Mulla on viiskuukautinen koiranpentu. Olin suurimman osan kesästä sen kanssa kotona. Pisimmillään olin pari yötä poissa. Yritn opettaa pennulle perusasioita ja karsia puremista. Nuoresta iästä huolimatta se oppi ne aika hyvin. Pureminenkin jäi pois miltei kokonaan. Nyt kumminkin olen päivät poissa, ja usein illatkin. Koira on kotona äitin, siskon ja äitin hoitolasten kanssa. Sitä ei voi pitää ollenkaan samoissa tiloissa hoitolasten kanssa, sillä yksi lapsi pelkää sitä hysteerisesti vaikkei koira ole tälle mitään tehnyt. Joskus kun olemme yrittäneet pitää koiraa ja lapsia samaan aikaan esim. ulkona, on koira saanut hirveän riehumiskohtauksen ja villiintunut lapsen kiljunnasta. Mutta ei koskaan ole tehnyt lapsille mitään.
Syksyn mittaan on pureminen tullut takaisin. Koira puree lähinnä mua, ja vaikka kuinka yritän komentaa koira ei lopeta vaan villiintyy enemmän ja näyttää tosi pelottavalta. Koira ei myöskään tottele enää muitakaan käskyjä, koska en ole sille niitä täällä joka päivä toistelemassa. Johtuukohan pureminen siitä, että koira joutuu olemaan paljon yksin ja ilman mua? Vai onko sillä jonkin asteinen mielenterveysongelma? Mitä mun pitäis tehä?
Mä en kaipaa haukkumista tän asian tiimoilta. Asiallisia vastauksia, kiitos! Mielellään pian.
Syksyn mittaan on pureminen tullut takaisin. Koira puree lähinnä mua, ja vaikka kuinka yritän komentaa koira ei lopeta vaan villiintyy enemmän ja näyttää tosi pelottavalta. Koira ei myöskään tottele enää muitakaan käskyjä, koska en ole sille niitä täällä joka päivä toistelemassa. Johtuukohan pureminen siitä, että koira joutuu olemaan paljon yksin ja ilman mua? Vai onko sillä jonkin asteinen mielenterveysongelma? Mitä mun pitäis tehä?
Mä en kaipaa haukkumista tän asian tiimoilta. Asiallisia vastauksia, kiitos! Mielellään pian.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Moi
Suosittelen lukemaan Jan Fennelin kirjan Kuuntelen koiraani. Siinä herätellään ajatuksia jos jonkinlaisen koiraongelman kanssa.
Koira on siinä iässsä, että pitää kaikki metkut ja ketkut kokeilla. Sen kanssa pitää olla johdonmukainen koulutuksessa. 5kk koiran kanssaa kun ei enää saa lällyttää se ei ole enää "vauva"
Osta hei tuo Fennelin kirja, uskon, että siitä saat apua tilanteeseen :)
Monenko vanha itse olet?
Jos olet vielä "lapsi", niin koira ei yksinkertaisesti pidä sua laumanjohtajana.
Koiraa pitäisi joku aikuinen kouluttaa ja opettaa tälle myös, että lastakin on toteltava, vaikka pitäisikin tätä "alempi arvoisena laumanjäsenenä".
En ole varma mistä koira katsoo sen täysi-ikäisyyden, joku viisaampi vois sen kertoa =))
Johdonmukainen koulutus on A ja O juttu koiran kanssa oltaessa.
Selkeät sanat ja elekielet.
Jos koira puree, niin sano jämäkästi matalalla äänellä EI ja lopeta leikki siihen paikkaan hetkeksi äläkä huomioi koiraa, vaikka se huomioo hakisikin.
Näin koira oppii, että siitä on vain ikäviä seurauksia, jos puree.
Oon 16v. Tää on mun ensimmäinen oma koira. Perheesä on kyllä ollut aikaisemminkin koiria.
Komentaminen ja kieltäminen ei auta yhtään. Koira vaan villiintyy ja puree lisää. Oon yrittäny pitää sillä selkeet rajat ja näyttää sille kuka on pomo. Useimmiten laitan sen ulos jos se rupee puree eikä tottele. En kuitenkaan usko, et sekään toimii kovinkaan hyvin, koska luulen et mun seura on jus se mitä se kaipaa. Käyn sen kanssa pitkillä lenkeillä, mutta esim. pallon/narunheittelyä ja muuta leikkimistä en ehdi miltei koskaan.
Meillä on vuoden vanha koruli, ja se kyllä tottelee kaikkein parhaiten kaksi vuotiasta tytärtämme.
