Minun ongelma on se kun seurustelen ja ollaan seurusteltu n. kaksi kuukautta ja minä en osaa puhua miehelleni. tarkoitan siis sitä että en uskalla aina sanoa esim että jos haluan pusun tai jos haluan jotain muuta vaan jätän mielummin suuni kiinni. Ja on tässä semmoinenkin ongelma kun emme voi esiintyä julkisesti ja olemme aina hänen luona niin rupee jo kyllästyttämään kun emme oikein pysty tekemään mitään muuta kun nukkua ja panna koska mieheni tulee aina illalla vasta kotiin töistä ja minä olen aamun koulussa niin meidän tapaaminen rajoittuu iltaan ja siihen nukkumiseen ja panemiseen. ja sekin alkaa kyllästyttämään kun minä olen niin ujo ja en uskalla puhua niin haluaisin teidän mielipiteitä asiasta. Siis miten saisin suuni auki ja minkälaisia virikkeitä minun pitäisi keksiä että emme kyllästyisi aina samaan rutiiniin??
Tärkein olisi silti tässä nyt tietää se että saisin suuni auki ja pystyisin kertomaan omat mielipiteeni??
Tärkein olisi silti tässä nyt tietää se että saisin suuni auki ja pystyisin kertomaan omat mielipiteeni??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Takuulla osaat, et vaan uskalla.
Ja sekin on ihan ymmärrettävää.
Kaksi kuukautta on tosi lyhyt aika olla yhdessä ja vielä lyhyemmäksi sen tekee tapaamisten satunnaisuus ja lyhyys. Ihmekös sitten, että annat kaikessa myöden ja pelkäät vaatia mitään kun et takuulla tunne vielä miestäkään kovin hyvin ja itsekin olen yhä uudessa tilanteessa siinä toisen kanssa sitä elämääsi jakaessasi.
Jos haluat estää suhteenne ja itsesikin kieroutumisen, pysyt rehellisenä itsellesi, nostat kissan pöydälle ja puhut aikuisena ääneen niistä asioista, jotka sua suhteessanne askarruttaa. Kyllä toisella pitää olla halua ja aikaa kuunnella sua ja ottaa kantaa sun ajatuksiisi.
Jos sulle ei riitä pelkäksi seksisuhteeksi kutistunut yhdessäolo, niin on vaan reilua kertoa siitä partnerillekin.
Tiedä vaikka hän ajattelisi ihan samoin, ei vaan jaksa/osaa/uskalla ottaa ja muuttamaan nykytilannettanne antoisammaksi yhdessäoloksi.
Mistäs sitä mitään tietää ellei uskaltaudu kysymään ja kyseenalaistamaan.
Välittämistä se vaan on, että reagoi omaankin oloonsa, sillä se vaikuttaa ennenpitkää myös toisenkin oloon.
Ette voi esiintyä julkisesti??
Siinäpä sitä ongelmaa riittävästi.
Onko se tilapäistä vai ihan joku ohi mnenevä jutska, koska se verottaa kyllä.
vai oletteko voineet siitäkään keskustella?
Tiedän kyllä paremmin kuin hyvin tuon ongelman kun ei saa suuta auki, mutta siitä pääsee yli kun luotto tulee mukaan.
Mutta tuo piilottelu? Ehkä se on se mikä sitä luottoa teillä syö?
Mieti mitä halua ja voimia sulle että saat sen mahdollisimman nopeasti ilmaistua!!
olen samassa "loukussa"!!tapaamiset jää valitettavasti nyjöttämiseen kotona töiden jälkeen...itselläni viikonloput vapaat, poikakaveri töissä lauantait..joten istun ja odotan...että illalla nyhjötetään ja ..niin no..pannaan ja mennään nukkumaan...miten asiasta voisi keskustella ja mitä uusia ideoita teillä on??
......aika tylsältä kuulostaa elämänne......tietty mihin itse kukin on tyytyväinen!!! Moi sä tulit.....pannaan, joo....hyvää yötä.....huomenta, nähdään illal, moi....... sitä rataa!!!!!! YES!!!!!!