en tiedä onko tälläistä olemassa, mut mun hirveen vaikeaa hoitaa asioita puhelimessa, jo soittamisen aloittaminenkin on vaikeaa.
Puhelin ujous
Turta
101708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä tuollainen saattaa sisältyy ujouteen. Itellänikin oli ongelmia puhua puhelimessa, mutta nyt iän myötä sen on jo onneksi vähän hellittänyt, kun on samalla kokemuksen myötä tullut lisää itsevarmuutta. :)
Ei kai se ihme ole, sillä puhelimessa pitää saada asia selviämään ilman ilmeiden ja eleiden apua, jolloin kaikki takeltelut ja pitkät hiljaiset hetket jolloin miettii mitä sanoo, tuntuvat ainakin omasta mielestä tosi nolostuttavilta. Pahinta on jos toisen soittajan puhelin kaikuu ja kuulee oman äänensä kaiun samalla kun yrittää keskittyä siihen mitä sanoo. Ainakin minulla siinä tilanteessa meinaavat sanat mennä ihan solmuun.
Mutta toisaalta puhelimessa yleensä saa vastapuolen jakamattoman huomion, kun taas "livenä" yleensä käy niin että joku toinen puuttuu tilanteeseen esim. kysyy välissä jotain siltä jonka kanssa pitäisi asioida ja näin osa asioista jää selvittämättä, sillä ujo ei aina saa helposti tungettua omia puheenvuorojaan toisten hölpöttelyjen väliin...
Puhelun aloittamisessa on minullakin joskus iso kynnys. Iän myötä ainakin virastoihin ja sen tapaisiin paikkoihin soittaminen on muuttunut helpommaksi, mutta ei-niin-tutuille yksityishenkilöille soittaminen hermostuttaa edelleen tosi pahasti ja sitä tuleekin välteltyä viimeiseen saakka. Oikeastaan en koskaan soitakaan kenellekään ihan muuten vaan, vaan aina pitää olla jotain "oikeaa asiaa".
Kyllähän puhelin on hiestä märkä useimpien puhelujen jälkeen. Johtuu puhelun kestosta tai jännittämisestä, tilanteesta riippuen.
Mulla on ihan sama ongelma! "Helpotkin" puhelut tuottaa ongelmia, esim. menen mieluummin käymään kampaajalla varaamassa ajan kuin soitan sinne... En tiedä mikä soittamisessa on niin vaikeeta!
Joo,mullaki on jonki sorti puhelinujous..
Aika usein menee sanat iha sekasin ja rupeen selittää tosi monimutkasesti asiat,mut onneks ei niin kovin usein:* Sujuu kyl iha hyvin ku ajattelee että ei kaikki nii tarkkaa oo.
taho, sen kauemmin panttaan soittamista.
Jep, jep, tuttu tunne... minäkään en uskalla soittaa. On moni työpaikka jäänyt hakematta ja moni muukin asia hoitamatta, kun ei uskalla! En aina uskalla soittaa edes tutuille, edes äidille, jotenkin pelottaa että häiritsen tai keskeytän jotakin tärkeää, eikä minun asiani ole niin tärkeitä. Kädet hikoo ja istun tuntikausia puhelin kourassa... Ihan typerää, mutta niin totta!
Suurin puhelinlasku on ollut 2€/kk :) Ja nämäkin puhelut poikkeuksetta soitettu vanhemmille :)
Vaikka asia ei olekaan mukava niin on kiva huo-
mata että kukaan meistä ei ole ainut"outo lintu",
vaan meitä on monia.
Yksi puhelinkammoinen täälläkin... =/ Joka kerta vähänkin vieraampaan paikkaan soittaessani joudun miettimään moneen kertaan etukäteen miten asiani esittäisin. Kavereille soittaminen vielä jotenkin onnistuu, mutta kaikki muut asiat yritän hoitaa jotenkin muuten kuin puhelimella, jos se vaan on mahdollista... Tekee kyllä elämän vähän hankalaksi aina välillä. =(
Tuttua on mullekin. Yllättävää että meitä on niin paljon! Olen onneksi itse päässyt jotenkin pahimman yli ja nykyään saan yleensä hoidettua pakollisimmat asiat puhelimellakin, vaikka edelleen suosin tekstareita (suuri kiitos sille joka ne keksi!). Vinkiksi kaikille voin sanoa vain että yrittäkää löytää vähemmän vaikeita soittokohteita joista aloittaa ja edetkää vähitellen vaikeampiin. Se voi myös toimia, että kerrotte ongelmasta jollekulle ja sitten harjoittelette tälle ihmiselle soittamista. Jokainen soitto on askel kohti ongelman voittamista, vaikkei sitä juuri silloin huomaisikaan. Tsemppiä!