Voiko narsistin uhri valita osansa? Ja jos voi, niin millätavoin ja koska. Käsittääkseni mennyttä ei voi muuttaa ja nykyisyys voi tuntua vaikealta. Ainoastaan tulevaisuuteen voi vaikuttaa (voi alkaa tänään). Mutta mitä tehdä menneisyydelle? Miten tästä eteenpäin? Mitä jos ei pysty tuntemaan mitään ketään muuta kohtaan? Tai ainakin tuntuu tuolta, toivottavasti vain.
En valinnut häntä tunteideni kohteeksi tuollaisena kuin hän nyt on... Hän oli silloin toisenlainen.
En pysty muuttamaan häntä, vaikka kuinka yritän.
---Pystytkö kukaan sanomaan, että missä on ongelma, jos ongelmaa ei kerran ole, vaan asia on selvä: narsistin uhri valitsee itse jatkossa osansa. Ja sillä valinnalla hän pystyy poistamaan uhriutensa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Onko asia sitten hyvin?
No, tällä pohdinnalla palaan ongelman ytimeen. Olen tehnyt päätökseni hänen suhteensa kauan sitten ja jonain päivänä se toteutuu ja se päivä on yhä lähempänä.
En valinnut häntä tunteideni kohteeksi tuollaisena kuin hän nyt on... Hän oli silloin toisenlainen.
En pysty muuttamaan häntä, vaikka kuinka yritän.
---Pystytkö kukaan sanomaan, että missä on ongelma, jos ongelmaa ei kerran ole, vaan asia on selvä: narsistin uhri valitsee itse jatkossa osansa. Ja sillä valinnalla hän pystyy poistamaan uhriutensa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Onko asia sitten hyvin?
No, tällä pohdinnalla palaan ongelman ytimeen. Olen tehnyt päätökseni hänen suhteensa kauan sitten ja jonain päivänä se toteutuu ja se päivä on yhä lähempänä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko narsistin tapaileminen oma valinta ja jos on, niin kuinka tuo valinta on tehty ja miten siitä valinnasta voi päästä eroon?
Otan tämän ihan erikseen pohdittavaksi, koska on aivan ydinkysymys.
Missä kohtaa olen voinut valita? Valitsin hänet hänen luomiensa valheiden perusteella.
Että voisi valita, pitäisi olla vähintään kaksi vaihtoehtoa:
Toinen vaihtoehto, eli jättää hänet valitsematta, on myöhäistä.
Mikä on toinen vaihtoehto?
Toinen vaihtoehto on uskoa ja pettyä yhä uudestaan.
Näin mulla.
Tilanne on nykyisin, 4 vuoden jälkeen, aika huvittavakin.
Kun aina joutuu pettymään, hän jaksaa ehkä 2 viikkoa.
Sitten täydellinen paluu menneeseen: Alkoholismi, ivaaminen, lupausten rikkominen. Hän yrittää polkea minua "jalkoihinsa". Ei toimi enää. Naurattaa vaan se sama kaava.
Nyt uutuutena on tullut itsemurha ja sääliviestit kännykkään, kun ei onnistu enää minua suututtamaan ja olen täysin välinpitämätön.
Sen parin normaaliviikon takia taas palaan tähän noidankehään. Ja aina vannon että nyt on viimeinen kerta. No. tänään taas tuli niin tyrmäävää tekstiä, että huhhuh. En aio olla häneen missään yhteydessä enää koskaan....
Ok! : D : D.
Voimme siis valita:
"Toinen vaihtoehto, eli jättää hänet valitsematta, on myöhäistä."
"Toinen vaihtoehto on uskoa ja pettyä yhä uudestaan."
Ei hullumpaa... hyvin menee, kun on valinta omissa käsissä.
Auta meitä armias...
"Niin tiedä sitten, jos on tehnyt valinnan joka ajan saatossa paljastuu huonoksi niin onko siinä sitten pysyttyvä iän kaiken..."
Tuohon tiedän vastauksen ja se on tietysti ei.
"Käsittääkseni aina voi valita uudelleen...ja aina on vähintäänkin kaksi vaihtoehtoa kyllä tai ei...ollakko suhteessa vaiko ei..."
Oikeastaan ei voi valita uudelleen... Jos on valinnan tehnyt ja siitä on toteutunut osa, niin ei sitä voi ikäänkuin palauttaa käyttämättömänä... Tosille on niin helppoa vain vaihtaa kumppania, toisille on tullut sisäänrakennettu uskollisuus eikä siihen auta, että on joutunut jonkinlaisen helppoheikin leikkikaluksi.
"ettei kyse enää ole rakkaudesta...vaan jostain muusta, riippuvuudesta, yksinäisyyden pelosta, vastuun pelosta, ei ole enää ketään ketä syyttäisi siitä ettei saanut mitä halusi jne... "
Rakkauden laatupuhtaus?
Riippuvuus, yksinäisyydenpelko... Riippuvainen en hänestä ole, enkä tunne yksinäisyydenpelkoa. Mutta sitten taas pidän kyllä seksistä... kuten myös yksinäisyys tulee, vaikken sitä pelkäisikään...
Vastuun olen suhteistani kantanut aina itse, ja kaikki miehenin ovat vierittäneet minun harteilleni vastuun, jos on hiukankin jotain toimimattomuutta. Että nykyään jaan tasan. En toki syytä sairasta miestä nytkään, enkä yleensä ketään.
Kuten sanottua, iloluontoisemmilla on vaihtaminen helpompaa.
En nyt kuitenkaan ketään haluaisi kettingein sitoa narsistiin enkä kehenkään muuhunkaan, mutta jotenkin tuntuu, että rakastavalla rakkaus on vakio, vaikka sen vastaanottaja olisi minkälainen... Varmaan rakastan häntä sitten tavallaan. Nämä pimeät illat eivät mitenkään ole vähentäneet tunteitani.
Mielenkiintoisia miehiä on minun ikäluokassani ilmeisen vähän.
Mulla narsistin tapaileminen on tällä hetkellä oma valinta. Niin kyllä kaikki muutkin aiemmat tapaamiset, eihän mua niihin kukaan pakottanut. Uhriksi en oikein ole koskaan itseäni tuntenut.Tai ehkä aluksi kokiessani pahoja pettymyksiä, mutta nehän aina johtuvat muutenkin turhista odotuksista. Tiesin heti "vedättäjäksi", narsismin tajusin myöhemmin. Olisin helposti voinut lopettaa kokonaan ajat sitten ja varmaan nytkin. Olenko hänen koukussaan vai enkö vain osaa irrottaa,sitä en tiedä. Yksinäisyyskö syynä tähän, en oikein usko sitäkään. Tavataan niin vähän, ettei tästä juuri seuraksi ole. Jos irrottaisin pystyisin paremmin, vaikka etsimään oikeaa kumppania. Ehkä en halua, ehkä näin hyvä, liian väsynyt seurustelemaan oikeasti.