kuinka juuri sinä yrittäisit iskeä naista?
siis kuinka yrittäisit tuoda esille, että olet kiinnostunut hänestä?
minä en varmastikaan ymmärtäisi, jos joku minua yrittäisi iskeä.
siksi esitänkin kysymyksen, että kuinka JUURI SINÄ sen tekisit?
täällä aina kysytään, että mistä tietää onko joku kiinnostunut.
entä jos toinen ei edes ymmärrä ajatella, että toinen yrittäisikin iskeä?!
siksi olisi kiva, jos vain viitsisitte edes hieman kertoa sitä kuinka te osoitatte kiinnostusta.
en tarkoita mitään yleisiä keinoja, silmiin katsomista tms.
kaikki ihmiset katsovat toisiaan silmiin ja kaikki juttelevat toisille!
minä en tosiaankaan edes hoksaisi, jos joku minua iskisi ja sen vuoksi kysynkin tätä asiaa. teidän kertomuksianne voisi yrittää painaa mieleen ja koittaa tulevaisuudessa nähdä tuleeko sellaisia vastaan ja jos sellainen tulee vastaan niin oikeasti pysähtyä miettimään, että voisiko tässä ollakin kysymyksessä iskuyritys. :)
kiitos mahdollisista vastauksistanne!
siis kuinka yrittäisit tuoda esille, että olet kiinnostunut hänestä?
minä en varmastikaan ymmärtäisi, jos joku minua yrittäisi iskeä.
siksi esitänkin kysymyksen, että kuinka JUURI SINÄ sen tekisit?
täällä aina kysytään, että mistä tietää onko joku kiinnostunut.
entä jos toinen ei edes ymmärrä ajatella, että toinen yrittäisikin iskeä?!
siksi olisi kiva, jos vain viitsisitte edes hieman kertoa sitä kuinka te osoitatte kiinnostusta.
en tarkoita mitään yleisiä keinoja, silmiin katsomista tms.
kaikki ihmiset katsovat toisiaan silmiin ja kaikki juttelevat toisille!
minä en tosiaankaan edes hoksaisi, jos joku minua iskisi ja sen vuoksi kysynkin tätä asiaa. teidän kertomuksianne voisi yrittää painaa mieleen ja koittaa tulevaisuudessa nähdä tuleeko sellaisia vastaan ja jos sellainen tulee vastaan niin oikeasti pysähtyä miettimään, että voisiko tässä ollakin kysymyksessä iskuyritys. :)
kiitos mahdollisista vastauksistanne!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Pyrkisin viereesi, koskettaisin käsivarttasi tai selkääsi, Olisin "liian" lähellä. Katsoisin huuliasi puhuessasi ja taas syvälle silmiisi hitaasti. Ihailisin saavutuksiasi ja nauraisin hauskoille jutuillesi. Yrittäisin näyttää ensin itsestäni ne parhaat puolet ja vahvuudet, jonka jälkeen tutustumisen syventyessä paljastaisin salaisuuksiani ja heikkouksiani. Luottaisin sinuun. Jne...
Mun esimie tekee mulle just noin, että tulee ihan mun lähelle, silittää selästä tai laittaa kädet takaapäin mun olkapäille. Kehuu mun hiuksia, nauraa mun jutuille... Pitäiskö tästä osata päätellä jotain? :D
minä olen sen verran ujo, että jäisi ehkäpä silmiin katsomisen asteelle, etenkin, jos itsellä on tunteita paljon pelissä. Omassa käytöksessäni huomaan asian kyllä ns. ritarillisuutena, yritän auttaa toista ja helpottaa hänen elämäänsä eri tavoin. Eli siis teoin, kun sanat eivät riitä kertomaan.
Tällaisessa tilanteessa ollaan nytkin.
Hakeutuisin hänen läheisyyteensä turvallisessa ympäristössä, jossa hän voisi kiusaantumatta vetäytyä. Hivuttaisin käteni hänen kätensä tuntumaan, koskettaen, ja katsoisin kuinka hän reagoi. Jos hän katsoisi kysyvästi, vastaisin katseellani tyynesti.
