Minulla on nyt 1v8kk iso ja vahvaluontoinen koira jonka käytös ohitustilanteissa tuntuu vaan pahenevan. Nyt mukaan on tullut nykimisen lisäksi osalle vastaantuleville koirille (uroksille?) myös murinaa. Onko kyseessä vaan murkkuiän kokeiluja (eli pahin vasta edessä), minun kokeilua vai epäonnistuuko koulutus koska käytös pahenee? Mikä on teidän mutu tuntuma.
Perus johtajuus hommia on laitettu kuntoon; koira kulkee ovista ja porteista vasta luvan saatuaan, ei muuten vedä hihnassa, koiralle ei lässytellä ja rapsutella sohvalla jne. Mutta tämä remmirähjääminen vaan tuntuu pahenevan...
koira on kyllä lenkillä todella valppaana ja tuijottaa (vahtii ja komentaa) vastaan tulevia. Olen kieltänyt tätä ei käskyllä ja muutenkin käytän lenkillä lähinnä ei ja mennään käskyjä.
Oisko vinkkejä miten edetä?
Perus johtajuus hommia on laitettu kuntoon; koira kulkee ovista ja porteista vasta luvan saatuaan, ei muuten vedä hihnassa, koiralle ei lässytellä ja rapsutella sohvalla jne. Mutta tämä remmirähjääminen vaan tuntuu pahenevan...
koira on kyllä lenkillä todella valppaana ja tuijottaa (vahtii ja komentaa) vastaan tulevia. Olen kieltänyt tätä ei käskyllä ja muutenkin käytän lenkillä lähinnä ei ja mennään käskyjä.
Oisko vinkkejä miten edetä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jospa noiden kahden käskyn sijaan laajentaisit käskyvarastoasi ja esittäisit asian hiukan laveammin. Rehellisellä, rauhallisella puheäänellä esitetty pyyntö tehoaa ennenpitkää paremmin kuin jatkuva eieiein kiljuminen.
Opeta koiralle vasen ja oikea, sekä suoraan käskyt. Näin voit ohjata koiraasi mainitsemalla mitä haluat sen sijaan mitä et halua. Jos muistelet omaa lapsuus ja nuoruusaikaasi niin ehkä muistat sen miltä se tuntui kun mutsi kiljui kiljumasta päästyään ja ei-sitä, ei-tätä, ei-tuota, ei-noin, olivat pääsääntöisin ohje. Ottihan se pattiin, eikö vain? No sama tilanne on nyt koirallasi.
Nyt kun tiedät että koiralla on mahdollisia antipatioita toisia kohtaan, pidät katseesi horisontissa ja heti kun näet vastaantulevan koirakon, pyydät tai tarvittaessa hinaat huomaamatta koirasi vierellesi. Sitten aloitat puhumisen, kerrot että siellä on tulossa toinen koirakko ja että tarkoitus on mennä ohi ilman elämöintiä. Osoita koiralle että tunnet kaikki muut koirakot, siispä kerro nimi, vaikka keksitty. Kehota olemaan tuijottamatta(koska se on rumaa). Kun se älämölö nuorella koiralla kaikesta huolimatta kohdalla alkaa, et reagoi siihen muuten kuin hiljaisuudella. Tai sitten jos vastapuolikin alkaa elämöidä, osoitat sanasi sille vastapuolen koiralle ja pyydät vain rauhallisuutta ja malttia sekä kerrot sille ettei mitään hämminkiä. Näin osoitat omalle koirallesi oikeanlaista johtajuutta. Äläkä välitä vaikka sen omistaja vähän hämmästelee sillä se toimii. Huikkaa muutama ystävällinen sana vastapuolen omistajalle jos siinä kalabaliikissa pystyy jotain sanomaan.
Kyllä tuo on ihan normaalia murkkuilua ei kannata sen enempää huolestua, mutta jos pystyt ylläkerrotusta jotain uutta omaksumaan, niin varmasti helpottaa nopeammin ja saat paremman suhteen luotua koiraasi. Toisaalta noin vuoden kestettyäsi helpottaa joka tapauksessa.
