Minulla on kohta vuoden ollut ahdistusta ja pelkoja. Pelot liittyvät yleensä tauteihin, ensin oli kova HIV-pelko, sitten tuli pelko syövästä, ja nyt on päällä pelko MS-taudista.
Onko kellään muulla vastaavaa? Millä olette päässeet eroon moisista ajatuksista?
Minulta on otettu verikokeet (kaikki ok) vatsanseutu on ultrattu ja vatsalaukku tähystetty, mitään ei ole löydetty kuitenkaan mistään. Nyt kun pohkeet on kipeinä ollut jo pidempään, ja eilen hieroja sanoi että ei näitten näin kireitten pitäis olla.. No nyt sitten on parisen viikkoa pelottanut että mitäs jos mulla onkin MS? Tietysti järkeilemällä pääsen siihen lopputulokseen ettei mulla voi olla mitään moista, mutta kun se järkeily ei auta pitkään...
Mies alkaa kohta olemaan aivan kypsä, kun kyselen siltä että eihän mikään ole paha eikä mitään ikävää tapahdu...
Miten mun pitäis tätä ongelmaa alkaa hoitamaan? En halua pelätä kaikkea koko lopun ikääni.. Haluan alkaa taas nauttimaan elämästä.
Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun.. Jos vielä saisin asiallisia kommentteja avuksi, olisin kiitollinen.
Onko kellään muulla vastaavaa? Millä olette päässeet eroon moisista ajatuksista?
Minulta on otettu verikokeet (kaikki ok) vatsanseutu on ultrattu ja vatsalaukku tähystetty, mitään ei ole löydetty kuitenkaan mistään. Nyt kun pohkeet on kipeinä ollut jo pidempään, ja eilen hieroja sanoi että ei näitten näin kireitten pitäis olla.. No nyt sitten on parisen viikkoa pelottanut että mitäs jos mulla onkin MS? Tietysti järkeilemällä pääsen siihen lopputulokseen ettei mulla voi olla mitään moista, mutta kun se järkeily ei auta pitkään...
Mies alkaa kohta olemaan aivan kypsä, kun kyselen siltä että eihän mikään ole paha eikä mitään ikävää tapahdu...
Miten mun pitäis tätä ongelmaa alkaa hoitamaan? En halua pelätä kaikkea koko lopun ikääni.. Haluan alkaa taas nauttimaan elämästä.
Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun.. Jos vielä saisin asiallisia kommentteja avuksi, olisin kiitollinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näkisin, että pelot ja ahdistuskin on osa elämää. Itse olen elänyt niiden tunteiden kanssa näin ajatellen. Niille ei vain pidä antaa kokonaisvaltaista otetta, mikä on helpommin sanottu kun toteutettu! On pyrittävä elämään tätä päivää tiedostaen ne hyvät asiat ja ja hoitamaan ne todelliset uhkat pois mitä on olemassa. On turha pelätä tulevaisuuden mörköjä, jotka kenties ovat kompastuneet matkalla. Olisi vain elettävä tätä hetkeä. Olen sairastanut paniikkihäiriötä kymmenisen vuotta ja tiedän mitä pelko ja ahdistus on! On vain erotettava mikä on todellista ja mikä epätodellista. Silloin saattaa uhkakin tuntua ainakin puolta pienemmältä. Hoida yleiskuntoasi, nuku hyvin ja säännöllisesti. Itse ainakin olen huomannut, että väsyneenä ja stressaantuneena pelot tuntuvat liiankin vallitsevalta. Voimia Sinulle!
Tekstisi oli kuin minun kirjoittamani.
Välillä pelottaa niin paljon, että järki meinaa lähteä. Juuri nuo HIV-, syöpä-, ja MS-pelot minuakin pääosin vaivaavat. Välillä sitä aina pysähtyy miettimään, että onko elämässäni ikinä ollut hetkeä jolloin en olisi pelännyt. Tällä hetkellä on hirveä syöpäpelko meneillään ja tuntuu ettei mitään muuta edes pysty ajattelemaan. Harmittaa kun tämä syö niin paljon energiaa.
Minunkin mieheni rupeaa jo kypsymään kun kokoajan kyselen, että onko tämä normaalia kun on sellaisia ja sellaisia fyysisiä vaivoja.
En tiedä mikä tähän auttaisi. Kun itkettääkin vaan kokoajan ja voimat rupeaa loppumaan. Eihän tästä oikein kehtaa enää kenellekään puhuakaan, ei ainakaan siitä missä mittakaavassa nämä pelkotilat ovat.
Voimia sinulle!
Olisi kiva vaihtaa kanssasi ajatuksia, saada ehkä tähän jokin tolkku?
On jotenkin lohduttavaa tietää etten ole ainoa joka tämmöisestä kärsii.
Mieheni ei tunnu ymmärtävän tätä lainkaan, hän kun ei kait pelkää mitään. Hermostuu minuun täysin kun kyselen koko ajan. Olemme olleet sentään yhdessä jo todella pitkään.
Nämä pelot on olleet mulla noin vuoden päivät...