Minä en aiemmin muuta uskaltanut kuin hädin tuskin katsoa silmiin. Nykyään tunnemme paremmin, oikeastaan jo tosi hyvin ja uskallan ihan erilailla olla hänen lähellään. Osoitan olevani kiinnostunut hänen elämästään ja kuulumisistaan, kävellessämme vierekkäin painaudun tarkoituksella hauskan jutun yhteydessä häneen kiinni. Katson suoraan silmiin välillä pitkäänkin, välillä heitän pientä flirttimäistä hyväntahtoista kiusoittelua. Meillä on usein ollut tilanne että kokeillaan onko kylmät kädet, tuolloin pidän käteni hänen kädessään niin pitkään kuin mahdollista. Olen myös avuksi aina kuin pystyn. Vuosi sitten olin vielä ihastunut. Nyt kun se ihmeellinen sanaton yhteys välillämme on vain vahvistunut ja tunnemme toisemme hyvin, voin sanoa olevani rakastunut häneen.
Tällaista on myös "meillä". Ihan samat merkit!
Haen tanssimaan ja jos viihty lattialla enempi kun 2kipaletta....niin jonkin hitaan kipaleen aikana voi hengitellä kaulaan ...ja kiatoutua...jos toinenkin kietoutuu niin se on hyvä merkki.
Sit jos edelleen kivaa, eikä lähe karkuun, niin voi pussata moiskauttaa kaulaan...
Sit jos edelleen on käsipuolessa, kun ravintolasta tarttee lähtee, niin se on sit jo melkeen tyttöystävä...:)
Oi kun pääsisinkin jo hänen kaulaansa hengittelemään... :)
Samaa odotan...tapahtuispa se pian...;)
Flirttailu se on vasta on monimutkasta puuhaa. :) pitäs tietää millo menee liian pitkälle ja milloin antaa liian heikkoja singnaaleja.
Itse kyllä jos on aivan uusi tuttavuus kyserssä vaikkapa baarissa niin hakeudun hänen seuraan, hymyilen tälle jatkuvasti ja alan osoittaa ritarillisia elekitäni availemalla ovia ja tarjoomalla tupakkaa. (No sauhuttelu ei taija kovin ritarillista olla?) Ja heitän flirtti läppää, kosketan endialkuun kaverillisesti olkapäähän, kehun tämän ulkonäköä/ääntä/juttuja. Joskus saaran leikkimielisesti suudella poskelle. (Se muuten toimii, sitä saa seuraavaksi vastauksrn huulille kun on ensin itse uskaltalnut tehä aloitteen. ;) )
lesbot saa eksyä tänne palstalle useamminkin!
tervetuloa! minä en ainakaan laita pahaksi. :)
siis mukavat ja keskustelutaitoiset lesbot on tervetulleita! :)
harmillista, että me naiset olemme toisinaan niin ujoja! tykätään jostain, mutta hyvä jos uskalletaan silmiin katsoa!
tämä asia kannattaisi yrittää muuttaa! sillä aikaa kun tykätään, mutta ei tehdä aloitetta niin tulee vielä joku muu ja nappaa sen ihmisen sun silmiesi edestä.
aika kuluu. tälläkin hetkellä kun vain haaveilette toisesta niin voisitte jo oikeasti pitää häntä sylissä ja suukotella, kun olisitte tehnyt vain aloitteen. jos teillä on joku josta pidätte niin menkää ja tehkää tunteenne selväksi!
jos tunteet ei kohtaa niin ei sille voi mitään. sitte jatketaan vain elämää. mutta älkää pelätkö ja säästäkö sydäntänne. ottakaa riskejä ja eläkää!
menkää ja kertokaa tunteenne. haaskaatte aikaanne ja elämäänne haaveiluun ja pahimmassa tapauksessa tulee joku joka uskaltaa kertoa tunteensa ja vie hänet nenänne edestä.
olkaa rohkeita!!! sydänsuruun ei kuole vaikka se sattuukin. ei kannata jäädä miettimään mitä jos vaan menkää ja ottakaa selvää!
jos minä löydän vielä jonkun johon ihastun niin aion kohdata pelkoni ja pyytää kahville tms. ei se pelkääminen auta. kun vain vielä tulisikin se joku....
http://www.youtube.com/watch?v=5gLsEemjYNw
kuunnelkaa tuo kappale ja miettikää....