"Perusjohtajuus hommat" , eli kuka menee ensin ym. ovat temppuja, joita voi pienelle rodulle opettaa. Nämä temput eivät ole johtajuutta. Perhekoira ei arvouta hirrarkiaa. Se, miten pentua opetetaan perusasioissa (istu, odota, seuraa, ei ota, irti, hyvä ym.) tuo koiralle tottelemista käskyihin. Tämä yhteistyö omistajan kanssa vahvistuu, jos pentu saa paljon hyväksyntää, eli käsittelyä, (kosketus, juttelu, rauhalliset hetket). Näin luodaan luottamus. Luottamus taas lisää pennun kuuliaisuutta. Se alkaa toimia omistajan käskyjen alla, koska kokeen ne palkitsevana, saadessaan kehuja. Näin pentua pitäisi opettaa jo luovutusikäisestä asti.
Aloittajan koira on lähes 2 vuotias. Miten koira on omaksunut tottelevaisuuden häiriöttömässä tilassa? Vastaaan tuleville koirille äriseminen voi johtua pentuna saadusta epämiellyttävästä kokemuksesta. Tai omistajan käytöksestä toisia koiria kohdatessa. Annetaan pennun mennä tervehtimään, jolloin siitä tulee pennulle tapa. Sitten sukukypsyyden jälkeen tulee vieraan koiran häätäminen omistajan läheltä. Jos taas kiristetään pantaa ja vedetään pentu pois ym. pentu kokee, että vastaan tuleva on uhka. Sukukypsyyden jälkeen tämä vahvistuu.
Harjoittelu hyvään ja rentoon ohitukseen on jatkoa oikein kasvatetun pentuajan jälkeen. Miksi koiran käytös on muuttunut uhkaavaksi, niin siihen on kaksi syytä. Koira joko ei luota omistajaan ja on siksi epävarma, jolloin joutuu isottelemaan. Toinen on kuriton, vailla koulutusta oleva koira, joka tavallaan häätää vieraat koirat pois omistajan läheisyydestä. Tämä on tavallaan murkkuikään kuuluvaa, mutta jää sallituksi tavaksi, jos ei siihen ajoissa puutu.
Koulutus perustuu koiran onnistuneeseen suoritukseen. Eli kävellään tarpeeksi kaukana, jolloin koira vain näkee toisen koiran, mutta ei kiihdy. Näkemästään koira oppii myös, miten toinen koira kulkee remmissä. Aluksi pitää siis vaihtaa suuntaa ja jatkaa kävelyä siten, että kaulapanta on löysällä, mutta talutin lyhyellä. Kireällä oleva kaulapanta on koiralle merkki siitä, että omistaja estää jotain, mitä koiran vietti pitää oikeana. Seuraamis koulutuksessa kaulapanta antaa myös kiristyessään koiralle tuntemuksen, ettei se kulje oikealla paikalla. Tärkeintä on siis jo ajoissa, kun omistaja huomaa lähestyvän koiran käskyttää omaa seuraamaan ja sitä jatketaan suunnan vaihdoksesta huolimatta. Kun tämä harjoittelu onnistuu siten, ettei koira huomioi kauenpana kulkevaa, voidaan siirtyä tilanteisiin, jossa koirat ohittavat siten, että omistajat kulkevat toistensa ohitse ja koirat kulkevat uloinpana.
En nyt viitsi enempää asiasta kirjoittaa, kun en tiedä tuota koiran muuta tottelevaisuutta ja sen opetusta. Niksejä kyllä löytyy hankalille ohituksille, mutta pitäisi olla enemmän tietoa koiran luoteesta, rodusta.
Kiitos vastauksista. Tosin viestistäni ei kyllä käynyt ilmi minun todellinen pointtini joten vastaustakaan en saanut. En jaksanut kännykällä kirjoittaa pitkää vastausta mutta yritetään nyt uudestaan. Kirjoitan useassa osassa koska tämä tekstin päivittyminen tänne kännykästä ei ole niin varmaa, yrittäkää kestää!
Eli lopullinen kysymykseni on: voiko koiran koulutus tapa ja tekniikat olla oikea vaikka käytös paheneekin yksittäisessä kohdassa? Paraneeko tämän yksittäisenkin kohdan (meillä remmirähjääminen) kunhan pahin murkkuikä menee ohi? Vai onko tekniikka aina huono jos edistystä ei tapahdu?
Perus johtajuus hommelit piti sisällään myös perus käskyt. Koirani tottelee hyvin käskyjä istu, maahan, paikka, tänne, mennään, irti, saa/ei saa ottaa (lelun/ruokaa, herkun), saa mennä (irti päässessään lupa lähteä juoksentelemaan), pois (esim. Sohvalta) eikä koira muuten vedä hihnassa. Koira ei myöskään saa "riekkua" eli hyppiä sohvilla tai olla sängyssä. Leikkimään ruvetaan vain ihmisten aloitteesta ja lopetetaan ku me halutaan. Koiralle ei siis myöskään leperrellä kotona mutta ei me millään jääkaudellakaan olla. Eli koiraa kyllä huomioidaan, mutta ihmisten ehdoilla.
