Itselläni
- jonkin verran surullinen ja pettynyt
- hieman helpottunut
- yllättävän rauhallinen
- vähäsen hämmentynyt
- välittämisen tunne yhtä voimakas kuin ennenkin, tämä tuntuu olevan ainoa pysyvä tunne joka ei muutu
- jonkin verran surullinen ja pettynyt
- hieman helpottunut
- yllättävän rauhallinen
- vähäsen hämmentynyt
- välittämisen tunne yhtä voimakas kuin ennenkin, tämä tuntuu olevan ainoa pysyvä tunne joka ei muutu
Vastaukset 32
Vanhimmat
pysähtynyt, ei sentään lamaantunut. Joku toinen sairastuisi masennukseen, mutta en usko ikinä sairastuvani, kun tuntuu tuo pää kestävän mitä vaan ja vahvistuneen pikkuhiljaa elämänpolulla. Tuntee itsensä vanhaksi ja viisaaksi, vaikkei oikeasti ole vielä lähelläkään sitä.
Ikävöivä ja kaipaava.
Joo, kuvailin tunnetilaani pennienpyörittäjälle, ja sinä kuvailit sen vielä paremmin, nämä tuntemukset juuri nyt. Tässä sen näkee, täällä on ihmisiä joilla voi olla samoja tuntemuksia, kuitenkin lähtökohdat voi olla eri.
äskeisen itku kohtauksen jälkeen samalla mennään - aika näyttää miten kauan... hymyä jo alkaisin itse kaipaamaan, muut sitä ovat yritääneet tässä joitakin viikkoja jo kaivella esiin...
ai niin ja tämä fyysinen väsymys...
Ei aina voi hymyillä, ei aina uskalla hymyillä..kaikille, mulla sellainenkin ongelma, ja tälle asialle saa hymyillä.
Hymyhuulet suukon saavat.pus!
ennen kuulu mun elämään hymy päivässä, nyt ei ole näkynyt viikkoihin..
Sellaista joskus, mitä tuohonkin sanoisi. Mä oon sellanen paskannauraja että!, vaikka rakennukset sortuu. Jotenkin kestän kaiken, jos nauran itselleni, ja siinä ne naurun aiheet onkin. Kaikki tragikoominen ja tyhmät jututkin naurattaa enemmän kuin oikeasti iloiset asiat. Silleen kai oon vähän vinksahtanut. On joskus tullut selkään niin tuutin täydeltä, ettei ole ollut muuta kuin nauru.. helpotusta tilanteeseen.
Kyllä myös itkettää siinä kuin naurattaakin. Hymyily tuntuu mukavalta sitten kun se oikeasti kumpua sisältä, sulla on nyt vain välitila. Mun mielestä saa yrittää hymyilyä, vaikka siihen ei itse näe aihetta. En halua saarnata, tiedän miltä tuntuu.. Ei naurata pätkääkään..
mitä selität. Teen ja toimin myös jotenkin noin. En mä paskannauraja ole, mut
kun oikeen on rypenyt pohjamudissa, niin jaa'a se sit jossain vaiheessa riittää ja kaikki vääntyy hihittelyksi itelleen ja tumpeloinnilleen.
Siinä vaiheessa, kun jalat taas kantaa, niin alkaa naurattaa taas.
mäki olen aina ennen pystyny nauramaan ittelleni, mut nyt oon sellasen mankelin läpi ajettu et en voi nauraa ittelleni tai oikeastaan jaksa...
Mut en pääse :(
Saan vaan koirani pyllyn olalleni...
Mukavata illanjatkoa sitten tunteet täsmää oireiluuni kuin nappi silmään.
Väsyttää välillä kunnolla onhan ollut pitkä päivä. Toivottavasti tulee hyvä syvä uni jossa rakastellaan hellästi kieriskellen leikkisästi ylt ympäriinsä.
teksi mieli näyttää kieltä.. tota unta en enään itselleni tarvitse.. unet ilman häntä niissä, kiitos!
