelevaisen koiran.
Ehdoton silti olen ja huonoa käytöstä en salli mutta siinä erottuu akanat jyvistä millä saa koiransa käyttäytymään toivotulla tavalla. Ja robottimaisuuskaan ei ole pyrkimys vaan että koira saa olla oma itseänsä iloisesti omaaloitteisuutta unohtamatta..
enemmän saan irti kun koira vaikka ilmoittaa että löysi jotain että mikä tämä on kun inhoaa noutamista(pakosti hakee jos pyydän ja siihen kuluu melkoinen aika ;)) eikä tuo keppejä sun muuta tai lähde edes kepin perään mutta tuo kuitenkin pilkkijältä jääneen jäisen kalan suoraan minulle kuin suuren arvolahjan.
Yhteistoiminta ja muidenkin koirien ja niiden omistajien huomioiminen on avainasia minulle ja se että voi tuoda oman rotunsa hyvän käytöksen esimerkkinä.
"Minun mielestäni tuollainen fyysinen kuritus on aivan järkyttävää. Tai olenhan minäkin joskus omaa koiraani napannut vähän niskavilloista, mutta se on ehdottomasti jäänyt siihen. "
No mikähän siinä nyt niin järkyttävää on verrattuna siihen, että itsekin olet koiraasi karvoista repinyt?
Omaa isoa koiraani en ole ikinä fyysisesti "ojentanut", en ole kokenut tarvetta käsiksi käydä. Mutta jos joku katsoo tarpeelliseksi painaa koiransa maahan ja nipistää korvasta, tehköön niin minun puolestani. Minusta on parempi, että ihminen edes yrittää. Yhden tapauksen perusteella en kyllä lähtisi yhtään mitään sanomaan.
Se on niin joutavaa tuommoinen toisten haukkuminen. Kysymyksessä ei siis ollut mikään pahoinpitely. Tekemiset pitää suhteuttaa siihen, miten koirat kohtelevat toisiaan.
Koiran selättäminen tai niskasta repiminen ovat aivan turhia juttuja. Kuulutpa sitten siihen koulukuntaan, joka uskoo ihmisen ja koiran muodostava lauman, tai siihen, joka ei usko kahden eri lajin pystyvän olevan samaa laumaa.
Johtajan tehtävä on suojella. Remmirähjä tai koira, joka pyrkii tutustumaan toisiin remmissä, ei luota ihmiseen ja tekee itse päätöksen. Remmissä olevaa koiraa ei pitäisi koskaan päästä tutustumaan muihin. Tutustuminen tapahtukoon vapaana, jos niin on tehtävä. Remmissä oleva koira on täysin remmin toisen pään armoilla, ja johtajan tehtävä on päättää, miten toimitaan.
Onpa kumpaa koulukuntaa tahansa, kyseessa on aina ihmisen päätös, mitä tilanteessa tehdään. Painiminen koiran kanssa on aivan turhaa ja joskus jopa haitallista ja ennemminkin antaa ihmisestä epämiellyttävän ja äkkiarvaamattoman kuva eläimelle. Aloituksen tapaisesta tilanteesta vain poistutaan rauhallisesti paikalta...koska ihminen päättää niin. Tällainen toiminta pitää alkaa heti pennun tultua taloon, eikä vasta sitten, kun murrosikäinen alkaa uhitella muille.
Kun koira luottaa ihmisen hoitavan tilanteen, ei epämiellyttäviä tilanteita tule. Koiran repiminen, väkisin kaataminen ja korvaan huutaminen ovat kyllä pahoinpitelyä.
Toki mielenkiinnolla kuulen, että oletteko koirianne selättämällä tai repimällä saaneet aikaiseksi ilmoisesti teitä palvelevia koiria, joiden elämäntehtävä on miellyttää teitä.
Iloisia päiviä koirienne kanssa :)
"Remmissä olevaa koiraa ei pitäisi koskaan päästä tutustumaan muihin."
- Väärin, koirasi ei ole silloin hallinnassasi. Koira tulee opettaa tulemaan toimeen muiden kanssa nimenomaan hihnassa. On omistajan tehtävä opettaa se.
" Tutustuminen tapahtukoon vapaana, jos niin on tehtävä."