Tyttäremme on esim, opettanut koiralle päivittäin, jopa niinkin hankalaa asiaa kuin vierellä kulkemista, onnistuneesti.
Koiramme palvoo emäntäänsä ja tekee mitä vain hänen puolestaan.
Joten en ole aivan valmis allekirjoittamaan tuota vain aikuinen voi olla laumanjohtaja kohtaa.:)
Lapsi voi kouluttaa koiraa, ja koira voi jopa totella lasta, mutta lapsi ei ole varmasti laumanjohtaja. Laumanjohtajuus ansaitaan ihan eri keinoilla, ja sen näkee koirasta kyllä, kuka sille on alfa...
Minkä rotunen sun koiras on? Mulla on Jämtlanninpystykorva ja aivan samoja piirteitä...
Koiran kouluttaminen ei tosiaan kato ikää. Se ei tosiaan ole siitä kiinni. Koiralle pitää vaan tehdä selväks kuka on pomo, oli se sitten 5 tai 50!! Mulle eläinlääkäri sanoi että pitää vaan selättää koira ja istua päällä niin kauan et se tajuaa että se on alistettu... kuulostaa hullulta mutta meijän koira on tajunnu ainakin vähän jotain. Älä ikinä leiki sen kanssa jos se tulee tuomaan lelua, sillon leikitään kun sä haluat. Jos se esim. puree, niin puret takas korva on hyvä paikka. meijän koira ei purru enää sen jälkeen. Se oppi heti että purra ei saa.
Jos se rupee riehuun niin otat rohkeesti niskasta kiinni ja heität sen selälle ja istut päälle etkä päästä irti vaikka kuinka rimpuilis. ja teet sen aina että se tajuaa että sä olet se joka määrää...
Koira on rodultaan Portugalin Vesikoira.
Tuntui tehoavan ainakin toi "alistaminen". Sen jälkeen koira on ollut ihan kiltisti. Näkee, et se on tajunnu jotain, mut ei tiiä kuinka kauan asian muistaa. Monta kertaa joudutaan vielä muistuttamaan.
kaik´kija juttuja ja neuvoja mitä täältä tulee!! Parasta ottaa itse yhteyttä koirakouluttajaan, eli ammattilaiseen. Jos et osaa näistä jutuista karsia vääriä pois, niin voit tehdä virheitä, joiden korjaaminen onkin jo vaikeampaa.
Koiran "selättäminen" ei ole kouluttamista, eikä se perustu mihinkään, älä tee niin!!! Sillä et tule johtajuutta saamaan.
Selättäminen - eli koiran kääntäminen selälleen ja sen pitäminen paikallaan kunnes se rauhottuu on ihan suositeltava keino (siis ilma väkivaltaa)! Sitä esim. monet kasvattajat suosittelevat ja niinhän koirat alistavat toisiaan (siis matalaarvoisempi menee "matalaksi" tai heittäytyy selälleen) - tämän takia koira ymmärtää tämän eleen heti. Itselläni on kovapäinen koira (4 kk) jota on pakko joskus "selättää" jos rupeaa riehumaan liikaa (tällä tarkoitan siis hyppimistä ja puremista). Tämä on ainoa keino millä saa koiran rauhoitettua ja uskomaan ettei saa purra. Jos koira ei ole kovin kovapäinen usein riittää että ottaa koiraa kuonosta kiinni ja sanoo EI.
en milloimkaan ole selättämisohjeita uusille omistajille antanut! Kertoisitko rodun, jota jo niin pienestä pitäen on selätettävä? Minulla ei milloinkaan ole ollut tarvetta selätyksille, joten suuresti nyt kyllä ihmettelen väittämääsi! Sanoisin, että koulutus/opetus metodisi ovat pikkuisen väärät!!
Et ilmeisesti ole tavannut "hankalia" rotuja. Omistan Jämtlanninpystykorvan joka hakee johtajuuttaan aivan jatkuvasti ja joka tavalla. Erittäoin itsepäinen yksilö. Uskon kyllä ennemmin sellaista kasvattajaa jolla on kokemusta myös hankalista roduista. Ja eläinlääkäriä joka on erityisesti koiralääkäri jo monien vuosikymmenien kokemuksella.
Valitettavasti otin koirani väärältä pariskunnalta, liian myöhään. Koulutus ei mennyt enää siinä vaiheessa perille ja se oli erittäin huonosti pidetty. Tiedän kyllä tasan tarkkaan miten sille opetan ketä totellaan.
Se ei ole mikään väärä koulutus metodi kenellekkään. Päin vastoin se auttaa koiraa ymmärtämään että kuka on pomo. Siinä ei ole mitään väärää ja sitä on erittäin moni kokenut koiran kasvattaja suositellut.