Olet aivan oikeassa. Pitäisi elää eikä jahkailla. Minun on kai siirryttävä pienistä merkeistä suuriin ja selvempiin merkkeihin. Ensi kerralla en kai sitten päästäkään käsiämme irtoamaan...tai ehkäpä kiedon käteni hänen ympärilleen kun pysähdymme ihailemaan maisemia.. ;) Aikaa on mennyt tarpeeksi. Tiedän että haluan hänet enkä ketään muuta.
Täytyy uskaltaa edetä flirtissä..;) ite aattelin ottaa askeleen ja näyttää oikeasti tunteeni häntä kohtaan..tähän mennessä pelkkiä pitkiä katseita! Ei se anna jos ei otakkaan ;)..mutta harmi kun häntä en nää kuitenkaan säännöllisesti..mutta sitten kun :)
Täytyy uskaltaa edetä flirtissä..;) ite aattelin ottaa askeleen ja näyttää oikeasti tunteeni häntä kohtaan..tähän mennessä pelkkiä pitkiä katseita! Ei se anna jos ei otakkaan ;)..mutta harmi kun häntä en nää kuitenkaan säännöllisesti..mutta sitten kun :)
Minulla oli vähän samanlainen tilanne. Alku näytti lupaavalta, mutta lopulta tyssäsi katsekontaktin huolelliseen välttämiseen. Olisin mennyt juttelemaan, mutta en enää tässä tilanteessa. Etsin jonkun uuden.
ehkä se lopetti katsomisen kun et mennyt juttelemaan? ajatteli, ettet kuitenkaan ole kiinnostunut? naiset osaa kyllä joskus olla niin vaikeita! en siis tietenkään tiedä sun tilannetta, ihan omista kokemuksistani höpisen... onnea uuden etsintään.
Ennen kuin olin suvaitsevainen bi-seksualisuuteni kanssa, olin ihastuksilleni erittäin kylmä ja välttelin katsetta kasvokkain puhuttaessa. Muuten kyllä tuijotin näitä ihastukseni kohteita silmääkään räpäyttämättä aina kun eivät katsoneet. Ainoa merkki kiinnostuksestani tällöin olisi minun tapauksessani ollut häkeltyminen ja puheen sekavaisuus toisen läsnäollessa.
En kyllä ole vieläkään täysin sinut seksualisuuteni kanssa, vaikka tiedänkin todellisuudessa voivani seurustella myös naisen kanssa.
Viime talvena kun hullaannuin erääseen naiseen, todelliset tunteeni olivat varmasti aivan päinvastaiset kuin annoin hänelle ymmärtää. Oikeasti polveni tuntuivat kirjaimellisesti pettävän, kädet tärisivät, posket punoittivat ja mitä kaikkea aina kun edes ajattelin näkeväni hänet pian opiskelun merkeissä.
Nykyään ainakin yritän pitkittää katsettani, kehua jotain kuvaa erityisen kauniiksi facebookissa, tykkäillä kuvista tai vastaavaa... ei minusta kyllä voi millään huomata kiinnostusta :'( toisen koskemiseen tai huulien katsomiseen en nimittäin pystyisi
Hyvä kysymystä.Olen itse lesbo vaikka olin pari vuotta bi.Tunnistan kyllä rakastumisen merkkiä,mutta ihastumisen kanssa aika vähän kaikenlaista tapoja.Ihastumisen kanssa :hermostunut,levoton,hakee seuraa,hymyilyt mutta silmiin katsomista voi olla 2-10 sekuntia tai jos katsoisi häneen ja pois katseita vaikka maahan jos hän kääntyy katsoo minuun.Olin ihastunut pahasti,että en pystyisi edes katsoa enempää häneen ja kävisin kömpelösti jotain.Jos kiinnostuisi vaikka kohteista niin voi ehkä olla hyvä alkua vaikka säästä. Sain käsityksen asiasta jotain ennen,että jos lähestyisimme vaikka 1 metrin toisistaan niin meinasimme tulla enemmän hymyilyjä ja jopa nauraa kuin olisi sähköiskuja.Korjatkaa jos olen väärässä :-).