- Väärin, katso edellinen vastaus. Älä milloinkaan tee näin, jos koirasi on sinulle kallis ja tutustujien välinen kokoero on suuri. Tasavertaiset nyt vähän karvoja toisiltaan pöllyttää, mutta henki ei mene.
"Remmissä oleva koira on täysin remmin toisen pään armoilla, ja johtajan tehtävä on päättää, miten toimitaan."
- Nimenomaan omistaja päättää, ei koira, sitä miten toisiin suhtaudutaan. Remmin ollessa välittäjänä ja käskyjesi perillemenon viimeistelijänä. Sanot EI -> koira sanoo KYLLÄPÄS -> sinä toistaa ei JA estät remmillä yhteenoton. Yksinkertaista mutta totta!
Hihnassa koira nimenomaan on ihmisen hallinnassa, eikä pääse olemaan "koirana", eikä käyttäytymään omana itsenään. Ei ole mitään sellaista tilannetta ikinä tullut eteen, että olisi tarpeen hihnassa olevaa koiraa päästää tutustumaan toiseen, eikä tule. Koira tietää, että hihnassa ollessani en tutustu.
Vapaana ollessaan koira voi käyttäytyä omana itsenään ja ottaa oman roolinsa suhteessa toiseen ilman ihmisen aiheuttamaa painetta. JOS on välttämätöntä antaa koirien tutustua toiseen, niin teen sen mielummin aina vapaana...en viitsi edes sanoa mitään tuosta kokoerostasi ym...
Tämä on näiden palstojen ikiaihe, josta jokaiselta meiltä tuntuu löytyvän ohjetta ja viisautta jaettavaksi. Meillä ei hihnassa tutustuta ja eipä ole hihnaongelmiakaan.
Selättämisestä ja repimisestä olen aiemmin kirjoittamaani mieltä.
Itse kuulun samaan kastiin joka opettanut sekä tutustumaan hihnassa että ilman eikä ole remmirähjänneet koirani. Eli samaa mieltä tässä asiassa Novoifuckintaasin kanssa.
Mutta koulutus tapahtuu aina hyvällä ohjaten ja eleet tuntien johdonmukaisesti ja varmasti.
Minä kyllä varmasti nappaan omaa isoa koiraani pannasta/ niskavilloista kiinni jos ei tottele tai urpoilee.Lenkillä jos vetää niin jalalla tökkään koiraa takajalkoihin niin että koiralta menee hetkeksi tasapaino ja korotan koiralleni myös ääntä. Olenko nyt huono omistaja? ainakin tulokset puhuvat puolestaan ja minulla on koira joka kuuntelee ja tottelee kieltoja heti eikä viidestoistapäivä.
Kyllä olet.
Mitään koiraa ei kuulu hallita fyysisellä voimalla.
Koirat joita nuijitaan maahan ja hakataan ja huudetaan ja kirotaan niin niistä tulee niitä koiria jotka kun pistävät lopulta vastaan niin otsikot loistaa ja lynkkausjoukot on taas liikenteessä.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Kurittamalla, fyysisellä voimalla ja pelolla voidaan kyllä saada koira käyttäytymään kunniallisesti, mutta sitten kun pinna katkeaa niin mitkä ovat seuraukset? Juurikin ne mitä otsikoista saamme valitettavan usein lukea.
Tämä tuntuu olevain ainainen kinan aihe, koiranomistajat kun jakautuvat eri leireihin tämän asian suhteen.
En ole sanonut nuijivani koiraani maahan enkä ole sanonut hakkaavani tai huutavani. Äänen korottaminen ja huutaminen eivät katsokaas kullannuput ole sama asia. Minä näytän koiralleni selkeästi miten toimitaan ja jos koira tietoisesti uhmaa käskyjäni niin näytän kyllä kaapin paikan. Koskaan en ole koiraani niin lujasti kiinni napannut että olisi vinkaissut. Jos otan koiraani esimerkiksi niskasta kiinni niin en riuhdo/ revi enkä edes käytä voimaa mutta koira tietää tehneensä väärin. Ei mikään ihme ole että nykyään on niin paljon ongelmakoiria kun omistajat vain hyysäävät ja kuvittelevat ohjailevansa koiriaan telepaattisesti :)
Tottakai omistajan kuuluu olla rauhallinen ja rento toimiessaan. Miten kuvittelette että koira kunnioittaa teitä jos se ei hetkahda peen vertaa silloin kun kiellätte ja "rankaisette". Minun koira kyllä laittaa korvat luimuun ja katsoo minua pitäen päätä alhaalla mutta niin sen kuuluukin. Silti koirani ei pelkää minua ja luottaa että hoidan asiat.
