Paljon ahdistusta ja kiinnostus lopahtanut...

Mulla on ollut jo monta vuotta tosi matala itsetunto, en siis pidä itsestäni yhtään ja vähättelen itseäni vähän liikaakin.
Olen myös semmoinen kotona istuja, joka ei tee mitään hyödyllistä.
Olen kuitenkin ajanvietokseni jo kuudennelta luokalta(nyt olen amiksessa) piirtänyt. Se on ollut siis sellaisen kuusi vuotta sellainen juttu, joka helpottaa oloa yms.
Viime joulusta lähtien kuitenkin oikean käteni(jota siis käytän) ranne on mennyt vähän niinkuin "rikki" silloin sun tällöin. Rasitusvamma varmaankin.
Ongelmana tässä on se, että nyt on kiinnostus kouluun lopahtanut ja liioitellusti sanottuna masentaa koko elämä. Ennen olen sitten vain piirtänyt ja olo on ollut parempi, mutta nyt on ranne kipeänä, niin ei vaan pysty.. Se alkaa sitten masentaa lisää ja alkaa ahdistaa ja haluaa vaan pois ja että kaikki tää loppuisi ja itkettää, muttei tule mitään. Olen käynyt kuraattorilla, mutta se on vähän niinkuin sellainen papupata, jolta ei saa omaa puheenvuoroa ja yleensä alkaa muutenkin masentaa silloin, kun on yksin omien ajatusten kanssa. Haluaisin nyt apua tähän, kun en vaan enää jaksa tämmöistä...
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


teri kirjoitti:

Mulla on ollut jo monta vuotta tosi matala itsetunto, en siis pidä itsestäni yhtään ja vähättelen itseäni vähän liikaakin.
Olen myös semmoinen kotona istuja, joka ei tee mitään hyödyllistä.
Olen kuitenkin ajanvietokseni jo kuudennelta luokalta(nyt olen amiksessa) piirtänyt. Se on ollut siis sellaisen kuusi vuotta sellainen juttu, joka helpottaa oloa yms.
Viime joulusta lähtien kuitenkin oikean käteni(jota siis käytän) ranne on mennyt vähän niinkuin "rikki" silloin sun tällöin. Rasitusvamma varmaankin.
Ongelmana tässä on se, että nyt on kiinnostus kouluun lopahtanut ja liioitellusti sanottuna masentaa koko elämä. Ennen olen sitten vain piirtänyt ja olo on ollut parempi, mutta nyt on ranne kipeänä, niin ei vaan pysty.. Se alkaa sitten masentaa lisää ja alkaa ahdistaa ja haluaa vaan pois ja että kaikki tää loppuisi ja itkettää, muttei tule mitään. Olen käynyt kuraattorilla, mutta se on vähän niinkuin sellainen papupata, jolta ei saa omaa puheenvuoroa ja yleensä alkaa muutenkin masentaa silloin, kun on yksin omien ajatusten kanssa. Haluaisin nyt apua tähän, kun en vaan enää jaksa tämmöistä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu