sulle toivotan joka ilta. Joka päivä sua mietin ja syyttelen itseäni, että loukkasinko sua jotenkin. En rohkene edes kysyä enää sulta mitään. Tiedän olleeni todella ajattelematon...siksi ajattelenkin, että tämä ikävä ja suru siitä, etten susta enää mitään kuule on ihan oikein mulle.
Joskus ajattelen myös, että jos ei ole toivottuna syntynyt maailmaan, niin silloin ei varmaan elämänikään kuulu olla oikeasti onnelinen.
Olen iloinen kuori jolla kaikki on aina hyvin ja on kaikki mitä elämässä normaalisti tämän ikäisellä on. Mutta sisältä olen vain jotain...en tiedä mitä, mutta ikävää, surua, riittämättömyyttä, paljon ajatuksia pyörii sisällä, tunteita, unelmia...niitä mietin yksin ollessani.
Ystävät...ystävyys...en tiedä on mulla ihmisiä, mutta ei ketään jolle kertoisin tai osaisin kertoa ajtukseni..mullahan on kaikki hyvin. En mä mikään pahvi ole. Mutta ala nyt selittämään jollekkin, kun en tiedä miten pukisin kaiken sanoiksi..
Yksin ollessa miettii vain joskus, että tänne synnytään ja on rakastava onnelinen äiti,isä..jotka sulkevat syliin ja suojelevat kaikelta...miltä se olisi tuntunut jos olisi ollut näin....olisi ollut toivottu, rakastettu miljoonasti, halattu niin, ettei mikään kipu ja murhe olisi tuntunut miltään...olisi ollut äiti ja isä jotka olisivat auttaneet, kun joku kiusasi lapsena koulussa eivät olisi sanoneet , että puollusta itseäsi...
yötä sulle sinne missä oot...
Joskus ajattelen myös, että jos ei ole toivottuna syntynyt maailmaan, niin silloin ei varmaan elämänikään kuulu olla oikeasti onnelinen.
Olen iloinen kuori jolla kaikki on aina hyvin ja on kaikki mitä elämässä normaalisti tämän ikäisellä on. Mutta sisältä olen vain jotain...en tiedä mitä, mutta ikävää, surua, riittämättömyyttä, paljon ajatuksia pyörii sisällä, tunteita, unelmia...niitä mietin yksin ollessani.
Ystävät...ystävyys...en tiedä on mulla ihmisiä, mutta ei ketään jolle kertoisin tai osaisin kertoa ajtukseni..mullahan on kaikki hyvin. En mä mikään pahvi ole. Mutta ala nyt selittämään jollekkin, kun en tiedä miten pukisin kaiken sanoiksi..
Yksin ollessa miettii vain joskus, että tänne synnytään ja on rakastava onnelinen äiti,isä..jotka sulkevat syliin ja suojelevat kaikelta...miltä se olisi tuntunut jos olisi ollut näin....olisi ollut toivottu, rakastettu miljoonasti, halattu niin, ettei mikään kipu ja murhe olisi tuntunut miltään...olisi ollut äiti ja isä jotka olisivat auttaneet, kun joku kiusasi lapsena koulussa eivät olisi sanoneet , että puollusta itseäsi...
yötä sulle sinne missä oot...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et ole ikinä loukannut minua. paina se nyt mieleesi.
Minähän tässä olen hölmöillyt kuin päätön kana.
Olen pahoillani kaikesta tuskasta mitä olen aiheuttanut.
Et ole loukannut - ei. Mulla meni pasmat vähäks aikaa sekaisin. Mutta nyt alkaa taas
homma toimia. Olen miettinyt tän tilanteen tarkkaan ja voin kohdata sut. Minä ja
mun yksityisyys.. mitä väliä..... kaipaan sua!
Hyvää yötä. Ei kaikki ole niin mustaa kuin miltä väsyneenä tuntuu. Meillä on kaikilla omat arpemme. Sä et ole teflonia. En minäkään.
eiköhän ap ole nainen...
voi kun olisit hän jota ajattelen aina puhuisimme kasvotusten ja sylikkäin näitä asioita toisillemme. älä vaivu itsesyyttelyyn ,ehkä loukannutkin olet niin minäkin ,mutta ainakaan omia tunteitani sinua kohtaan nämä pienet loukkaukset eivät ole horjuttaneet.
vaikka elämään kuuluu jonkin verran myös kakkaa ,kuuluu siihen myös onnellisuutta
koostuen elämän pienistä arkisista asioista,jotka saavaat mielesi kirkastumaan
ja hymyn kasvoille.
meillä jokaiselta löytyy jonkinlainen kuori / ei halua kenenkään tietävän onnettomuuttani , yksinäisyyttäni jne.
tuttua tuokin ettei ole kelle kertoa.
sitä vain kovettuu ja sulkeutuu kun jo lapsena ei oo mihin nojata.eikä aikuisenakaan.
itkua itkua ja itkua ... ja elämä jatkuu.
Toivottavasti olen se nainen.
toivottavasti olet.
löytyy aika monta naista joka haluaisi tämän olevan itselleen, toivokaamme että joku meistä saa viestin yksityisesti
NallePuh
puhallus ------------)))))))
Kyllä tiedät mikä on tilanne.. Ei tämä yhteinen tarina mitenkään lopullisesti ole päättynyt. Kysymys on nyt muista kun tehdyistä asioista
nyt alkaa itkettää, jos olisit hän sanoisin, selitä - en tiedä tilannetta!
Tutun kuulloista. Niin. Paljon surua että et varmaan edes arvaankaan kuinka syvälle vaivuin. Avaa itsesi mutta kuoresi. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi.
tsemppiä, olet varmaan ihana ihminen, haluaisin niin hirveästi sinuun tutustua, puhuit minun kielelläni, mutta eihän me täällä voida sitä tehdä, olet kuiteskin rakas, minun ajatuksissa
Ota ihmeessä hei yhteyttä siihen, kerro toi kaikki sille. Kyllä se ymmärtää varmasti.
Ja vaikka teistä ei koskaan tuliskaan enempää niin on ainakin selvitetty sit.
Haluaisin kans yhteyden erääseen mieheen mutta ei ole mitään keinoa. Taisin loukata kun siitä viimeksi niin ajattelemattomasti karkasin.
Kiinnostusta olisi hänet kyllä tavata, mutta ei keinoja.
Hämmennystä ja väärinkäsitystä vaan...
Hei, vaikka ei mulle. Luin ajatuksella, et sä tunnu sellaiselta ihmiseltä joka loukkaa, et ainakaan tietoisesti. Me ihmiset nyt ollaan joskus sellaisia että otetaan itseemme ja murehditaan turhaan. Kyllä sulla on oikeus olla kaiken puolin onnellinen, oli mulla ja aika risainen lapsuus, silti koen, että Se mikä ei tappanut, vahvisti, mulla on oikeus olla onnellinen ja olenkin, mitä nyt tunnepuolen asiat repii riekaleiksi joskus, toisinaan suhtaudun siihenkin, ikäänkuin asiaan kuuluvaksi. Monimutkaista tämä elämä ja ikävääkin välillä.
Sulle toivon sitä onnellisuutta ja kyllä sä sen vielä tunnistat.