Olen pahoillani jos se ei sinun mielestäsi ole sopivaa, mutta se ei vahingoita koiraa millään tavalla, päin vastoin.
Et ilmeisesti ole joutunut hankalien koirien kanssa tekemisiin, mutta jos tiedät jonkun keinon millä saan sen aisoihin niin kerrothan minullekkin.
Enkä tosiaan tarkota millään pahalla tätä tekstiä saatika sitten moitin / haukun sinun tapojasi. Mutta omistan vain niin todella hankalan ja itsepäisen koiran etten ole ikinä ennen tavannut.
Olen pahoillani jos sjotenkin loukkasin sua, ei ollut tarkoitus.
Ei sun välttämättä tarvii alistaa sitä aina, jos se ymmärtää. Painotat sitä ei sanaa aina kun oot sen alistanu. Sit kokeilet ilman alistusta. Ja loistavaa jos se ymmärtää heti. Ei siinä oikeesti oo mitään pahaa kun koiran selättää. Niinhän ne tekee luonnossakin=) Se kumpi voittaa saa johtajuuden. Jotkut vaan luulee että se on jotenkin haitallista koiralle, mutta päin vastoin. Usko vaan.
Mulla meinaan tosiaan on niin vaikee luontonen koira että...=) Ja jos se puree, niin puret korvaan vaikka se pahalta tuntuukin, meillä se pureminen loppu heti=)
Kyllä mä voin antaa neuvoja jos haluut vaikka en mikään ammattialinen ole ja osa on vastaan noita neuvoja, mutta kokeneelta eläinlääkäriltä mä olen ne saanu. Ja on ne tehonnu myös muidenkin koiriin..
Onnea sulle sen hauvelin kanssa=)
Oletko itse kokeillut? Olen saanut juuri samat neuvot ja hyvin on toiminu. Sehän on koirien luonteessakin että ne keskenäänkin toisiaan alistaa, ja se kumpi voittaa niin on se johtaja... että sori vaan...
Rotu on saksanseisoja.. Jääräpäinen yksilö kyseessä.. Itse käytän selättämistä viimeisenä keinona jos muu ei auta.. Siis yksinkertaisesti käännän pennun(4 kuukautta) selälleen ja päästään sen melkeen heti takaisin (siis pidän sen paikoillaan ehkä 5-10 sekunttia -koska se ymmärtää siinä ajassa jujun). En tietenkään käyttänyt tätä keinoa pennun ollessa pieni - vasta nyt ku pentu näyttää selviä oireita orastavasta uhmaiästä (pentu on kuitenkin jo sen kokoinen että sen on pakko uskoa ku sille sanoo - painaa jo yli 15 kg).. Mitä keinoja itse sitten suosittelet jos pennulle tulee hirveä hepuli ja rupee hyppimään ja näykkimään hullun lailla? Muuten pentu ei näyki ollenkaan ja tottelee erinomaisesti - välillä se kuitenkin hullaantuu.. Pientä hullaantumista tietenkin pitää sietää - mutta jos koira näykkii eikä usko sanaa EI eikä sitä jos kuonosta ottaa kiinni nii kyllä selättäminen silloin mielestäni on ihan hyvä keino. Eikö?
Oon täysin samaa mieltä kanssasi, ei koiran selättäminen ole mielestäni oikea keino saada johtajuutta.
Samalla ihmetyttää nämä 4kk ikäiset niin "kovapäiset" pennut, että niitä on kovalla kädellä koulutettava. Jos koiraan ei muuten saa oikeanlaista "otetta", niin olisikohan kannattanut tyytyä pehmokoiraan, ei millään pahalla:)
Oma rotu on todella vaativa, mutta meillä ei kumpaakaan koiraa ole koskaan tarvinnut voimakeinoin kouluttaa. Totta puhuen voimia ei edes kuulu kokeilla tämän rodun kanssa, vaan koiraa koulutetaan muilla "avuilla". Niinpä en tuota selättämistä ymmärrä missään tapauksessa.
puremaan meen koiraa korvaan!
Hienoa, että löytyy aidosti koiria/pentuja ymmärtäviä ihmisiä;)
Käskyjä suoltava,komennuksiin syyllistynyt ja koiraansa alistava ihminen EI koskaan pääse ymmärtämään koiransa aivoituksia ja elää sovussa ja rauhassa toistensa kanssa.
En todellakaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka jopa 4kk pentujen kanssa on ongelmia ja eräät antavat neuvoja ainoastaan fyysistä keinoa(selättämistä,näpäyttämistä,kuritusta jne) pentunsa kasvatukseen.
