Jälleen kerran on todettu kirjoittamisen tervehdtyttävä vaikutus, ei vain aivotoiminallemme, vaan myös fyysiselle terveydellemme.
Koerymät jaettiin ryhmiin, joista toiset saivat kirjoittaa mistä tahansa, paitsi tunteistaan, toinen ryhmä vain ainoastaan tunteista.
Ilmeni tunteistaan kirjoittavien voivan kaikissa paremmin, yksityiskohtana jäi mieleenni, jopa haavojen nopeamman paranemisen, Myös post'traumaattiset kokemukset menivät heillä helpoimmin ohitse. Onnellisuus ja kiitollisuustunteiden kirjoittaminen tuo suurimman hyödyn tutkimuksen mukaan.
Joten miksi emme kirjoittelisi, kun se kerran tuntuu hyvältä, paljonhan on mistä voi olla kiitollinen, jopa tämän kanavamme olemassaolo on sen arvoinen.
Vaalikaamme tämänkin hyvinvointimme lähdettä!
Koerymät jaettiin ryhmiin, joista toiset saivat kirjoittaa mistä tahansa, paitsi tunteistaan, toinen ryhmä vain ainoastaan tunteista.
Ilmeni tunteistaan kirjoittavien voivan kaikissa paremmin, yksityiskohtana jäi mieleenni, jopa haavojen nopeamman paranemisen, Myös post'traumaattiset kokemukset menivät heillä helpoimmin ohitse. Onnellisuus ja kiitollisuustunteiden kirjoittaminen tuo suurimman hyödyn tutkimuksen mukaan.
Joten miksi emme kirjoittelisi, kun se kerran tuntuu hyvältä, paljonhan on mistä voi olla kiitollinen, jopa tämän kanavamme olemassaolo on sen arvoinen.
Vaalikaamme tämänkin hyvinvointimme lähdettä!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aivan oikein tuoda esille miten kirjoittaminen puhaltaa uutta tuulta
"rapautuneisiin" aivosolukkoihin. Kirjoittaminen on luovuutta, voi suorastaa tulkita kirjoituksesta kirjoittajan sen hetkisen mielialan.KIrjoittamalla ikäänkuin freessa korvien välistä pururataa!
Tunteet, ne tunteet ovat meissä tallella viimeiseen hengenvetoon saakka, milloin minkäkin asteisina.
Katselin lauantaina DOI-ohjelmaa.
http://www.ruutu.fi/ohjelmat/dancing-on-ice/live-8-sara-ja-sasha-puhaltavat-kevatta-rintoihin-talven-keskella
Tuli esille miten hienovaraisesti hellästi tanssin opettaja hellyydellä palkitsee oppilaansa hyvän, kauniin,ihanan suorituksen. Mielialani nousi sitä katsellessa miltei pilviin, tosin haikeudella muistelin miten ihanaa, tapahtumarikasta aikaa nuoruus vuodet ovat olleet meillä jokaisella.
Vartalohan ilmentää tunteita niin herkän kauniisti tuossa jäätanssissa, ne on ihan luettavissa ja eläytyyhän katsojakin:)
Aion nyt kohta katsoa elämänmyönteisen filmin "Sattuman kauppa" (kanavaa en muista) mutta se käsittelee nuoren opettajan kaipuuta saada lapsi.
Herkkä ja ihastuttava Helen Hunt on pääosassa siinä.
Ihan vaistomaisesti siis juuri näistä olemme eniten kirjoittaneetkin:
»Onnellisuuden ja kiitollisuustunteiden kirjoittaminen tuo suurimman hyödyn tutkimuksen mukaan.«
Minulla vaistomainen tarve on ollut myöskin suojella muita kirjoittajia omien vaikeuksieni marisemiselta.
Ja kauniiden esityksien seuraaminen minussakin aina lisää virtaa.
Elämä itsessään on kauniinpaa kuin hyväkin filmi. Katsoin tuon valitsemani filmin loppuun, ja nautin onnellisesta lopusta.
Luin muös susmorsiamen lämpimän kirjeen, ja totesin elämän voittavan kauneudessaan hyvänkin fiktion.
Kaunis oli alku elokuvalla enkä puoleen väliin varmaan jaksanut katsella kun uni v ei mennessään, heräsin keskellä yötä.
Ihmettelin mitä on tapahtunut kun tv on auki ja valot kaikkialla, enhän minä jaksa useinkaan 9 jälkeen valvoa, uskon että mielenkiintoa olisi riittänyt, alku oli jo hyvin koskettava.
Tänään näyttääkin olevan pimeä päivä, toivottavasti ei mitään rankkasateita, nyt jo purot ja ojat kaikkialla veden täyttämiä.
"Marraskuukin tulla ehti, tuvan nurkkaan lämpimään 'kiusi' tuli kehräämään!"