Nykyään näkee niin paljon kaikenmaailman nameilla lahjojia ja koirille lässyttäjiä että huhhuh. Tottakai itsekkin annan joskus nameja kun koira toimii hienosti mutta en kuitenkaan koko aikaa niitä ole suuhun työntämässä.
Hmmm... Kysyt tuolla ylempänä tekstissäsi oletko huono korian omsitaja...
Tjaa toisaalta koriasi ainakin kuuntelee sinua ja totteleekin heti... Oleellistakin tämä asia kenties miettiessäsi oletko hyvä koiranomistaja?
Nyt taas kerrot, että koirasi esittää selkeitä stressaantumisen merkkejä silloin kun "koulutat" sitä tavallasi tavoille ja sitten sanot, että koiran vielä mielestäsi kuuluukin juuri niin suhtautua omistajaansa. Tiedän, että et ole itse tätä keksinyt, vaan mm. Pertti Vilander opettaa, että koiran pitää aina esittää alistumisen eleet ohjaajansa edessä, silloin suhde on niinkuin kuuluukin... Hmmm... Olisiko se kenties kuitenkin ehkä sinustakin hyvän omistajan merkki, jopa kuuntelemista ja tottelemista tärkeämpi, että koira voi hyvin elinympäristössään, jos asiaa enemmän ajatelisit?
Siis suora kysymys: Olertko tosissasi sitä mieltä, että koiran omistamisen taidot mitataan sillä miten hyvin koira tottelee tai kuuntelee, eikä sillä miten hyvin koira voi? Oletko sitä mieltä, että alistumisen merkkejä joka päiväisessä normaalissa arkielämässään esittämään joutuva koira voisi voida hyvin? Silloinhan kun koira joutuu miettimään hierarkiaa tai dominanssia (kumpi on etusijalla suhteessa resurssiin), silloin koira kokee stressiä, aivan kuten me muutkin elukat kilpailutilanteissa teemme. Ja kun itse joskus koet stressiä päivittäin vaikka nyt työkiireidesi takia (joudut kilpailemaan vaikka asiakkaista, jotteivat muut saa etulyöntiasemaa ja sinä kärsi taloudellisesti), niin koetko itse silloin voivasi kovinkin hyvin? Ja ennenkuin kysyt sen, niin voit jo vastata itse suoraan "miten ihmisen ja koiran stressiä voi verrata" -kysymykseesi herättämään vastakysymykseen suoraan, että piirrä vaikka rautalangasta minulle miten ihmisen ja koiran tai muiden eläinten hormonitoiminnat eroavat niin oleellisesti, että esim stressin tunteminen olisi erilainen kemiallinen prosessi. Jos stresssin osalta tuntuu vaikealta, niin voit vääntää rautalankaa muistakin tunteista; ilosta, rakkaudesta jne; miten kemiallinenprosessi eroaa kun siirrytään lajista toiseen. Biologit nimittäin väittävät ettei mitenkään...
Itse olen kokenut että ainakin oman koirani kohdalla positiivinen vahvistaminen toimii paremmin kuin kovat rankaisut. Koirani on kovin epävarma ja stressaantuu vain helposti lisää mikäli sille huudetaan tai edes korotetaan ääntä. Fyysinen kurittaminen lisää epävarmuutta. Tämän olen oman koirani kanssa todennut. Nyt muutaman vuoden olen käyttänyt enemmän "nameilla lahjontaa" ja muuta kukkahattutäti-toimintaa, ja suhde koiraan on parempi kuin koskaan.
Käyhän muurte googlaamassa noi koirien elekielet ja signaalit uudestaan.
Ja samalla voit käydä kattomassa ihan vaikka agiliy videoita.
Onko niillä huippuunsa hiotuilla ja tottelevaisilla sekä ilosilla koirilla korvat luimussa ja pää alhaalla?
Noup..
Agilitylla ei muuten ole niin mitään tekemistä (arki) tottelevaisuuden kanssa, harrastukset kun yleensä perustuvat koiran vietteihin. Yllättävänkin moni agi tai toko koira räyhää siellä kentän ulkopuolella..
