Oireina oli pienestäkin jännityksestä:hikoilu,vapina,kädet puutu,pyörrytti ja oksetti.Kävin lääkärissä ja totesi kyseisen vaivan.Pyysin lääkistystä vaivaan mutta lääkäri kieltäyty.Sanoi että ensiksi on käytävä psykiatrilla joka voi lääkityksen määrätä sanoin sille etten halua mihinkään kallonkutistajalle no asia jäi sit siihen.Nyt on kulunu 4v siitä kun kävin lekurilla ja en ole elämässä saanu mitään aikaseks tämän takia.En pysty käymään edes hammaslääkärissä hammassäryn vuoksi kun ahistaa mennä.Asun vanhempien luona kun en kykene käymään töissä.Elämän haluja ei ole yhtään kun ei voi mitään tehdä.Mitä pitäis tässä tilanteessa tehdä?
Sosiaalisten tilanteiden pelko
homer90
4260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kait sun sitte pitää sinne psykiatrille mennä. On nää päävaivat niin vittumaisia ja hävettäviä, isäki haukkuu eikä ymmärrä yhtään. Mua pelottaa mitä ihmiset ajattelee jos saa tietää, lisää ahdistusta, jännitystä. Saamarinmoinen kierre, mulla ollut jo vuosia tää vaiva, syönny masennuslääkettä useemman vuoden mutta lopetin lääkeen kun alko tulla muita ongelmia mm. levottomuutta, ylihilpeyttä, nyt ollu lääkkeettä jo 5 kk, epäilen sairastuneeni bibolaarihäiröön ja pelkään sekoovani täysin. Onneksi on lähete psykiatrille mutta en tiiä milloin pääsen. Eilen tuli jopa tärinää ja lihakset ihan jumissa, vähän lihasrelaksantit autto mutta pitäs kyllä saada jotain troppeja ja terapiaa niin saisi tietää oikeen että mistä nää vaivat johtuu. Mä luulen että mulla on tää pitkään jatkunut taloudellinen epävarmuus ja ihmissuhdeongelmat laukassu näitä oireita, tottakai jotain aivokemiallista poikkeevuuttakin varmaan on mutta aina kun on elämässä enemmän stressiä tai riitoja läheisten kanssa niin paniikit alkaa pukkaa päälle.
"nyt ollu lääkkeettä jo 5 kk, epäilen sairastuneeni bibolaarihäiröön ja pelkään sekoovani täysin"
Jos olet käyttänyt "masennuslääkkeitä" useamman vuoden, ei 5 kuukauden lääkkeetön jakso ole riittävän pitkä vieroitusoireilun tasoittumiseksi, jos uskon sinun kärsivän. Levottomuus ja mielialan voimakas vaihtelu ovat klassissia SSRI:n kuin myös muiden mielialalääkkeiden vieroitusoireita. Psykiatrian emämoga on sekoittaa mielialalääkkeiden vieroitusoireilu mielenterveysongelmista johtuvaksi. Juuri kaksisuuntainen mielialahäiriö on näistä legendaarisin virhediagnoosi. Psykiatriassa henkilölle EI SAA diagnosoida mitään mielenterveyden ongelmaa mikäli hän on jonkin päihdyttävän aineen, kuten alkoholi tai mielialalääke, vaikutuksenalaisena. Sama diagnosointikielto koskee myös mahdollista vieroitusjaksoa ja krapulaa.
Tässä on oikeastaan, kuin tilauksesta, AP:lle erittäin hyvä esimerkki mielialalääkkeiden aiheuttamasta sotkusta. Huumaavien aineiden käytön jälkeen on vaikea tietää kunnolla mitä päässä tapahtuu ja mistä kaikki ihmeelliset tuntemukset kumpuavat. Moni tulee ihan vainoharhaiseksi, koska eivät tunne pystyvänsä enää kontrolloimaan tai selittämään tuntemuksiaan. Lisäksi psykiatrit selittävät potaskaa väittäen, että lääkkeelle ei ole enää vaikutusta asiaan. Palautumiseen tarvitaan paaaljon aikaa, useita kuukausia tai jopa vuosia, varsinkin, jos käyttö on ollut vuosia kestävää. Aivot ovat niin herkkä ja monimutkainen elin, että sitä kun alkaa sörkkimään aineilla niin korjausurakka on todella mittava ja vie siten runsaasti aikaa.
Lääkärisi on ollut viisas, kun ei ole suoraan sinulle mitään myrkkyjä laittanut. Jos jännität sosiaalisia tilanteita ja tunnet, että se estää sinulta tavallisen aktiivisen elämäsi, hakeudu psykologille tai psykoterapeutille keskustelemaan ja etsimään tapoja oppia hallitsemaan asiaa. Jos ensimmäisen henkilön kanssa ei kemiat kohtaa, mene seuraavalle. Toinen tapa hoitaa asiaa on tosiaan huumaavat pillerit tai esim alkoholi, mutta se ei ole fiksun ihmisen ratkaisu.
Sinuakin tahdon varoittaa mielialalääkkeiden vaijetuista haittavaikutuksista, joista et kuule psykiatrilta, jos sellaiselle jotain kautta päädyt. Esimerkiksi neuroleptit ja SSRI:t ainoastaan lobotomoivat aivojasi, jolloin tulet tunteettomammaksi (pelko on yksi tunteistamme) ja siten välinpitämättömämmäksi ongelmistasi. Tämä näkyy siinä, että et enää jännity ja voit parhaimmillaan kävellä vaikka auton alle ilman pelkoa (näitä tapauksia siis todellakin on paljon).
Mielialalääkkeet ovat siinä mielessä ikävän petollisia, että ne tuntuvat toimivan aluksi ja aiheutuneen tuhon huomaa vasta paljon jälkikäteen, jolloin on enää voimaton vahinkoa perumaan. Monilta kuulee, että ensin kehuvat vaikutusta, mutta jo muutamien kuukausien jälkeen vaikutus alkaa heiketä ja annosta nostetaan. Sama kaava toistuu, kunnes ollaan hyvin pian maksimiannoksessa ja maksimi haittavaikutuksissa. Ikävin yllätys tulee viimeisenä, kun roskasta tahtoo eroon. Kovia ja pitkittyneitä vieroitusoireet, joita saa eri lähteistä riippuen ~20%, ~40 tai ~60%, vastaan voi joutua taistelemaan vuosia ja tiedetään, että kaikkien ongelmat eivät ole ratkenneet edes lainkaan. Useat eivät halua elää elämäänsä tunteettomana loppuun asti. Vammat voivat jäädä pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta vaikka psykiatri sinulle toisin väittäsi.
Olet tietenkin vapaa päättämään mitä sinä haluat tehdä, ketä uskoa ja mitä haluat laittaa elinmistöösi. Tiedät nyt kuitenkin jo hieman paremmin mielialalääkkeiden todellisuudesta, joten pystyt paremmin puntaroimaan eri vaihtoehtojen välillä. Tsemppiä.
Itselläni on ollut samanlaista vaivaa vuosikausia. Vihdoin onneksi löysin syyllisen. Käykääpä lukemassa tekstini.
http://www.jannittaa.com/keskustelu/index.php?action=vthread&forum=2&topic=511