Olemme käyneet koiran kouluttajalla jonka avulla ja tekniikalla ollaan päästy tähän tilanteeseen. Valitettavasti hän lopetti koulutus hommat sairastuttuaan joten hänellä emme voi enää käydä.
Kouluttaja teki koiralle luonnetestin jonka tuloksena oli että koira ei luota minuun täysillä ja sen takia on omasta mielestään pakon edestä johtaja. On myös dominoiva (ei agressiivinen), epävarma kaikkea uutta kohtaan ja vähän arka. Eli ei mikään helpoin tapaus.
Tämän dominointi homman takia meillä muuttui säännöt keväällä ja pienillä tottelevaisuus ja kontakti harjoituksilla ollaan parannuttu ja kontakti meidän välillä on tyydyttävä tällä hetkellä. Ja koira käyttäytyy hienosti muuten (kun lähellä ei ole muita koiria) ja tottelee käskyjä.
Olemme harjotelleet ohittamista ensin kauempaa ja pikku hiljaa ohittamisen onnistettua lähennetty.
Jo kuukausien ajan ohitus on mennyt saman kaavan mukaan, tosin nyt noin 2vko ajan mukaan on tullut agressiivisen kuuloista murinaa.
Koira tulee aivan vierelleni toisen koiran huomattuaan, kasvaa korkeutta noin 5cm, höristää korvansa ja rupeaa tuijottamaan toista koiraa. Kun kiellän tätä haastamista, katkeaa katsekontakti noin sekunniksi mutta aloittaa saman homman siis heti uudestaan. Koira ei siis vedä, kisko, hauku tai murise vaan kävelee rinnalla mutta erittäin valppaana. Juuri kohdalla koira sitten nykäsee ja koska on iso (noin 65kg) myös onnistuu kiertämään "väärälle puolelle". Kiellän tällöin ja palautan koiran takaisin omalle paikalleen ja matka jatkuu. Pidän aina väliä tarpeeksi että koira ei varmasti pääse oikeasti toisen koiran luokse. Mutta luonnollisesti vastaantulijat silti säikähtävät yhtäkkiä ryntäävää isoa (mustaa) koiraa...
Tätä nykäisyä ei tapahdu jos toinen koira ei reagoi minun koirani haastamiseen. Tällöin omanikin lopettaa haastamisen ennen kohtaamista ja ohitus sujuu kuin parhaassa unessa. Mutta useat reagoi, varsinkin urokset, ja tällöin on mukavat kinkerit pystyssä...
Eli onko tekniikka ja koulutus tapa väärä koska ei tuota tulosta tässä yhdessä asiassa vaikka kaikkialla muilla osa alueilla tulosta onkin tullut?
Suunnan vaidossa on se ongelma että mahdollisen kiskasun voi aavistaa vasta noin 5m ennen kohtausta. Jos tässä vaiheessa vaihdan suuntaa, tuijottaa koira koko ajan taakse päin takana tulevaa koiraa ja kiskasee sitten sinne taakse päin. Ei poista ongelmaa vaan pitkittää huonoa käytöstä.
Puhumista tulee välttää tämän dominoivan luonteen piirteen vuoksi. Olen tämän tekniikan todistanut toimivan usean koiran kohalla (käyttänyt itsekkin) mutta valitettavasti tekniikka ei toimi tälläisen haadtavan koiran kanssa...
Kiitos vastauksista. Tosin viestistäni ei kyllä käynyt ilmi minun todellinen pointtini joten vastaustakaan en saanut. En jaksanut kännykällä kirjoittaa pitkää vastausta mutta yritetään nyt uudestaan. Kirjoitan useassa osassa koska tämä tekstin päivittyminen tänne kännykästä ei ole niin varmaa, yrittäkää kestää!
Eli lopullinen kysymykseni on: voiko koiran koulutus tapa ja tekniikat olla oikea vaikka käytös paheneekin yksittäisessä kohdassa? Paraneeko tämän yksittäisenkin kohdan (meillä remmirähjääminen) kunhan pahin murkkuikä menee ohi? Vai onko tekniikka aina huono jos edistystä ei tapahdu?
