Olen itsestäni huolta pitävä 24-vuotias mies, kaikki muut osa-alueet elämässä ok, mutta naisrintamalla on täysin onnetonta. Olen sosiaalinen ja kaverityttöjä on myös kaveripiirissä, mutta mitään vakavampaa ei ole koskaan ollut, eikä taida tulla. Treffeillä olen käynyt useampaan otteeseen, mutta homma tyssää poikkeuksetta pituuteeni, joka on 172cm (eli en ole edes mitenkään sairaalloisen lyhyt). Juuri hetki sitten nainen sanoi face-to-face ettei seurustelu tule onnistumaan pituuteni takia ja nyt ne viimeisetkin itsetunnon rippeet lentelevät pois. Tottakai tekisin duunia sen eteen että olisin pidempi, mutta kun noihin perittyihin geeneihin en voi mitenkään vaikuttaa. Nyt loppuu osaltani kumppaninhaku kokonaan, ennenkuin vedän itseni köyden jatkeeksi, tuntuu vaan niin helvetin pahalta. Pitäisi vaan keksiä, mitä tällä yksinäisellä loppuelämällä tekee. En edes tiedä miksi mä tänne kirjoittelen, kai tässä jotain lohtua yritän jostain saada, aivan sama.
Sinne meni..
:((
3149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei itse oon 34v. tällä hetkellä sinkkunainen....ja mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa :) ja vain n.160cm pitkä eikä pituus oo ollu koskaan ongelma :) kyllä sulle niitä lyhempiä naisia löytyy, joille et oo liian lyhyt .....
Kyllä sinä vielä jonkun löydät, onhan myös lyhyitä naisiakin.
Paitsi ei se rakkaus pituuteen katso.
Jos et kelvannut sille naiselle, ni ei se ollut sulle tarkoitettukaan.
Pakkoko sun on deittailla jotain pitkiä naisia kun lyhyempiäkin löytyy.