Onko kellään faktatietoa minä vuosina Sako käytti esim.222 kivääreissä mikrorihlausta?
Mikrorihlaus
KorpiMetso
188853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"MIKRORIHLATUT PIIPUT
Piipun valmistuksen nopeuttamiseksi alettiin Sakossa vuonna 1957 kokeilla nk. nappirihlausta.
...
Nappirihlausta käytettiin vuonna 1957 pääasiassa pienoiskiväärimalleihin P 54 ja P 54 T.
Vuosina 1958-65 Sakossa valmistettiin mikrorihlattuja piippuja takomalla. Rihlojen lukumääränä kokeiltiin 8, 12, 14 ja 16 rihlaa. Näin valmistettuja piippuja käytettiin aseissa P 54, L 46 ja L 461.
Tavallisesta poikkeavaa ns. rappurihlaa Sakossa kokeiltiin vuosina 1966-67.
..."
----
Yllä oleva teksti sivulla 123 kirjassa
ARMA FENNICA , muistaakseni numero 1 (SUOMALAISET ASEET)
Kirjan tekijä: Hyytinen, Timo
Tuosta päätellen mikrorihlausta olisi vuosien 1957-67 aseissa.
Tarkempaa sarjanumerokohtaista vastausta Sakolta on kysytty, mutta ei saatu.
Toinen asia on se, onko noina vuosina 1957-67 valmistettuja piippuja tehty "varastoon" eli käytetty sitten vaikkapa muutamia vuosia myöhemmin.
Kiitos vastauksesta.Liekkö vähän ammuttu "mikrorihlattu" metsästys käyttöön käypä peli vai olisko nuo parempi jättää reliikeiksi?
Muutama kokenut metsämies on sitä mieltä, että se 5,7 on hyvä linnustukseen.
Taustalla voip olla ajatus siitä, ettei aseella paljoa ammuttaisi;
korkeintaan 5 kohdistuslaukausta vuodessa kork. 10 laukausta metsällä vuodessa, kokeneen kun ei tartte paljoa enää harjoitella eikä ampua huteja :-)
Rata-ampujilla käyttö ja vaatimukset voi olla toista, esim. 2 cm:n kasoja :
http://www.takilta.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=13&t=5873&start=10
(vuoden 1972 Vixen mikrorihlatul piipulla)
Muita linkkejä:
http://guns.connect.fi/gow/tarkpii2.html
"Samoin "mikrorihlat" moniin SAKOn lintuluodikoihin, jotka olivat huonoja tappamaan, koska rihlaus oli liian symmetrinen, eikä aiheuttanut kokovaippaluodin lievääkään lento-huojuntaa. Piiput olivat kirjaimellisesti LIIAN LAADUKKAITA ! Luoti painui "naskalinpistona" läpi linnusta, joka liiteli useinkin viime voimillaan metsänpeittoon."
http://guns.connect.fi/gow/kysvast12.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/1518379
"aseessa oli mikrorihlattu piippu, jota Sako käytti vähänaikaa joskus 70-luvulla. Mikrorihlatulle piipulle oli kuulemma tapana alkaa oireilla jo 500 laukauksen jälkeen, uutena se kylläkin kuulemma toimi hyvin. Mikrorihlat todettiin muutaman vuoden jälkeen fiaskoksi ja vaihdettiin perinteisiin rihloihin."
http://www.sakocollectors.com/forum/archive/index.php/t-4055.html?s=181fc391a826bde44e30f87bfa3c5228
http://www.sakocollectors.com/forum/showthread.php?6823-Vixen-or-Riihimaki-what-is-better
Noista jutuista voi tehdä päätelmiä, mutta onko ne faktoja, se on eri asia :-)
Yksi päätelmä on se, että mikrorihlaus kuluu useiden laukausten (500??) jälkeen. Mutta, onko se sitten oikeaa kulumista vaiko vain puhdistamisen puutetta, jolloin rihlat "hautautuu". Jotkut arvelee, että jos joka metsäreissun jälkeen puhdistaa aseen, ei tulisi sitä ongelmaa.
Toinen päätelmä on se, että tarkkuuden katoamisesta puhuvat ne joilla on kovemmat vaatimukset (1 - 2 cm:n kasoja) kuin mitä tarvitaan metsästyskäyttöön teeren pudotukseen (5 cm:n kasa 100 metriltä).
Paras keino on todeta asia itse ... se allekirjoittaneellakin lienee edessä...)
Kiitos asiallisista ja hyödyllisistä vastauksista.Voisin vetää johtopäätöksenä että hyvin pidetty ja vähän ammuttu mikrorihlattu 5,7 on satunnaiseen metsästykeen varteenotettava vaihtoehto.
Nyt 222 sako L461 vixen nro. 99XXX kaapissa. Laadukkaan oloinen vehje ja äkkiseltään laskettuna 12 rihlaa eli ilmeisesti mikrorihlattu. Piippu niinkuin ase yleensäkin näyttäisivät olevan hyvässä kunnossa ja vähän käytetty. Ihmetyttää vaan että tehtaalla piipusta ei ole tehty vapaasti värähtelevää vaan ottaa kiinni tukkiin? Liekkö yleistä sakolla tuon ajan kivääreissä?