Miten koira tai pentu voisikaan hyväksyä "holhoojakseen" hirmuvaltiaan,
joka tylsästi käskyttää, alistaa ja pistääkin koiran tunnetilat mullinmallin eikä halua olla hänen YSTÄVÄNSÄ vaan pikemminkin VIHOLLISENSA?
Ei kukaan järkevä ihminenkään hyväksy "pomottamista" miksi sitten koiraressukan täytyy siihen suostua?
Jos sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti varmastikin taistelisit sitä vastaan;(
Ja siitä ne ongelmat juuri alkavatkin....
Ollaankin ystäviä jookos;)
Rauhallisia ja ystävällisiä toisillemme.
Emme taistelupukareita.
Valinta onkin sinun;)
Kehuminen tuottaa huomattavasti enemmän tulosta, kuin jatkuva kieltäminen. Meillä ainakin kehumalla koirat saa motivoitua todella helposti ja samalla työskentely koiran kanssa on itsellekkin mukavaa. Välillä tietenkin tulee tilanteita, jolloin on oltava "kova", mutta se ei tarkoita, että koiraan olisi käytettävä fyysistä voimaa ja koira olisi selätettävä ym. Siinä menee herkästi koiralta luottamus omistajaan ja mennään vain "ojasta allikkoon"...
Ihan "mutu"-tuntumalta voisin väittää, että näiltä "selättäjiltä" unohtuu usein se kehuminen. Käskyä ja kieltoa annetaan koiralle jatkuvasti ja kiitos unohtuu täysin. Samoin koitetaan karsia koirasta pois mahdolliset rodunomaiset vietit ym, jotka koira on saanut jo geeneissä ja sekoitetaan koiran pää totaalisesti.
Toisilta vaan unohtuu se, että ollaan tekemisissä eläimen kanssa, jota ohjaa vaistot, vietit ym. ja väkisin koitetaan muokata koirasta jotain mitä se ei ole.
Hyvää syksyä sinulle! Taidan lähteä pesemään lattioita, kun "unohtu" tuo tassujen kuivaus lenkin jälkeen...
Kumpikaan teistä paula68 ja koirallinen ette vastannut kysymykseen että mitä tehdä jos koira ei-kiellosta huolimatta näykkii ja hyppii hullun lailla?? Meillä myös pentu tekee sitä ajoittain, vaikka ei ole kyse kiittämisen puutteesta tms. Siinä ei myöskään auta huomiotta jättäminen, koska hyppii ihmistä vasten ja puree? Ollaan tällöin selätetty, myös koiran rauhoittamisen vuoksi. Ollaan myös koitettu ottaa "tiukka syliote" ettei pääse riehumaan mutta tällöin vain innostuu ja puree. Ollaan myös joskus erotettu "laumasta" laittamalla pentu hetkeksi jäähylle toiseen huoneeseen. Ja nämä kaikki vasta sen suullisen komentamisen jälkeen. Olisi kiva kuulla MITEN te olette toimineet teidän koirien kanssa vastaavissa tilanteissa?
Tuli nyt ensinnäkin mieleen tuosta huomiotta jättämisestä, että jos meillä ei hyppiminen ole loppunut "ei":n jälkeen, niin on käännetty selkä koiralle ihan täysin ja vaikka se miten olisi siinä pyörinyt, niin on vaan oltu kuin koiraa ei olisikaan. Toinen vaihtoehto on tietenkin kiinnittää koiran huomio johonkin ihan muuhun, vaikka leluun, jonka kanssa saa sitten touhuta. Meillä toi huomiotta jättäminen on ainakin toiminut hyvin.
Puremisesta mun on aika hankala sanoo mitään, mutta itse tarttuisin kuonosta kiinni ja sanoisin ei pure. Mielestäni toi selättäminen ennemminkin vahvistaa koirassa herännyttä vastarintaa, kuin auttaa ongelmaan. Samalla toi pureminen on huomioitava koiran kanssa leikkiessä, eli silloinkaan ei tule hyväksyä näykkimistä, lelua purraan, ei ihmistä. Myös lelusta irrottaminen on hyvä opettaa, eli käskystä irti koiran tulee irrottaa otteensa, ja jos muuten ei irtoo, niin meillä ainakin aikoinaan se lelu kaivettiin sieltä kidasta... Eli koira joutui irrottamaan eikä voinut vaan lähtee lelu suussa menemään, jolloin olisi "voittanut".