Mulla on aivan samanlainen ongelma. Liian usein näen hänestä unta ja silloin kun näen, niin liian voimakkaita ovat.
No eipä kaksinen fiilis, kiitos ap kysymästä. Katselen tämän loppukuun vielä varovaisesti, mutta sitten on kyllä aika jättää silleen nämä ihastushommat.
Silleen on mennyt, että kiinnostus---ihastus---?
Sellainen et toivon etten ole kauan enää tuossa paikassa. En halua enää..
Huomiseen en katso valoisella mielellä koska se ei ole sitä.. Ei tule olemaan pitkään aikaan. Ehkä koskaan enää.. Mut ei se haittaa.. En minä aio vanhaksi elää.
valoa ollenkaan?
Vaan sillä tyylillähän pärjää parhaiten kun on niin kuin ei olisikaan. Niin sitä on menty hyvin usein tähänkin asti. Tuo ei onneksi kestä kuin jonkun viikon. Sit häviän tuosta paikasta. Elämä, se ei ole minua varten.
Hyvää yötä, minun puolesta koko loppu vuodeksi.. Samoin ensi vuodeksikin.. Siihen asti kunnes täältä poistun (enkä tarkoita näitä palstoja).
ÄLÄ - luenhan väärin viestisi, ymmärrän sen väärin?
värit antoi luokses sun mun kantoi,ilman suuntaa kauas kuljin, vihdoin löysin määränpään, et vaadi annat vaan, saat tunteet kukkimaan,,
http://www.youtube.com/watch?v=m761dmYNMqM
jonkinlaista tyyneyttä, jonkinlaista tyytyväisyyttä, nyt väsymystä, lämpöä rinnassa, hieman murehtimista, ja kaiken tämän ja välillä kaiken muunkin tunnetilan -ihan kaiken- takana on ohuen kerroksen alla suru, jonka kanssa olen oppinut edes jotenkin elämään.
Tiedättekö sen rajan, jonka jälkeen yksinäisyydestä tulee sietämätöntä? Kun sitä vaan kaipaa kuollakseen toisen seuraa kuin viimeistä lähdettä koko maailmassa. Sen rajan minä ylitin tänään.
Jonkun vaan, vai jonkun tietyn.Jos jonkun tietyn, niin siihen auttaa Se että puhut sen kaa. Jaksat ja kyllä se sun tilanne vielä muuttuu.
Tietyn tietyn. Yhteydet rakentamisen ja laajentamisen alla.
Olo on jollain tapaa todella helpottunut, kun olen tajunnut monta asiaa. Minä en ole luvannut mitään, hän ei ole luvannut mitään, molemmilla meillä on oma elämämme emmekä kuulu millään tasolla toistemme kuvioihin. Todellisuus ratkaisee, täällä kaikki on vain leikkiä ja samanlaisissa tilanteissa olevien kokemuksia. En käy täällä enää edes päivittäin ja lähinnä lueskelen.
Pitkän ja tunteita ravistelevan ajanjakson jäljiltä olen hyvin, hyvin väsynyt ja joudun kokoamaan itseäni vielä mutta tiedän selviäväni, kun annan aikaa itselleni. Keinun siinä lämmössä ja turvassa, jota saan. Se tuntuu itsekkäältä, mutta muuten en jaksa.
Tulevaisuudessa näkyy monia hyviä asioita, kunhan tästä vielä voimaannun omaksi itsekseni. Ja korvaan kaiken hänelle, joka on ehdoitta ollut lähellä koko ajan. Vannon sen.
sori että kysyn, kun tekstistäsi huokuu suurempikin menetys, mutta käytätkö jotakuta "laastarina" selvitäksesi?
Tuntuu, että filmi katkee.
.
kirjoituksia?
ehkä...
Jos itseäni kuuntelen, niin siitä päätellen, että näin valtavasti unia viime yönä, olen menossa parempaan suuntaan.