Ei koirani pidä kokoajan seurassani päätä alhaalla ja korvia luimussa,ainoastaan silloin kun suutun ja ärähdän koiralle tai silloin jos koirani oma-aloitteisesti tulee minua tervehtimään niin laittaa korvat luimuun.No,jokainen kouluttaa koiransa niinkuin haluaa ja uskon että bordercolliet ja muut ketterät agilitykoirat ovat muutenkin luonteeltaan hieman erilaisia kun minun dobermann/ rottweiler sekoitukseni.
No waude, meillä sitte ilmeisesti on se telepaattinen yhteys oman Dogo argentinon kans kun ei kertaakaan oo tarvinnu niskavilloissa roikkua.
Tosin tällaisen koiran kunnioitushan täytyy ansaita ja se ei onnistu fyysisellä kurituksella eikä huutamalla.
Pihoista on juossu pieniä koiria räksyttään koirani jalkoihin ja lapsethan haluavat silittää isoa koiraa ja onpa kerran "hieman" juopunut mieshenkilö kontannut ojasta eteemme, kaikissa tilanteissa koira katsoo minua kysyvästi "että mitä nyt tehdään" eikä tarvi ku sanoa että nätisti vieressä ja matka jatkuu.
Tähän ollaan päästy ihan vaan positiivisella vahvistuksella ja kunnon sosiaalistamissella.
Juuri näin..itsellänikin tuollainen yhteys itsepäisen rotuni kera ja en alistele mutta vaadin säännöt ja silti ei ole menettänyt omaaloitteisuutaakaan ja kysyy samoin mites nyt kun vaikka tavataa uusia koirakkoja tai kun menee edellä ja tulee risteys että kummasta mennään...
Olet hyväksi rodullesi ja sen maineelle :)
...: "Koiralle tulee aina opettaa oikea käytös palkitsemalla sitä siitä, eikä ole järkeä lähteä puuttumaan silloin kun käytös ei ole oikeaa." Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Kyllä koiran huonoon käytökseen tulee puuttua. Huonoa käytöstä on esim. remmissä räyhääminen, vieraiden pureminen, pöydältä varastaminen, sohvien repiminen jne. Siis katsotko sinä sivusta, jos koirasi hajottaa sohvan, ilman että edes yrität estää asian? Kouluttaessa (temppuja opettaessa) taas voi käyttää tuota huomiotta jättämistä. Eli jos koira tekee asian väärin/huonosti palautetaan alkuperäinen asetelma ja yritetään uudestaan (koira vaikka tekee noudossa varaslähdön -> otetaan kapula ilman kiitosta, koira uudestaan perusasentoon ja uusi yritys).
AP:n juttua on turha lähteä sen kummemmin kommentoimaan/analysoimaan, kun ei koiran taustasta tiedä mitään. Itse en ole käyttänyt tuota selätystekniikkaa enää vuosikymmeniin, mutta on joskus tilanteita, joissa minäkin olen puuttunut koiran käytökseen kevyellä läppäisyllä, remmistä nykäisyllä tai korvasta kiinni ottamalla. En ihannoi P.V:ia enkä liioin C:M:ia, mutta uskon kuitenkin siihen rauhallisen itsevarmaan tekemiseen. Koiran rankaisemisen lähtökohta ei milloinkaan saa olla se, että itsellä palaa päreet.
Koirat ovat erilaisia. Minulla on oikein pehmeä narttu, jota en voisi kuvitellakaan rankaisevani mitenkään fyysisesti, sille pelkkä vihainen mulkaisu riittää rangaistukseksi. Ja minulla on myös uros, jolle voi antaa ihan kunnon pakotteita, jotka saa sen skarppaamaan ja tekemään tosissaan töitä. Mielestäni yksi hyvä mittari on luoksetulo-käskyssä. Jos koira tulee iloisesti täyttä vauhtia loppuun saakka, on koulutus hyvällä mallilla. Jos koira tulee alkumatkan reippaasti, mutta hidastaa vauhtia loppumetreillä (korvat päätä pitkin, mahdollisesti jopa vähän kyyristyen), kannattaa mennä peilin eteen.... Joka tapauksessa koulutus ja tapakasvatus on syytä eriyttää toisistaan. Meillä hyvät tavat ovat itsestäänselvyys, josta ei koiraa erikseen palkita, kun taas koulutus on motivointia/tekemistä/hauskaa temppujen opettelua ym. mutta myös ehdotonta tottelevaisuutta ja oikeintekemisen-opettelua (kisamielessä), josta koira palkitaan ruhtinaallisin namein, kehuin ja leikein. Ja olen kukkis.