On muuten tosi vaikee selittää näitä juttuja näin kirjottamalla. Se miten meillä toimitaan, niin ton rodun kanssa tietynlainen kierous on ollut melkoinen apu monessa tilanteessa, koira tavallaan huijataan tekemään halutut asiat... No välillä on tarvittu hiukan raaempiakin keinoja, eli viimesyksystä voin esimerkin kertoa, olin koirien kanssa metsässä ja uros päätti ettei tule autolle, kun oltiin lähdössä kotiin. En alkanut huudella sitä enempää, narttu autoon ja menoksi. Koiralle tuli kiire, kun huomasi, etten ala sitä odotella, juoksi noin pari kilsaa auton perässä, ennen kuin pysähdyin ja otin sen kyytiin. Tuon jälkeen ei ole kertaakaan ollut ongelmia saada koiraa kiinni metsästä lähdettäessä:)
En tiä vastasinko vieläkä kysymykseesi, mutta muista, ettei niitä tuloksia tule hetkessä, koiran koulutus vaatii aikaa ja pitkää pinnaa. Muistakaa ottaa välillä ihan huumorin kannalta, vaikka tuntuu, ettei edistystä tapahdu, kyllä se siitä, kun vaan itse jaksaa uskoa!
Me ollaan kanssa otettu kuonosta kiinni ja kielletty, kun puree mutta usein vaan jatkaa sen jälkeen.. Jolloin viimeisenä keinona on sitten selätetty. Mietinkin tuota jota olemme myös tehneet varsinkin kun pentu oli ihan pieni, eli tarjosimme lelua tilalle kun alkoi puremaan, nyt tuntuu että se on oppinut että kun puree saa lelun/leikkiseuraa, vaikka milloinkaan emme leikkineet pennun kanssa puremisen jälkeen.. No kaipa se siitä, onhan toi meidän koiruli vielä iahn vauva, vaikka onkin jo isohko (lähes 20 kg saksanpaimenkoira). Joo todellakin pitkää pinnaa vaaditaan :o) Kiitos vastauksestasi ja kerrothan jos sulle tulee vielä jotain hyviä kikkoja mieleen. Hyvää syksyn jatkoa!
Oletteko lukeneet Tuire Kaimion kirjaa;Pentu ja sen kasvatus?
Rauhoittavat signaalit(Turid Rugaas)
kertoo kivasti miten ME voimme rauhoittaa koiraamme eikä päinvastoin;)
Koiran "tunnetilojen ymmärtäminen kehokieli/viestintä"("miksi puree"tai toimii ikävästi ja löytää SYY siihen on olennaista eikä vain keskittyä ongelmakäyttäytymiseen eli "oireiden hoitamiseen")
Onkin vaikeaa antaa "yhtä ja ainutta oikeaa",kaikkkiin tilanteisiin sopivaa ratkaisua, koska pennut ovat yksilöitä(eri luonteet, eri tarpeet) ja ne reagoivat eri tilanteisiin eri tavalla...niihin vaikuttaa kaikki mitä teemme.
Kannattaisi lopettaa pelkästään takaa-ajoleikit tai vetoleikit, jos niitä harrastatte.
Lisääkin vain rauhattomuutta;(
Tärkeää olisikin keskittyä tarkkailemaan
"missä tilanteissa" pentu hakee huomiota tai käyttäytyy esim. purren? Leikin jälkeen,kotiin tullessa,poismennessä....
Onko hänellä aidosti mielenkiintoisia leluja(uusiakin,piilossa olevia otetaan välillä esille),jyrsittäviä luita,puuhaamista itsekseen
vai
onko oppinut saamaan HUOMIOTANNE vain silloin kun käyttäytyy sopimattomasti?
KOIRA OPPIIKIN ÄKKIÄ IKÄVISTÄ TILANTEISTA( oire; ongelmakäyttäytyminen) ja te saatatte jopa VAHVISTAA SEN KÄYTTÄYTYMISTÄ;(
Tutki myös omaa tapaasi käyttäytyä eli miten itse toimit näissä tilanteissa, kun pentu "vikuroi"
Jos esim. sanot käskyn EI, silloin ei saa tyrkätä koiraa tai koskea siihen käsillä.
Kädet ja liikkuvat jalatkin -saattavatkin olla koiralle leikkiin kutsu/HUOMION herättäminen?
Käytäkin kehoa apunasi mieluummin.
Kun yrittää purra SANO tiukka "ei" ja käännä selkäsi(pysy paikoillasi, ÄLÄ KATSO, älä koske koiraan äläkä sano mitään.
ANNA HYPPIÄ (voi mennä minuutejakin)niin huomaa, ettei hän sillä ainakaan SAA huomiotasi.
Jos ei auta, voi käyttää portteja esteenä ovissa.
Poistu tilasta sanomatta mitään äläkä katso.Koiraa näkee sinut, muttei pääse tekemään ikävää toimintaa.