Anna anteeksi hitauteni asioissa etenemisessä. Olen toisinaan onnistunut olemaan jopa epäreilu sinulle. Olen vain niin heikkona sinuun että hätiköin ja tunaroin tilanteita.
No ehkä sä tiedät yhteystietoni..kokeilehan kepillä jäätä ;) Et tuu pettymään...siis jos sä oot se ihana ;)
No ehkä sä tiedät yhteystietoni..kokeilehan kepillä jäätä ;) Et tuu pettymään...siis jos sä oot se ihana ;)
Lyödäänkö räpylää päälle, että ollaan vahvoina häneen seuraavan tilaisuuden tullen?! Jätetään se käsi käteen ja kiedotaan ne kädet ympärille...sovitaanko näin?
Sovittu! Kuuntelin tuon Suvi Teräsniskan biisin ja se todella sai minut ajattelemaan. Minä olen juossut onnea karkuun kaiken aikaa odottamalla ja etsimällä hänestä niitä ratkaisevia merkkejä. Nyt on minun aikani antaa hänelle ne ratkaisevat merkit.
Enemmänkin! Seuraavan kerran, kun pysähdytte istumaan vierekkäin, tai jäätte katselemaan luonnon näytelmää, kaunista maisemaa, tunne voiman sykäys sisälläsi ja toimi. Älä jää odottamaan mielestä nousevia selityksiä ja tarinoita, sillä sitten hetki on jo kadonnut ja eleet tuntuvat tekaistuilta. Ainoa merkki joka tarvitaan, on oma sisältä nouseva voima. Merkistä menoksi. Sinulla on aikaa miettiä jälkeenpäin ja miettiä nyt, mutta kun olette kahden, sulje lörpötys ja anna mennä.
Tuo oli hyvin sanottu. Olen tuntenut tuon sykäyksen useasti, tarttumatta siihen. Mutta ne estot ovat nyt häviämässä. En voi loppuelämääni pakoilla sitä mitä haluan yli kaiken. Olen miettinyt asioita hänen näkökulmastaan ja kaikista mainitsemistani pikkumerkeistä huolimatta olen antanut tahtomattani torjuvaakin signaalia. Herkän hetken tullen olen pakoillut tilannetta tavalla tai toisella. Hän on välillä ollut niin ihana minua kohtaan ja olen aistinut hänen tunteensa ja tietynlaisen "sydämellisyyden" mutta pelännyt tilannetta ja mihin se johtaa ja järkeni on selittelyillään pilannut kaiken. Mutta ehkä tämän piti mennä näin. Ehkä meidän molempien kannalta on parempi, että tiemme kietoutuvat rauhalliseen tahtiin toisiinsa ja on ollut aikaa tutustua kunnolla. Silti olen alusta asti tuntenut että hänessä on se jokin mikä kaikista muista puuttuu. Koko sinä aikana minkä olen hänet tuntenut, en ole kertaakaan ollut tosissani kiinnostunut kenestäkään muusta.
Odotan sellaista tapaamista, jossa se sykäys jälleen tulee. Viimeaikoina olen aistinut hänestä eräänlaista asiallisuutta ja pientä mielen alavirettä, negatiivisuutta. Nuo hetket eivät ole tuntuneet oikeilta alkaa lähestyä. Tunteet lukossa jos kuvailisin jotenkin.