Niinkuin sanoin, en selätä koiraani, enkä muutenkaan satuta.Jos koira tekee jotain väärää eikä heti ensimmäisellä kerralla tottele niin korotan ääntä ja muutan omat eleet ns. "uhkaavimmiksi",jolloin jääräpäinenkin koira tottelee.koira oppii että noin ei tehdä ja sitten kun seuraavalla kerralla koira tekee aiemmin väärin tekemänsä asian toisella tavalla,eli niinkuin minä haluan,koira saa palkkion ja kehuja.Koira tekee niinkuin sille on kannattavaa.
Minusta pelkillä herkuilla ja positiivisuudella voi kouluttaa vain todella pehmeitä koiria.Tottakai itsekkin kannatan positiivisuutta koulutuksessa mutta en voisi koskaan jättää koiraani esim. rankaisematta jos se jotain typerää tekee.Koiralle pitää näyttää mikä toiminta on kannattavaa mutta sille pitää myös näyttää mikä toiminta on ehdottomasti kiellettyä.
Nämä ovat minun tapa toimia ja en ymmärrä mikä ihmeen pakkomielle kaikilla koiranomistajilla on niin raakasti arvostella ja puuttua toistensa tyyliin kouluttaa.Jokainen tälläkin palstalla luulee olevansa jonkin sortin koirakuiskaaja ja on jatkuvasti tuputtamassa omia oikeita metodejaan.Itse koulutan koiraani niinkuin koulutan, tiedän että paljon on vielä opittavaa ja ettei oma metodini ole ainut maailmassa.Miksi koiranomistajat eivät voisi tälläkin palstalla kunnioittaa toistensa metodeja,eikä typerästi luulla että omat metodit ovat ainoat oikeat ja toimivat konstit.Voin väittää että kukaan ihminen maailmassa ei voi 100%:sesti ymmärtää koiraa.
Minä, joka kirjoitin agilityyn liityvän viestin, omistan paperit omaavan rotweilerin.
Muurte hyvä:
Siksi että toit koirasi rodut esille, ja annoit ymmärtää että ne eivät jostain syystä sovi tuohon harrastukseen.
Mitä lie sillä luonne viittauksella sitten tarkoititkin.
Ja kyllä, olen urokseni kanssa käynyt agi kentällä.
Ei se koiran luonne liity mitenkään siihen harrastukseen.
Dobermanni rotuna on vielä rottweileria aktiivisempi, nauttisi siitä todennöisesti täysin rinnoin.
Jos suhteesi koiraan on hyvä, ei rotu sen harrastamista estä.
Se on laji, joka sopii jokaiselle koiralle.
Aloitusviestissä mainittu neiti opettaa taas uutta mielenvikaista sakua. Ei mene montaakaan vuotta enää, kun tuo koira on jonkin kurkussa, ihmisen tai koiran. Hyvä koira menee piloille täysin väärissä käsissä!!!!
Koira muistaa fyysisen kurituksen koko ikänsä, ja kun koirasta kasvaa vahvempi, niin se vie omistajaansa aivan kuusnolla, ja sitten syytetään kuinka hullu rakki on! Vaikka kaikki on täysin typerän omistajan syytä!
Tuota... täällä osa porukasta on sitä mieltä, että koiran psyyke ei kestä fyysistä kuritusta, lievänäkään. Vaan koira saa elinikäiset psyykkiset traumat.
Bullshittiä, sanon vaan. Koiran inhimillistämistä.
Koirat ottavat yhteen keskenään ihankin topakasti. Se on fyysistä kuritusta jos mikä. Mutta tapauksen jälkeen koirat jatkavat elämäänsä rauhallisesti, ehkä paremmin paikkansa tietäen. Ei ne jää hautomaan kostoa sille, joka niitä rökitti. Miksi ne saisivat traumoja ihmisen niitä alistaessa?