PALKITSEVA TOIMINTA on kuitenkin kaiken a ja o.
Siihen tulee panostaa ei vain käskyttämiseen,kieltämiseen,josta olen jo kertonutkin aikaisemmin.
Koira ei ole alamainen(selättäminen). Se kaipaakin meidän SEURAA, RAUHAA JA SOPUA se haluaa olla meille mieliksi;)
Ei vain tiedä keinoja siihen. Me näytämmekin ESIMERKKIÄ.
Tärkeintä olisi HARRASTAA koiran kanssa mukavia teille sopivia lajeja.
"Villit" yksilöt(rotu otettava aina huomioon)tarvitsevat "rauhoittavia" lajeja(hakua,jälkeä,itsenäistä työskentelyä, namipalan etsimistä jne...) ja päinvastoin hillityillä yksilöillä.
Muistaa tulee, että toimettomuus on yksi ei kuitenkaan ainoa syy ,miksi koiramme käyttäytyvät ei-toivotusti....koira tarvitseekin energiansa purkamista. Ei riitä vain koiran tunteiden kieltäminen(käskyttäminen) vaan jatkuva itsepintainen kasvatus ja siitä hyödytään pitkällä aikavälillä.
Koira kokeekin ikävänkin huomion(teidän mielestä) palkitsevana itselleen.
Saan toimintaa!
Pureminenkin voi olla koiran mielestä palkitsevaa"leikkiä" .
Antakaakin ennemmin PALKITSEVIA(mielekästä puuhaa, harrastuksia kuin alisteisia toimintoja(selättäminen) niin koiranne ymmärtää MITÄ HALUATTE HÄNELTÄ.
SE MITÄ OPETAT KOIRALLESI -SEN KOIRASI YMMÄRTÄÄKIN.
Pelkkä "ei"-käsky, selättäminen, ei vielä kerro mitään koiralle,
sinun täytyy myös antaa oikea tapa toimia tilalle, palkinto;)
Kun annatkin oikeita palkitsevia kokemuksia( tiedät mistä hän pitää, ei vain ruoka)teillä tulee olemaan mukavaa yhdessä.
Koira on tietysti tunteva eläin. Se, että se ei koskaan purisi on ehkäpä harhaluuloa...
Palkitseva ja myönteinen tapa toimia motivoi meitä ihmisiä ja niin myös koiriammekin;)
OPETAKIN KOIRASI HYVINKÄYTTÄYTYVÄKSI eikä päinvastoin;)
Ei ole mitään mieltä kasvattaa/huomioida koiraa VAIN SILLOIN, kun se toimii huonosti.
Kehu koiraasi, palkitse namipaloilla, kun toimii oikealla tavalla. Harjoittele näitä tilanteita etukäteen.
Ei koirasi muutoin mitää opi...
Rankaisumenetelmin käytät vain fyysistä kuritusta;( Se ei ole kasvatusta.
Ei pidäkkään keskittyä vain "yhteen ongelmaan" tehkää yhdessä elämänne mielenkiintoiseksi ja hauskaksi.Ei tarvitse tuijottaa yhteen asiaan...
Ei koiraa voi kouluttaa viikossa tai kuukausissakaan "tottelevaiseksi" aina oikein käyttäytyväksi yksilöksi.
Tuli tosta huomionhakemisesta mieleen, että meillä narttu sai pentuna aina kehuja, kun kävi ulkona pissalla ja eräänä iltana, kun katseltiin telkkaria, se tuli ja pissasi lattialle meidän eteen. Eli koira haki niitä kehuja ja huomiointia tavalla, joka me oltiin sille vahingossa "opetettu".
Tuosta selän kääntämisestäkin tuli mieleen, että meillä kun koirat on nykyisin omassa huoneessaan sen ajan, kun ollaan pois kotoa, niin aluksi oli melkoista pomppimista kun oven avasi, mutta "ei" ja omien hommien jatkaminen (esim. kauppakassien vienti keittiöön) huomioimatta sen enempää koiria, auttoi aika nopeasti. No nykyisin niillä on lähinnä kiire istuun keittiön lattialle ja odottaan josko olis ostettu jotain niillekkin...
Selättämistä mietein tuossa lasta nukuttaessani. Nartun kanssa oli hiukan ongelmia aluksi ja se, että sen luottamuksen voitti, niin siihen meni aikaa. Jos tuona aikana olisi menty kääntämään sitä väkisin selälleen, niin uskon, että meillä olisi nyt käsissä todellinen ongelmakoira. Se ei käyttäytynyt kuten koirat usein niitä rapsutettaessa ja hyvänä pidettäessä, eli se ei kääntynyt selälleen ja nauttinut hyvänä pidosta ym, vaan oli aika varautunut ja vasta pidemmän ajan kuluttua tuo luottamus meidän välille syntyi aivan muilla keinoilla kuin pakottamalla ja alistamalla. Koira kun osoittaa luottamusta ihmiselle kääntymällä selälleen ja paljastamalla näin "haavoittuvimman" osan itsestään.