Jos Sinä lukiessasi tätä koet sen sykäyksen ja luulet että minä olisin juuri se, joka eksyy ajatuksiisi, niin haluan sanoa: Olet parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. On ollut tarttumattomia tilaisuuksia ja tunteiden peittelyä mutta totuus paistaa aina kaiken alta. Luota siihen, että tunnet mitä välillämme on, minäkin tunnen. Ja olen tuntenut jo alusta asti.
Kyllä tilaisuus tulee vielä. Anna sen sykäyksen tulla odottamatta ja keskity vain pitämään omat energiasi korkealla ja kevyenä.mulla on ihan samat kuviot!
Kuulostaa niin samanlaiselta kuin oma tilaanteni Hänen kanssaan. Huokaus. :)
Toinenkin lesbo eksyi biseksuaalien palstalle, ku loppui kiinnostavat jutut kesken. Oletan kuitenkin, ettei miuta nyt potkita täältä pois. Tai aina toki sopii yrittää :p
Mutta joka tapauksessa itse oon kiinnostuessani alussa aika huomaamaton, oikeastaan en osoita kiinnostustani millään tavalla. Mutta sitten kun alan ihastumaan kunnolla ja kun saan vähä rohkeutta, nii aloitan just noilla hieman pidemmillä ja intensiivisimmillä katseilla. Pyrin ihastuksen läheisyyteen, nojailen häneen, siistin vaatteita esimerkiks karvoista, silittelen hiuksia, leikittelen ja tutkikselen sormia/käsiä ja jään ikään kuin vahingossa sitten pitämään kädestä kiinni. Mutta näin siis tosiaan toimin vain silloin, jos ihastus ei osoita minkäänlaisia merkkejä siitä, että miun lähentely häiritsisi. Enkä siis heti ryntää kiinni, vaan hitaasti ja varovaisesti etenen. Ja siis miu pitää todellakin kerätä iha pirusti rohkeutta, ennenku pystyn tekemään mitään tuollaista. En nimittäin todellakaan ole kovinkaan aloitteellinen immeinen.
Ei potkita, tervetuloa vain! :)
Onkos naiset saanu tehtyä aloitteen ja miten kävi? :)
Tuliko onnellinen loppu? :)
Oijjoi. Kuinka iskeä nainen? Auts. Työpaikalla? Iso auts.
Kohta kaks vuotta jäässä, no ehkä hieman lämmeenneenä jo hänen seurassaan.
Pahinta on se, että myös hän punastelee enkä tiedä johtuuko se siitä, että mun jäätyminen ajoittain näkyy vai siitä, että hänenkin punastumiseen on syy. Hänellä on toki mies. Itsekin olen varattu, paremmin kai tää sopis jonnekin ihastuminen palstalle... Ihastumisen merkit tai jotain.
On pitkiä katseita, on molemmin puolin punastumista, on taukoamatonta puhetta, on hiljaisuuksia, on toisen välttelyä, on katseen välttelyä, on sitä että hakeudutaan seuraan jutulle, mutta ns. työtilanteissa vältellään toisiamme. On toisen naurattamista. Kun jutellaan, molemmat pitää tiukasti katseen toisen silmissä. Muu maailma/ympäröivät ihmiset (itsellä) katoaa. Yleensä tilanne päättyy siihen että itse karkaan, hän karkaa myös välillä, jolloin itselle jää fiilis että mitä helv.. mihin se katos kesken jutun. Menee hetki ja tajuan että no, itsehän toimin samoin. Pakko päästä pois. luulenko liikaa?
Ollaan näennäisesti ok muttei kuitenkaan. Hällä puoliso, mulla puoliso. En luota omaan mielikuvitukseen niin paljoa että ajattelisin kokonaisuuden olevan musta kii. Välillä saan hänet kiinni katsomasta perääni tmv.
Tilanne on pe****stä ja eihän kyseessä tietysti ole pelkkä iskeminen.
Välillä tuntuu että muut töissä huomaa meidän vaikeat välit.
Rohkeutta?
Merkkejä?
Punnitsemista?
Mitä kukanenkin haluaa?