Anyway seuraavana vuorossa tukin petaaminen tai paremminkin petauttaminen sekä kiikarin asennus. Jatkoa seuraa.
täällä samanlainen ... ja sama juttu piipun ja tukin kanssa: ei paperi mahdu niiden väliin. Joku arveli syyksi roskia tms.
Mulla ainakin puhdas tukki/piippu. Selviää irrottamalla piippu tukista=) Asia("petaus") hoituisi varmaan hiomapaperilla mutta lienee viisainta petauttaa ase asiansa osaavalla sepällä ja kunnon aineilla. Eihän tuo kallista pitäisi olla.
222 vixenin piipun värähtelyominaisuudet hoituvat tosiaankin hiomalla tukin piippu-uraa väljemmäksi.
Itellä kun oli sama ongelma, ettei paperi mahtunu kunnolla piipun ja tukin väliin, niin ostin pillutemasta rullahiomasarjan. Ja sitten kiinnitin pienimmän rullan akkuporakoneeseen ja hioin uraa varovasti kauttaaltaan. Ja kun ura oli mielestäni tarpeeksi väljä, niin painoin lukkorungon ja piipun paikalleen ja mittasin elektronisella työntömitalla piipun ja tukin välyksen.
Ennen hiomisoperaatiota välys oli 0,34 mm. Ja sitten hiomisen jälkeen 2 mm.
Ja ennen aseen osien asennusta paikalleen, lakkasin uran kahteen kertaan kovalla akryylilakalla, kun tukki on muutenkin lakattu.
Hiomarullasarja kumitukineen maksoi pillutemassa vajaat parikymppiä ja spray-lakkapurkki maksoi halpahallissa kympin.
Ennen tuota operaatiota aattelin, että: voi vittu, paskan möivät, mutta tuon pienen rukkaamisen jälkeen on todettava, ettei raudoissa vikaa, vaan tukin ja piippu-uran sovituksessa.
olisin kysynyt semmosta asiaa kun itselläni on 243 sako ja siinä on puuvorssin merkillä oleva piippu ,että onko se mikrohiottu piippu ? ase on jotain 70, lukua.
jos se sitten on L59 kuten tuolla http://keskustelu.suomi24.fi/node/2633865 sanotaan ja yllä oleva Arma Fennica lista pitääs paikkasa, niin 243:ssa ei olis mikrorihlausta ...
mutta siitä Boforsista tiedä, oisko ne siellä omiaan tehny :)
juu,näkyy olevan L579. mikä siitten onkaan ?
Sako myöntää tehneensä mikrorihloja vain aseisiin P 54, P 54 T, L 46 ja L 46.
Tarkoittaneeko tuo ensimmäinen lukupari aseen "keksimisvuotta": 57 .....
niinpä,liekkö tuo syntymävues? piipussa on nimikirjaimet MV, sarjanumero 47236. saiskohan näistä mitään tietoo.
"" M.V. - Matti Vartia, a Sako gun inspector. Stamps on Sako guns."
http://www.sakocollectors.com/forum/archive/index.php/t-4055.html?s=181fc391a826bde44e30f87bfa3c5228
Arma Fennica 1:stä löytyy L579:n tietoja
-64 (43000)
-65 (51000)
Tuo sarjanumero menee vuosine 1964 ja -65 väliin elikkä olis valmistettu vuonna -65.
"Keskiraskas metsästysluodikko. L57:stä kehitetty malli..."
L57:n valmistus aloitettiin 1957, suunnitteluvuosi 1956. Siitä mallin numero 57.
joo,kiitos vaan tiedoista,samana vuonna isä suunnitteli äitin kassa meikäläistä,ase on mukavan kevyt kantaa,ja kiikarina on retvieltin 18x suurennus,että hyvin osuu.
Mulla perintökalu sakon mikrorihlattu 5,7 alko kanssa pottuilemaan muutama vuosi sitten. Nakkoi sataselta n. 10cm "kasoja" mihin sattuu ja tätä ennen oli todella tarkka. Viimeisenä oljenkortena tein sitte piipulle RVS -käsittelyn ja Heureka taas osuu! http://www.rvs.fi/products/page16.html
Taitaa olla niin että nyt on omakohtaisia kokemuksia tästä, kun jo 3 lintua pudotettu mikrorihlatuila piipuilla, mutta yhtäkään ei ole löydetty.
Jos mikrorihlaus olisi toimiva, niin miksi SAKO lopetti sen??
http://guns.connect.fi/gow/tarkpii2.html
"Samoin "mikrorihlat" moniin SAKOn lintuluodikoihin, jotka olivat huonoja tappamaan, koska rihlaus oli liian symmetrinen, eikä aiheuttanut kokovaippaluodin lievääkään lento-huojuntaa. Piiput olivat kirjaimellisesti LIIAN LAADUKKAITA ! Luoti painui "naskalinpistona" läpi linnusta, joka liiteli useinkin viime voimillaan metsänpeittoon."
Tuo loppuliito lienee tuurista kiinni. Tai siis myös osumasta. Jos luoti on rikkonut luita, niin sitten voi se "naskalinpisto" jäädä tekemättä ja tuleekin isompaa vahinkoa, jolloin lintu kyllä kuolee.
Mutta se on sitten siitä loppuliidosta kiinni... puun korkeudesta riippuen voi lintu lentää 10 - 50 metrin päähän puusta.
Tuossa yksi uusi linkki
http://www.waffenlager.net/rifles/sako_l461vixen.html