Ärsyttää

Viohan se olla, että kaipaakin.

??? kirjoitti:

Viohan se olla, että kaipaakin.

Minä ainakin kaipaan erästä niin, että ei mitään rajaa. Melkein päivittäin nähdään, mutta silti ikävöin. En ole montaa kertaa elämässäni kohdannut ihmistä, joka käyttäytyy minua kohtaan rehellisesti ja tuntuu sellaiselta, jolle on helppo puhua ( ei tunteista, mutta kaikesta muusta ). Ensimmäistä kertaa koen olevani ihmisen arvoinen.

Minä olen ollut aina tosi huono lukemaan toisten ihmisten tunnetiloja. Haluan, että asiat sanotaan suoraan. Olen lähes täysin sokea hienovaraiselle elekielelle, minä itsekin irvistelen kuin metsänpeikko kyykkypas*alla. Puhun suoraan asioista, joista ei pitäisi välttämättä tietyssä seurassa puhua. Olen sokea auktoriteeteille ja "näkymättömille" säännöille.

Enkä todellakaan näytä tunteitani ulkopuolelle, vaikka toisaalta tuntuu, että tämä muurin takana eläminen vie hitaasti, mutta varmasti minut kohti ennenaikaista kuolemaa. Kirjoittaa osaan, liikaakin ja osan tästä turhautumisesta puran taiteen keinoin, mutta kaikkein mieluiten haluaisin osata PUHUA tunteistani. Kertoa sille naiselle, miten paljon Hän minulle merkitsee.

Nainen minäkin kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan erästä niin, että ei mitään rajaa. Melkein päivittäin nähdään, mutta silti ikävöin. En ole montaa kertaa elämässäni kohdannut ihmistä, joka käyttäytyy minua kohtaan rehellisesti ja tuntuu sellaiselta, jolle on helppo puhua ( ei tunteista, mutta kaikesta muusta ). Ensimmäistä kertaa koen olevani ihmisen arvoinen.

Minä olen ollut aina tosi huono lukemaan toisten ihmisten tunnetiloja. Haluan, että asiat sanotaan suoraan. Olen lähes täysin sokea hienovaraiselle elekielelle, minä itsekin irvistelen kuin metsänpeikko kyykkypas*alla. Puhun suoraan asioista, joista ei pitäisi välttämättä tietyssä seurassa puhua. Olen sokea auktoriteeteille ja "näkymättömille" säännöille.

Enkä todellakaan näytä tunteitani ulkopuolelle, vaikka toisaalta tuntuu, että tämä muurin takana eläminen vie hitaasti, mutta varmasti minut kohti ennenaikaista kuolemaa. Kirjoittaa osaan, liikaakin ja osan tästä turhautumisesta puran taiteen keinoin, mutta kaikkein mieluiten haluaisin osata PUHUA tunteistani. Kertoa sille naiselle, miten paljon Hän minulle merkitsee.

Kannattaa kertoa ei päädy sinne hautaan ja jos käy tuuri voi päätyä kimppaan sen mimmin kanssa.

vybvyh hvy kirjoitti:

Kannattaa kertoa ei päädy sinne hautaan ja jos käy tuuri voi päätyä kimppaan sen mimmin kanssa.

Niin kannattaisi, mutta kun tunteista puhuminen on mahdotonta...hyvä, että pystyn edes katsomaan silmiin päin. Ei tämä ujoutta ole, tämä on paljon pahempaa. Hento kosketus tuntuu lyönniltä, katse uhkaavalta tuijotukselta. Siltikin, kaipaan molempia Häneltä. Katson silmiin, vaikka sydän hakkaa kuin pelästyneellä pupulla.

Jos käy huono tuuri, paljastaessani tunteeni Hänelle tajuan taas kerran "lukeneeni" toista ihmistä väärin. Kun en OIKEASTI ymmärrä elekieltä...no, ehkä keskisormen heilutuksen, mutta mitään hienovaraisempaa en. Kaikkein hämmentävintä koko tilanteessa on se, että minua pidetään monesti porukan pellenä...näennäinen sosiaalisuus pelaa, mutta siihen se jääkin.

vybvyh hvy kirjoitti:

Kannattaa kertoa ei päädy sinne hautaan ja jos käy tuuri voi päätyä kimppaan sen mimmin kanssa.

Meitä odotellaan mullan alla, mutta ei mennä ihan vielä.

Voihan hän täälläkin avautuu,vaikka ei ketään kaipaa.
Halusit avautuu tunne-elämästäs,joten ala baby paukuttaa näppäimistöö ja kirjota.