Olisi tosiaan kiva saada tähän elämään jotain järkeä. Minulla tätä pelkäämistä on jatkunu enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan, mutta näin pahana juuri saman verran kuin sinullakin eli noin vuoden.
Viime talvena kävin jonkin aikaa juttelemassa ammattiauttajan kanssa ja hän diagnosoi minulla olevan paniikkihäiriön, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja jonkin asteisen pakko-oireisen ajatteluhäiriön. Sain myös reseptin erääseen bentso-pohjaiseen ahdistuslääkkeeseen, joka toi hetken helpotuksen.
Olen ajatellut, että pitäisi varmaan taas hakeutua hoitoon, tällä kertaa johonkin pitkäkestoiseen sellaiseen. Esim.psykoterapiaan. Harmi vaan, että jonot on niin hurjat (ainakin täällä meillä päin) että ehdin tulla täysin hulluksi ennen avun saamista.
Mene sinäkin ihmeessä juttelemaan vaikka aluksi ihan omalle lääkärillesi, hän osaa varmasti ohjata sinut sitten eteenpäin.
Minua pelottaa se, että loppuelämäni tulee olemaan tällaista, enkä ikinä pääse näistä peloista eroon. Kärsin myös jonkinlaisesta lääkepelosta, joten viime talvena vedin lääkkeitä aika pitkin hampain. Kyllä kai ne jonkinlaisena ensiapuna toimivat, mutta eihän niitäkään voi loppuelämäänsä vetää. Uskon enemmänkin terapian parantavaan voimaan. Pää pitää saada kuntoon ja sitten vasta voi alkaa toipumaan.
Voimia sinulle. Kirjoittele ihmeessä kuulumisia tänne.
ps.Joku oli käynyt rekisteröimässä tämän nimimerkin, sen takia nimen perässä on 1.
Auttaa! Se on kyl paniikkihäiriöihin ja masennukseen mutta tiedän pari jota on auttanut. Joku välittäjä aine lääke.
mä olen kärsinyt ahdistus- ja paniikkihäiriöistä jo vuosia . n. 5 vuotta sitten menin puhumaan omalle terkka lääkärille , kun elämä alko kaatumaan päälle ja mieskään ei enää kestänyt mua ( olemme olleet jo 13 v. naimisissa ) . mä olin ihan varma et mä sekoon !!! mä suosittelen et käyt rohkeesti puhumassa omalle lääkärille , ettet joudu enään kärsimään ihan turhaan pelko- ja ahdistus kohtauksista . olen nyt syönyt sepram 30 mg päivittäin ja tuskin jätämme ( lääkäri ja mä ) lääkitystä kokonaan pois . nyt voin nauttia elämisestä normaalisti , enkä enään ajattele tulevani hulluksi .ps. olen kolmen lapsen äiti . nuorimmaista odottaessa söin lääkettä koko raskausajan .
Kuullostaa tutulta. Syön lakritsipiponi jos cipra ja muutama päivä sohvalla makaillen ei poista pelkojasi.
Nuo teidän kirjoitukset olivat kuin itseni kirjoittamia. Meitä on näköjään samanlaisten ajatusten kanssa painivia. Itse pähkäilin aikani kyseisiä ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen, oireet tulivat todella fyysisinä. Söin puolen vuoden lääkityksen. Ja olen ollut reilut puoli vuotta ilman lääkkeitä, enää ei ole niin voimakkaita ahdistuksia/sairauspelkoja. Mutta sen tiedän nyt, että ahdistus/masennus ja mielenongelmat aiheuttavat esim. ms:n kaltaisia oireita, puutumisia, päänsärkyjä, kävelyvaikeuksia jne...ja itsestäni tiesin sen, että kirjoista löytyi lisää erikoisia sairauksia. Kaikesta huolimatta kaunista syksyä kaikille! :)
Oireet vaikuttavat hyvin paljon pakkoneuroosilta, eli pakko-oireiselta häiriöltä. Yksi yleisimmistä pakkoneuroosin oireista on juuri tautien pelko. Noin neljä prosenttia suomalaisista sairastaa tätä neuroosia. Oireisiin liittyy usein asioiden tarkastelu, ylenpalttinen taikauskoisuus yms. Pakkoneuroosista löytyy jonkinverran tietoa internetistä ja suosittelen lämpimästi yhteydenottoa psykologiin jonka avulla elämää kahlitsevasta vaivasta voi päästä jopa kokonaan eroon. Nykyään on hyvät lääkkeet jotka eivät missään nimessä aiheuta fyysistä riippuvuutta. Cipramil on eräs hyvä lääke, josta on juuri tuotu markkinoille uusi, nopeavaikutteisempi, puhdistettu versio. Pakkoneuroosiin määrätään usein myös rinnalle jokin toinen lääke pahimpia ahdistustiloja varten. Hoito on pitkäaikaista ja kärsivällisyyttä vaativaa, mutta ainakin valoa on näkyvissä. Toivottavasti tämä auttoi sinua edes vähän.