Juu.. Luin kyseisen kirjan jo kaksi kertaa ennen pennun tuloa (samoin ison kasan muita koirakirjoja). Mielettömän hyvä kirja mielestäni.. :)
Minkäköhän rotuinen koira sulla mahtaa olla? Tuli tässä vaan mieleen että ku Issukallakin taitaa muistaakseni olla kultaisia noutajia (mielyttämisen halusia palveluskoiria) että ehkä sullakin on ns. "helppo rotu" ku sulla on nii kileteinen asenne selättämistä vastaan? "Helpolla rodulla" tarkoitan siis mielyttämisen halusia koiria jota on helppo kouluttaa sen takia (ei nii jääräpäisiä - tietenkin niissäkin roduissa varmaankin on poikkeuksellisen jääräpäisiä yksilöitä). En tarkoita mitään pahaa "helpoilla roduilla". Olen itsekin ihastunut kultaisiin noutajiin!
Ymmärrän hyvin että pienen koiran kanssa selän kääntäminen vielä onnistuu mutta ku kyseessä on esim. yli 20 kg saksanpaimenkoira nii asia voi olla vähän toinen.. Ymmärrän kyllä tavallaan miksi sulla ja monella muulla voi olla kielteinen asenne selättämistä vastaan (en missään nimessä hyväksi kurittamista, koiran lyömistä tai sellaisten menetelmien käyttämistä mikä satuttaisi koiraa millään lailla). Olen itsekin nähnyt miten jotkut koiranomistajat on "voimaa käyttäen" heittäneet koiran selälle- sellaista en hyväksy! Minulle "selättäminen" tarkoittaa koiran kääntämistä selälleen ja pitämistä paikallaan pari sekuntia - sitten päästän koiran irti. Ilman voimaa! Ymmärrätkö eron?
Oma koiraa on onneksi jo rauhoittunut paljon ja järkeäkin on tullut jo jonkin verran! :) Selättäminen ei ole ollut ajankohtaista enää hyvin pitkään aikaan..
Kaikilla on tietenkin oikeus omiin mielipiteisiin! Minä en esim. koskaan löisi koiraa remmillä.. Sellaistakin näkee tosi usein lenkkipoluilla.. Valitettavasti.. :(
Heippa!
Tällä hetkellä ei ole omaa koiraa....
Perheelläni(lapsuudenkodissa)on ollut 4 kultaista.
Ja kaikki ovat olleet eri yksilöitä.
Yksi koiristamme oli ITSE niin halukas toimimaan(ei juuri tarvinnut mitään opettaa) että kävimme sen kanssa toko:ssa, muista ei olisi siihen ollut.
Muiden koirien kanssa harrastettu mm.noutoa jne...vieläkin on oppimista senkin suhteen.
Oli koirarotu mikä tahansa, uskon ettei ole olemassa vain "helppoja" tai "vaikeita" rotuja.
Toiset ovat villejä(aktiivisia)ja toiset rauhallisia(passiivisia).
Tärkeämpää onkin osata kommunikoida lemmikkinsä kanssa(kehonkieli),mihin käyttöön on jalostettu,ei vaadi ehkäpä liian paljon liian aikaisin(riippuu toki yksilöstä).
Omasta Kokemuksestani koirieni kanssa ja muidenkin koiratuttavien kertomista SELÄTYKSEN käyttämisestä ei ole tullut toimivaa tapaa kommunikoida ystävänsä kanssa.
Jos haluaa vahvistaa alistamalla eli selättämällä se on toki jokaisen oma asia.
Lyhyesti sanoisin, että ongelmatilanteissa, en antaisi edes negatiivista huomiota(selättäminen) koiralle.
Haluan v-a-h-v-i-s-t-a-a hyviä enkä huonoja käyttäytymismalleja.
Jos koira toimii mielestämme "väärin", täytyy syytä useimmiten hakea ensin meistä ihmisistä ennemmin kuin koirista.....
Uskon, että emme aina huomaa koiramme antamaa viestiä. En edes itsekään aina huomaa ja siksi en halua toimia epäoikeudenmukaisesti koiraa kohtaan.
Väärinkäsityksistä ja meidän omista odotuksista koiramme suhteen johtuvat useimmat tekemämme virheet koiran kasvatuksessa...