Mitä voin kertoa..käytöstäni? Olen luova, päässä ajatuksia tuhat ja sata päälle. En saa aina toteutettua asioita. Aivokoppa on yhtä sekamelskaa kun innostun. Ja kun innostun niin se todellakin on innostusta. Ylikeskityn asioihin jotka miellyttää, en malta syödä tai levätä. En näe ympärillä muuta koska haluan vain keskittyä minua innostavaan asiaan. Saatan menettää mielenkiinnon yhtä nopeasti. Ja huom. ei koske ihmistä, johon olen rakastunut. Olen erittäin tunteellinen, koen asiat suurina oli ne sitten hyviä tai huonoja. Lepyn helposti. Näen ihmissä enemmän hyvää kuin huonoa, annan mahdollisuuden ihmisille. Olen malttamaton, impulsiivinen. Saatan huonolla hetkellä loukata raikkaita ihmisiä lähelläni kovilla sanoilla. Heti sanottuani kadun suuresti ja koen tuskaa. Saatan lähteä yksin baariin ja tanssia koko yön ja mennä tyytyväisenä kotiin yksin. Sekoilen sanoissani, en saa ajatuksia esiin. Turhaudun helposti, kaipaan virikkeitä. Olen menossa toisinaan paljon, sovin tapaamisia ja lopulta huomaan väsyväni koska en välttämättä tiedosta, että en jaksakaan. Huonoina hetkinä unohdan asioita. En jaksa keskittyä asioihin joista en välitä, tuntuu ylitsepääsemättömältä aloittaa sellaisia asioita. Olen intuitiivinen, aistin toisinaan asioita, jotka tapahtuu. Esimerkiksi aistinut, että rakastukseni kohde on lähellä ja niin on käynytkin, että tullut vastaan. Arjen hallinta toisinaan kaaosta. En pysty aloittaa siivousta koska se ahdistaa. En ole laiska asian suhteen, mutta siivotessani huomaan tekeväni kymmentä asiaa kerralla. Kestää koko päivän ja väsyn. Kaupassa käynti on tuskaa, jos en ole kauppalappua valmiiksi kirjoittanut. Ostan liikaa enkä jaksa niitä kantaa. Minusta saa välillä välinpitämättömän kuvan koska uppoudun usein ajauksiini. Monet luulee, että olen masentunut koska olen omissa ajatuksissani. En ole masentunut, mutta tämä vaikuttaa ihmissuhteisiini, ja tunnen tuskaa tajutessani kuinka idiootisti välillä käyttäydyn.

Nainen :( kirjoitti:

Mitä voin kertoa..käytöstäni? Olen luova, päässä ajatuksia tuhat ja sata päälle. En saa aina toteutettua asioita. Aivokoppa on yhtä sekamelskaa kun innostun. Ja kun innostun niin se todellakin on innostusta. Ylikeskityn asioihin jotka miellyttää, en malta syödä tai levätä. En näe ympärillä muuta koska haluan vain keskittyä minua innostavaan asiaan. Saatan menettää mielenkiinnon yhtä nopeasti. Ja huom. ei koske ihmistä, johon olen rakastunut. Olen erittäin tunteellinen, koen asiat suurina oli ne sitten hyviä tai huonoja. Lepyn helposti. Näen ihmissä enemmän hyvää kuin huonoa, annan mahdollisuuden ihmisille. Olen malttamaton, impulsiivinen. Saatan huonolla hetkellä loukata raikkaita ihmisiä lähelläni kovilla sanoilla. Heti sanottuani kadun suuresti ja koen tuskaa. Saatan lähteä yksin baariin ja tanssia koko yön ja mennä tyytyväisenä kotiin yksin. Sekoilen sanoissani, en saa ajatuksia esiin. Turhaudun helposti, kaipaan virikkeitä. Olen menossa toisinaan paljon, sovin tapaamisia ja lopulta huomaan väsyväni koska en välttämättä tiedosta, että en jaksakaan. Huonoina hetkinä unohdan asioita. En jaksa keskittyä asioihin joista en välitä, tuntuu ylitsepääsemättömältä aloittaa sellaisia asioita. Olen intuitiivinen, aistin toisinaan asioita, jotka tapahtuu. Esimerkiksi aistinut, että rakastukseni kohde on lähellä ja niin on käynytkin, että tullut vastaan. Arjen hallinta toisinaan kaaosta. En pysty aloittaa siivousta koska se ahdistaa. En ole laiska asian suhteen, mutta siivotessani huomaan tekeväni kymmentä asiaa kerralla. Kestää koko päivän ja väsyn. Kaupassa käynti on tuskaa, jos en ole kauppalappua valmiiksi kirjoittanut. Ostan liikaa enkä jaksa niitä kantaa. Minusta saa välillä välinpitämättömän kuvan koska uppoudun usein ajauksiini. Monet luulee, että olen masentunut koska olen omissa ajatuksissani. En ole masentunut, mutta tämä vaikuttaa ihmissuhteisiini, ja tunnen tuskaa tajutessani kuinka idiootisti välillä käyttäydyn.

Tiesin jo lapsena olevani erilainen, niin erilainen verrattuna muihin. Outo, sekopää. Mutta kyllä ah niin rakastettavakin hyvinä hetkinä. Tiedostan asian ja millä asioilla pystyn vaikuttamaan omaan itseeni. Välillä ei vaan onnistu. Ja on niin paljon asioita miten tuo vaikuttaa käytökseeni, menisi ylikeskittymisen puolelle, jos alkaisin vatvoa. Tämä tekee vain kovin yksinäiseksi, olla erilainen, jota ei ymmärretä. Ja helpottaishan se, jos haluan jutella mieltä painavista asioita ihmissuhteissa. Mutta kun juostaan karkuun.. Rakkauden tunne ei vain häviä sitä yhtä kohtaan.

tuo sanallisen viestinnän ymmärtämättömyys jossain kommentissa liittyikin näköjään aspergeriin. Ehdinkin jo ihmetellä, kun en ollut kuullut tuollaista ennen liitettävän adhd:n. :)

Tällä hetkellä olen negatiivinen tämän asian suhteen. Koen lähinnä etten ole samalla aaltopituudella muiden kanssa, vaikea selittää. Paljon tuonut hyvää elämääni, mutta myös varjopuolet. Olen enemmänkin "haaveiluun" taipuvainen, mutta toinenkin puoli välillä enemmän esillä. Osaan myös hillitä itseäni, sitä tajuaa koska "kohtaus" päällä. Sanaton viestintä sujuu myös ;) Onnekseni työssäni tilanteet muuttuu ja mikään päivä ei ole samanlainen :)