Olin alkuun hieman hämmästynyt Helen Hunt'in laihtumisesta, ikääkin on tullut lisää, mutta sama herkkä tunteiden tulkitsija on yhä.
Miten hymy voikaan kaunistaa ihmistä , laiha tai lihava. Mutta pienen kiinalaisen tytön adoptointi, taisi olla ainoa lääke tuohon polttavaan kaipaukseen.
Tärkeähän tämä palstä on ollut monelle, itseni mukaan lukien.
Kirjoittajana olen yltänyt niin suuriin viestimääriin, että sitä ovat monet kirjoittajat kauhistelleet ja häätöäkin vaatineet.
Nyt koen taipuvani huomattavaan hiljaiseloon kirjoittajana. Mielikuvissani kaikuvat
hurraahuudot palstalla ja läpytykset kuin suurissa urheilukilpailuissa - lopultakin lähdet.
Kiitollinen olen niistä kohtaamisista, joita olen näiden vuosien aikana kokenut. Ihania, osaavia kirjoittajia, jotka taidoillaan ja sydämiensä lämmöllä tehneet viesteistään kuin kirjallisia taideteoksia. On ollut mallia meikäpojalla mihin kirjoituksissaan pyrkiä.
Jos sinä lähdet, suren minäkin. Olet palstan kapteeni. :)
Jatkan......meitsi on vakuuttavasti sitä mieltä Ruuneperin pitää ehdottomasti näkyä kirjoittelijoiden joukossa. Ehkä hänen itsekritiikkinsä kumpuaa operaatiosta, joka äskettäin tehtiin anestesiassa, kuten hän itse palstalla kertoi. Usein operaation jälkeen joitakin väsyttää ja pieni alamaissaolo hetken elämässä viivähtää. Ne ovat kuitenkin ohimeneviä joten ei muuta kun sulka hattuun ja kirjoittelemaan. Keneltä pännä parhaiten sauhuaa, sitä mietitään porukalla.
Hiljenee tässä itsekukin katsellessaan ihmisen riepottelua palstalla!
Omat ajatukseni iloitsevat lapsenlapsen tulosta luokseni tänään, joskin olen palstalla kaivannut Ruuneperin jyrähtämistä järjestyksen ylläpitämiseksi!
Tosin tajuan, ettei kukaan jaksa määrättömästi sitäkään,-- hiiret vain hyppivät pöydällä kun kissa on poissa!
Hyppiköön puolestani siivottomasti, jos siinä viihtyvät, minä en sellaisessa ole mukana.
Kiitos itsellesi Ruuneperi kaikesta, ei palsta ole enää entisensä ilman Sinua, sehän jo nyt nähdään.
Kerää vain voimia leikkauksenkin jälkeen antoisemmassa ilmapiirissä, ja varmaan joskus taas näyttää palstallakin hyvyys ja asiallisuus saavan sijaa, jolloin koet haluavasi olla mukana!
oisko sirkuttelija paree. että noudattaisit tätä Runen neuvoa ja veisit muutaman akan mennessäsi sinne ET forumille jotta täällä pääsisi vihdoin asialliset kirjoittajat tekemään hyviä aloituksia
-palsta toimivaksi............
Ekana otetaan sinut helmoihimme ja teemme sinusta suvaitsevaisen kirjoittaja sankarin,ei mitään pulumaaista ruikkijaa. Jotenkin saa sen käsityksen sinusta olet kuin puolukka syntymäsijoillasi jossa pyörit edelleen!
En tiedä olevani palstarauhan häiritsijä, enkä luulottele voivani ketään vetää mukanani uuteen forumiin.
Minulle riittää omankin elämäni ilonlähteet, mutta pidän myöskin ajatusten vaihdosta tuttujen nimimerkkien parissa. Palsta on antanut paljonkin iloa ja virikkeitä, ja toivon sen pysyvänkin sellaisena, ilman kenekään akoittelua!
Nikittömillekin vastaan yleensä, jos ei kirjoitus ole pelkkää pahansuopaisuutta.
Eihän tuosta kannata välittää. Tuohan on vain tuttu kaasumainen epäolento, kirjoitellaan vain edelleen.
Ennen kaikkea tämä palsta tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet hattuilla kenelle tahansa nimettömänä-
Tätä mahdollisuutta käytetäänkin hyväksi ahkerasti.
Pöljä nyt on ainakin ahkera hattuilija. Nimettömänä.!
Hattu kallelleen vaan ja lisää pökkyä pesään. Poistakoon he kirjoituksensa, joiden sielu ei siedä huumoria, eikä osaa vastata kädenojennuksiin. Saakoon sitten mitä ansaitsevat!
Samaa mieltä, on tässä saanu lukea kaikenlaista piittaamattomuutta, vaikka joku laittaa ihtensä likoonkin. Olkoon sitten omasa liemessään.