Ihmisinä olemme valmiina rankaisemaan koiraamme vaikka joskus täytyisi katsoa peiliin...
niin teen myös omalla kohdallani.
En etsi syytä koirasta vaan tutkin omaa tapaani kommunikoida koiran kanssa;)
Videoinutkin itseäni ja muita harastuksissa/näyttelyissä. Se on palkitsevaa, huomaa mitä liikkeitä tai mitä muita asioita huomaamatta jäisi, jotka koira kyllä näkee vaikken itse näekkään.
Pyydänkö siltä oikeita asioita oikeaan aikaan ja niin että koirakin sen pystyy ymmärtämään.
Ja aina oppii jotain uutta muilta ja omista virheistä, koskaan ei ole valmis.
Luin nuita sinun saamiasi viestejä. Tutuu olevan niin että niin monta koiraa ja niin monta kasvattajaa ja tapaa kasvattaa. Minulla on lapinkoira uros joka on aika moinen jäärä. Tämä myös pitää lapsista. Minulle kultaakin arvokkaampi suunnan antaja on Tuire Kaimion Pennusta Koiraksi. Aivan loistava kirja.
Omasta kokemuskesta voin sanoa, että pentusi on vielä niin nuori että kun lapset kiljuvat pihalla ja tuo riehaantuu niin se vain reagoi leikkiin. Mutta silloinkin sen leikillä on rajat ihmislasten kanssa. Ja niistä rajoista huolehdit sinä. Minun koirani rupeaa aina haukkumaan innoissaan ja tiedän sen säikyttävän leikkiviä lapsia (moni aikuinenkin sitä säikkyy).
Kannattaa myös keskustella tosiaan oman kasvattajasi kanssa. Väkivaltaa koiran kanssa ei koskaan saa eikä myös pidä käyttää. Tiukka EI voimakkaalla äänellä on hyvä, mutta kyllä minuakin on neuvottu selättämään ja se on aina tepsinyt. Pureksemisesta pääsin eroon kun rupesin rahtaamaan kotiin luita. Siis kunnon vasikanluite mitä saa esim teurastamoilta. Tosin sillä seurauksella että olohuoneeni on nyt kalmisto :) mutta koiralla on puuhaa kun olen pois kotoa.
Mutta lyhyestä virsi kaunis :). Tuire Kaimio ja Pennusta Koiraksi ja juttele kasvattajasi kanssa. Peliä ei ole menetetty. Ota vain ohjakset systemaattisesti käsiisi. Tsemppiä!!!
Olen samoilla linjoilla kanssasi siitä, että
Tuire Kaimion kirja on luettavan hyvä.
En usko, että koiralla on mikään tarve olla JOHTAJA? Se kaipaa enemmänkin epävarmuuteensa ja epätietoisuuteensa VASTAUKSIA eli varmaan kommunikointia sinulta-niin, että hän oikeasti ymmärtää mitä tarkoitat!
Alistaminen ei kuuluu siihen;(
Yhteistyö kylläkin ja koiran tunnetilojen oikea
tunnistaminen kehonkieltä tarkkailemalla ja oikea toiminta;)
Barry Eaton (kävin luennolla)kertoi tutkimuksista joissa
luonnonvaraisilla susilla ei ole lainkaan sellaisia ristiriitatilanteita niinkuin vankeudessa elävillä susilla on.
Tämä johtuu siitä, että edellisessä ollaan synnytty laumaan(tiedetään oma paikkansa, siitä ei tarvitse koskaan taistella)jälkimmäinen lauma koostuu eri-ikäisistä ja eri sukuun kuuluvista susista.
Se aiheuttaa paljon ristiriitoja, ihan niin kuin ihmisten ja koirien välinen (eri lajien)suhde aiheuttaa.
Selvää on kuitenkin että koirat ovat sosiaalisia luonteeltaan niinkuin mekin.
Tuli vain mieleen, että lapsetkin joskus räyhäävät ja kiukuttelevat, purevatkin emme me niitä luule "johtajiksi" sen vuoksi, vaan annamme heille toisen vaihtoehdon toimia, jos eivät lopeta.
Mitäköhän lapsi ajattelisi, jos vain läimäyttäisimme häntä joka kerta emmekä sanoisi(kertoisi hänen kielellään ymmärtäen)miksi me sen teimme.
Kyllä minulla ainakin vain UHMA lisääntyisi ja niin tekee koirallakin, joka muka vain rauhoittuu iän myötä lopulta?
Turhautuu sanoisin;(
Ei enää jaksa "lukea" mitä emäntä tai isäntä häneltä haluaa....surullista