Välitilinpäätöksen aika

Kun näitä keskusteluketjuja lukee, tulee pakosta mieleen, että tämä ikä yli nelikymppiset, panee ihmisen tekemään jonkinlaista tiliä elämästään, tulevasta ja menneestä. Ollaan pääasiassa tyytymättömiä nykytilanteeseen.
Surraan sitä mitä ei olla saavutettu ja haikaillaan tulevaan suurin suunnitelmin. Miksiköhän ei voidan hyväksyä tätä tilannetta, mikä on nyt meillä elettävänä, ja haaveilla sellaisesta, mikä olisi mahdollisesti saavutettavissa.
Olipa se filosofista.
Itse olen kulkenut siipimaassa koko syksyn, kun talous kaatuu päälle, terveys romahti ja yksinäisyyskin vaivaa. Nyt olen miettinyt tilannetta ja huomannut, etteivät asiat aivan hanurista ole.
Rahat riittää kitkutelllen, lapset kasvaa ja aikuistuu, saavat tuulta siipiensä alle. Terveyskin on suhteellinen asia. Yksinäisyyskin on jotenkin ratkaistavissa, jos ei muuten, niin ainakin täällä bittiavaruudessa voi jonkinlaista juttua vääntää.
Olen myös hyväksynyt ja oppinut elämään ilman parisuhdetta, vaikka tahtoisinkin jonkun vanhenemaan vierelleni. Nyt vain menen päivän kerrallaan ja yritän myös nauttia siitä.

Nyt takaisin sorvin ääreen.On mahtava tuulispäivä, toivottavasti sähköt nyt pysyy....
6310
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

En minä ainakaa haikaile minkään perään. Olen täysin tyytyväinen just tähän mitä nyt on.

Äänestä

Se on ihan totta, että sitä punnitsee omia valintoja ja mietiskelee tulevaa.
Jatkaakko sitä mitä on tehnyt vai ottaisiko uuden suunnan.
Lapset, se viimeinenkin, lähtee kohta omilleen ja minulle tulee erilainen vapaus toteuttaa omaa elämääni.
On ihanaa olla aikuinen itsenäinen ihminen, ottaa kaikki irti elämän ns. toisesta puoliskosta.

Kaikkea hyvää Sinulle, joka luet tämän. Ole rohkea ja nauti elämän pienistä iloista.

Äänestä

Ihailtava elämänasenne sinulla, arvostan todella. :)

Aika ajoin tulee pysähdyttyä oman elämänsä äärelle ja mietittyä suuntaa, mistä olen tulossa, minne menossa. Sitku-vaihe on ohitettu,elämä on tässä ja nyt.

Tiedän kuka ja mitä olen.Ympäristö ei määrittele sitä, ehkä korkeintaan viitoittaa tietä. Löytöretken teen kuitenkin itse. Matka itseen on varmasti yksi antoisimmista ja herättävimmistä matkoista, mitä elämänsä aikana voi tehdä.

Halu ja tarve toteuttaa itseään on voimistunut. Voi ilman syyllisyyttä huomioida omia tarpeitaan, olla armollinen itseään kohtaan ja antaa itselle myös anteeksi. Vaatia se oma tila ja tankata elämää itselleen merkityksellisillä asioilla.

"What there is to complain about?"

http://www.youtube.com/watch?v=jZhQOvvV45w

Äänestä

Hyvä on...yritän elää sen kanssa mitä on, mikä ei ole paljon...kohta kuolema korjaa pois...onneksi.

Äänestä

Olen 48 -vuotias, elän arkielämää yksikseni työkyvyttömyyseläkkeellä. Sosiaalinen kommunikointi hoituu naapurien kanssa päivittäin, asun rivitalossa vuokralla.
Näin se menee päivästä toiseen.

Äänestä

Hei Aefragt,

jos olet tyytyväinen ja onnellinen, niin hyvä niin... Ei elämässä tarvitsekkaan olla sen kummempia asioita.

Jos kuitenkin kaipaat jotain muuta, niin ei sitä muuta kukaan tule ovelle tarjoamaan. On vain otettava esim. kaupunkilehti käteen ja valittava tapahtuma tms. ja vain vietävä itsensä sinne.
Kuin ottaisi itseään kädestä kiinni ja taluttaisi jonnekin.

Kaikkea hyvää sinulle, ja rauhaisaa joulun aikaa ja loppuvuotta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


päivänsäde kirjoitti:

Kun näitä keskusteluketjuja lukee, tulee pakosta mieleen, että tämä ikä yli nelikymppiset, panee ihmisen tekemään jonkinlaista tiliä elämästään, tulevasta ja menneestä. Ollaan pääasiassa tyytymättömiä nykytilanteeseen.
Surraan sitä mitä ei olla saavutettu ja haikaillaan tulevaan suurin suunnitelmin. Miksiköhän ei voidan hyväksyä tätä tilannetta, mikä on nyt meillä elettävänä, ja haaveilla sellaisesta, mikä olisi mahdollisesti saavutettavissa.
Olipa se filosofista.
Itse olen kulkenut siipimaassa koko syksyn, kun talous kaatuu päälle, terveys romahti ja yksinäisyyskin vaivaa. Nyt olen miettinyt tilannetta ja huomannut, etteivät asiat aivan hanurista ole.
Rahat riittää kitkutelllen, lapset kasvaa ja aikuistuu, saavat tuulta siipiensä alle. Terveyskin on suhteellinen asia. Yksinäisyyskin on jotenkin ratkaistavissa, jos ei muuten, niin ainakin täällä bittiavaruudessa voi jonkinlaista juttua vääntää.
Olen myös hyväksynyt ja oppinut elämään ilman parisuhdetta, vaikka tahtoisinkin jonkun vanhenemaan vierelleni. Nyt vain menen päivän kerrallaan ja yritän myös nauttia siitä.

Nyt takaisin sorvin ääreen.On mahtava tuulispäivä, toivottavasti sähköt nyt pysyy....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu