Oletteko tavanneet kertaakaan elämässä sellaista ihmistä, jolle tulee vain kertoneeksi kaiken mitä muille ei yhtä avoimesti ole pystynyt kertomaan? Sellainen, jonka kanssa ei tunnut oikein olevan mitään pelkoja, rajoja tai esteitä, vaan sellainen syvä luottamus vaikka ei tuntisikaan vielä niin kovin hyvin?
Kysymys teille
arvon lukijat
23149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Joku joskus on ollut sellainen, että luottaa heti, ja jokin outo "tuttuus" ihmisessä vielä lisäksi. Vaikka ei tunne, niin tuntee kuitenkin. Ei tiedä toisen elämästä mitään, mutta ihmisessä vaan on jotakin..
Olen tavannut vaikka niin uskoisi. Tuntui heti että ollaan samalla aaltopituudella heti ensinäkemältä eikä lähtenyt aliarvioimaan toista. Hän tietää salaisuuteni ja minä hänen. A
Olen tavannut, mutta valitettavasti tykästyin häneen liiaksi ja pettymys oli suuri kun hän ei sitten ilmeisesti piitannutkaan minusta samalla tavalla. Ei halunnut olla tekemisissä myöhemmin ja yhteydenottojeni jälkeen jätti minut hiljaisuuteen, eikä ole suostunut millään tavalla vaihtamaan ajatuksia kanssani. Muuta en häneltä ole koskaan toivonut. Ilmeisesti esitti minulle vain "mukavaa".
Vaikka kuinka monta kertaa.
Joskus ollut ohimeneviä tilanteita, ihmisiä, joita ei tapaa koskaan uudestaan, mutta joiden kanssa hetkessä käydään hetkessä asiaan.
tapasin miehen jonka läheisyydessä oli hyvä olla, kaikin puolin - mutta kyky puhua vaikeista asioista joidenkin tuttavuus viikkojen jälkeen oli vaikeaa ja sitten oli liian myöhäistä ... olen hitaampi "avautumaan", sitä taitoa olisi tarvittu
kuin avointa kirjaa ;)
Kyllä mulla menee oma aikani aina uusien ihmisten kanssa siihen, että täysin avaudun.
Mutta jokin selittämätön tarve minulla olisi kertoa hänelle kaikki.
"luen arvoa kuin avointa kirjaa ;)"
Must tällaisia itsekehuja ei kannata irl paljon huudella. Anna muiden kehua itseäsi ja jos ei mitään kuulu, niin...
Mitä höpäjät? Se oli vitsi! Kun on sanonta, että lukee toista kuin avointa kirjaa. Arvo on miehen nimi, ja kun aloittajan nikin kohdalla oli "arvon lukijat", väänsin sen päässäni mutoon "Arvon lukijat" ja tempaisin siitä oman nikkini.
Juu juu, olen väärässä paikassa. Muru vois tulla ja pelastaa mut ja sanoa, että toi oli ihan nokkelasti keksitty ;).
ja se on hassu tunne - eikö vain? Ihan järjetön.
Todella :D
Mä en taida olla sun muru, mutta se oli nokkelasti keksitty. tykkäsin!
lisäys: sellaista Fingerpori -kamaa, mitä ihmiset voisivat harrastaa enemmänkin.
Ei se haittaa, kiva kun joku älysi :)
Arvaa mitä - Fingerporeissa on joskus semmoisia, jotka menee multakin yli hilseen, siis ei vaan keksi että mikä se juju on :D
Viime viikolla oli yks sellainen strippi jota minäkin pohdin monta monta minuuttia ennen kuin valkeni.
Joskus muuten tekstaripalstalla jotkut lukijat on sitä mieltä, että joutais pois ne kokonaan. On niin kaksimielisiä välillä, kuulemma. Mut nekin on kyllä semmoisia, että esim. alaikäiset niitä tuskin edes tajuaa.
Tekopyhyyttä! entäs vanhat filkat, Bondit ynnä muut, nekin ovat kaksimielisiä. Ei lapset sellaisia tajua. No en minä ainakaan. Katsottiin koko perheen kanssa samoja leffoja enkä ikinä tajunnut niitä vitsejä joille vanhemmat nauroivat. Ihmiset ovat niin herkkähipiäisiä nykyään.
Samaa mieltä. Saahan sitä olla monipulista tarjontaa sarjakuvaosastollakin, jokaiselle jotakin. En minäkään kaikkia lue, mut Fingerpori on yksi suosikeista. Se muuten varmaan ehkäisee dementiaakin kun joutuu joskus pähkäilemään :D
Tän päivän lehti (ihan oikea paperinen) onkin vielä lukematta ja alkaa jo vatsassakin kurnia, joten mukavaa päivänjatkoa ennen kuin joku tulee valittamaan, että taas on jouduttu ihan ohi otsikon aiheen ;).
Mä luen sen aina töissä. Kahvitauolla. Päivän parhaimpia hetkiä.
Hauskaa päivän jatkoa sulle ja ne ohi aiheen keskusteluthan on aina niitä parhaimpia.
olen tutustunut minäkin henkilöön, jolle olen saattanut alkaa melko pian tavattuamme kertomaan asioita, joista ei kaikille puhuisi. Muutenkin automaattisesti "luokittelen" ihmiset omiin kategorioihinsa jonka mukaan heidän kanssaan seurustelen. Jonkun kanssa voi puhua vain tietyistä asioista, toisen kanssa saatan jutella taas aivan muunlaisista. Tunnen myös henkilöitä, joiden kanssa ei voi jutella oikein mistään vakavasti, kaikki kanssakäyminen on lähinnä pelleilyä ja hulluttelua :))
Olen, ihan normaalia.
olen tavannut, mutta mun jutut oli, niin kyllästyttäviä ja muutenkin olin tylsä, niin ei ole sellaista yhteyttä enää. Mä luuli, että oli mun ystävä, mutta tulkitsin väärin varmaan. Halusi varmaan testailla saako mut avautumaan, mutta ei ymmärtänyt leikkimisellään, että toisessa päässä olikin tosissaan ihminen, joka halusi oikeasti olla ytstävä.
No en mene kyllä enää avautumaan kellekkään. Yksi moka riittää ja toivon, että ei olisi sellainen ihminen joka haluaa henkisesti satuttaa ja kertoo eteenpäin.
Miten olin , niin tyhmä. Toivottavasti olisin ollut, sen verran edes hyvä ihmistuntija, että olisi kuitenkin luottamuksen arvoinen.