Kyllä sait pointtikysymykseenkin vastauksen. Heti ensimmäisessä viestissä sen viimeisessä kappaleessa. Vähän olettamaasi laajemmin tai piilotetummin sen siihen laitoin. Et vain huomannut sitä. ;D
Eli kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa, usko vaan, vaikka nyt juuri tuntuukin ettei mikään mene perille. Se tapahtuu sitten todennäköisesti sitäkin yllättävämmin.
Mun koira oli kauhukakara tonne kolmevuotispäiväänsä saakka. Suunnilleen. Sitten eräänä päivänä vain ihmettelin ettei mitään riehukohtauksia sattunut enempää uloslähtiessä, ulospäästessä, ulkona ollessa, kotiin palatessa eikä kotiuduttua. Siis ei kertakaikkiaan yhtään mitään mistä olisi voinut päreitä polttaa. Oli vain hienosti käyttäytyvä herrasmieshaukku jonka kanssa oli ilo lenkkeillä. Ja edellä mainittuun päivään saakka tuntuma oli että teki mitä teki, niin kaikki oppi valui kuin vesi hanhen selästä.
Vastaus lopulliseen kysymykseen on että kyllä se voi olla oikea, mutta tekniikkaa vaihtamalla voit tietysti ehkä saada helpotusta aikaan. Siksi käsittelin niitä omia juttuja joista oli apua matkan varrella. Mutta murrosiän päättymiseen sillä ei ole mitään vaikutusta. Kun se on ohi, koirasi on kuin marsista tippunut.
Aloittajan koiralla on nuorelle koiralle tyypillinen epävarmuus omistajaan. Lisäisin rauhoittavia hetkiä kotona koiran kanssa. Eli omistaja lattialle istumaan ja koira maahan jalkojen väliin. Siinä silittelyä ja koskettelua, vatsasta rapsuttelua. Tavoite siis, että koira on aivan rentona. Tilanteessa ei saa olla mitään häiriöitä. Olette siis kaksistaan ja koiralle voi toistaa jotain lausetta, joka on aina sama. Käsittely päättyy "loppu" sanaan.
Lenkillä voi toistaa tätä samaa, koiralle mielihyvää antavaa lausetta tilanteissa, joissa koira kulkee nätisti. Lenkillä lisätään tottelevaisuusharjoitusta, seuraa, istu. Koiran pitää siis oppia, että remmissä ollessaan se kuuntelee omistajaa.
" Koira tulee aivan vierelleni toisen koiran huomattuaan, kasvaa korkeutta noin 5cm, höristää korvansa ja rupeaa tuijottamaan toista koiraa. Kun kiellän tätä haastamista, katkeaa katsekontakti noin sekunniksi mutta aloittaa saman homman siis heti uudestaan."
Vieraan koiran kohtaaminen on koiralle haaste. Varmistaa tilannetta tulemalla omistajan viereen. Tässä tilanteessa voi hokea koiralle sitä samaa rentoutuksessa käytettyä lausetta, jatkettuna "seuraa" käskyyn. Huolehtia, että kaulapanta on löysällä ja talutin lyhyellä. Tarkoitus on, että koira ikäänkuin houhutellaan tilanteesta selviämään. Sitten, juuri samalla hetkellä, kun koira yrittää hyökätä voi kädellä koskettaa koiran kuvetta, jolloin koira kääntää päänsä omistajaan. Mukana voi myös kuljettaa matala äänistä lelusta poistettua osaa, jolla annetaan äänimerkki ja kiinnitetään koiran huomio ääneen. Näitä molempia toistetaan, kunnes ohitus on suoritettu. Helpoin tapa on tietysti kuonopantaan opetus. Siinä panta vetää koiran katseen pois vastaantulevasta. Kiellot ei yleensä tuossa tilanteessa auta, koska nuori koira viettinsä takia menee kieltojen ylitse. Fyysinen kyritus pahentaa tilannetta. Siinä koira olettaa, että vastaantuleva koira sekä omistajakin ovat sille uhka ja täytyy puolustautua.
Minusta kokonaiskuva koirasta on kyllä ihan toiveikas. Nuori koira ja epävarmuus. Iän myötä tuo epäluuloisuus ei häviä, vaan vahvistuu, ellei luottamusta vahvisteta. Sentähden kannattaa paneutua tuohon ohitukseen ja mennä esim. koulutuskursseille, joissa paneudutaan tottelevaisuuteen, eikä namitukseen avulla temppuiluun.