Ja käsitys, että koiran aggressiivisuus kumpuaisi ihmisen väkivaltaisesta kasvatuksesta on myös vailla pohjaa. Useammin on kysymyksessä rajojen puute, jonka takia koiran ego on päässyt liian isoksi. Palkkaamalla ei rajoja laiteta, vaan se on jo lähtökohtaisesti negatiivinen toimitus. Kieltämistä.
Ja ylipäätään epävarma, osaamaton omistaja, joka ei osaa lukea koiraa ja käsissä on liian vaativa pakkaus.
Liekö sitte vaan sattumaa että kaikki vieraille vihaiset koirat ovat kodeista missä koulutus on sitä jatkuvaa alistamista ja maahan väkisin painamista sekä huutamista? Tässä siis puhun koirista mitä ite olen nähny. Koskaan en ole nähny pilalle lellityn koiran olevan vihainen vieraille, vaikka kuullut olen. Toki mielestäni pilalle lellityt ovat jo niitä jotka vievät ihmisen kädestä leivän ja pöydiltä repivät kaikki alas sekä ryntäävät ovista ulos ja sisään ihmisistä välittämättä. Yhdellä kaverillani on tämmönen koira ja olen kohteliaasti sanonut että tulen kylään jos koira on pihalla :D se on ihan kamalaa, amerilanbulldoggi joka ekana hyppii vasten ja kun pääset sohvalle niin se loikkaa koko ruhollansa syliin kiehnäämään ja potkimaan (tässä yksi syy miksi meidän koiralla ei ole asiaa sohvalle). Kahvipöydässä se pyörii ja vinkuu ja vikisee ja saa palkaksi keksiä. Olen sanonu mitä mieltä olen asiasta mutta hän ei raaski komentaa koiraa. Olen sanonu että komentaminen ja kurin pito ei tarkota niskasta roikottamista, potkimista ja pää punasena huutamista. Säännöt pitää koiralla olla, mutta miten ne säännöt koiralle asetetaan on eri asia.
Meidän seropi uskoo "ei" sanan ilman äänen korottamiata tai painotusta. Meillä ei vedetä hinhassa, meillä ihminen kulkee ovista ensin, vieraita menee ensin vastaan ihminen ja sitten vasta koira, keittiöön ei tulla ku perhe syö, sohvalle ja sänkyyn ehdoton kielto ym. Ja kaikki on opetettu ilman selättämistä tai jatkuvaa niskavilloista repimistä. Jos jotku näin kouluttaa koiraansa niin mikäs siinä, kunhan muistettais pysyä kohtuudessa. Edelleenki, miksi sitä rankaisua pitää pitkittää?
Aloittajan mainitsema koira, hieman vielä varttuessaan melko varmasti myynnissä apulassa,pitovaikeuksien vuoksi:(
Aina parempi jos koiraa ei koskaan fyysisesti ojennettaisi. Ihan aina tämä ei välttämättä ole mahdollista, mutta väittäisin, että useimmiten on.
Kuvaamasi tapa ei ole missään tapauksessa suositeltava. Itse olen kasvattanut ja kouluttanut jo 4 koiraa, ja niistä kahta olen joskus lenkillä nipistänyt kylkinahasta ja sanonut samalla tiukan EI! -> koiran "korvat aukenivat" minun käskyilleni. En suosittele missään tapauksessa koiran selättämistä ym. ihme rituaaleja.
Paras on itselläni ollut se kontakti, jossa koiraa otetaan sen verran tiukasti poskista kiinni, että se ei pääse siitä mihinkään, viedään oma nenä lähelle sen nenää, tuijotetaan sitä silmiin ja jutellaan rauhallisella, matalalla äänellä esim. "noin ei tehdä, onko selvä". ym ym. Niin kauan että koiralle tulee paineita siitä läheisyydestä.
Toinen aika hyvä kontakti on esim. tilanteessa jossa koira hyppii sinua vasten jonka tietysti tulee olla kiellettyä, kävellä sitä kohti eli ikään kuin "jyräät" sen loitommalle, ja samalla sanot tiukan EI. Äänensävy ja tuo että jyräät sitä kohti kertoo sille selvän viestin että tuommoinen käytös ei käy päinsä.
Mitään koiran pieksemisiä ym. ei harrasteta, tietenkään. Se on aivan selvä juttu. Siinä koira menettää luottamuksensa isäntäänsä / emäntäänsä ja siitä tulee epäonnistunut koira-ihmis -suhde. Se vie kaikelta pohjan pois.